Julkisyhteisöjen rahoitusasema

Suomen ja muiden EU-maiden julkisen sektorin vakautta ja finanssipolitiikkaa seurataan julkisyhteisöjen rahoitusaseman eli EMU-ali/ylijäämän avulla. EMU-kriteerien mukaisesti laskettu yli- tai alijäämä kuvaa julkisen sektorin tulojen ja menojen erotusta kunakin vuonna eli kansantalouden tilinpidossa laskettua julkisyhteisöjen nettoluotonottoa tai -antoa.

2000-luvulla vahva talouskasvu paransi monissa EU-maissa julkisen talouden vakautta, mutta tilanne heikkeni vuoden 2008 loppupuolella nopeasti talouskasvun romahtaessa niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin. Romahdus vähensi julkisen sektorin verotuloja ja lisäsi menoja. Kaikkien EU-maiden julkisen sektorin rahoitusasema kääntyikin alijäämäiseksi vuonna 2009. EU:n velkakriisin syvenemisen myötä tilanne on kohentunut varsin hitaasti.

Epätoivottava EMU-alijäämän kolmen prosentin viitearvo ylittyy tällä hetkellä 27 EU-maasta peräti 19 maassa. Syvimmät alijäämät vuonna 2011 vaivaavat Irlantia ja Kreikkaa, mutta myös Espanjan ja Britannian alijäämät ovat kahdeksan prosentin tuntumassa suhteessa bruttokansantuotteeseen. Julkinen talous on vahvin Unkarissa, Ruotsissa ja Virossa, mutta Unkarin vahvuus vuonna 2011 johtuu kertaluonteisista järjestelyistä. Julkisen talouden alijäämät pienenivät valtaosassa EU-maita vuonna 2011. Suomen alijäämä on EU-maiden viidenneksi paras. EU:n ulkopuolella syvät julkisen talouden alijäämät vaivaavat myös Yhdysvaltoja ja Japania.

EU:n velkakriisi hidastaa EU-maiden julkisen talouden kohentumista vielä pitkään. Ilman EU-maiden yhteistyötä ja talouskasvua koko EU:n tulevaisuus on vaakalaudalla. Julkisten sektorin rahoittamiseen tulevaisuudessa kohdistuu lyhyen aikavälin rahoituskysymysten lisäksi myös muita pidemmän aikavälin haasteita, kuten väestön ikääntyminen ja julkisen sektorin toiminnan toimintatapojen uudistaminen.
 

Yllä oleva kuva suurempana, pdf-muodossa: Julkisyhteisöjen EMU-ali/ylijäämä

Päivitetty 12.1.2012