Ristiriitaisista talousviesteistä ei näinä aikoina tosiaankaan ole puutetta.
Työmarkkinoilla melskataan. Kansalaisten taloususko horjuu ja epävarmuus tulevaisuudesta kasvaa. Euro vapisee, eikä Kreikan rahoitus ole vieläkään kestävällä pohjalla. Maailman pörssit sahaavat. Suomessa valtio ottaa runsaasti velkaa.
Toisaalta:
Työttömyys on pysynyt hyvin kurissa. Useimpien kansalaisten oman talouden näkymät ovat edelleen vakaat. Vientiteollisuudella riittää yhä tilauksia, yksi risteilijäkin meni taas vaihteeksi kaupaksi. Valtion velka on kohtuullinen ja Suomen julkinen sektori yksi maailman vahvimmista.
Kaikesta tästä on vaikea saada sen paremmin asiantuntijoiden kuin tavallisten kansalaistenkaan tolkkua.
Ensi vuoden suhdannekehitystä ei nyt pysty kukaan luotettavasti arvioimaan.
Voimme yhtä hyvin olla uudessa taantumassa kuin palaamassa elpymisen tielle. Paljon koko maailman taloudessa riippuu siitä, miten Euroopan finanssikriisi onnistutaan tällä kertaa laukaisemaan.
Kuljemme siis sumussa. Mitä tässä tilanteessa tulisi valtion ja kansalaisen tehdä?
Paras ohje sekä valtiolle että kansalaiselle on: jäitä hattuun.
* * *
Valtion taloudenpidossa jäiden hattuun paneminen tarkoittaa, että uusien menosäästöjen ja veronkiristysten tarpeellisuutta arvioidaan vasta ensi keväänä, kun tulevien vuosien budjettikehyksistä päätetään. Silloin näemme talouskehityksen tarkemmin kuin tänään.
Hallituksen vuodelle 2012 tekemä budjetti on hyvin mitoitettu. Mikäli Suomi sukeltaa uuteen taantumaan, budjettivaje voi väliaikaisesti jopa jonkin verran kasvaa.
Hallituksen ei siis pidä sortua finanssipolitiikan kiristämiseen keskellä taantumaa.
Mikäli uusiin leikkauksiin tulee tarvetta, niitä on syytä tehdä ensi vuoden jälkeen, vaalikauden loppuvuosina.
* * *
Myös kansalaisten on nyt erityistä syytä pitää jäitä hatussa.
Suomalaiset voivat yhteistuumin kieltäytyä lamasta.
Näinhän teimme vuonna 2009. Vaikka vienti romahti ja kansantalous sukelsi peräti kahdeksan prosenttia, vältimme syvän taantuman kotimarkkinoilla. Jatkoimme kuluttamista, eikä työttömyys missään vaiheessa noussut lamalukemiin.
Myös tällä kertaa paras tapa pitää taantuma loitolla on jatkaa elämistä ja kuluttamista niin kuin tähänkin asti, jos oman talouden perusta on kunnossa ja näkymät ovat vakaat. Näin useimmilla suomalaisilla on.
Vastaavasti suoraviivaisin tie taantumaan olisi, jos kaikki ryhtyisivät yhtä aikaa erityisen säästäväisiksi. Silloin sukanvarret täyttyvät ja kassakoneet hiljenevät, eikä se olisi kenenkään etu.
Yli varojensa ei ole syytä kenenkään elää, mutta varojensa mukaan kuluttaminen on meidän suomalaisten paras keino pitää mahdollisimman moni töissä, vaikka vienti välillä tökkisikin.
Teemu Lehtinen, toimitusjohtaja
Veronmaksajain Keskusliitto
Kolumni ilmestyy Taloustaito-lehdessä 12.10.2011.