Tuoreessa mielipidekyselyssä tiedusteltiin kansalaisten kantaa täysin maksuttomaan joukkoliikenteeseen. Puolet vastaajista ilmoitti kannattavansa ajatusta. Myös esimerkiksi terveyskeskusmaksuista luopumista on viime aikoina harkittu joissakin kunnissa.
Illuusio ”ilmaisten” verorahoitteisten julkisten palvelujen ikiliikkujasta elää sitkeässä.
Tosiasiassa ilmaista ei ole mikään palvelu, jonka tuottamisesta aiheutuu kustannuksia. Sen sijaan käyttäjälle maksutonta palvelu voi olla.
On ymmärrettävää, että ajatus nousemisesta bussiin ja marssimisesta lääkärin vastaanotolle ilman mitään kiusallista maksutapahtumaa saattaa kuulostaa monesta kansalaisesta ensi kuulemalla hyvinkin houkuttelevalta.
Yksi asia tällaisessa ”kaikki minulle ilmaiseksi” -ajattelussa uhkaa kuitenkin unohtua: joku aina maksaa bussikuskille ja terveyskeskuslääkärille palkkaa. Jos palvelun käyttäjä itse ei ole miltään osin maksaja, on se siis kaikilta osin joku muu.
Kohtuullinen omavastuu käytetyn palvelun tuotantokustannuksista on yleensä hyvä periaate julkisissakin palveluissa. Se ohjaa arvostamaan saatua palvelua ja myös hillitsee palvelujen kevytmielistä liikakäyttöä, vaikka pääosa laskusta jätettäisiinkin verovaroilla katettavaksi.
* * *
Tärkein rahoittaja hyvinvointiyhteiskunnan palvelutalkoille on kaikissa tapauksissa suuri suomalainen keskiluokka.
Keskiluokkaa ovat oman työnsä hedelmillä elävät enemmän tai vähemmän keskituloiset kansalaiset. Heitä on paljon, joten heidän kukkarollaan käyminen tuottaa hyvin.
Keskiluokkaan kuuluva elää ansiotuloillaan. Työnteosta saatavalla palkalla, yrittäjätuloilla tai ansiotyön kerryttämällä työeläkkeellä.
Omaisuutta on tavallisesti kertynyt oman asunnon verran, ja sekin on osaltaan lainalla rahoitettu. Muut säästöt ovat sen verran vähäisiä, ettei pääomatulojakaan juuri ole.
Omat ansiot ovat siis suureen keskiluokkaan kuuluvan kansalaisen ainoa merkittävä tulolähde. Tulonsiirroista hän saa ehkä lapsilisän, yhteiskunnalta tietenkin myös palveluja.
Verotuksen kohteena keskiluokkaan kuuluva kansalainen on aidosti ja täydesti. Ansioita verotetaan ankarasti ja mahdollisia lisäansioita erityisen ankarasti.
* * *
Talouskriisin puristuksessa on nyt ryhdytty kiristämään verotusta ja leikkaamaan julkisia menoja. Vyönkiristys kohdistuu moneen suuntaan.
Tärkein kohderyhmä on kuitenkin selvä. Keskiluokka on värvätty kattavasti mukaan valtiontalouden korjaustalkoisiin. Hallitus on päättänyt kiristää lähivuosina tuntuvasti ansiotulojen verotusta. Lapsilisien indeksitkin jäädytetään.
Yksi vaikutus ansiotulojen verotuksen kiristämisessä jää valitettavan usein huomiotta: palkansaajien, eläkeläisten ja yrittäjien verotusta kiristämällä puristettu lisätuotto ei ilmesty tyhjästä, vaan sama summa on pois heidän nettoansioistaan.
Kun yhteiskunnalle kerätään verotusta kiristämällä lisää rahaa kulutettavaksi, samalla vähennetään kansalaisten omia mahdollisuuksia työllistää verojen jälkeisillä nettoansioillaan muita suomalaisia. Kolikon tämäkin puoli olisi hyvä muistaa.
Teemu Lehtinen, toimitusjohtaja
Veronmaksajain Keskusliitto
Kolumni ilmestyy Taloustaito-lehdessä 18.4.2012