Paikallisosastoja perustetaan heti 

Veronmaksajain Keskusliiton hallitus ryhtyi valmistelemaan ohjesääntöjä paikallisosastojen toiminnalle heti liiton perustamisen jälkeen. Jo ensimmäisenä toimintavuonna paikallisosastot näkivät päivänvalon yhdellätoista paikkakunnalla, jotka olivat Jyväskylä, Kuopio, Mikkeli, Oulu, Pori, Rauma, Savonlinna, Tampere, Toijala, Turku ja Uusikaupunki.

Paikallisosastoja ei rekisteröity ja niiden talous järjestettiin keskusliiton taloudellisen tuen varaan. Keskusliitto peri myös jäsenmaksut ja ylläpiti jäsenrekisteriä. Paikallisosastojen toiminta keskittyi lähinnä neuvonta- ja puhetilaisuuksien järjestämiseen tammikuussa veroilmoitusten laatimisaikana ja marraskuussa verotuksen valmistuttua.

Huomio kunnallistalouteen

Joidenkin osastojen toiminta lopahti melko nopeasti, mutta myös uusia osastoja perustettiin. Eräät osastot puuttuivat kunnallistaloudellisesti kiperiin hankkeisiin ja pyrkivät vaikuttamaan veroäyrin hinnan määräämiseen siinä osittain onnistuenkin. Esimerkiksi Helsingin paikallisosaston ripeä ja asiantunteva toiminta vaikutti siihen, että Helsingin ennakkoveroäyrin hinta aleni yhdellä markalla vuonna 1953 ja että veroäyrin hinta aleni 50 pennillä vuonna 1956. Aktiivisesti toimivia osastoja oli liiton ensimmäisen vuosikymmenen päättyessä 26.

Tällöin myös Veronmaksaja-lehdessä käsiteltiin yleisesti kunnallistalouteen liittyviä kysymyksiä. Lisäksi siinä esiteltiin liiton luottamuselimissä toimivia vaaliehdokkaita.

Vuonna 1953 liitto ryhtyi perustamaan yhdysmiesverkostoa eri kuntiin. Tavoitteena oli yhteydenpidon tiivistäminen ja jäsenhankinnan laajentaminen. Vuoden 1956 lopussa liitolla oli paikallisosasto tai yhdysmies 145 paikkakunnalla. Liiton henkilöresurssit eivät kuitenkaan tehneet mahdolliseksi jatkuvaa tiivistä yhteydenpitoa yhdysmiehiin, ja seuraavina vuosina tämä verkosto vähitellen hajosi.