Täydennyskoulutuksen kustannukset voi yleensä vähentää verotuksessa vain silloin, kun henkilöllä on jo työ ja ammatti johon koulutus tiiviisti liittyy.
Koulutusmenot aiheuttavat verotuksessa jatkuvasti tulkintaongelmia. Onko kyse tulonhankkimiskulusta vai ei?
Ongelmana on, että niin sanottuja elantomenoja ei voi verotuksessa vähentää ja koulutusmenot voivat olla myös elantomenoja. Peruskoulutuksesta aiheutuneita menoja pidetään yleensä elantomenoina. Toisaalta ammattitaitoa ylläpitävän ja täydentävän koulutuksen menot voi sen sijaan yleensä vähentää verotuksessa, ainakin periaatteessa.
Ongelmia verotuksessa ei yleensä ole aiheuttanut lyhytkestoinen koulutus, joka ei johda virallisen tutkinnon suorittamiseen ja joka on lähinnä ammattitaitoa ylläpitävää ja täydentävää koulutusta.
Vaikka kyse ei olisi tutkinnon suorittamisesta, verovähennysoikeus on kuitenkin voinut kaatua siihen, että koulutettavan on katsottu oppivan liikaa uutta. Oma käsitykseni on, että nykyinen linja verotuksessa on tarpeettoman tiukka eikä kannusta aikuisia opiskelemaan työn ohella.
Opiskelukustannusten vähentäminen verotuksessa edellyttää opiskelun olevan välittömästi sidoksissa tulonhankintaan. Välittömyys tarkoittaa käytännössä sitä, että opiskelukustannukset voi yleensä vähentää vain silloin, kun on jo työ ja ammatti johon koulutus liittyy.
Edellytyksenä koulutuskustannusten vähentämiseen verotuksessa on yleensä ollut se, että koulutettava on jo työelämässä mukana ja koulutuksen ensisijaisena tarkoituksena on nykyisessä työssä tarvittavan ammattitaidon ylläpitäminen tai kehittäminen.
Jos koulutuskustannukset voisi vähentää omassa verotuksessa, niitä ei työnantajan maksamana veroteta palkkana. Yleensä tulkinta on molemmissa tapauksissa sama.
Tutkintoja ei voi vähentää
Ammattiin valmistavan koulutuksen kustannuksia ei voi verotuksessa vähentää, koska niitä pidetään ns. elantomenoina. Tämä sääntö on varsin selvä ja myös ymmärrettävä, koska silloin aikuisopiskelija on samassa asemassa kuin nuori, joka kouluttautuu ensimmäiseen ammattinsa.
Tätä tulkintaa voidaan puoltaa myös sillä, että tällainen koulutus yleensä kustannetaan verovaroista.
Verotuksessa ei siten voi vähentää esimerkiksi virallisen tutkinnon suorittamisesta aiheutuvia menoja, vaikka työn tekeminen sinänsä yleensä edellyttää työntekijältä ammatillista koulutusta.
Peruskoulutuksena pidetään sekä opisto- ja yliopistotasoista koulutusta. Vain poikkeustapauksissa on tällaista koulutusta pidetty vähennykseen oikeuttavana, jos työ pätevyysvaatimukset ovat muuttuneet siten, että koulutus on ollut edellytys työpaikan säilymiselle.
Koulutus ammattitaidon täydentäjänä
Jos kyse ei ole virallisen tutkinnon suorittamisesta, koulutusmeno voi olla vähennyskelpoinen verotuksessa, mutta ei automaattisesti.
Koulutusmenojen vähennyskelpoisuuteen vaikuttaa tällöinkin koulutuksen sisältö ja sen liittyminen työntekijän nykyisiin työtehtäviin sekä työntekijän pohjakoulutukseen että työntekijän työtehtäviin ennen ja jälkeen koulutuksen. Verovähennyksen ehtona on siis yleensä se, että koulutus täydentää sitä ammattitaitoa joka työntekijällä jo on.
Asian tulkinnanvaraisuutta osoittaa se, että varsinkin Mba-koulutuksessa kustannuksia on saatettu eri oikeusasteissa verottaa eri tavalla.
Myös sama koulutus voi olla toisen verovelvollisen kohdalla vähennyskelpoinen meno ja toinen ei ole saanut kustannuksia verotuksessa vähentää. Mikä yhdelle on täydennyskoulutusta voi toiselle olla uuden ammatin hankkimista. Erityisesti jos työpaikka vaihtuu koulutuksen aikana, verovähennys jää helposti saamatta. Kielteistä kantaa on perusteltu yleensä sillä, että koulutus on hankittu uuden työpaikan saamiseksi.
Jos työnantaja osallistuu koulutukseen jollain tavoin, se on yleensä plussaa, koska tämä osoittaa että koulutukseen osallistuminen on tapahtunut työnantajan intressissä ja on siten tarpeen työssä.
Jos esimerkiksi työnantaja maksaa koulutuskustannuksista osan, työntekijä on käytännössä saanut helpommin vähentää oman osuutensa verotuksessa. Kuitenkaan verovähennyksen ehtona ei saisi olla se, että työnantaja osallistuu kustannuksiin tai että koulutukseen voi osallistua työaikana.
Työtön ei yleensä saa vähentää koulutusmenoja
Yleensä työtön ei ole saanut koulutuskustannuksia verotuksessa vähentää, vaikka koulutus liittyisi omaan ammattiin. Kielteistä kantaa on perusteltu sillä, että työttömällä ei ole työtä, johon koulutus voisi liittyä.
Tulkinta on kohtuuton, koska työttömällä ei tietenkään ole koskaan juuri silloin työpaikkaa, jossa koulutuksesta olisi hyötyä. Koulutusta on voitu pitää myös ns. vähennyskelvottomana elantomenona sillä perusteella, että se on edellytys uuden työpaikan saamiselle.
Jos työtön parantaa koulutuksella omia mahdollisuuksiaan työllistyä ja kyse ei ole ammatinvaihdosta, vaan hänellä jo olevan ammattitaidon täydentämisestä, kustannukset pitäisi voida verotuksessa vähentää vaikka työpaikkaa ei ole ollut koulutuksen aikana.
Vähennyskelpoisten kulujen määrä
Jos koulutusmenot saa vähentää verotuksessa, veroa maksetaan tuloista, joista on ensin vähennetty tulon hankkimisesta johtuvat menot joita mm. täydennyskoulutuskulut ovat.
Kannattaa kuitenkin huomata, että aivan pienistä kustannuksista ei verovähennystä saa. Palkansaaja saa verotuksessa hyväkseen viran puolesta tehtävän tulonhankkimisvähennyksen, joka on 620 euroa vuodessa. Todelliset kulut voi vähentää vain jos niiden määrä ylittää tämän vähennyksen. Esimerkiksi jos kurssimaksut matkoineen maksavat 1 300 euroa niistä saa 680 euron suuruisen vähennyksen.
Varsinaisen kurssimaksun lisäksi vähennyskelpoisia ovat myös muut kurssista aiheutuneet menot, mm. matkakulut kurssipaikalle, menot oppikirjoista sekä mahdolliset majoitusmenot asumisesta kurssipaikalla.
Verohallinto on julkaisut laajan ohjeen koulutusmenojen vähentämistä. Ohjeen nimi on Koulutusmenot henkilöverotuksessa ja se löytyy osoitteesta www.vero.fi.
Päivi Kaari
Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton johtava lakimies