Julkisyhteisöjen rahoitusasema

Suomen ja muiden EU-maiden julkisen sektorin vakautta ja finanssipolitiikkaa seurataan julkisyhteisöjen rahoitusaseman eli EMU-ali/ylijäämän avulla. EMU-kriteerien mukaisesti laskettu yli- tai alijäämä kuvaa julkisen sektorin tulojen ja menojen erotusta kunakin vuonna eli kansantalouden tilinpidossa laskettua julkisyhteisöjen nettoluotonottoa tai nettoluotonantoa.

Jo useampia vuosia jatkunut vahva talouskasvu 2000-luvulla paransi monissa EU-maissa julkisen talouden vakautta, mutta tilanne heikkeni vuoden 2008 loppupuolella nopeasti talouskasvun romahtaessa niin Euroopassa kuin Euroopan ulkopuolellakin. Romahdus vähensi julkisen sektorin verotuloja ja lisäsi menoja kääntäen kaikkien EU-maiden julkisen sektorin rahoitusaseman alijäämäiseksi vuonna 2009. 

Finanssipolitiikan viitearvona käytetty alijäämän kolmen prosentin BKT-raja ylittyy peräti 22 maassa, mikä on käynnistänyt näissä maissa viralliset menettelyt alijäämän poistamiseksi. Tällä hetkellä syvimmät alijäämät ovat Irlannissa, Kreikassa ja Britanniassa. Myös vahvan rahoitusaseman jo vakiinnuttaneet maat, kuten Suomi, Ruotsi ja Tanska, painuvat laman seurauksena alijäämäisiksi. Vuonna 2009 EU-maiden keskimääräinen alijäämä nousi 6,8 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Talouskriisistä toipuminen vaikuttaa EU-maiden julkiseen talouteen vielä pitkään. Lisäksi EU-maiden julkiseen talouteen kohdistuu lukuisia muita haasteita. Näistä keskeisiä ovat julkisten menojen tehokkuuden parantaminen ja varautuminen väestön ikääntymiseen.

Päivitetty 26.4.2010