Metsätalouden verotus ja menojen vähentäminen

Vähennyskelpoiset menot vähennetään maksuvuonna.

Menot voidaan jakaa kokonaan vähennyskelpoisiin (näitä kutsutaan jatkossa metsänhoitokuluiksi) ja vähennysrajoitusten alaisiin kuluihin.

Näihin vähennysrajoitusten alaisiin kuluihin katsotaan menot, jotka ovat suoranaisesti aiheutuneet osittain verovapaiden puunmyyntitulojen hankinnasta. Tällaisina menoina pidetään osittain verovapaiden puunmyyntitulojen hankinnasta aiheutuneita

• puun hakkuu- ja korjuumenoja
• asunnon ja metsäkohteen välisiä matkakustannuksia.

Puun hakkuu- ja korjuumenoina voidaan pitää muun ohella leimikon mittauskuluja, palkkakustannuksia, työkorvauksia jne.

Metsänhoitokuluina voidaan pitää kaikkia muita metsätulojen hankintaan tähtääviä kuluja, jotka eivät välittömästi liity puukauppaan, vaan kerryttävät tuloja vasta joskus myöhemmin. Tällaisista kuluista esimerkkeinä voidaan mainita metsänhoitomaksu, metsänhoitosuunnitelma, taimikon istutuskulut, metsävakuutukset, metsänomistajan työtapaturmavakuutus ja uudistamismenot.

Metsänomistaja saa vähentää edelleenkin kaikki metsätalouden harjoittamisesta syntyneet metsänhoitokulut, koska ne eivät suoranaisesti kohdistu osittain verovapaiden tulojen hankkimiseen. Menojen vähentäminen ei edellytä, että metsänomistaja on saanut metsästä samana vuonna tuloa.

Jos vähennysrajoitusten alaiset kulut kohdistuvat osittain verovapaisiin tuloihin, saa menoista vähentää veronalaiseen tulon kohdistuvan osan.

Menojen on perustuttava tositteisiin. Mikäli tosite on jäänyt jostain menoerästä saamatta, se kannattaa pyytää jälkikäteen. Tositteesta voi käydä myös metsänomistajan oma selvitys, jos kyse on vähäisestä, lähinnä itsestään selvästä menoerästä.

Menojen vähentämisessä noudatetaan yleensä maksuperiaatetta eli meno on sen verovuoden kulua, jolloin meno on maksettu. Koneiden ja rakennusten hankintamenon vähentämisen saa kuitenkin aloittaa vasta käyttöönottovuonna. Meno vähennetään kokonaan maksuvuonna, ellei sitä ole määrätty vähennettäväksi jaksotettuna eli poistoina.

Arvonlisäverovelvolliset metsänomistajat vähentävät kulut yleensä ilman arvonlisäveron osuutta. Silloin kun menoon sisältynyttä arvonlisäveroa ei ole saanut vähentää arvonlisäverotuksessa tai metsänomistaja ei ole arvonlisäverovelvollinen, kulut vähennetään arvonlisäveroineen.

Kokonaan vähennyskelpoiset metsänhoitokulut

Metsän uudistaminen ja hoito

Metsän uudistamisesta ja hoitamisesta aiheutuneet kulut ovat vähennyskelpoisia. Näitä ovat esimerkiksi uudistusalojen valmistamisesta, metsänviljelystä, taimikonhoidosta, pystypuiden karsinnasta tai lannoittamisesta aiheutuneet kulut. Ne vähennetään kokonaisuudessaan maksuvuonna.

Metsätiet ja -ojat

Pysyvien metsäteiden rakentamiskulut ja metsän ojituksesta aiheutuvat menot vähennetään poistoina. Poisto on enintään 15 prosenttia menojäännöksestä. Enintään 200 euron suuruisen menon tai menojäännöksen saa poistaa kerralla. Teiden ja ojien ylläpitomenot vähennetään vuosikuluna kerralla.

Metsätalouskoneet ja rakennukset

Metsätalouskoneen hankintamenon saa vähentää kerralla, jos sen taloudellinen käyttöaika on enintään kolme vuotta. Jos taas todennäköinen käyttöikä on yli kolme vuotta, vähennetään sen hankintahinta tai perusparannusmeno enintään 25 prosentin suuruisina poistoina. Käyttöajasta huolimatta enintään 200 euron menon tai menojäännöksen saa kuitenkin poistaa kerralla.

Jos 25 prosentin menojäännöspoisto olisi pienempi kuin 10 prosenttia verovuoden päättyessä käytössä olevien koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenojen yhteismäärästä, jotka on otettu käyttöön verovuonna tai kolmena edeltävänä vuonna, saa poiston tehdä mainitun 10 prosentin perusteella.

Poiston tekeminen aloitetaan koneen tai laitteen käyttöönottovuotena.

Vuosihuollon ja -korjausten kustannukset saa vähentää kokonaan sinä vuonna, jona niitä on maksettu.

Jos rakennus on pääasiallisesti metsätalouden käytössä, saa senkin hankintamenon vähentää. Vähennys tehdään poistoina, mutta jokaista rakennusta tarkastellaan erikseen. Esimerkiksi talousrakennuksen poisto on enintään kymmenen prosenttia.

Maksut

Metsänhoitomaksu, metsävakuutukset, metsänhoitosuunnitelmakulut, tutkimuskulut ja metsäalan etujärjestöjen jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia liittyessään tulonhankintaan.

Vähennyskelpoisia ovat myös puustoa varten otettujen vakuutusten ohella esimerkiksi työtapaturmavakuutusmaksut.

Vähennys lisääntyneistä elantokustannuksista

Korkeimman hallinto-oikeuden päätösten (KHO 2.6.1999 t 1362 ja KHO 21.9.2001 t 2521) perusteella metsänomistaja ei saanut päivärahavähennystä niiltä päiviltä, jolloin hän oli työskennellyt omistamallaan metsätilalla, joka sijaitsi eri paikkakunnalla kuin missä hän itse asui. Metsätilalle tehtyä matkaa ei siis pidetty tilapäisenä työmatkana, eikä näin ollen asunnon ja metsätilan välisistä matkoista hyväksytty mainittua vähennystä.

Verohallituksen yhtenäistämisohjeiden mukaan muistiinpanoihin on liitettävä selvitys työmatkoista. Jos lisääntyneitä elantokustannuksia on todennäköisesti aiheutunut erityiselle työntekemispaikalle tehdyistä matkoista, voit vähentää kotimaassa yli 6 tuntia kestäneeltä matkalta 12,00 euroa ja yli 10 tuntia kestäneeltä matkalta 24,00 euroa vuorokaudelta.

Esimerkiksi konehankinta-, kokous-, opinto- ja messumatkoilta voi vähentää lisääntyneet elantokustannukset. Edellytyksenä on, että matka on tehty vähintään 15 kilometrin etäisyydelle kotoa tai metsätilalta riippuen siitä, kummasta matkalle on lähdetty. Lisäksi matkakohteen pitää sijaita vähintään 5 kilometrin etäisyydellä sekä asunnosta että metsätilasta. Ulkomaille suuntautuneesta metsätalouteen liittyvästä matkasta, esimerkiksi opintomatkasta, saa vähentää kyseisen ulkomaan päivärahan suuruisen vähennyksen.

Kiinteistövero

Metsätalouden rakennukseen ja sen tonttiin kohdistuva osa maatilan kiinteistöverosta on vähennyskelpoinen. Jos rakennus ei ole yksinomaan metsätalouden käytössä, ainoastaan metsätalouskäytön osuus on vähennyskelpoista. Taukotuvista on syytä varautua näyttämään verottajalle niiden liittyminen metsätalouteen. Rakennus voi olla esimerkiksi metsätalouden sosiaalitila, yöpymispaikka ja varasto.

Korot

Metsätalouteen kohdistuvat korot ilmoitetaan esitäytetyllä veroilmoituksella kohdassa ”Tulonhankkimisvelan korot” ja velat kohdassa ”Velat”. Tällaisia ovat esimerkiksi metsätalouskoneiden hankintaan otetut velat.

Metsätalousyhtymän osakas vähentää myös yhtymäosuuden hankkimiseksi otetun lainan korot omassa verotuksessaan esitäytetyllä veroilmoituksella.

Muita menoja

Metsätalouden yleiskulut, kuten toimisto-, puhelin-, posti- ja atk-kulut ovat vähennyskelpoisia. Muina kuluina vähennyksiin voi ilmoittaa myös metsätalouden veroilmoituksen täyttämisestä, muistiinpanojen tekemisestä tai palkanmaksun hoitamisesta maksetut palkkiot.

Jos metsänomistajana hoidat itse metsätalouden toimistotyöt, voit vaatia työhuonevähennystä. Se voi olla verottajan kaavan mukainen tai perustua työhuoneen todellisiin ylläpitokustannuksiin. Verottajan kaavamaiset vähennykset vaihtelevat 185 eurosta 740 euroon vuodessa riippuen siitä, miten paljon työhuoneen käyttö liittyy metsätalouteen. Käytännössä metsätilan koko ja puukauppojen määrä vaikuttaa vähennyksen suuruuteen.

Ammattilehtien tilausmaksut, ostettu kirjallisuus, kurssimaksut sekä opinto- ja messumatkojen kulut voi vähentää silloin, kun ne liittyvät metsätalouteen. Kurssien opinto- ja matkaohjelmat kannattaa säilyttää muistiinpanojen liitteenä. Ammattiin tähtäävien opintojen kuluista ei saa vähennyksiä.

Erilaiset työturvallisuutta parantavat varusteet sekä metsätalouden erityiset suojavarusteet voi vähentää.

Vähennysrajoitusten alaiset kulut

Palkat ja niiden sivukulut

Metsätalouden tulosta saa vähentää kokonaan vieraille työntekijöille maksetut palkat, kustannusten korvaukset, työsuhteesta johtuvat vakuutusmaksut ja työnantajan sosiaaliturvamaksun siltä osin, kuin ne eivät kohdistu osittain verovapaisiin puunmyyntituloihin.

Jos lapsi tai muu perheenjäsen ei ole täyttänyt 14 vuotta ennen 1.1.2011, hänelle maksettu palkka ei ole vähennyskelpoinen. Myöskään omalle puolisolle maksettua palkkaa ei saa vähentää. Sen sijaan omat ja perheenjäsenen metsätalouden pakolliset eläkevakuutusmaksut ovat vähennyskelpoisia.

Matkakulut

Metsänomistaja saa vähentää metsän hoitamiseen ja korjuuseen liittyvät matkakulut, elleivät ne välittömästi liity osittain verovapaiden puunmyyntitulojen hankintaan. Näin ollen rahat on pitänyt saada 2011 ja kauppa tehdä vuonna 2011 tai ennen 1.4.2008, jotta nämä kulut saa vähentää kokonaan. Kulujen vähentämisen osalta ei ole määrätty, millä kulkuneuvolla matkat on tehtävä.

Jos metsätilalla tai sen läheisyydessä sijaitsee vapaa-ajan asunto, kannattaa veroilmoitukseen liittää perusteltu selvitys metsätilalle tehdyistä matkoista ja niiden liittymisestä metsätalouteen. Vähentämisperusteeksi ei useinkaan riitä pelkästään metsätilalla käynti. Muistiinpanoilla on osoitettava, että käynti on ollut tarpeellinen metsänhoito- ja hallintotyön kannalta. Ajopäiväkirjalla voidaan yleensä matkat selvittää luotettavasti. Ajopäiväkirjaan merkitään matkan ajankohta, matkamittarilukemat, auton käyttäjä, kohde, tarkoitus ja kilometrimäärä.

Omalla autolla tehdyn matkan kuluiksi hyväksytään ilman eri selvitystä 0,25 euroa kilometriltä. Vaikka kyseessä olisi metsätalouden harjoittajan asunnon ja metsätilan välinen matka, ei matkaan sovelleta matkakustannusten omavastuuosuutta (KHO 2005 t 1914). Metsätalouden matkakuluina ei ole oikeutta vähentää niin sanottua lisävähennystä, toisin kuin esimerkiksi maataloudenharjoittajilla.

Jos auton kuluista on säilytetty kaikki tositteet ja pidetty niistä kirjaa sekä ajoista ajopäiväkirjaa, voidaan matkakulut vähentää todellisen kilometrikustannuksen mukaan.

Vähennyskelpoisia ovat myös tilalle tehdyt lumi- tai hirvivaurioiden ja hakkuiden tarkastusmatkat sekä vieraalla teetetyn hakkuu-, raivaus- ja nuoren metsän hoitotyön jälkien tarkastamisesta syntyneet kulut.

Lisäksi muut kuin metsätilalle tehdyt ajot ovat vähennyskelpoisia, jos matka on liittynyt metsätalouteen. Esimerkiksi tarvikkeiden hankinta sekä käynnit korjaamolla, metsäalan koulutuksessa ja kursseilla tai metsänhoitoyhdistyksessä ovat vähennyskelpoisia matkoja. Mahdolliset metsätilapaikkakunnalla metsätalouden töiden takia syntyneet majoituskulut ovat vähennyskelpoisia menoja. 

Kuolinpesän tai metsätalousyhtymän osakas on voinut tehdä matkalaskun kalenterivuoden aikana muista kuin asunnon ja metsätilan välisistä metsätalouden matkoista kuolinpesälle tai yhtymälle. Nämä maksetut matkakulut mahdollisine päivärahoineen ovat vähennyskelpoisia metsätalouden menoja.   

Metsävähennys

Metsävähennyksellä voidaan pienentää verotettavaa puunmyyntituloa.

Metsävähennystä voi tehdä omistusaikanaan 60 prosenttia kaikkien metsävähennykseen oikeuttavien tilojen tai määräalojen yhteenlaskettujen hankintamenojen määrästä, ja sen enimmäismäärä verovuodelta on enintään 60 prosenttia metsätalouden veronalaisesta pääomatulosta. Koska vuoden 2012 alusta pääomatuloverotus kiristyy 30 prosenttiin tai jopa 32 prosenttiin (yli 50 000 ylittävistä pääomatuloista), saa metsävähennyksestä paremman verohyödyn jatkossa kuin verovuonna 2011, jolloin pääomatuloveroprosentti on 28 prosenttia.

Metsävähennys ei saa ylittää 60 prosenttia verovelvollisen verovuoden lopussa omistamien metsävähennykseen oikeuttavien metsien yhteenlaskettavien hankintamenojen määrästä.

Metsävähennyksen osalta vaaditaan, että metsä on hankittu ostamalla, vaihtamalla tai muuten vastikkeellisesti 1.1.1993 tai sen jälkeen.

Metsävähennyksen saa vain verovelvollisen vaatimuksesta ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun mukaan (KHO 2010 t 3711) metsävähennystä voidaan vaatia myös verotuksen päättymisen jälkeen.

Jos metsä on saatu vastikkeettomasti, jatkaa uusi omistaja metsävähennyksen tekemistä siitä määrästä, joka edelliseltä omistajalta jäi jäljelle. Vastikkeettomana pidetään esimerkiksi perintönä, testamentilla tai lahjana saatua metsää.

Vähennyksenä vaadittavan metsävähennyksen pitää olla verovuodelta vähintään 1 500 euroa. Koska metsävähennys saa olla enintään 60 prosenttia metsätalouden veronalaisesta pääomatulosta, tämä edellyttää vähintään 2 500 euron metsätalouden veronalaisia pääomatuloja.

Metsävähennyksen voi tehdä verovuonna saadusta veronalaisesta puun myyntitulosta, vakuutuskorvauksista, tuloksi luetusta omasta käytöstä ja tulolähdesiirroista. Menovarausta ja tulonhankkimiskuluja tai muita vähennyksiä ei oteta huomioon laskentapohjaa selvitettäessä. 1 500 euron alaraja on vuosi- eikä kauppakohtainen.

Jos tila myydään, tehdyt metsävähennykset lisätään luovutusvoittoverotuksessa luovutusvoittoon, mutta metsävähennykset eivät enää pienennä metsätilan hankintamenoa. Luovutusvoittoon lisättävä metsävähennyksen enimmäismäärä on summa, joka vastaa 60 prosenttia luovutetun metsän hankintamenosta.

Jos kyse olisi verovapaasta sukupolvenvaihdoskaupasta, metsävähennyksen lisäämisellä luovutusvoittoon ei ole kuitenkaan merkitystä, koska kauppa olisi joka tapauksessa verovapaa.

Esimerkki: Ossi osti vuonna 2000 metsätilan, jonka hankintameno oli 70 000 euroa. Hän voi tehdä metsätalouden veronalaisesta pääomatulosta omistusaikanaan enintään 42 000 euroa metsävähennystä.

Ossi teki 30 000 euron arvoisen pystykaupan 1.2.2011 ja sai rahatkin vielä vuonna 2011. Näin ollen koko kauppahinta on veronalaista. Hän voi vähentää metsävähennyksenä enintään 60 prosenttia veronalaisesta myyntitulosta eli 18 000 euroa. Myöhempinä vuosina jää vielä vähennettäväksi 24 000 euroa.

Jos kuvitellaan, että Ossi aikanaan myy metsätilansa suvun ulkopuoliselle vaikkapa 100 000 eurolla, lasketaan luovutusvoitto siten, että 100 000 eurosta (kauppahinta) vähennetään 70 000 euroa (hankintahinta). Mikäli myyntikuluja ei ole, muodostuisi tästä 30 000 euron luovutusvoitto. Tähän lisätään vähennetyt metsävähennykset 18 000 euroa (olettaen, ettei muita metsävähennyksiä olisi myöhemmin tehty), joten luovutusvoitoksi saadaankin 48 000 euroa.

Menovaraus

Metsätalouden tuloista voidaan vähentää menovaraus, jolla varaudutaan tulevien vuosien menoihin.

Menovarauksella siirretään verojen maksua eteenpäin ja se kannattaa yleensä tehdä. Koska kuitenkin vuonna 2012 pääomatuloista maksettava vero nousee 30 prosenttiin tai jopa 32 prosenttiin (yli 50 000 euron ylittävältä osin), voi olla järkevää olla tekemättä menovaraus ja maksaa verot alemman verokannan aikana.

Menovarauksen suuruus on enintään 15 prosenttia metsätalouden veronalaisen pääomatulon määrästä. Menovaraus lasketaan metsätalouden pääomatuloista metsävähennyksen tekemisen jälkeen, mutta ennen sinä vuonna vähennettävien kulujen ja poistojen vähentämistä. Varausta ei voi tehdä metsätalouden koneiden ja rakennusten luovutusvoitoista.

Menovaraus on käytettävä tai tuloutettava metsätalouden menojen kattamiseen seuraavan neljän vuoden aikana, entisten Oulun ja Lapin läänien alueella kuuden vuoden aikana. Kuten jo yllä mainittiin, pääomatuloverokannan nousun takia on yleisesti ottaen järkevää tulouttaa aiemmin tehdyt menovaraukset vuoden 2011 verotuksessa, jolloin verokanta on vielä 28 prosenttia eli 2 tai jopa 4 prosenttiyksikköä alempi kuin vuonna 2012.

Käytännössä menovaraus tuloutetaan veronalaiseksi metsätalouden tuloksi. Vastaavasti metsätulojen hankinnasta muodostuneet menot, joihin menovarausta saa käyttää, vähennetään metsätalouden tuloista. Tämä menettely selkeyttää menovarausten käytön seurantaa.

Varauksen voi tulouttaa suorana tuloutuksena lomakkeen 2 C kohdassa 5.1. Muualla kuin Oulun ja Lapin läänin alueella vuoden 2007 verotuksessa tehdyt menovaraukset on siis tuloutettava nyt.

Poistoina vähennettävistä menoista saa kattaa vain vuotuista poistoa vastaavan määrän. Jos kuluja ei ole ollut käyttöaikana varauksen määrää, tulee loppuosasta verotettavaa tuloa ilman korotusta varauksen viimeisenä käyttövuonna.

Tuhovaraus

Metsätuhosta saadun vakuutus- tai vahingonkorvauksen välittömän tuloutumisen voi estää tekemällä tuhovarauksen. Tuhovarauksen käyttöaika on sama kuin menovarauksen, mutta sen määrä voi olla yli 15 prosenttia korvauksen määrästä. Näin siksi, että tuhovarauksen saa tehdä sen suuruisena kuin tuhoalueen uudistamiseksi tarvitaan. Selvitys varauksen perusteista pitää säilyttää muistiinpanoissa.

Kuten menovarauksenkin osalta yllä mainittiin, pääomatuloverokannan kiristymisen vuoksi saattaa olla järkevää jättää tuhovaraus tekemättä, vaikka siihen edellytykset olisivatkin.

Ei kuitteja veroilmoitukseen

Kuitteja ei tarvitse liittää metsätalouden veroilmoitukseen. Jos kulut ovat poikkeuksellisen suuret, voi verottajan mahdollisen tiedustelun välttämiseksi eritellä ja perustella kulujen syntymisen. Esimerkiksi poikkeuksellisen suuret matkakulut kannattaa selvittää jo veroilmoituksessa.

Tappion vähentäminen

Puun myyntituloista verotettu metsänomistaja saa vähentää metsätalouden tappion ensisijaisesti saman vuoden pääomatuloista. Näitä pääomatuloja ovat esimerkiksi vuokratulot, luovutusvoitot, maa-ainesten myyntitulot, pörssiyhtiöistä saadut osinkotulot osittain ja maataloudesta tai elinkeinotoiminnasta laskettu pääomatulo-osuus.

Verottaja tallentaa tappion 2C verolomakkeelta, eikä sitä tarvitse erikseen siirtää esitäytetylle veroilmoitukselle.

Jos pääomatuloja ei ole tai niitä on vähemmän kuin pääomatuloista tehtäviä vähennyksiä, syntyy alijäämää. Alijäämä vähennetään alijäämähyvityksenä ansiotulosta menevistä veroista säädettyjen enimmäismäärien puitteissa.

Juha-Pekka Huovinen
lakimies, Veronmaksajat