Yhdysvalloissa julkisen talouden alijäämän ennustetaan tänä vuonna olevan peräti 8,5 prosenttia kansantuotteesta, Italiassa vastaava luku on vain 2,3 prosenttia.
Julkista velkaa on jo kertynyt molemmissa maissa suunnilleen vuotuisen kansantuotteen verran.
Näiden lukujen valossa Yhdysvaltojen julkinen talous näyttäisi olevan vähintään yhtä kehnossa kunnossa kuin Italian.
Sijoittajat ovat kuitenkin valmiita luotottamaan Yhdysvaltoja vain kahden prosentin tuotolla eli suunnilleen yhtä alhaisella korolla kuin Saksaa ja Suomeakin.
Italian pitkäaikaisilta valtiolainoilta vaaditaan sen sijaan peräti seitsemän prosentin tuottoa.
Mistä on kyse?
Valtioiden velkakestävyyttä arvioitaessa ratkaisevaa ei ole pelkästään tähän asti kertyneen velan määrä tai edes julkisen talouden nykyinen alijäämäisyys. Koko kansantalouden kilpailukyky ja luottamus maan tulevaan kasvuvoimaan on yhtä tärkeää.
Yhdysvaltojen kilpailukykyyn ja tulevaan kasvuvoimaan uskotaan selvästi enemmän kuin Italian.
Vähätellä ei voi myöskään maan poliittisen päätöksentekokyvyn merkitystä.
Vaikka Obama ja republikaanit eivät pysty vaalivuonna päättämään juuri mistään, markkinoilla kuitenkin uskotaan, että Yhdysvallat kykenee tiukan paikan tullen tarvittaviin poliittisiin päätöksiin retuperällä olevan julkisen talouden kuntoon laittamiseksi.
Italian tapauksessa vastaavaa luottamusta poliittiseen prosessiin ei ole.
* * *
Standard & Poor's jätti hiljattain parhaan luottoluokituksen vain neljälle euromaalle: Saksa, Suomi, Hollanti ja Luxemburg.
Miksi Suomi on mukana tässä eliittijoukossa?
Standard & Poor's perustelee tätä erityisesti kahdella tekijällä: Suomen talous on kilpailukykyinen ja hallituksen finanssipolitiikka on kurinalaista.
Tämä kuvaa hyvin valtioiden velanhoitokyvyn arvioinnin kahta eri puolta.
Yhtäältä on luonnollisesti tärkeää, että velkaantuminen on hallinnassa eikä budjettivaje pääse nousemaan liian suureksi. Suomi on tässä suhteessa toiminut mallikelpoisesti ja myös selvästi paremmin kuin useimmat muut euromaat.
Toisaalta on aivan yhtä tärkeää, että koko kansantalous kukoistaa myös jatkossa ja työllisyys on vahva. Velathan hoidetaan kansantalouden kerryttämillä tuloilla, joita nousukausi lisää ja vastaavasti taantuma pienentää.
* * *
Tämän velkakestävyyden merkkejä ovat suhteellisen alhaisena pysyvä työttömyys ja kotimarkkinoiden sitkeä veto myös viennin tökkiessä.
Mikäli Suomen talous painuisi 1990-luvun alun lamavuosista tuttuun supistuvaan kierteeseen, ei valtiontalouskaan tasapainottuisi, vaikka kuinka yritettäisiin leikata.
Pelkästään menoja leikkaamalla ja veroja kiristämällä valtiontaloutta ei olekaan mahdollista saattaa kestävälle pohjalle. Tarvitsemme säästölistojen tueksi elpyvän ja kilpailukyisen kansantalouden – aivan kuten 1990-luvun alun lamasta toivuttaessa.
Tarvitaan siis ennen kaikkea kasvuhakuista talouspolitiikkaa. On esimerkiksi verotettava mieluummin haittoja kuin työtä.
Teemu Lehtinen, toimitusjohtaja
Veronmaksajain Keskusliitto
Kolumni ilmestyy Taloustaito-lehdessä 25.1.2012