Henkilöyhtiön veroilmoitus

Keskeisimpiä verosuunnittelukeinoja tilinpäätösvaiheessa ovat poistot ja toimintavaraus. 

Tämä artikkeli on tarkoitettu lisäavuksi selventämään ja syventämään tiettyjä veroilmoituksen kohtia, eikä tarkoituksena ole kattavasti käsitellä yksittäisiä kohtia. Käsiteltävinä ovat erityisesti kohdat, joista Verohallinnon täyttöoppaassa ei ole mainintoja tai joiden käsittely on jäänyt hyvin pintapuoliseksi. Artikkelissa käytetyt numeroidut väliotsikot viittaavat veroilmoitukseen ja asiat on käsitelty samassa järjestyksessä kuin ne ovat veroilmoituksella. 

Verohallinnon julkaisusta 57.13 osoitteessa www.vero.fi/lomakkeet/6A löytyvät perustiedot veroilmoituksen antamisesta. Samalla sivulla on myös saatavissa yksityiskohtaisemmat tiedot veroilmoituksen täyttämisestä. 

I Tuloverolaskelma

Osingot ja osuuspääoman korot

Osinkoja ei voida verotuksessa sisällyttää normaalilla tavalla henkilöyhtiön jaettavaan yritystuloon, koska yhtiömiesten tulo-osuuksissaan saamaa osinkotuloa verotetaan eri tavoin, riippuen esimerkiksi siitä onko yhtiömiehenä yksityishenkilö, toinen henkilöyhtiö tai vaikka osakeyhtiö.

Henkilöyhtiön saamat osingot verotetaan tulolähteittäin. Osinko verotetaan siinä tulolähteessä, mihin osakkeetkin käyttötarkoituksen perusteella nettovarallisuuslaskennassa luetaan.

Henkilöyhtiön elinkeinotuloa tai maatalouden tuloa laskettaessa yhtiön saamat osingot sisällytetään kokonaan tämän tulolähteen tulokseen. Tulo jaetaan täysimääräisesti verotettavaksi yhtiömiesten tulona.

Jaetuista tulo-osuuksista vähennetään se osa osuuksiin sisältyvästä osinkotulosta, joka yhtiömiehen verotusta koskevien sääntöjen mukaan mahdollisesti on verovapaata tuloa. 

Henkilöyhtiön elinkeinotoimintaan tai maatalouteen liittyvän osingon verovapaa osa vähennetään osakkaana olevan luonnollisen henkilön ja kuolinpesän osuudesta elinkeinotoiminnan tai maatalouden tuloon ennen pääomatulo-osuuden laskemista. Jako ansio- ja pääomatulo-osuuteen tehdään siis vasta osingon verovapaan osuuden vähentämisen jälkeen. Näin ollen käytännössä verovapaa osuus siis usein pienentää ansiotulo-osuutta.

Siltä osin kuin verovapaata osaa ei voida vähentää tulo-osuudesta, vähennys tehdään verovelvollisen saman henkilöyhtiön saman tulolähteen tulo-osuudesta kymmenenä seuraavana verovuotena sitä mukaa kuin tuloa kertyy.

Silloin kun henkilöyhtiö on saanut henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvia osinkoja, niiden verotuksessa sovelletaan niin sanottua läpivirtausjärjestelmää. Osingot jaetaan suoraan verotettavaksi yhtiömiesten tulona niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän tuloon, eivätkä ne lisää henkilökohtaisen tulolähteen tuloa. Osingoista verotetaan yhtiömiehiä samalla tavalla kuin yhtiömiehet olisivat saaneet osingot suoraan osakeyhtiöstä.

Yritysmuotoa muuttaneet voivat jakaa poistoja

Avoin- ja kommandiittiyhtiö, joka on muutettu osakeyhtiöksi vuonna 2013, jättää aina veroilmoituksen 6A omalta toiminta-ajaltaan, vaikka osakeyhtiön tilikausi jatkuisi vuoden 2014 puolelle. Osakeyhtiö antaa omalta toiminta-ajaltaan lomakkeen 6B.

Henkilöyhtiön verovuosi päättyy osakeyhtiön merkintähetkeen kaupparekisteriin. Näin ollen henkilöyhtiön pitää laatia tilinpäätös ja antaa veroilmoitus ajalta, joka päättyy osakeyhtiön kaupparekisterimerkintää edeltävään päivään.

Mikäli osakeyhtiön ensimmäinen tilikausi päättyy muodonmuutosvuonna, yhtiö voi tehdä verovuoden maksimipoistot vain kertaalleen, mutta ne voi jakaa osakeyhtiön ja henkilöyhtiön kesken.

Jos henkilöyhtiön tulos muodostuu sellaiseksi, että kokonaisverorasitus yhtiömiehille näiden muut tulot huomioiden on enemmän kuin osakeyhtiön veroprosentti, kannattaa poistot vaatia tehtäväksi henkilöyhtiön tuloksesta. Tällöin verohyöty poistoista on suurempi kuin jos ne olisi tehty osakeyhtiön tulosta.

Henkilöyhtiön viimeisen tilikauden tuloksen muodostumisessa pitää erityisesti huomioida, että yritysmuodon muutoksesta osakeyhtiöksi seuraa toimintavarauksen tuloutuminen henkilöyhtiön tuloksi. 

Poistot

Yrityksen verotettavaa tuloa voidaan pienentää tekemällä käyttöomaisuudesta poistoja. Myöskään henkilöyhtiöt eivät kuitenkaan voi tehdä osakkeista tai maa-alueista arvonalentumispoistoja.

Tuotannollisten investointien korotetut poistot

Tuotannollisten investointien korotetuista poistoista verovuosina 2013 ja 2014 annetun lain mukaan elinkeinotoimintaa harjoittavalla verovelvollisella on oikeus tehdä korotetut poistot kalenterivuosina 2013 ja 2014 käyttöön otettujen tehdas- ja työpajarakennusten sekä tehtaassa ja työpajassa käytettävien koneiden tai laitteiden hankintamenoista.

Lakia oli tarkoitus soveltaa vuosilta 2013-2015 toimitettavissa verotuksissa, mutta aikaa päätettiin lyhentää yhdellä vuodella, eli vähennysoikeus päättyy jo verovuonna 2014.  Korotetun poiston voi tehdä koneen tai laitteen sekä rakennuksen käyttöönottovuonna ja sitä seuraavana vuonna eli enintään kahtena vuonna.

Laissa tarkoitetun rakennuksen poistamattomasta hankintamenosta tehtävä poisto saa olla enintään 14 prosenttia. Koneiden ja laitteiden hankintamenosta tehtävä poisto voi olla enintään 50 prosenttia.

Katso tuotannollisten investointien korotetuista poistoista tarkemmin tässä lehdessä artikkelista osakeyhtiön veroilmoitus sekä Verohallinnon ohje Laki tuotannollisten investointien korotetuista poistoista verovuosina 2013 - 2015, 31.1.2013, diaarinumero A19/200/2013. 

Varauksista

Verotuksessa henkilöyhtiöille vähennyskelpoiset varaukset ovat toimintavaraus, takuuvaraus, jälleenhankintavaraus ja hinnanlaskuvaraus.

Toimintavarauksen voi tehdä henkilöyhtiö, jossa on yhtiömiehinä ainoastaan luonnollisia henkilöitä tai kuolinpesiä. Toimintavarauksen vähentämisen edellytyksenä on, että vastaava varaus on tehty myös kirjanpidossa. Tämän tarkoituksena on estää se, ettei kirjanpidollinen voitto olisi suurempi kuin verotettava tulo.

Toimintavarauksen enimmäismäärä on 30 prosenttia tilikauden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksettujen ennakonpidätyksen alaisten palkkojen määrästä. Enimmäismäärään lasketaan yhteen verovuonna ja aiempina vuosina tehdyt purkamattomat varaukset. Työvaltaiset alat, joissa maksettujen palkkojen määrä on suurempi verrattuna ”konevaltaisiin aloihin”, voivat tästä syystä tehdä suuremman toimintavarauksen. 

Varausten käyttämisessä on usein kyse veronmaksun lykkääntymisestä. Varauksen tekeminen voi olla järkevää esimerkiksi, jos yrityksellä on takanaan poikkeuksellisen hyvä vuosi eikä ole odotettavissa, että sama tahti jatkuisi. Tällöin tekemällä varaus hyvänä vuonna ja tulouttamalla se vastaavasti heikompana vuonna voidaan tasata verotettavaa tulosta eri vuosien välillä.

Tulosta saadaan siis pienennettyä ennen kuin varsinaiset kulut syntyvät. Jos näin saadaan kevennettyä yhtiömiesten ansiotulo-osuuksistaan maksamaa veroa, onnistutaan lopullisesti maksamaan vähemmän veroa kuin ilman varauksen tekemistä.

Takuuvarauksen voi tehdä esimerkiksi yhtiö, joka harjoittaa rakennustoimintaa ja on takuusitoumuksen tai muun vastaavan velvoitteen perusteella vastuussa valmistamassaan rakennuksessa ilmenevästä virheellisyydestä. Tällöin varauksena saa vähentää verovuonna luovutetun hyödykkeen takuukorjauksista odotettavissa olevia menoja vastaavan määrän.

Toimitilan jälleenhankintavaraus voidaan muodostaa verovelvollisen toimitiloinaan käyttämän rakennuksen tai toimitilaosakkeiden luovutushinnan perusteella. Näin saadaan estettyä myyntivoiton suora tuloutuminen.

Kuluvan käyttöomaisuuden jälleenhankintavaraus voidaan tehdä silloin, kun käyttöomaisuus tuhoutuu tai vahingoittuu tulipalon tai muun vahinkotapahtuman johdosta ja yritys saa vakuutuskorvauksen tai muun vastikkeen. Vakuutuskorvaukset ja muut vastikkeet ovat lähtökohtaisesti elinkeinoverotuksessa veronalaista tuloa. Tällöin varauksen tekemisellä voidaan välttää korvausten johdosta seuraava verojenmaksu.

Oikeus hinnanlaskuvarauksen tekemiseen on silloin, kun yhtiö on sitovalla kirjallisella sopimuksella tilannut kiinteään hintaan vaihto-omaisuudeksi tarkoitettua omaisuutta, joka on tilinpäätöspäivänä vielä toimittamatta ja tämän vaihto-omaisuuden hinta on tilinpäätöshetkellä vähintään kymmenen prosenttia alempi kuin sopimuksissa on sovittu.

Tällöin hinnanlaskua vastaava osuus voidaan vähentää verovuoden kuluna. Jos vaihto-omaisuus on jo toimitettu ja yhtymän hallussa, ei hinnanlaskuvarauksen teko enää ole mahdollista. Tällöin mahdollinen arvonaleneminen voidaan ottaa huomioon vähentämällä omaisuuden hankintamenosta se osa, joka ylittää vastaavan vaihto-omaisuuden hankintaan verovuoden päättyessä todennäköisesti tarvittavan hankintamenon tai siitä samana ajankohtana todennäköisesti saatavan luovutushinnan.

Yrityksen tulos jaetaan kolmeen tulonlähteeseen

Verotettava tulo lasketaan tulolähteittäin. Yrityksen tulos jaetaan lomakkeella 6A verotuksessa käytettäviin kolmeen eri tulolähteeseen: elinkeinotoiminnan tuloon, henkilökohtaiseen tuloon ja maatalouden tuloon.

Eri tulolähteiden tulokset ja tappiot eivät ole verotuksessa yhdistettävissä. Vaikka elinkeinotoiminta olisi ollut tappiollista, yhtiömiehille saattaa syntyä verotettavaa tuloa henkilökohtaisesta tulolähteestä. Sellaiseksi luetaan yleensä esimerkiksi yhtiön omistaman kiinteistön vuokratulo sekä yhtiömiehen yhtiöstään nostaman lainan korot, jos niitä on maksettu yhtiölle.

Jos yhtiö vuokraa omistamiaan tiloja ilman liityntää elinkeinotoimintaan, se yleensä merkitsee, että elinkeinotoiminnan varallisuus alenee. Tämä johtaa tavallisesti siihen, että yhtiön tuloksesta pääomatuloina verotettava osuus pienenee, koska 20 prosentin pääomatulo-osuus lasketaan vain elinkeinotoiminnan nettovarallisuuden perusteella. Vaikka yrityksen henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluva vuokratulokin verotetaan pääomatulona, yltää tuotto harvemmin 20 prosenttiin kiinteistön arvosta.

II Selvitys ajoneuvojen yksityiskäytöstä

Kirjanpitoon on kirjattava osakkaan yksityiskäyttöönsä ottama vaihto- ja käyttöomaisuus. Yhtiön varoihin kuuluva auto on vaihto- ja käyttöomaisuuden kirjaamisessa tärkeä poikkeus: verottaja hyväksyy sen, että kaikki auton kulut kirjataan tulosvaikutteisesti ja että yksityiskäyttö oikaistaan veroilmoituksella. 

Auton yksityiskäytön selvittämisessä ratkaisee yleensä näyttö, joten yhtiömiehen kannattaa pitää sekä työ- että yksityisajoista ajopäiväkirjaa. Näin erityisesti silloin, kun yhtiömiehellä ei ole toista autoa käytettävissään yksityisajoihin ja on näin ollen oletettavaa, että yhtiön autolla on ajettu myös yksityisajoja.

III Selvitys suorituksista yhtiömiehille

Vuokrat

Tässä veroilmoituksen kohdassa tarkkaillaan hyväksyttävän hinnoittelun toteutumista yhtiömiehen ja yhtiön välisissä toimissa. Tarkoituksena on kontrolloida sitä, ettei yhtiön tulos muodostu liian pieneksi.

Yhtiömies voi vuokrata henkilöyhtiölleen esimerkiksi omistamastaan kodista tietyn huoneen toimitiloiksi ja periä tästä vuokraa.  Yhtiön tulosta vähennyskelpoisen vuokran yläraja on käypä markkinavuokra kyseisestä tilasta.

Jos yhtiön maksama vuokra ylittää käyvän vuokran, pidetään ylimenevää osuutta yhtiölle vähennyskelvottomana voitonjakona. Oikaisun seurauksena henkilöyhtiön verotettava tulo kasvaa. Lisäksi – varsinkin jos peritty vuokra ylittää olennaisesti käyvän vuokratason – on riskinä veronkorotus. 

Kaupat

Yhtiömies voi myydä omaisuuttaan yhtiölle ja päinvastoin. Toisin kuin osakeyhtiössä, henkilöyhtiön myydessä omaisuuttaan yhtiömiehelle ei aina vaadita käyvän markkinahinnan käyttämistä.

Yksityisottoja koskevan säännöksen mukaan silloin, kun kiinteistö, rakennus, rakennelma, arvopaperi tai oikeus otetaan yksityiskäyttöön korvauksetta, luovutushinnaksi yhtiön verotuksessa katsotaan omaisuuden käypä markkinahinta.

Sen sijaan muun omaisuuden osalta pienempikin hinta voi olla riittävä: luovutushinnaksi tuloutuu alkuperäinen hankintameno tai tätä alempi omaisuuden käypä arvo. Muun omaisuuden arvonnousua ei siis tarvitse yksityisottotilanteessa korvata yhtiölle.

Jos yhtiömies ei ole maksanut yhtiöltä ostamastaan omaisuudesta vähintään yllä mainittua hintaa eikä tehnyt kirjausta yksityisotoksi, yhtiön tulokseen lisätään määrä, joka kaupasta olisi kertynyt, jos kyseisiä hintoja olisi käytetty. Hinnoitteluvirheestä voi seurata myös veronkorotus.

IV Erittely yhtiömiesten käytössä olleista huoneistoista ja kiinteistöistä

Tässä veroilmoituksen kohdassa pyritään selvittämään, onko yhtiön elinkeinotoiminnan varoina sellainen asunto, jota yhtiömies on käyttänyt omana tai perheensä asuntona.  Asunto voi olla yhtä hyvin vakituinen asunto kuin vapaa-ajan asuntokin. Tällaisen asunnon arvo vähennetään yhtymän osakkaan elinkeinotoiminnan nettovarallisuusosuutta laskettaessa.

Oikaisu tehdään laskettaessa osakkaan osuutta yhtymän nettovarallisuudesta, jos asunto on henkilöyhtiössä työskentelevän yhtiömiehen käytössä luontoisetuna. Tällöin tilinpäätöksessä oleva asunnon arvo vähennetään sen yhtiömiehen osuuden arvosta, jonka käytössä asunto on ollut.

Kyseisen yhtiömiehen saamaa tulo-osuutta verotetaan näin ollen yhä suuremmilta osin ansiotuloina, koska pääomatulo-osuuden laskentapohjana olevat elinkeinotoiminnan varat pienenevät. Mikäli asunto kuuluu elinkeinotoiminnan varoihin, tähän asuntoon kohdistuvat velat ovat lähtökohtaisesti elinkeinotoiminnan velkoja ja pienentävät nettovarallisuutta siitäkin huolimatta, että asunnon arvo vähennetään yhtiömiestasolla.

Jos taas yhtiön asunto on sellaisen yhtiömiehen käytössä, joka ei työskentele yhtiössä tai asuntoa ei ole käsitelty luontoisetuna vaan yhtiömies on esimerkiksi maksanut siitä vuokraa, asunto ei yleensä kuulu elinkeinotoiminnan varoihin eikä tällaista asuntoa näin ollen tarvitse ilmoittaa tässä veroilmoituksen kohdassa ja erikseen vähentää elinkeinotoiminnan varoista. Mikäli tällaiseen asuntoon kohdistuu velkoja, eivät velat ole elinkeinotoiminnan velkoja, joten myöskään ne eivät ole vähentämässä elinkeinotoiminnan varoja.

V Negatiivisen oman pääoman vaikutus korkokuluihin

Kaikki korot eivät ole vähennyskelpoisia

Jos yhtiön oma pääoma on yhtiömiehen tekemien yksityisottojen vuoksi negatiivinen eikä johdu varojen käyttämisestä elinkeinotoimintaan, yritys ei voi vähentää verotuksessaan kaikkia velkojensa korkoja. Korkojen katsotaan tällöin kohdistuvan osittain yksityisottojen rahoittamiseen eivätkä ne silloin johdu elinkeinotoiminnasta.

Tavallisesti oman pääoman negatiivisuus syntyy silloin, kun yhtiömiesten yksityisottojen määrä ylittää yhtiöön tehtyjen pääomasijoitusten ja nostamatta jätettyjen voittovarojen yhteismäärän.

Vähennyskelvottomien korkojen määrä lasketaan siten, että oikaistu oma pääoma kerrotaan tilinpäätöshetkellä voimassa olleella peruskorolla, johon on lisätty yksi prosenttiyksikkö.

Vuonna 2013 peruskorko on ollut 1.1. - 30.6.2013 ajanjaksolla 0,75 prosenttia ja 1.7. - 31.12.2013 välisenä aikana 0,5 prosenttia.

Tulokseen lisättävä määrä ei voi kuitenkaan olla enempää kuin korkoja on maksettu. Lisäksi on hyvä muistaa, että oikaisu kohdistuu sekä lyhytaikaisten velkojen että tilivelkojen korkoihin.

Toinen muistamisen arvoinen sääntö vähennyksissä on se, että muut lainanhoitokulut ja kurssitappiot voi vaatia vähennettäviksi täysimääräisinä. Näiden vähentämisen edellytyksenä on ainoastaan, että kyseinen laina liittyy yhtiön harjoittamaan elinkeinotoimintaan. Kulut, jotka kohdistuvat puhtaasti yhtymän osakkaan yksityisottojen rahoittamiseen eivät liity elinkeinotoimintaan eikä niitä saa ilmoittaa vähennyskelpoisten rahoituskulujen kohdassa.

Läpilainaustilanteessa yhtiö voi korkeimman hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan kuitenkin vähentää koron yhtiömiehen yksityistalouteen siirretystä lainasta yrityksen elinkeinotoiminnan kuluna, jos tilinpäätöshetken voittovarat riittävät kattamaan yksityistalouteen siirretyn velan määrän.

VI Varallisuuslaskelma

Nettovarallisuuden laskennassa käytettävät arvot

Henkilöyhtiön nettovarallisuus lasketaan tulolähteittäin, ja ainoastaan elinkeinotoiminnan nettovarallisuus vaikuttaa elinkeinotoiminnan ansio- ja pääomatulo-osuuksien määräytymiseen. Tilanne on siis toinen kuin listaamattoman yhtiön jakaman osingon verovapaata osuutta laskettaessa. Yhtiömiehelle jaettavasta elinkeinotoiminnan tulo-osuudesta on pääomatuloa se osuus, joka vastaa 20 prosentin tuottoa osakkaan osuudelle yhtymän elinkeinotoiminnan nettovarallisuudesta verovuotta edeltävän vuoden päättyessä.

Jos yhtymällä on maatalouden tuloa, verotetaan osakkaan osuus yhtymän tuloksesta samalla jakoperusteella maatalouden nettovarallisuuden mukaan laskien. Henkilökohtaisen tulolähteen tulos on kokonaisuudessaan pääomatuloa.

Vuoden 2013 pääomatulo-osuus määräytyy vuoden 2012 taseen pohjalta. 

Esimerkki: Masan verotus tulo-osuuksista

Masa omistaa Mirkun kanssa puoliksi avoimen yhtiön, jonka elinkeinotoiminnan nettovarallisuus vuoden 2012 taseen mukaan oli 120 000 euroa ja elinkeinotoiminnan verotettava tulo vuonna 2013 päättyneeltä tilikaudelta on 80 000 euroa. Yhtiösopimuksen perusteella tulot jaetaan puoliksi Masan ja Mirkun kesken. Yhtiö ei ole myynyt käyttöomaisuusarvopapereita tai -kiinteistöjä.

Masaa verotetaan 40 000 euron tulosta, josta pääomatuloa on 20 % x 60 000 = 12 000 euroa. Ansiotulona Masalla verotetaan 40 000 - 12 000 = 28 000 euroa.

VIII Käyttöomaisuusarvopapereiden ja -kiinteistöjen luovutusvoitot

Nettovarallisuudesta riippumatta henkilöyhtiön saama luovutusvoitto käyttöomaisuuskiinteistöistä ja -arvopapereista on aina yhtiömiesten pääomatuloa. Luovutusvoitto sisältyy kuitenkin nettovarallisuuden perusteella määräytyvään pääomatuloon, jollei se ole tätä suurempi. 

Käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksesta syntynyt luovutustappio on vähennyskelpoinen henkilöyhtiölle, toisin kuin osakeyhtiöille, joille kyseiset luovutustappiot ovat vain poikkeuksellisesti vähennyskelpoisia. Silloinkin niiden vähennysaikaa ja soveltamisalaa on rajoitettu enemmän kuin henkilöyhtiöllä.

Esimerkki: Ay myi kiinteistön

Avoin yhtiö myi vuonna 2013 käyttöomaisuuskiinteistön, josta sille syntyi 40 000 euron voitto. Yhtiön elinkeinotoiminnan nettovarallisuus laskettuna vuoden 2012 tilinpäätöksestä oli 100 000 euroa ja elinkeinotoiminnan verotettava tulo vuodelta 2013 on 150 000 euroa. Yhtiössä on kaksi yhtiömiestä, jotka omistavat yhtiön puoliksi. Myös tulot jaetaan puoliksi yhtiömiesten kesken.

Nettovarojen mukaan pääomatulo-osuus olisi 20 % x 100 000 euroa eli 20 000 euroa, josta yhden yhtiömiehen osuus on puolet eli 10 000 euroa. Toimitilan jälleenhankintavarausta ei tehty. Koska verotettavaan tuloon sisältyy käyttöomaisuuskiinteistön myyntivoitto 40 000 euroa, kummankin yhtiömiehen pääomatulona verotetaan vähintään 20 000 euroa, yhteensä siis tuon käyttöomaisuuskiinteistön voiton määrä eli 40 000 euroa. Yhtiömiesten ansiotuloina verotetaan loppuosa verotettavasta tuloksesta eli 55 000 euroa per yhtiömies.

IX Maksetut palkat

Yhtiön nettovaroihin lisätään 30 prosenttia verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksetuista palkoista. Veroilmoituksella pitää kuitenkin kohdassa IX ilmoittaa kaikki, ei siis ainoastaan 30 prosenttia, elinkeinotoiminnan ennakonpidätyksenalaisista palkoista, jotka on maksettu verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana.

Esimerkki: Palkka lisää nettovarallisuutta

Vuonna 2013 avoimen yhtiön verotettava tulo oli 50 000 euroa, ja se maksoi palkkoja 60 000 euroa. Vuodelta 2012 laaditun tilinpäätöksen mukaan yhtiön elinkeinotoiminnan nettovarallisuus oli 30 000 euroa. Yhtiön nettovaroihin lisätään 30 prosenttia verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksetuista palkoista, eli 18 000 euroa. Yhtiömiesten pääomatulojen määrä on 20 % x 48 000 = 9 600 euroa. Yhtiömiesten ansiotuloina verotetaan 40 400 euroa.   

XI Tappioiden vähentäminen

Henkilöyhtiön tappioita ei jaeta yhtiömiehille, vaan ne vähennetään tulolähteittäin seuraavina verovuosina yhtiön tuloksesta. Elinkeinotoiminnan tappion vähentämisaika on kymmenen vuotta. Tappioita ei voida siirtää yhtiömiehelle edes vaatimuksesta – toisin kuin toiminimissä.

Jotta tappiot voidaan verotusta toimitettaessa vähentää, edellytetään käytännössä, että veroilmoituksen kohdassa XI on ilmoitettu, onko yhtiön osuuksista yli puolet vaihtunut. On tärkeää huomata, että kyse on nimenomaan yhtiöosuuksien vaihtumisesta, ei yhtiömiesten lukumäärän muutoksista.

Yhtiön tappioita ei menetetä, jos vähintään puolet yhtiöosuuksista omistava vastuunalainen yhtiömies on säilyttänyt koko ajan omistuksensa, vaikka sitten vähemmän omistavien yhtiömiesten yhtiöosuudet olisivat vaihtuneet useammankin kerran.

Mikäli yhtiöosuuksista on vaihtunut yli puolet ja tappiot on lähtökohtaisesti näin ollen menetetty, voi verohallinto kuitenkin erityisestä syystä myöntää hakemuksesta poikkeusluvan tappioiden hyödyntämiselle.

Erityisinä syinä voidaan pitää esimerkiksi sukupolvenvaihdosta, yhtiön myyntiä työntekijöille tai toiminnan laajentamiseksi tehtyä yritysostoa. Poikkeuslupahakemus kannattaa tehdä erityisen huolellisesti. Verohallinto perii tappioiden hyödyntämistä koskevasta poikkeuslupapäätöksestä 470 euron maksun.

Muuta huomioitavaa

Työmatkakulut esitäytetyllä veroilmoituksella

Yhtiö voi maksaa yhtiömiehelle tilapäisestä työmatkasta verovapaita päivärahoja ja matkakustannusten korvauksia samaan tapaan kuin vieraallekin työntekijälle, vaikka se ei maksaisi yhtiömiehelle rahapalkkaa.

Jollei päivärahaa tai työmatkasta syntyneistä kustannuksia ole maksettu yhtiömiehelle eikä maksamattomia päivärahoja ole yhtiön kirjanpidossa, ei yhtymä voi liikkeen- ja ammatinharjoittajan tapaan kuitenkaan laskennallisesti vähentää yhtiön veroilmoituksella päivärahan suuruista vähennystä.

Yhtiömies voi kuitenkin vähentää nämä työmatkakulut tulonhankkimismenoina omalla esitäytetyllä veroilmoituksellaan. Yli kymmenen tuntia kestäneistä kotimaan työmatkoista voi vähentää 24 euroa ja yli kuusi tuntia kestäneestä 12 euroa. Myös kodin ja työpaikan väliset matkakulut yhtiömies vähentää omassa eikä yhtiön veroilmoituksessa.

Tulo-osuudet yhtiömiehille

Henkilöyhtiön tulos jaetaan verotettavaksi yhtiömiesten tulona yhtymäselvityksen eli lomakkeen 35 tietojen perusteella.

Tuloksen jakautuminen yhtiömiesten kesken perustuu puolestaan yhtiösopimukseen, joka voi olla joko suullinen tai kirjallinen. Mikäli kuitenkin tuloksen jakautumista yhtiömiesten kesken muutellaan vuosittain, saattaa verottajan puolelta esiintyä tiettyä ”nihkeyttä” voitonjakosäännösten toistuville muutoksille.

Erityisesti näin voi olla perheyhtiöissä, joissa voidaan voitonjakosäännöksiä tiheästi muuttamalla pyrkiä tasaamaan progressiivisesti verotettavia ansiotuloja perheenjäsenten kesken ja saavuttamaan tätä kautta verosäästöä.

Pääomatulojen verotus on nykyään progressiivista

Henkilöyhtiön osakkaankin verotuksessa ja ennakoiden riittävyyttä arvioitaessa kannattaa huomata, että pääomatulojen verotus on progressiivista. Pääomatulona verotettavasta tulo-osuudesta maksetaan verovuonna 2013 tuloveroa 30 prosenttia, jos pääomatulot ovat enintään 50 000 euroa. Tämän 50 000 euron rajan ylittävistä pääomatuloista veroprosentti on 32.

Vuonna 2014 pääomatulona verotettavasta tulo-osuudesta maksetaan tuloveroa 30 prosenttia, jos pääomatulot ovat enintään 40 000 euroa. Tämän 40 000 euron rajan ylittävistä pääomatuloista veroprosentti on 32.

Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton lakimies

Päivitetty 5.2.2014

Tulosta