Tämän vuoden suuri poliittinen teema on kuntauudistus. Hallitus on ohjelmassaan linjannut sellaisen tekevänsä, tarkempi sisältö ja eteneminen selviävät jatkossa.
Suuri kuntavuosi huipentuu lokakuun lopulla pidettäviin kuntavaaleihin. Silloin valittavat uudet valtuustot joutuvat ratkaisemaan kuntauudistukseen liittyvät kuntatasolla päätettävät asiat.
Keskustelua on tähän asti käyty lähinnä kuntien lukumäärästä ja kuntaliitosten tarpeesta. Hallituksen asettaman työryhmän tuoreeltaan julkaisema kuntakarttaharjoitus lisää bensaa liekkeihin.
Tulevaisuuden kuntakartta on kuitenkin vain yksi osa kuntien tuottavuustalkoissa. Pelkillä liitoksilla ei pitkälle pötkitä.
Mitä kunnat itse asiassa jatkossa tekevät, ovat ne sitten suuria tai pieniä? Miten kuntia paimennetaan järkeistämään toimintojaan ja parantamaan tuottavuutta? Kuinka varmistetaan kuntalaisten maksamille kunnallisveroille kunnon vastike riittävän laadukkaina palveluina?
Tällaisiin kysymyksiin ei saada vastauksia pelkistä sinänsä kiinnostavista karttaharjoituksista. Muun muassa valtionosuusjärjestelmällä ja kuntien tehtävien määrittelyllä on tässä suhteessa suuri merkitys.
* * *
Kuntien on pystyttävä nykyistä parempaan tuottavuuteen, mikäli tulevaisuuden palvelutarpeista aiotaan selvitä väestön ikääntyessä. Kuntapalvelujen tuottavuuden parantaminen on myös tehokkain tapa purkaa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyysvajetta.
Teknologinen kehitys avaa runsaasti mahdollisuuksia kuntapalvelujen tuottavuuden parantamiselle tulevina vuosikymmeninä. Henkilökunnan laajamittainen eläköityminen lähivuosina on sekä haaste että mahdollisuus, joka on käytettävä hyväksi toimintaa uudistamalla.
Kunnallisen palvelutuotannon kehittämisessä tärkein lähtökohta on asiakas ja hänen saamansa palvelu. Tuottavuuden parantaminen asiakaslähtöisesti tarkoittaa sitä, että hallintoa, organisaatioita ja tuotantotapoja on kehitettävä tarpeen mukaan.
* * *
Kuntien välillä on suuria eroja kuntapalvelujen tuottavuudessa ja tuotantokustannuksissa. Parhaita käytäntöjä levittämällä ja tuotantotapoja uudistamalla on pystyttävä parantamaan kuntapalvelujen tuottavuutta ilman, että tingitään kansalaisten tarvitsemien palvelujen laadusta ja saatavuudesta.
Turha kuvitella, että pelkkä suuruus tekisi automaattisesti autuaaksi kuntapalveluissa. Muutoinhan Helsinki kelpaisi malliksi kaikille muille kunnille tuottavuustalkoissa, mutta totuus on kaikkea muuta.
Helsinki on monessa suhteessa byrokraattinen ja yksikkökustannuksiltaan kallis. Ehkä Helsinki on jo nyt liian iso toimiakseen tehokkaasti? Päähuomio näyttäisi helposti karkaavan Guggenheimin kaltaisiin megalomaanisiin visiointeihin sen sijaan, että kyettäisiin kehittämään toimintaa kustannustehokkaasti ja asukaslähtöisesti.
Tuskin Helsinkiä nyt sentään pilkkomaankaan kannattaa ryhtyä. Toisaalta Helsingin hallinnollisten rakenteiden ja toimintatapojen laajentaminen pakkofuusiolla koko alueelle ei sekään näytä mielekkäältä etenemistavalta. Jotain viisaampaa tähän tarvitaan.
Teemu Lehtinen, toimitusjohtaja
Veronmaksajain Keskusliitto
Kolumni ilmestyy Taloustaito-lehdessä 15.2.2012