Ammatin- ja liikkeenharjoittajan veroilmoitus

Kaikki elinkeinonharjoittajat saavat 5-lomakkeen

Vuoden 2011 liikkeen- ja ammatinharjoittajan veroilmoitus annetaan kyseisenä kalenterivuonna päättyneeltä tilikaudelta. Ammatinharjoittajan tilikausi on aina kalenterivuosi, jos kirjanpito on maksuperusteinen. Liikkeen- ja ammatinharjoittajan, joka pitää kahdenkertaista suoriteperusteista kirjanpitoa, tilikausi voi poiketa kalenterivuodesta.

Tammi-helmikuussa 2012 yrittäjille saapuvassa 5-lomakkeessa ilmoitetaan vain elinkeinotoimintaan liittyvät tulot, menot, varat ja velat. Elinkeinonharjoittajat saavat esitäytetyn veroilmoituksen henkilökohtaisten tulojen ja vähennysten ilmoittamista varten joko maaliskuussa tai huhtikuussa. Jos liikkeen- tai ammatinharjoittajalla on lisäksi maatalouden tai metsätalouden tuloa, saa hän niiden ilmoittamista varten asianomaiset lomakkeet.

Liikkeen- ja ammatinharjoittajan on annettava veroilmoitus ja palautettava korjattu esitäytetty veroilmoitus verovuodelta 2011 viimeistään 2. huhtikuuta 2012, ellei 5-lomakkeelle ole merkitty muuta ajankohtaa, joka voi olla 8.5. tai 15.5.2012.

Esitäytettyä veroilmoituslomaketta ei tarvitse palauttaa, ellei siinä olevia tietoja täydennetä tai korjata. Jos yritystoimintaa vuonna 2011 harjoittanut henkilö ei ole saanut verohallinnon lähettämiä ilmoituslomakkeita, on hänen hankittava oma-aloitteisesti tarvittavat lomakkeet ja tehtävä ilmoitus elinkeinotoiminnan tuloista 2.4.2012 mennessä.

Tarvittaessa liikkeen- ja ammatinharjoittaja antaa tarvittaessa veroilmoituksen liitteenä lomakkeet 8B, 12A, 18B, 62 ja 70A. Kirjanpitolain mukaisia tilinpäätösasiakirjoja ei tarvitse liittää veroilmoitukseen, vaan ne annetaan tarvittaessa veroviranomaisen pyynnöstä.

Jos liikkeen- tai ammatinharjoittaja on maksanut elinkeinotoimintaansa liittyviä veroja ulkomaille esim. osinkotuloista, voidaan ulkomaille maksettuja veroja hyvittää Suomen verotuksessa. Ulkomaisen veron hyvittämistä vaaditaan lomakkeella 70A. Mukaan on liitettävä luotettava selvitys ulkomaisen veron määrästä, maksamisesta sekä maksamisen perusteista, esim. alkuperäinen lähdeverotodistus.

Kun veroilmoituksen mukana annetaan vapaamuotoisia liitteitä esim. ulkomaisia lähdeverotodistuksia, erittelyjä ym., on laitettava rasti 5-lomakkeen kohtaan 915, jotta liitteet varmasti tulevat verotusta toimitettaessa huomioiduiksi.

Elinkeinonharjoittajan puolison on annettava veroilmoitus samaan aikaan elinkeinonharjoittajan kanssa siitä riippumatta, osallistuuko hän yritystoimintaan. Jos ilmoituksen jättöaika on epäselvä, ratkaisee lomakkeelle valmiiksi merkitty päivä oikean palautuspäivän. Veroilmoitus katsotaan oikeaan aikaan annetuksi, jos se on annettu postin kuljetettavaksi viimeisen palautuspäivän aikana.
 
Verohallinto voi myöntää veroilmoituksen jättöaikaan pidennystä. Pidennystä tulee pyytää kirjallisesti ennen säännönmukaisen jättöajan päättymistä. Pyyntö on perusteltava. Verohallinto voi määrätä myöhästyneenä annetulle tai puutteelliselle veroilmoitukselle veronkorotuksen. Veronkorotuksen suuruuteen vaikuttaa muun muassa, miten paljon veroilmoitus on myöhässä tai kuinka paljon tuloja on jäänyt ilmoittamatta. 

Veroilmoituksen voi antaa nyt sähköisesti

5-lomakkeen sähköinen lähettäminen edellyttää Katso-tunnisteita tai henkilökohtaisia verkkopankkitunnuksia. Myös liitteet lähetetään sähköisesti veroilmoituksen lisäksi.

Elinkeinonharjoittajan henkilökohtaisia tuloja koskeva esitäytetty veroilmoituslomake on annettava edelleen perinteisellä paperilomakkeella. Esitäytetty lomake palautetaan vain, jos siinä olevia tietoja muutetaan tai täydennetään.

Veroilmoituslomakkeet voi täyttää myös internetissä, tulostaa ja lähettää tulosteet postitse veroilmoituksena. Lomakkeet löytyvät osoitteesta www.vero.fi/lomakkeet. 

Ennakon täydennysmaksu on maksettava tammikuussa

Vuodelta 2011 maksettavaksi määrättävälle jäännösverolle peritään jäännösveron korkoa 1.2.2012 alkaen jäännösveron ensimmäiseen eräpäivään asti. Jäännösveron koron maksamisen voi välttää kokonaan maksamalla ennakon täydennysmaksua viimeistään 31.1.2012.

Jäännösveron korko vuonna 2012 on 0,5 prosenttia 10 000 euron määrään saakka ja sen ylittävälle osalle 3,5 prosenttia. Korko lasketaan vuotuisena korkona helmikuun alusta jäännösveron ensimmäisen erän eräpäivään. Korosta vähennetään 20 euroa. Tämän vuoksi jäännösverolle kertyy vuonna 2012 maksettavaksi korkoa vasta, kun jäännösveron määrä ylittää 4 750 euroa. Jäännösveron koron määrää voi alentaa maksamalla ennakon täydennysmaksua helmikuun alun jälkeen viimeistään 1.10.2012 mennessä.

Tuottojen ja kulujen ilmoittaminen

Lomakkeen ensimmäisellä sivulla ilmoitetaan elinkeinotoiminnan tuotot ja toisella sivulla kulut. Elinkeinotoiminnan varat ja velat ilmoitetaan lomakkeen sivulla 4.

Tuotot ja kulut ilmoitetaan kahdella rinnakkaisella sarakkeella: kirjanpito ja verotus. Verotus-sarakkeessa ilmoitetaan elinkeinotoiminnan tuotot ja kulut tuloverolakien mukaan. Koska kirjanpidon ja verotuksen tiedot voivat erota toisistaan jonkin tuotto- tai kuluerän osalta, on lomakkeella omat sarakkeensa sekä kirjanpidon että verotuksen erälle. Verohallinnon ohjeen mukaan näissä kohdissa tuotto/kulu on merkittävä molempiin sarakkeisiin, vaikka erän suuruus olisikin molemmissa sama.

Arvonlisävelvollisen toiminnan liikevaihto ilmoitetaan kohdassa 300 ilman arvonlisäveroa. Muista myös ilmoittaa saamasi tuet ja avustukset kohdassa 318.

Yksityiskäytön tuloutus arvonlisäverottomaan hintaan

Sama hyödyke voi olla sekä yksityistalouden käytössä että elinkeinotoiminnan käytössä. Hyödyke voi olla myös hankittu alun perin elinkeinotoimintaan, mutta otettu sittemmin yksityistalouden käyttöön.

Yksityiskäytön osuus auton, tavaroiden ja muun omaisuuden käytöstä on tuloutettava (kohdat 313–315), koska yrittäjän omat elantokulut eivät saa jäädä rasittamaan elinkeinotoiminnan tulosta.

Elinkeinotoiminnan varoihin kuuluvan auton kaikki kustannukset voi kirjata kuluksi ja autosta voi tehdä poiston verotuksessa. Auto kuuluu elinkeinotoiminnan varoihin, mikäli ajoista yli puolet liittyy liiketoimintaan.

Yksityisajojen osuus kuluista ja poistosta ei kuitenkaan ole vähennyskelpoista. Kirjanpidon kuluja onkin oikaistava yksityisajojen osuudella tai yksityisajojen osuus on tuloutettava veroilmoituslomakkeen kohdassa 313. Selvitys yksityiskäytöstä tehdään sivulla 3 kohdassa V A.

Jos yksityiskäytön osuus on otettu huomioon jo kirjanpidossa, ei oikaisua tarvitse enää tehdä veroilmoituksella. Muidenkin tavaroiden kuin autojen osalta on elinkeinotoiminnan tuottoihin lisättävä yksityistalouden käyttöä vastaava osa tavaran hankintahinnasta ja juoksevista kuluista.

Kohdassa 314 ilmoitettavaa tavaroiden yksityiskäyttöä on esimerkiksi kauppiaan yksityiseen kulutukseensa ottamat elintarvikkeet. Muuna yksityiskäyttönä merkitään kohtaan 315 yksityiskäytön osuus esimerkiksi elinkeinotoiminnassa olevan puhelimen, kiinteistön tai veneen yksityiskäytöstä.

Puhelinkulut jakautuvat usein yksityistalouden ja yritystoiminnan kuluihin. Yksityiskäytön osuus voidaan arvioida. Arvioinnissa merkitystä on muun muassa puhelinkulujen kokonaismäärällä sekä toimialalla. Jaon voi myös tehdä puhelinyhtiöltä saatavan erittelyn avulla. Verottaja voi myös hyväksyä puhelimen luontoisedun verotusarvon yksityiskäytön määräksi (esimerkiksi matkapuhelin 20,00 euroa/kk).

Kiinteistön kuluista ja poistosta tuloutetaan yksityiskäyttöä vastaava osuus. Osuus lasketaan sekakäytössä olevan rakennuksen osalta pinta-alojen suhteessa.

Tavaroista, joiden hankintahinnan arvonlisävero on aikanaan vähennetty, tuloutetaan yksityiskäyttönä alkuperäinen hankintahinta tai sitä alempi todennäköinen myyntihinta ilman arvonlisäveroa. Vähänkään yksityiskäytössä olevan henkilöauton hankintahinnassa tai käyttökuluissa olevaa arvonlisäveroa ei saa vähentää. Poikkeuksena tästä ovat myyntiä varten hankitut autot, ammattimaiseen henkilökuljetukseen käytetyt autot eli taksiautot, autokouluautot ja autovuokraamon autot.

Omaan käyttöön ottamisesta on arvonlisäverotuksessa omat sääntönsä. Pääsääntöisesti yksityiseen kulutukseen liittyvää arvonlisäveroa ei saa vähentää arvonlisäverotuksessa. Jos hankitun tavaran tai palvelun arvonlisävero on vähennetty ja hankittu tavara tai palvelu otetaan myöhemmin yksityiskäyttöön, on omaan käyttöön otosta maksettava arvonlisävero. Elinkeinonharjoittajan ei kuitenkaan tarvitse maksaa arvonlisäveroa, kun yrittäjä ottaa vähäisessä määrin tavaroita tai palveluita omaan tai perheensä yksityiseen kulutukseen. Vähäisen oman käytön määränä pidetään 850 euroa vuodessa.

Osingot vain osittain veronalaista

Jos yritysvaroihin kuuluu osakkeita tai osuuskunnan osuuksia, ovat niistä saadut tulot elinkeinotoiminnan tuloja. Elinkeinotoiminnassa saatujen osinkojen ja osuuspääoman koron tuloverotus poikkeaa siitä, miten yksityistalouteen kuuluville osakkeille maksettu osinko verotetaan.

Elinkeinotoiminnan osinkojen kirjanpitoon merkitty määrä kirjataan 1. sivulla ruutuun 319 ja verotuksessa veronalainen osuus osinkotulosta ruutuun 320. Veronalaista tuloa vuonna 2011 saaduista osinkotuloista on 70 %.

Yksityishenkilön saamasta osuuspääoman korosta on 1 500 euroa verovapaata. Verovapaa osa kohdistetaan ensin yksityistalouden osuuspääoman korkoihin, sitten maatalouden osuuspääoman korkoihin ja vasta viimeiseksi elinkeinotoimintaan liittyviin osuuspääoman korkoihin. Verovapaan osan ylittävästä, elinkeinotulolähteeseen kuuluvasta osuuspääoman korosta on verotettavaa tuloa 70 %. Se merkitään ruutuun 322.

Ilmoita vain tuloveron alaiset korkotuotot

Korkotuotot saamisista sekä valuuttakurssivoitot merkitään kohtaan 323. Yksityishenkilön saamat korkotulot pankkitililtä tai joukkovelkakirjalainasta verotetaan korkotulojen lähdeverolain mukaan, joten niitä ei merkitä verolaskelmaan korkotuotoiksi kohtaan 323, vaan kohtaan 317 ”tuloslaskelman verovapaat tuotot”.

Varauksilla voidaan siirtää veronmaksua

Yksityisliike voi pienentää elinkeinotoiminnan tulostaan toiminta-, jälleenhankinta- ja hinnanlaskuvarauksella. Varauksen kasvattaminen pienentää tulosta, kun taas varauksen pienentäminen suurentaa tulosta.

Toiminta- ja hinnanlaskuvarauksen vähennys sekä käyttämättä jäänyt jälleenhankintavaraus merkitään tuloksi ruutuun 312. Varausten lisäys puolestaan merkitään kuluna ruutuun 353.

Yleisin ammatin- ja liikkeenharjoittajan varauksista lienee toimintavaraus. Toimintavarauksen enimmäismäärä on 30 prosenttia tilikauden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksettujen ennakonpidätyksen alaisten palkkojen määrästä. Suoriteperusteisia maksamatta olevia palkkoja ei oteta mukaan varaukseen.

Tehtyä varausta joudutaan tulouttamaan seuraavan tilikauden aikana, mikäli palkkoja ei ole maksettu yhtä paljon kuin edellisellä tilikaudella tai mikäli toiminta loppuu tai yksityisliike muutetaan osakeyhtiöksi. Toimintavaraus merkitään veroilmoituksen kohtaan 871 sivulle 4.

Jälleenhankintavaraus voidaan muodostaa, kun käyttöomaisuus on tuhoutunut tulipalon tai vastaavan vahinkotapahtuman seurauksena. Saatu vakuutus- tai vahingonkorvaus kirjataan ensiksi hankintamenon vähennykseksi.

Jos käyttöomaisuuden hankintameno ei riitä kattamaan koko korvausta, voidaan poistamatta jäävästä osasta korvausta muodostaa jälleenhankintavaraus.

Jälleenhankintavaraus voidaan muodostaa myös toimitilarakennuksen tai toimitilaosakkeen luovutushinnasta siltä osin kuin luovutushinta ylittää poistamattoman hankintahinnan. Jälleenhankintavaraus on käytettävä kahden vuoden kuluessa verovuoden päättymisestä kuluvan käyttöomaisuuden tai toimitilojen hankkimiseen tai omaisuuden kuntoon saattamiseen. Toimitilan osalta tehty varaus voidaan käyttää vain uusien toimitilojen hankkimiseen tai vanhojen toimitilojen kuntoon saattamiseen.

Jos on tehty muitakin varauksia kuin toimintavaraus, varaukset on eriteltävä liitelomakkeella 62.

Ostot ja varastojen muutos yhteen ruutuun

Kohtaan 333 merkitään tilikauden aikana luovutettujen hyödykkeiden hankintameno. Se saadaan oikaisemalla tilikauden ostojen määrää valmiiden ja keskeneräisten tuotteiden varastojen muutoksella. Varaston suureneminen vähennetään ostoista ja varaston pieneneminen lisätään ostoihin. Ostot merkitään ilman arvonlisäveroa, jos arvonlisävero on ollut vähennyskelpoinen arvonlisäverolaskelmalla.

Ulkopuoliset palvelut -kohtaan merkitään esim. alihankinnat.

Henkilöstökulujen vähentäminen

Henkilöstösivukuluja ovat esimerkiksi työntekijöiden eläke-, sairaus- ja työkyvyttömyysetuuksien järjestämisestä johtuvat vakuutus- yms. maksut.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan itselleen, puolisolleen tai verovuonna enintään 14 vuotta täyttäneelle lapselleen maksama palkka ei ole verotuksessa vähennyskelpoista.

Avopuolisolle maksettu palkka ei ole myöskään vähennyskelpoinen, jos avopuoliso rinnastetaan verotuksessa puolisoon. Näin on esimerkiksi silloin, kun avopuolisoilla on yhteinen lapsi. Yli 14-vuotiaalle lapselle maksettu palkka on vähennyskelpoinen, jos se on kohtuullinen verrattuna hänen työpanokseensa.

Muille kuin edellä mainituille henkilöille maksetut palkat sivukuluineen ovat normaalisti vähennyskelpoisia ja palkoista saa tehdä toimintavarauksen, jota selostettiin edellä.

Yrittäjä vähentää pakollisen yrittäjäeläkemaksun joko elinkeinotoiminnan tuloksesta kohdassa 336 tai vaihtoehtoisesti ansiotulosta omalla tai puolison esitäytetyllä veroilmoituksella. Jos vähennys tehdään esitäytetyllä veroilmoituksella, YEL-maksut merkitään lomakkeella 5 kohtaan 367 (muut vähennyskelvottomat kulut).

Yrittäjälle itselleen tai yrittäjäpuolisoille otetun tapaturmavakuutuksen maksut ovat vähennyskelpoisia elinkeinotulosta.

Käyttöomaisuuden poistot 

Poistoista merkitään kirjanpito-sarakkeeseen (kohta 337) kirjanpidossa tulosta rasittavat suunnitelman mukaiset poistot ja poistoeron muutokset. Verotuksessa elinkeinoverolain mukaan vähennyskelpoinen osuus merkitään kohtaan 338.

Koneiden ja kaluston, eli irtaimen käyttöomaisuuden, poistot eritellään 5-lomakkeen 2. sivun alaosassa kohdassa IV. Jos poistoja on tehty muustakin omaisuudesta, esimerkiksi rakennuksista, tehdään erittely lomakkeella 62.

Jos verotuksessa ei ole haluttu tai voitu jonakin vuonna tehdä yhtä paljon poistoja, kuin on tehty poistoja kirjanpidossa, eritellään nämä hyllypoistot lomakkeella 12A.

Verotuksessa koneiden ja kaluston poisto on verovuonna enintään 25 prosenttia koneiden ja kaluston menojäännöksestä.

Esimerkki: Poistot tietokoneesta

Arvonlisäverollista liiketoimintaa harjoittava yrittäjä hankki syksyllä 2011elinkeinotoiminnan käyttöön uuden tietokoneen, näytön ja printterin yhteishintaan 1 845 euroa. Arvonlisäveroton hankintameno oli siis 1 500 euroa. Laitteiden käyttöönottovuonna 2011 hän saa tehdä 375 euron suuruisen poiston kirjanpidossa ja verotuksessa. Vuonna 2012 poisto tulisi olemaan enintään 281,25 euroa (25 prosenttia 1 125 eurosta). 

Pienhankinnat saa vähentää kokonaisuudessaan omaisuuden käyttöönottovuonna. Kerralla kuluksi vuoden 2011 verotukseen kirjattavan käyttöomaisuusesineen hankintameno saa kuitenkin olla enintään 850 euroa. Verovuonna tällaisia pienhankintoja saa kirjata kuluksi yhteensä enintään 2 500 euroa. Myös sellaisen käyttöomaisuuden jonka todennäköinen taloudellinen käyttöaika on enintään 3 vuotta, hankintamenon saa vähentää kerralla.

Jos elinkeinotoiminnan käytössä on rakennus, saa sen poistamattomasta hankintahinnasta tehdä vuosittain poiston. Esimerkiksi toimistokäytössä olevan rakennuksen poisto on enimmillään 4 % vuodessa. Yksityiskäytön osuus on muistettava tulouttaa edellä kerrotulla tavalla. Kulumattoman käyttöomaisuuden eli maapohjan ja osakehuoneiston hankintamenosta ei saa tehdä poistoa.

Mikäli toimintaa harjoitetaan osakehuoneistossa, siitä aiheutuneet kulut vähennetään kohdassa ”muut vähennyskelpoiset kulut” (344).

Edustusmenoista saa vähentää puolet

Edustusmenoihin liittyvää arvonlisäveroa ei saa arvonlisäverotuksessa vähentää lainkaan mutta tuloverotuksessa edustusmenoihin liittyvistä kuluista arvonlisäveroineen on vähennyskelpoista 50 prosenttia. Edustusmenot kirjataan täysimääräisinä kirjanpitoon, mutta veroilmoituslomakkeelle merkitään vähennyskelpoiseksi osuudeksi siitä puolet (kohdat 341 ja 342).

Edustusmenoilla tarkoitetaan asiakkaisiin, liiketuttaviin ja muihin vastaaviin rajoitettuun henkilöpiiriin kohdistuvaa kestitystä, lahjoja, matkoja tai muuta sellaista vieraanvaraisuutta, jolla pyritään edistämään omaa liiketoimintaa luomalla uusia liikesuhteita tai ylläpitämään nykyisiä liikesuhteita.

Jos omaa henkilökuntaa kestitään esimerkiksi järjestämällä henkilökunnan yhteiset pikkujoulut, kysymyksessä ei ole edustaminen eikä menoja silloin puoliteta. Henkilökuntaan kohdistuvat menot ovat yritykselle yleensä kokonaan vähennyskelpoisia joko palkkamenoina tai muina tulonhankkimismenoina. Yksityisliikkeessä ei saa kuitenkaan vähentää esim. yrittäjälle itselleen tai puolisolleen annettuja merkkipäivälahjoja.   

Kuluja on monenlaisia…

Veroilmoituslomakkeen kohdassa ”muut vähennyskelpoiset kulut” (344) ilmoitetaan kaikki sellaiset liike- ja ammattitoimintaan liittyvät kulut, jotka eivät sisälly muihin kohtiin. Tällaisia kuluja ovat mm. toimitilakulut, ajoneuvokulut, matkakulut, pienkaluston hankintamenot, hallintokulut ja muut liikekulut.  

Mikäli yrittäjällä on oikeus niin sanottuun lisävähennykseen matkakuluistaan, merkitään se kohtaan 364. Erittely tehdään 3. sivulla kohdassa VI B1 ja B2.

Toimitilakuluina saa vähentää vuokrakulut kohdassa 343. Elinkeinotoiminnassa käytetyn kiinteistön kulujen vähentämistä käsiteltiin edellä poistojen yhteydessä. 

Esimerkki: Vähennykset työhuoneesta

Jos elinkeinotoiminnan käyttöön on varattu erillinen 20 neliön huone 100 neliön huoneistossa, saa kulut vähentää yksityiskäytössä ja elinkeinotoiminnan käytössä olevien tilojen pinta-alojen suhteessa.

Huoneiston hoitovastikkeesta, sähköstä yms. kuluista saa siis vähentää 20 prosenttia. Jos elinkeinotoiminnassa käytetään vaikkapa suhteessa enemmän sähköä kuin yksityistaloudessa, on mahdollista saada kuluista, esim. sähkölaskusta, isompikin osuus vähennettyä kuin kaavamaisesti pinta-alojen suhteessa laskettuna. Tämä saattaa kuitenkin edellyttää tarkemman selvityksen esittämistä toiminnan laadusta ja kulujen jakautumisesta muun kuin pinta-alojen perusteella.  Huoneiston käytöstä annetaan selvitys 5-lomakkeen 3. sivulla kohdassa VI A.

Vaihtoehtoisesti yrittäjä voi vaatia työhuonevähennystä kohdassa 354. Työhuonevähennyksen määrä riippuu siitä, miten paljon asuntoa käytetään elinkeinotoiminnassa. Jos työtä tehdään pääasiassa kotona, hyväksytään työhuonevähennyksenä 740 euroa. Jos kotona hoidetaan kirjanpitoa ja muita paperitöitä, hyväksytään 370 euroa. Jos kotia käytetään satunnaisesti elinkeinotoiminnassa, myönnetään vähennystä 185 euroa.

Auto- ja matkakulut

Ajoneuvokulujen vähennystapa riippuu siitä, kuuluuko auto elinkeinotoiminnan varoihin vai elinkeinonharjoittajan yksityisvaroihin.

Auto kuuluu elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen, mikäli autoa käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti yritystoiminnan käytössä. Yli puolet ajokilometreistä on siis liityttävä yritystoimintaan. Mikäli auto on merkitty kirjanpitoon elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen, täytetään veroilmoituslomakkeen kohdat 379–382.

Elinkeinotoiminnan varoihin kuuluvan auton kaikki kustannukset tulisi kirjata kuluksi ja auton poistamattomasta hankintamenosta saa tehdä poiston. Kuten edellä mainittiin, yksityisajojen osuus on tuloutettava kohdassa 313. Yksityisajojen osuus voi perustua ajopäiväkirjaan tai omaan arvioon.

Verohallinnon yhtenäistämisohjeen mukaan silloin kun yli puolet ajokilometreistä liittyy yritystoimintaan, mutta todellisia kuluja ei ole merkitty kirjanpitoon eikä verovelvollinen esitä luotettavaa laskelmaa syntyneistä kuluista, voidaan kuluna vähentää 0,25 euroa/km edellyttäen, että tulolähteen ajojen määrä on selvitetty ja kustannuksia on syntynyt. Välttyäkseen riidoilta verottajan kanssa on suositeltavaa pitää ajopäiväkirjaa.

Mikäli auto ei kuulu elinkeinotoiminnan varoihin, se kuuluu yleensä elinkeinonharjoittajan yksityisvarallisuuteen. Tällaisella autolla tehdyistä elinkeinonharjoittajan elinkeinotoimintaan liittyvistä matkoista voidaan verotuksessa tehdä lisävähennys, jonka enimmäismäärä on 0,46 euroa/km.

Mikäli kirjanpitoon on merkitty auton kuluja, lisävähennys on kirjanpitoon merkittyjen kustannusten ja verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärän (0,46 euroa/km) erotuksen suuruinen. Lisävähennyksen määrä selvitetään veroilmoituslomakkeen kohdissa 389–392 ja siirretään lomakkeen sivulle 2 kohtaan 364.

Jos kirjanpidossa vähennetyt elinkeinotoimintaan liittyneet autokulut ovat olleet yhtä suuret tai suuremmat kuin enimmäismäärä (0,46 euroa/km), ei veroilmoituksella voida enää suorittaa lisävähennystä. Tällöin saa luonnollisesti vähentää todelliset kulut. Ajopäiväkirja on tässäkin tapauksessa suositeltavin tapa selvittää yksityisajojen ja työajojen määrät.

Matkakuluina saa vähentää esimerkiksi asiakkaiden luokse tehtyjen matkojen kulut. Myös eri toimipisteiden väliset matkat ovat elinkeinotoimintaan liittyviä matkoja jotka saa vähentää 5-lomakkeella. Sen sijaan kodin ja toimipaikan välisen matkan kuluja ei vähennetä 5-lomakkeella, vaan esitäytetyllä veroilmoituksella halvimman käytettävissä olevan kulkuneuvon mukaan.
 
Elinkeinonharjoittaja voi vähentää kirjanpidossaan työmatkaan liittyvinä kuluina matkustamis- ja majoituskustannukset. Elinkeinonharjoittaja voi myös vähentää tilapäisen matkan aiheuttamat lisääntyneet elantomenot. Lisääntyneet elantomenot vähennetään käytännössä lisävähennyksenä, jonka määrä on palkansaajan verovapaan päivärahan enimmäismäärän ja liikkeen- ja ammatinharjoittajan työmatkasta aiheutuneiden ja kirjanpitoon merkittyjen elantokustannusten erotus.

Vuoden 2011 verotuksessa päiväraha on yli 10 tuntia kestäneeltä työmatkalta 34,00 euroa ja yli 6 tuntia kestäneeltä työmatkalta 16,00 euroa. Lisävähennykseen oikeuttavat vain matkat tavanomaisen toiminta-alueen ulkopuolelle.

Tavanmukaiseksi toiminta-alueeksi katsotaan elinkeinonharjoittajan kaikki pysyvät toimipaikat. Verohallinnon yhtenäistämisohjeen mukaan pysyvällä toimipaikalla tarkoitetaan toimipaikkaa, jolla työskentely on pitkäaikaista, säännöllistä ja jatkuvaluonteista. Työskentely toimipaikalla on tällöin verrattavissa työntekijän työskentelyyn varsinaisella työpaikalla.

Yleensä kirjanpidossa ei ole vähennetty lisääntyneitä elantokustannuksia, jolloin lisävähennyksen määrä on sama kuin enimmäismäärä (34 euroa/16 euroa matkavuorokaudelta).

Työmatkan on ulotuttava vähintään 15 kilometrin päähän toimipaikasta tai asunnosta. Työmatkan tulee lisäksi ulottua yli 5 kilometrin etäisyydelle sekä asunnosta että toimipaikasta.

Esimerkki: Työmatkojen lisävähennys

Elinkeinonharjoittaja on ollut kalenterivuoden aikana työmatkoilla seuraavasti: yli 10 tunnin päivärahaan oikeuttavalla työmatkalla 15 kertaa ja yli 6 tunnin työmatkalla 5 kertaa. Kirjanpitoon liitettyjen tositteiden mukaan matkoista on elinkeinonharjoittajalle aiheutunut yhteensä 200 euron lisääntyneet elantokustannukset. Elinkeinonharjoittajalla on oikeus 390 euron suuruiseen, veroilmoituksessa suoritettavaan lisävähennykseen [(15 x 34) + (5 x 16) – 200].

Ulkomaille suuntautuvasta työmatkasta yrittäjä saa vähentää elinkeinotoiminnan tulosta samansuuruisen päivärahan kuin palkansaajille voitaisiin maksaa työsuhteessa verovapaasti. Vähennyksen määrä on maakohtainen. Viroon suuntautuvasta työmatkasta päiväraha on esimerkiksi 48 euroa ja Ruotsiin suuntautuvasta 68 euroa. 

Yrittäjän työterveydenhuolto

Yrittäjä voi järjestää itselleen työterveyshuoltoon kuuluvana palveluna myös sairaanhoitoa ja muita terveydenhoitopalveluja ennaltaehkäisevän työterveyshuollon lisäksi.

Työterveyshuoltoon kuuluva sairaanhoito on lähtökohtaisesti yleislääkäritasoista, mutta myös työterveyslääkärin työkyvyn kannalta tarpeellisiksi arvioimat erikoislääkäripalvelut kuuluvat työterveyshuollon piiriin.

Työterveyshuollon voi järjestää kunnallisessa terveyskeskuksessa, yksityisessä laitoksessa tai työterveyshuollon ammattihenkilön tuottamana. Verotuksessa vähennyskelpoisia ovat sellaiset kustannukset, jotka kuuluvat Kansaneläkelaitoksen korvaamaan työterveyshuoltoon.

Verotuksessa voidaan vähentää se osuus työterveyshuollon kustannuksista, jota Kansaneläkelaitos ei ole korvannut. Yrittäjän oman työterveyshuollon kustannukset hyväksytään vähennyskelpoisiksi vain siltä osin, kuin ne ovat kohtuullisia yrittäjän työpanokseen nähden. Lisäksi vähentämisen edellytyksenä on, että yrittäjä tosiasiassa työskentelee yrityksessä ja vastaavat palvelut ovat tarjolla myös muille yrityksen työntekijöille, mikäli sellaisia yrityksessä työskentelee.

Tuloveroa tai veronkorotusta ei vähennetä

Tuloverot ja niihin kohdistuvat korotukset ja viivästysseuraamukset ovat vähennyskelvottomia menoja (kohta 365). Jos jokin vero on maksettu myöhässä, tulee viivästysseuraamuksena maksettavaksi verotilin viivästyskorkoa, veronlisäystä tai viivekorkoa. Nämä viivästysseuraamukset ovat aina vähennyskelvottomia. Vastaavasti veronpalautukselle maksettava korko on verotonta tuloa. 

Seuraamusmaksut ja muut sanktioluonteiset maksuseuraamukset eivät ole vähennyskelpoisia (kohta 366). Sakkojen ohella vähennyskelvottomia ovat kaikki oikeudenvastaisista teoista määrätyt ja oikeussäännösten noudattamista tehostavat rangaistusluonteiset maksuseuraamukset. Veronkorotuskin on vähennyskelvoton meno.
Maksettu arvonlisävero, valmistevero ja elinkeinotoiminnassa käytettyyn kiinteistöön kohdistuva kiinteistövero on vähennyskelpoinen elinkeinotoiminnan käyttöä vastaavalta osalta.

Kohtaan ”muut vähennyskelvottomat kulut” (367) tulee merkitä esimerkiksi ne pakolliset YEL-maksut, jotka haluaa vähentää esitäytetyllä veroilmoituslomakkeella.

Elinkeinotoiminnan tappion vähentäminen pääomatuloista

Liikkeen- tai ammatinharjoittaja voi vaatia elinkeinotoiminnan tappion vähentämistä pääomatuloista. Vaatimus on tehtävä ennen verotuksen valmistumista. Mikäli vaatimusta ei ole tehty tähän mennessä, tappiota ei voi enää myöhemmin vaatia pääomatuloista vähennettäväksi. Elinkeinotoiminnan tappio on kuitenkin tällöin vähennettävissä seuraavan 10 vuoden aikana elinkeinotoiminnan tulosta.

Pääomatuloista vähennettäväksi vaadittu elinkeinotoiminnan tappio vähennetään alijäämähyvityksenä ansiotulojen veroista, jos pääomatuloja on vähemmän kuin tappiota. Jos alijäämähyvityksen yläraja 1400 euroa täyttyy, vahvistetaan lopusta pääomatulolajin tappio.

Yrittäjäpuolisoiden verotus

Yritystulo jakaantuu ansio- ja pääomatulo-osuuteen. Mikäli yritystoimintaa harjoitetaan yhdessä, on puolisoiden osuudet  elinkeinotoiminnan nettovarallisuudesta merkittävä kohtiin 369 ja 370. Pääomatulo-osuus jaetaan sen mukaan kuinka puolisot omistavat elinkeinotoiminnan varat.

Ansiotulo-osuus jaetaan puolisoille heidän työpanostensa arvojen suhteessa. Ellei muuta selvitetä, jaetaan ansiotulo-osuus puolisoille tasan. Veroilmoituksen kohtiin 371 ja 372 merkitään ne osuudet, missä suhteessa ansiotulo-osuus halutaan jaettavaksi puolisoiden kesken, esimerkiksi 90 % - 10 %.

Esimerkki: Puolisoiden yritystulo

Puolisoiden jaettava yritystulo on 60 000 euroa, josta ansiotuloa on 40 000 euroa ja pääomatuloa 20 000 euroa. Vaimo omistaa yrityksen varoista   87,5 % ja mies  12,5 %. Työpanos vaimolla on  90 % ja miehellä 10 %. Vaimon pääomatulo-osuus (87,5 %) on 17 500 euroa ja miehen (12,5 %) 2 500 euroa. Ansiotulo-osuus vaimolla (40 000 * 90 %) 36 000 euroa ja miehellä 4 000 euroa. 

Negatiivinen oma pääoma voi pienentää korkojen vähennysoikeutta

Ylisuurten yksityisottojen johdosta muodostunut negatiivinen oma pääoma katsotaan rahoitetun yrityksen nimiin otetulla velkarahalla. Tällaiset yksityisotoista aiheutuneiden velkojen korot eivät ole vähennyskelpoista elinkeinotulosta, sillä osan velasta ja korkomenoista katsotaan johtuvan elinkeinonharjoittajan yksityiskulutuksesta.

Vähennyskelvottomien korkojen määrä lasketaan kaavamaisesti, käyttäen korkoprosenttina tilinpäätöshetkellä voimassa olevaa peruskorkoa lisättynä yhdellä prosenttiyksiköllä. Peruskorko oli 1.7.2011 - 31.12.2011 2,0 prosenttia, 1.1.2011 - 30.6.2011 se oli 1,5 prosenttia. Laskelma vähennyskelvottomista koroista tehdään veroilmoituksen sivulla 3 kohdassa VII.

Elinkeinotoiminnan varojen ilmoittaminen

Elinkeinotoiminnan varoilla ja veloilla on vaikutus yritystulon jakautumiseen yrittäjän tai yrittäjäpuolisoiden ansio- ja pääomatuloksi. Varallisuuslaskelma täytetään veroilmoituksen 4. sivulle.

Verovuoden 2011 tulo-osuuksia laskettaessa käytetään yritystulon jakamisessa verovuoden 2010 nettovarallisuutta. Vuoden 2011 veroilmoituksella ilmoitettavat varat ja velat ovat pohjana jaettaessa vuoden 2012 yritystulosta ansio- ja pääomatuloksi. Jos elinkeinotoiminnan ensimmäinen tilikausi on päättynyt vuonna 2011, tulo-osuudet lasketaan poikkeuksellisesti vuoden 2011 tilinpäätöksestä laskettavan nettovarallisuuden perusteella.

Elinkeinotoiminnan nettovarallisuuteen lasketaan mukaan omaisuus, jota käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoiminnassa eli yli 50 prosenttia omaisuudesta on elinkeinotoiminnan käytössä. Elinkeinotoiminnan nettovarallisuuteen ei lueta lähdeverollisilla tileillä olevia talletuksia tai yksityistalouden varoja.

Kiinteistöt ja arvopaperit

Varat arvostetaan verotuksessa poistamatta olevaan hankintamenoon tai vertailuarvoon. Kiinteistön vertailuarvo on sen verotusarvo.

Muuhun kuin vaihto-omaisuuteen kuuluvan kiinteistön, rakennuksen tai rakennelman verotusarvoa ja tuloverotuksessa poistamatonta hankintamenoa verrataan keskenään kiinteistökohtaisesti (maapohja, rakennus ja rakennelmat muodostavat kiinteistökokonaisuuden) ja nettovarallisuuslaskentaan otetaan näistä korkeampi arvo. Erittely tehdään lomakkeella 18B.

On huomattava, että syksyllä 2011 saapuneissa kiinteistöverolipuissa ilmeni vuoden 2010 verotusarvo. Vuoden 2011 verotusarvon voi tarvittaessa tarkistaa verohallinnosta.

Muut kuin vaihto-omaisuuteen kuuluvat arvopaperit arvostetaan niiden yhteenlaskettuun vuoden 2011 vertailuarvoon, jos se on niiden yhteenlaskettua poistamatonta hankintamenoa suurempi. Vertailuarvo noteeraamattoman osakeyhtiön osakkeelle löytyy tuon osakeyhtiön verotuspäätöksestä. Erittely tehdään lomakkeella 8B.

Ennen 1.1.2006 hankittujen asunto-osakeyhtiön osakkeiden tai keskinäisen kiinteistöyhtiön osakkeiden vertailuarvona käytetään vuoden 2005 verotusarvoa.

Vuonna 2006 tai sen jälkeen hankitun asunto-osakeyhtiön tai keskinäisen kiinteistöyhtiön osakkeet arvostetaan verotuksessa poistamatta olevaan hankintamenoon lisättynä niiden hankintamenosta vähennetyllä jälleenhankintavarauksella.

Koneet ja kalusto sekä vaihto-omaisuus

Koneet ja kalusto arvostetaan verotuksessa poistamattomaan hankintamenoon.

Vaihto-omaisuuden arvoksi katsotaan sen hankintameno. Jos vaihto-omaisuuden tilinpäätöshetken hankinta- tai luovutushinta on alhaisempi kuin sen jäljellä ollut hankintameno, kirjataan kyseinen ylimenevä osa verovuoden kuluksi ja nettovarallisuuslaskennassa huomioidaan siten tilinpäätöshetken käypä arvo.

Jos tavara on varastossa useita vuosia, voi sen arvo jälleen nousta. Tällöin tehtyä hinnanlaskuvähennystä tulee oikaista kirjanpidossa. Tämä oikaisuerä on myös veronalaista tuloa.

Rahat ja saamiset

Rahavaroihin kuuluvat käteiset kassavarat. Nettovarallisuuteen ei lueta verovapaita eikä lähdeverolain alaisia talletuksia tai joukkovelkakirjalainoja, vaikka ne olisivatkin kertyneet elinkeinotoiminnan tuotoista.

Mikäli elinkeinotoiminnasta kertyneitä varoja sijoitetaan sijoitusrahastoihin, lähtökohtana on ollut, että rahasto-osuudet on hyväksytty siltä osin elinkeinotoiminnan varoihin kuin ne eivät ylitä lyhytaikaisten velkojen määrää (KVL 1996/282 ja 1997/198). Verohallinto on ohjeistanut aiheesta lisää ratkaisun KHO 2007/1670 jälkeen.

Sijoitusrahasto-osuudet voi merkitä elinkeinotoiminnan varoihin, vaikka niiden määrä ylittäisikin lyhytaikaisten velkojen määrän, jos varat ovat tarpeen lähiaikoina tehtäviin investointeihin tai yrityksen muihin kuluihin. Tältä osin kannattaa varautua esittämään pyydettäessä verohallinnolle hyvä selvitys kyseisistä tulevista investoinneista tai muista menoista.

Saamisiin kuuluvat esimerkiksi myyntisaamiset ja ennakkoon maksettu toimitilavuokra.  

Suoriteperusteista kirjanpitoa pitävä elinkeinonharjoittaja kirjaa myös verot suoriteperusteisesti. Jos tilikauden ennakkoveroja on maksettu enemmän kuin arvioitu lopullinen vero on, syntyy verosaaminen, joka kirjataan tilinpäätöksessä siirtosaamisiin. Tällainen verosaaminen luetaan varoihin.

Elinkeinotoiminnan velat

Elinkeinotoimintaan kohdistuvat velat jaetaan lyhyt- ja pitkäaikaisiin velkoihin (kohdat 749 ja 750). Kohdassa VII laskettu oikaistu negatiivinen oma pääoma merkitään kohtaan 747. Sillä pienennetään elinkeinotoiminnan velkojen määrää eli kasvatetaan nettovarallisuutta.

Käyttöomaisuuskiinteistöjen ja -arvopaperien luovutusvoitot

Elinkeinotoiminnan veroseuraamuksia laskettaessa on muistettava, että käyttöomaisuuteen kuuluvien kiinteistöjen ja arvopapereiden luovutusten verotukselle on olemassa omat laskusääntönsä. Jaettava yritystulo katsotaan nettovarallisuudesta riippumatta pääomatuloksi siihen määrän saakka, joka vastaa elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen kuuluvien kiinteistöjen ja arvopapereiden luovutusvoittoja.

Esimerkki: Voittoa liikehuoneiston myynnistä

Elinkeinotoiminnan tulos on 45 000 euroa, johon sisältyy liikehuoneiston myynnistä saatu 20 000 euron voitto. Edellisen vuoden nettovarallisuus on 35 000 euroa.

Pääomatulo-osuus olisi normaalisti ollut 7 000 euroa (35 000 euroa * 20 %). Pääomatulo-osuutena pidetään kuitenkin 20 000 euron luovutusvoittoa. Muu osa jaettavasta yritystulosta on ansiotuloa.

Pääoma- ja ansiotulo-osuus

Pääomatulo-osuudesta maksetaan 28 prosentin suuruinen pääomatulovero. Ansiotulo-osuudesta maksetaan veroa progressiivisen veroasteikon mukaan, joten ansiotulojen veroprosentti saattaa nousta pääomatuloprosenttia korkeammaksi tai jäädä pienemmäksi

Ammatin- ja liikkeenharjoittaja voi vaatia veroilmoituksella vuoden 2011 elinkeinotoiminnan tulon pääomatulo-osuudeksi 10 prosenttia edellisen verovuoden nettovarallisuudesta 20 prosentin sijasta. On mahdollista myös vaatia elinkeinotoiminnan tulo kokonaan ansiotuloksi. Vaatimus tulee esittää ennen verotuksen valmistumista. Vaatimus esitetään veroilmoituslomakkeen sivulla 4 kohdassa 395.

Jos pääomatulo-osuudeksi vaaditaan 10 prosenttia, loppuosa elinkeinotoiminnan tuloksesta on ansiotuloa. Mikäli vaatimusta ei esitetä, lasketaan elinkeinotoiminnan pääomatuloksi 20 prosenttia edellisen verovuoden nettovarallisuudesta ja loppuosa on ansiotuloa.

Liikkeen- ja ammatinharjoittajan kannattaa laskutoimituksella selvittää itselleen edullisempi vaihtoehto. Edullisuusvertailussa tulee siis huomioida liikkeen- ja ammatinharjoittajan mahdolliset muut ansiotulot. Jos yrittäjäpuolisot harjoittavat yhdessä elinkeinotoimintaa, vaatimuksen on oltava puolisoiden yhteinen.

Koska 20/10 prosentin pääomatulo-osuus on vuotuista tuottoa, pääomatulo-osuuteen vaikuttaa sen tilikauden pituus, jonka elinkeinotoiminnan tulosta ollaan laskemassa. Tilikauden pituus voi olla pidempi tai lyhyempi kuin 12 kuukautta, kun elinkeinotoiminta aloitetaan, lopetetaan tai kun tilikauden päättymisajankohtaa muutetaan.

Esimerkki: Mikä pääomatuloprosentti?

Liikkeenharjoittajan vuonna 2011 päättyvän tilikauden pituus on kuusi kuukautta. Pääomatulo-osuus on tällöin 6/12 * 20 % = 10 % tai
6/12 * 10 % = 5 %
Jos vuonna 2011 päättyvä tilikausi on 18 kuukautta, pääomatulo-osuus on
18/12 * 20 % = 30 % tai
18/12 * 10 % = 15 %

Harri Rajala,
lakimies, Veronmaksajain Keskusliitto