Kampanjointia veronkorotuksia vastaan
Liiton toiminnan viides vuosikymmen alkoi kansantalouden vahvalla nousulla ja päätyi maamme historian synkimpään ja pisimpään taloudelliseen lamaan. Vasta 1990-luvun jälkipuoliskolla Suomi alkoi irtaantua taantumasta. Syvän laman seuraukset näkyivät konkursseina, tuotannon supistuksina ja 18 prosenttiin nousseena työttömyytenä.
|
|
Vauhdittaakseen marginaaliveron alentamista koskeneita vaatimuksiaan liitto lähetti kaikille jäsenilleen vuonna 1990 isokokoisen tarran ”Vähintään puolet käteen lisätuloista”.
|
Vuodesta 1988 alkaen toteutettiin verotuksessa kokonaisuudistus. Tuloveroasteikkoa alennettiin kautta linjan, ja asteikkoluokkien lukumäärä laski yhdestätoista kuuteen. Valtion ylin marginaaliveroprosentti aleni 51 prosentista 39:ään. Toisaalta valtionverotuksen vähennyksistä poistettiin yli puolet.
Vuonna 1993 pääomatulot eriytettiin suhteellisen verotuksen piiriin 25 prosentin verokannalla. Samana vuonna uusi kiinteistövero korvasi asuntotulon verotuksen, kiinteistöjen harkintaverotuksen, katumaksun ja manttaalimaksun.
Vuonna 1994 siirryttiin arvonlisäverojärjestelmään. Perhetukiuudistuksen yhteydessä verotuksesta poistettiin lapsiperheiden vähennykset, jotka osin korvattiin lapsilisien korotuksella.
|
Vuonna 1992 liitto kampanjoi tuloverotuksen alentamiseksi läntisen Euroopan tasolle. Kampanjaan liittyi autotarra, jossa valtiotunnuksen ympärillä oli vaatimus ”Tulovero alennettava eurotasolle”.
|
|
Laman aikana tuloverorasitus nousi jälleen ennätyskorkeaksi. Keskituloinen palkansaaja maksoi lisätulostaan veroa 53 prosenttia. Ylin marginaalivero oli 68 prosenttia. Kokonaisveroaste kohosi 46 - 48 prosenttiin.
Liitto puolusti verouudistuksen yhteydessä veronmaksajien oikeuksia. 1990-luvun alkupuoli oli jatkuvaa kampanjointia tuloveron kiristyksiä vastaan. Vuoden 1995 eduskuntavaalien jälkeen alkoi lopulta veronkevennysten kausi.