Julkiset verotiedot
Mitä julkiset verotiedot kertovat tuloista?
Julkiset verotiedot antavat varsin kattavan kuvan palkoista, joita on maksettu vuonna 2010. Sen sijaan eri henkilöiden pääomatuloista ei pysty tekemään vertailukelpoisia päätelmiä julkisten verotilastojen perusteella.
Veronmaksajien johtava lakimies Päivi Kaari vastaa alla julkisia verotietoja koskeviin kysymyksiin.
Vuoden 2010 verotuksen tiedot ovat juuri tulossa julkisiksi. Mitkä ovat julkisia verotietoja?
Julkisia verotietoja ovat mm. nimi, syntymävuosi, verotettava ansiotulo ja pääomatulo, verojen kokonaismäärä ja maksettava tai palautettava veron määrä. Varallisuuden määrä ei ole julkinen tieto.
Julkiset tiedot eivät koskaan suoraan kerro henkilön tuloja. Verotettava tulo ei ole sama kuin veronalainen tulo. Varsinkin, jos henkilöllä on pääomatuloja, verotettava pääomatulo voi olla paljon pienempi kuin saadun tulon oikea määrä. Tulotieto voi jopa puuttua kokonaan, vaikka henkilöllä olisi todellisuudessa esimerkiksi osinkotuloja.
Julkisissa verotiedoissa ei ole enää viime eikä tänä vuonna ollut henkilön kotikuntaa. Sen sijaan tieto siitä maakunnasta, jonka alueella henkilön vuodenvaihteen kotikunta sijaitsee, on julkinen. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että julkiset verotiedot ovat järjestettynä Verohallinnon rekistereissä maakunnittain, ei kunnittain kuten vielä vuonna 2009.
Saako verotilastoista selville, paljonko naapurille on maksettu palkkaa?
Se, kuinka paljon henkilölle on täsmälleen maksettu palkkaa, ei ole julkista. Jos henkilöllä kuitenkin on pelkkää palkkatuloa, julkiset verotiedot kertovat varsin hyvin palkan tason. Silti verotettava ansiotulo ei silloinkaan ole sama kuin bruttopalkka.
Verotettava ansiotulo, joka on siis julkinen tieto, on yhtä kuin veronalainen palkka vähennettynä pakollisilla vakuutusmaksuilla, tulonhankkimiskuluilla sekä muilla mahdollisilla tulosta tehtävillä vähennyksillä. Näitä ovat mm. kaikille palkansaajille pakolliset eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut (vuonna 2010 yhteensä 4,9–6,1 % palkan määrästä) sekä tulonhankkimisvähennys.
Asuntovelallisen palkansaajan korkovähennys sen sijaan alentaa joko maksettavia ansiotulojen veroja tai verotettavaa pääomatuloa, jos pääomatuloja on.
Ansiotulot voivat sisältää muitakin tuloja kuin palkkaa. Ansiotuloja ovat myös mm. eläkkeet sekä sairaus- ja äitiyspäivärahat. Perheyhtiön maksamat osingot voivat myös olla ansiotuloja. Tällöin verovapaa osa osingosta ei kuitenkaan näy julkisissa verotiedoissa.
Jos esimerkiksi urheilijan tulot verotetaan vain ulkomailla, ne toki puuttuvat Suomen verotiedoista.
Mitä saamme tietää pääomatuloista?
Vain verotettava pääomatulo on julkinen tieto. Se ei vielä kerro paljoakaan henkilön saamista tuloista, koska osa pääomatuloista puuttuu kokonaan verotiedoista. Julkisten verotietojen perusteella ei siten pysty sanomaan, ketkä ovat saaneet eniten pääomatuloja. Julkisia tietoja eivät ole henkilölle maksetut pääomatulot tai se, mistä eri tuloista pääomatulot koostuvat.
Julkista ei esimerkiksi ole, mitä pääomatuloja henkilöllä on eli ovatko tulot osinkotuloja, luovutusvoittoja, vuokratuloja vai puun myyntituloja.
Lähdeverotettavat korkotulot eivät näy julkisissa verotiedoissa. Maksaja pidättää koroista lopullisen lähdeveron 28 prosenttia, eikä näitä tuloja ilmoiteta lainkaan veroilmoituksessa eivätkä ne kuulu pääomatulojen ryhmään.
Pääomatuloissa on sama periaate kuin ansiotuloissa. Verotettava pääomatulo saadaan, kun veronalaisesta tulosta vähennetään tulon hankkimisesta aiheutuneet menot ja lainan korot.
Entä osinkotulot?
Jos henkilöllä on pelkästään osinkotuloja perheyhtiöstä, on mahdollista, että osinkotulot puuttuvat kokonaan julkisista verotiedoista. Perheyhtiössä omistaja pystyy myös valitsemaan, kuinka paljon yhtiön voitosta itselleen nostaa osinkoa vai nostaako ollenkaan. Myös sen voi valita, nostaako varoja osinkona vai palkkana, jos työskentelee yrityksessä. Osakkaan julkiset tulotiedot eivät siten kovin hyvin kerro sitä, miten bisneksellä menee.
Jos perheyhtiö maksaa omistajalleen osinkoa, osinkotulot voivat olla saajalle kokonaan verovapaita. Vaikka osinko olisi osakkaalle kokonaan verovapaata tuloa, osakeyhtiön voittoa ovat kuitenkin pienentäneet yhtiön maksamat verot. Tämä vero luonnollisesti pienentää jaettavaa osinkoa. Osakeyhtiö maksaa voitostaan 26 prosenttia veroa. Koska voitosta on tarkoitus maksaa veroa vain kerran, on tämä toteutettu siten, että osakas ei maksa enää lainkaan veroa samastaan osinkotulosta tai veroa maksetaan vain osasta osinkoa.
Jos perheyhtiön maksama osinkotulo on veronalaista, veronalaisen osingon määrä on 70 % maksetusta osingosta.
Perheyhtiöissä nostetaan harvoin osinkoja, jotka verotettaisiin pääomatulona. Jos osingosta joudutaan maksamaan veroa, on kyse yleensä ansiotulona verotettavasta osingosta. Omasta yrityksestä nostetut osingot eivät siten yleensä näy myöskään julkisissa tiedoissa pääomatulojen ryhmässä.
Miten osinkotulojen verotus toteutetaan?
Muista kuin julkisesti noteeratuista yhtiöistä, siis esimerkiksi perheyhtiöstä, saatu osinko jaetaan verotuksessa pääomatuloksi ja ansiotuloksi.
Perheyhtiön jakaman osingon verotukseen vaikuttavat yhtiön varallisuus ja jaettava osinko. Varakkaasta yhtiöstä on mahdollista nostaa enemmän verovapaata osinkoa kuin vähävaraisesta.
Osinko on kokonaan verovapaata tuloa, jos osinkoa jaetaan enintään määrä, joka vastaa 9 prosenttia osakkeiden matemaattisesta arvosta. Kuitenkin siltä osin kuin tällaiset osingot ylittävät vuodessa 90 000 euroa, rajan ylittävästä määrästä 70 prosenttia on osakkaan pääomatuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa.
Jos osinkoa jaetaan vuodessa enemmän kuin määrä, joka on 9 prosenttia osakkeiden matemaattisesta arvosta, rajan ylittävästä osasta 70 prosenttia on ansiotuloa ja 30 prosenttia verovapaata. Matemaattinen arvo saadaan, kun jaetaan yhtiön nettovarallisuus osakkeiden lukumäärällä.
Entä pörssiyhtiöiden jakamat osingot?
Vuodesta 2005 alkaen myös pörssiyhtiön jakamista osinkotuloista on osingonsaaja joutunut maksamaan veroa. Osingosta 70 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Veronalaisesta määrästä maksetaan veroa 28 prosenttia.
Verotuksen julkisissa tiedoissa ei ole mukana lainkaan verovapaata osaa osingoista. Julkisesti noteeratulta yhtiöltä saadut osingot verotetaan aina pääomatulona – siis siltä osin kuin ne ovat veronalaisia.
Missä näkyy, jos tekee hyvät kaupat?
Jos jotain myy voitolla, voitto verotetaan pääomatulona. Tämä on vain pääsääntö.
Kauppahintaa sellaisenaan ei löydy verotuksen julkisista verotiedoista. Jos omaisuus on omistettu vähintään 10 vuotta, veronalainen tulo on enintään 60 prosenttia kauppahinnasta. Jos osakkeita myy miljoonalla, veroa siis maksetaan enintään 600 000 eurosta.
Osa myynneistä on verovapaita. Esimerkiksi oman asunnon myynnistä saatu voitto ei lainkaan näy verotustiedoissa, jos asunto on myyty kahden vuoden omistamisen ja asumisen jälkeen – ei, vaikka rahat olisi laitettu pankkitilille ja muutettu vuokralle asumaan.
Myös yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdoksissa myyntivoitto voi jäädä tietyin edellytyksin kokonaan verotuksen ulkopuolelle.
Entä kuolinpesät? Kuka saa niiden tulot ja maksaa niiden verot?
Kuolinpesää verotetaan erillisenä verovelvollisena perinnönjakoon saakka eivätkä pesän tulot näy pesän osakkaiden verotiedoissa, vaikka he ovat todelliset tulon saajat. Kuolinpesän osakasta ei veroteta enää toiseen kertaan, vaikka pesä realisoisi omaisuutta ja jakaisi voiton pesän osakkaille. Kuolinpesän osakkaan todelliset tulot voivat siten olla huomattavasti suuremmat kuin mitä hänen omat verotietonsa kertovat.
Kuka joutuu maksamaan mätkyjä?
Maksettavien verojen määrä ja se, saako henkilö veronpalautusta vai joutuuko maksamaan jäännösveroa, on julkinen tieto.
Jäännösverosta on ennen muinoin käytetty myös nimeä mätky, joka kuvaa huonosti sitä, mistä on kyse. Jäännösvero ei ole rangaistusmaksu, vaan maksamatta olevan veron määrä.
Jos henkilöllä on pelkkää palkkatuloa, palkasta perittävä ennakonpidätys vastaa yleensä varsin hyvin oikeaa veron määrää. Veronpalautukset tai jäännösverot eivät silloin ole yleensä kovin suuria.
Jos henkilöllä on epäsäännölliset tulot ja tulojen määrä on etukäteen vaikea arvioida oikein (esimerkiksi freelancer-taiteilija), oikean veron määrä ja etukäteen maksetut verot eivät välttämättä vastaa toisiaan kovin hyvin ja jäännösvero syntyy helpommin kuin tavalliselle palkansaajalle. Taiteilijan saama suuri jäännösvero kertoo siis sen, ettei vuoden 2010 aikana maksettu vero vastaa alkuunkaan tulojen määrää ja lisää veroja pitää maksaa jälkikäteen.
Myös silloin, jos henkilöllä on luovutusvoittoja, näistä tuloista ei välttämättä ole maksettu veroa riittävästi silloin, kun tulo on saatu, ja veroa täytyy sen vuoksi vielä maksaa.
---------------
Päivi Kaari työskentelee johtavana lakimiehenä Veronmaksajain Keskusliitossa. Veronmaksajat on kansalaisten ja yhteisöjen riippumaton järjestö, jolla on 232 000 jäsentä. Järjestön tavoitteena on kohtuullinen ja oikeudenmukainen verotus, ja se neuvoo suomalaisia kaikissa verotukseen liittyvissä asioissa.
Veronmaksajien jäsenet saavat mm. maksutonta veroneuvontaa ja Taloustaito-lehden kerran kuukaudessa. Lue lisää jäsenyydestä