Maatalouden veroilmoitus 2016

Maatalouden veroilmoitus on toimitettava verotoimistoon tai jätettävä postin kuljetettavaksi viimeistään 28. päivänä helmikuuta 2017. 

Jos veroilmoitus jätetään kokonaan antamatta tai se annetaan myöhässä tai puutteellisena, seurauksena voi olla veronkorotus.

Esitäytetty veroilmoitus postitetaan maataloudenharjoittajille ja maataloutta harjoittaville kuolinpesille keväällä. Esitäytettyyn veroilmoitukseen on merkitty sen viimeinen palautuspäivä (9.5. tai 16.5.), mutta se palautetaan kuitenkin vain, jos siihen on korjattavaa tai lisättävää.

Maatalouden veroilmoitus annetaan verolomakkeella 2. Maatalousyhtymä antaa lisäksi yhtymäselvityksen verolomakkeella 36, johon verohallinto on tulostanut valmiiksi osakastiedot.

Maataloudenharjoittaja täyttää vain yhden 2-verolomakkeen, vaikka maataloutta harjoitettaisiin useammalla kuin yhdellä maatilalla.

Maataloudenharjoittajat voivat antaa maatalouden tuloveroilmoituksensa myös sähköisesti. Verohallinto suositteleekin tätä. Menettelystä saa tarkempaa tietoa Verohallinnon sivuilta sekä palvelunumerosta 020 497 016.

Maataloudenharjoittajat tarvitsevat sähköiseen ilmoittamiseen joko henkilökohtaiset verkkopankkitunnukset tai Katso-tunnisteen.

Maatalousyhtymät ja kuolinpesät käyttävät Katso-tunnistetta. Katso-tunnistetta voi hakea osoitteessa yritys.tunnistus.fi.

Maatalouden veroilmoituksessa ilmoitetaan maataloudesta ja sen liitännäiselinkeinoista saadut tulot. Ilmoita myyntitulot nettomääräisinä ilman arvonlisäveron osuutta.

Maatalouden tuloa ovat kaikki maatalouteen liittyvästä toiminnasta rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot. Myös energiatuotteiden valmisteveron palautus ja arvonlisäveron alarajahuojennus ovat maatalouden veronalaista tuloa.

Veroilmoituksen tietojen tulee perustua muistiinpanoihin merkittyihin tositteellisiin tulo- ja menokirjauksiin. Verolomakkeen 2 osiossa III on Verohallinnon päätöksessä (Verohallinnon päätös ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista) olevan muistiinpanokaavan mukainen laskelma, jota vastaavan laskelman tulee sisältyä muistiinpanoihin. 

Yksittäisen tiedon raportointipaikka veroilmoituslomakkeella selviää verottajan lähettämästä veroilmoituksen täyttöohjeesta. Veroilmoituksen täyttämisen tueksi kannattaa lisäksi tutustua Verohallinnon internetsivuilta luettavissa olevaan verotuksen yhtenäistämisohjeiden maa- ja metsätalousverotusosioon.

Maatalouden liitännäiselinkeinoja ovat esimerkiksi maatilamatkailu, kotileipomotoiminta, maa- tai metsätalouskoneurakointi, omien tuotteiden jatkojalostus, puutarhatalous eli taimien ja kukkien kasvatus ja myynti, kalastus, kalanviljely sekä ravi- ja ratsuhevosten pitäminen ja hevosten kasvatus. Jokin edellä mainituista voi myös olla maatilan päätuotantosuunta.

Maatalouden veroilmoituksessa ilmoitetaan lisäksi metsätalouden sivutulot, kuten sahaustoiminnasta saadut tulot, maatalouden tuloina. Maatalouden tuloa ovat myös metsätilalta saadut vuokratulot, tulot omalla metsätalouden kalustolla tehdystä satunnaisesta koneurakoinnista sekä jäkälän myyntitulot, vaikka varsinaista maataloutta ei olisi harjoitettu. Maa-ainesten myynnistä saatu tulo ilmoitetaan esitäytetyllä veroilmoituksella pääomatulona.

Maatalouden varallisuuteen kuuluvista arvopapereista saadut osingot ja korot sekä arvopapereiden luovutusvoitot ovat maatalouden tuloa. Maatalouteen kuuluvien osinkojen veronalainen osuus riippuu siitä, onko osinkoa jakava yhtiö julkisesti noteerattu vai muu kuin julkisesti noteerattu yhtiö. Luovutusvoiton laskennassa voidaan käyttää hankintameno-olettamaa.
Jos osakeomistus ei enää ole edellytys tuotantosuunnan mukaisen viljelysopimuksen tai muun sopimuksen tekemiselle, osakkeet voidaan verovelvollisen vaatimuksesta siirtää maatalouden varallisuudesta henkilökohtaiseen varallisuuteen (KHO 14.9.2001/2183).

Liitännäiselinkeino voi olla myös erikseen verotettavaa elinkeinotoimintaa, taikka toimintaa varten on voitu perustaa erillinen yritys. Erillisen elinkeinotoiminnan tulolähteen on katsottu olevan kysymyksessä muun muassa silloin, kun toimintaan on sijoitettu huomattavasti pääomaa, siinä käytetään vierasta työvoimaa tai kun liikevaihto muodostuu pääasiallisesti tilan ulkopuolisten tuotteiden tai vähittäiskaupan myynneistä.

Valtiolta saadut tuet ilmoitetaan verolomakkeen 2 kohdassa III.7. Maatalouden investointeihin saadut tuet ilmoitetaan kuitenkin kohdassa V.3. Muut kuin valtion maksamat tuet ja suoraan tuloksi luettavat korvaukset puolestaan ilmoitetaan kohdassa III.8.

Maatalouden vähennyskelpoiset menot

Maataloudenharjoittajan vähennyskelpoisia menoja ovat lähtökohtaisesti kaikki maatalouden tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot. Menon kohdistuessa sekä maatalouteen että muuhun tulonhankintaan, se kirjataan pääasiallisen käytön mukaan, minkä jälkeen tulolähteissä tehdään tarvittavat oikaisukirjaukset. Jos olet arvonlisäverovelvollinen, merkitse maatalouden menot veroilmoituslomakkeeseen ilman hankintoihin sisältyvää arvonlisäveroa. Jos et ole arvonlisäverovelvollinen, merkitse menot arvonlisäverollisina.

Maatalouden puhdasta tuloa lisäävät maatalouden korjauserät, kuten yksityistalouden ja mahdollisesti elinkeinotoiminnan osuudet sähkö-, puhelin- ja vakuutusmaksukuluista, ilmoitetaan yhtenä summana verolomakkeen 2 kohdassa I.2. Näiden maataloudessa vähennyskelvottomien menojen eritellyt osuudet tulee selvittää ainoastaan muistiinpanoissa, ei verolomakkeella.

Metsätalouden korjauserät siirretään muistiinpanoista 2C-lomakkeelle metsätalouden menoina puun myyntituloverotuksen vähennyksiksi ja mahdollinen elinkeinotoiminnan osuus siirretään elinkeinotulolähteen menoihin.

Esimerkiksi jos maatalouskäytössä olevaa traktoria käytetään hankintakaupassa puutavaran kuljetukseen, koneen metsätalouskäyttöä vastaava osuus tulee vähentää maatalouden kuluista ja lisätä se sitten metsäveroilmoitukseen puun myyntitulon hankkimiseen kohdistuvaksi kuluksi.

Maataloudessa käytetty oma puutavara selvitetään muistiinpanoissa ja viedään yhtenä eränä vähennykseksi sivulle 2 kohtaan 15.

Moottori- ja raivaussahan sekä mönkijän ja moottorikelkan kulut vähennetään maatalouskäyttöä vastaavalta osalta. Muun selvityksen puuttuessa moottorikelkasta ja mönkijästä voidaan vähentää 14,00 euroa/käyttötunti ja moottori- ja raivaussahasta enintään 85 euroa/vuosi.

KHO 20.7.2000/2052: Maataloudenharjoittaja oli maataloustarvikekauppaan liittyvien rahoitusjärjestelyiden vuoksi tehnyt rahoituslimiittisopimuksen. Kun rahoitusyhtiö oli maksanut maataloudessa tarvittavat hyödykkeet myyjäliikkeelle rahoituslimiitillä, maataloudenharjoittaja sai vähentää menot sinä verovuonna, jona liike sai maksun myymistään tuotteista rahoitusyhtiöltä ja jolloin maataloudenharjoittajan ja rahoitusyhtiön välille syntyi velkasuhde.

Matkakulujen lisävähennys

Jos ajoneuvoa, esimerkiksi pakettiautoa, käytetään pääasiallisesti eli yli 50-prosenttisesti maataloustoiminnan ajoihin, se kuuluu maatalouden kalustoon ja siihen kohdistuvat kulut kirjataan muistiinpanoihin. Tällöin kaikki ajoneuvon kulut sisältyvät maatalouden menoihin ja hankintahinta tai menojäännös luetaan maatalouskaluston poistoihin.

Tällaisella autolla ajetuista matkoista ei saa lisävähennystä verotuksessa. Mikäli autoa on käytetty yksityis- tai metsätalouden tai muihin ajoihin, on muun muassa nämä vähennyskelvottomat erät selvitettävä muistiinpanoissa ja laskettava niiden yhteismäärä veroilmoituslomakkeen kohtaan I.2.

Autoa pidetään yksityisvarallisuuteen kuuluvana, jos kokonaisajokilometrimäärästä yli puolet on muuta kuin maatalouteen liittyvää ajoa. Yksityistalouteen luettavalla autolla ajettujen maatalouden ajokilometrien määrä selvitetään sivulla 3 kohdassa VII, josta lisävähennyksen määrä siirretään sivulle 1 kohtaan I.7. Lisävähennyksen saaminen edellyttää ajopäiväkirjan pitoa tai muuta luotettavaa selvitystä maatalouden harjoittamiseen liittyvistä ajoista.

Lisävähennyksen määrä on matkakustannuskorvauspäätöksen mukaisen senttimäärän (vuonna 2016 43 senttiä/km) ja muistiinpanoihin kirjattujen kustannusten erotus. Jos muistiinpanoihin ei ole ajomenoja kirjattu, lisävähennys on 43 senttiä/km. Jos taas muistiinpanoihin kirjatut todelliset kulut ylittävät verovapaan enimmäismäärän mukaan lasketut kustannukset, kulut vähennetään niiden todellisen määrän mukaan, eikä lisävähennystä saa.

Matkakustannusten lisävähennyskelpoisuus ei edellytä matkalta tilapäisyyttä, eikä näihin maatalouden tulon hankkimiseen ja säilyttämiseen liittyviin lisävähennykseen oikeuttaviin matkoihin sovelleta kilometri- tai aikarajoja. Puolisoiden harjoittaessa yhdessä maataloutta lisävähennystä sovelletaan molempien puolisoiden maatalouden matkoihin. Lisävähennysoikeus koskee ajoja, jotka on ajettu omalla tai puolison omistamalla autolla.

Elantokustannusten lisävähennys

Elantokustannusten lisävähennys on tarkoitettu kattamaan tilapäisestä työmatkasta aiheutuneita ylimääräisiä elantokustannuksia. Vähennyksen edellytykset ja euromäärät sekä 2-lomakkeen kohtaan I.7. merkittävä lisävähennyksen yhteismäärä selvitetään kohdassa VIII.

Lisävähennyksenä veroilmoituslomakkeella voidaan vähentää verovapaiden päivärahojen enimmäismäärän ja muistiinpanoihin kirjattujen matkoista aiheutuneiden lisääntyneiden elantokustannusten erotus. Verovelvollisen kannalta yksinkertaisinta saattaa olla, jos muistiinpanojen menoihin ei ole kirjattu elantokustannusten lisäyksiä lainkaan, koska tällöin lisävähennyksenä saa vähentää verovapaita päivärahoja vastaavan määrän. Tilapäisen työmatkan on tullut ulottua yli 15 kilometrin päähän maatilasta tai asunnosta riippuen siitä, mistä matka on tehty, minkä lisäksi matkan edellytetään suuntautuneen maatalouden tavanomaisen toiminta-alueen ulkopuolelle. Tavanomaiseksi toiminta-alueeksi katsotaan esimerkiksi eri maatilat ja maatilan eri tilukset.

Lisävähennykseen oikeuttavia matkoja voivat olla esimerkiksi näyttely-, messu-, kurssi-, koulutus-, kokous-, konekorjaus- ja konehankintamatkat. Kotimaan päivärahan suuruus määräytyy työmatkan keston perusteella. Ulkomaille suuntautuneesta matkasta saa vähentää ulkomaan päivärahan mukaisen määrän. Vähennys ei kata matka- ja majoituskuluja.

Matkakulujen lisävähennys ja lisääntyneiden elantokustannusten vähennys eivät koske maatalousyhtymiä tai kuolinpesiä. Lisävähennystä ei myöskään saa osakkaan omistaman auton käytöstä. Niiden on mahdollista maksaa palkkaa ja säädetyin edellytyksin kustannuskorvauksia osakkailleen. Lisävähennysten tuntirajoista ja euromääristä katso artikkelin oheen liitetty taulukko. Tarkempia tietoja lisävähennyksistä saa esimerkiksi ohjeesta Dnro 410/349/2011.

Koulutusvähennys

Maataloutta harjoittava työnantaja voi vaatia koulutusvähennystä maatalouden tulon verotuksessa.

Koulutusvähennystä voivat hakea sekä maatalousyrittäjät että maatalousyhtymät.
Koulutusvähennys lasketaan koulutukseen osallistuneiden työntekijöiden ja maatalouden keskimääräisen päiväpalkan perusteella. Vähennyksen saa kuitenkin enintään 3 koulutuspäivältä työntekijää kohden.

Maatalouden koulutusvähennystä haetaan lomakkeella 79A. Siirto lomakkeelle 2 sivulle 1 kohtaan I.7.

Työhuonevähennys ja eläkevakuutusmaksut

Verohallinnon yhtenäistämisohjeissa maatalouden työhuonevähennykseksi on muun selvityksen puuttuessa esitetty 410 euroa/vuosi, joka vastaa palkansaajien työhuonevähennyksen määrää.

Maatalouden työhuonevähennys ilmoitetaan lomakkeella 2, ei esitäytetyllä veroilmoituksella.

Maatalousyrittäjän ja -puolison MYEL-eläkevakuutusmaksujen vähentämisen osalta on syytä tapauskohtaisesti selvittää, millainen vähennyskirjaus tuottaa suurimman verohyödyn. MYEL-vakuutusmaksujen vähentäminen 2-lomakkeella ei nimittäin aina ole verovelvollisen kannalta edullisin vaihtoehto, vaan ansiotuloista riippuen edullisinta saattaa olla vakuutusmaksujen vähentäminen maatalousyrittäjän omalla tai puolison esitäytetyllä veroilmoituksella taikka vaihtoehtoisesti metsätalouden 2C-veroilmoituslomakkeella.

Yksityiskäyttö

Maatalouden menot saattavat sisältää sekä maatalouskäytön että yksityiskäytön osuudet. Koska yksityiskäytön osuus ei saa rasittaa maatalouden tulosta, se tulee oikaista muistiinpanoissa siten, että maatalousmenoksi kirjattu erä tulee jaetuksi oikeamääräisessä suhteessa maatalouskäyttöön ja yksityiskäyttöön.

Yksityistalouskäytön ja maatalouskäytön jakoperuste on merkittävä muistiinpanokirjaan. Mikäli osuuksien suhde on edellisestä vuodesta muuttunut, muutoksen peruste on hyvä esittää muistiinpanoissa verottajan mahdollisia kysely- ja tarkastustilanteita silmällä pitäen.

Kun maataloudenharjoittaja ottaa omaan käyttöönsä muita kuin tilalla tuotettuja maatalous- tai puutarhatuotteita, ne tuloutuvat maatalouden tuloksi alkuperäiseen hankintahintaan tai sitä alhaisempaan käypään hintaan. Esimerkiksi karjan lahjoittaminen tai myyminen lahjanluonteisella kaupalla tilanpidon jatkajalle tuloutuu lahjan osalta yksityiskäyttönä.

Poistot

Osa maatalouden harjoittamisen kuluista vähennetään poistoina eli ne jaksotetaan vähennettäväksi useana eri verovuonna. Lain mukaan jaksotettavia kuluja ovat esimerkiksi rakennusten, koneiden, siltojen ja salaojien hankinta- ja perusparannusmenot.

Koneen tai laitteen hankintameno ilmoitetaan poistona vain silloin, kun sen todennäköinen taloudellinen käyttöikä on yli kolme vuotta. Pienkaluston, esimerkiksi lapion tai porakoneen, hankintahinnan saa yleensä vähentää kertamenona käyttöiästä riippumatta. Useat verotoimistot soveltanevat pienkalustoon sen käyttöiästä riippumatta elinkeinotuloverolakiin perustuvaa pienhankinnan 850 euron hankintahinnan rajaa.

Poistoon perustuvan vähennyksen voi aloittaa koneen käyttöönottovuonna, vaikka laskua ei vielä olisi maksettu. Poiston tekeminen siis edellyttää, että kone on otettu verovuonna käyttöön. Koko hankintahinta voidaan lisätä poistopohjaan, vaikka kone olisi ostettu osamaksulla.

Käyttöomaisuuden vuokra- ja leasing-maksut saa vähentää kokonaisuudessaan maksuvuonna. Jos leasing-sopimus oikeuttaa tai velvoittaa vuokraajan lunastamaan koneen tai rakennuksen sopimuksen päätyttyä nimellishintaan, se tulkitaan verotuksessa usein peitellyksi osamaksusopimukseksi.

Poistoina vähennetään hankintahinnan lisäksi perusparannusmenot. Vuosikorjaus- ja huoltokulut saa vähentää maksuvuoden menona.

Jos tuotantorakennuksen rakentamiseen tai peruskorjaukseen on käytetty omasta metsästä otettua puutavaraa, verotuksessa sovelletaan ns. hiljaista kuittausta, jolloin puutavaran arvoa ei merkitä tuloksi metsätaloudessa, mutta toisaalta maatalouden tai elinkeinotoiminnan verotuksessa ei myöskään muodostu vähennyskelpoista menoa.

Tasausvaraus

Tasausvaraus on maatilakohtainen tuloksenjärjestelykeino, jolla voidaan tasoittaa verotettavien tulojen vaihtelua ja siten pienentää verojen määrää. Varauksen tekeminen lykkää tulon osan verotuksen tulevaisuuteen.

Tasausvaraus lasketaan maatalouden puhtaasta tulosta verolomakkeen kohtaan III.17. Määrältään se on enintään 40 prosenttia maatalouden puhtaasta tulosta täysin sadoin euroin laskettuna, kuitenkin vähintään 800 euroa ja enintään 13 500 euroa. Verovuodelta tehdyn tasausvarauksen määrää voidaan muuttaa ennen verotuksen päättymistä

Tasausvaraus on käytettävä investointeihin tai tuloutettava viimeistään kolmantena verovuotena sen tekemisestä. Maatalouskoneisiin ja -kalustoon se tulee käyttää sinä vuonna, jona hyödyke on hankittu, vaikkei konetta vielä olisi otettu käyttöön.

Rakennusten, rakennelmien, salaojien, siltojen, patojen ja muiden vastaavanlaisten hyödykkeiden hankintamenoihin tasausvaraus on käytettävä sinä verovuonna, jona hyödykkeen rakennustyö on aloitettu tai se on valmistunut. Tasausvarausta ei voida purkaa lisäalueeksi ostetun tilan tuotantorakennuksiin.

Jos varauksen käyttää investoinnin hankintamenon kattamiseen, varaus tuloutuu poistoprosentin tahdissa, eli mitä alhaisempi poistoprosentti, sitä hitaampi tuloutus. Uuden varauksen tekemistä ei estä aikaisemmin tehdyn varauksen tuloutus tai käyttäminen samana vuonna.

Investointiin purettu tasausvaraus pienentää 2-lomakkeen sivun 3 kohdan V menojäännöstä, josta lasketaan verovuoden poistot. Purkamattomat tasausvaraukset ja mahdollinen tuhoutuneen rakennuksen jälleenhankintavaraus ilmoitetaan verolomakkeen sivun 4 kohdassa XIII.

Pääomatulo-osuus

Maatalouden pääomatulo-osuus lasketaan vuoden 2016 verotuksessa vuoden 2015 lopun nettovarallisuuden perusteella. Vuoden 2016 aikana maatalouden harjoittamisen aloittaneiden pääomatulo-osuus määräytyy kuitenkin vuoden 2016 nettovarallisuuden perusteella. Nettovarallisuus lasketaan ja varat sekä velat arvostetaan varojen arvostamisesta verotuksessa annetussa laissa säädetyllä tavalla.

Maataloudenharjoittajan pääomatulo-osuutta laskettaessa maatalouden vuoden 2015 nettovarallisuuteen lisätään 30 prosenttia vuonna 2016 maksetuista palkoista. Lopullinen pääomatulo-osuus on 20 prosenttia palkkalisäyksen jälkeisestä nettovarallisuudesta, ellei maataloudenharjoittaja ole esittänyt vaatimusta laskea pääomatulo-osuus 10 prosentin mukaan. Verovuodesta 2010 alkaen jaettava yritystulo voidaan katsoa myös kokonaan ansiotuloksi, jos verovelvollinen tai puolisot niin vaativat.

Verotusyhtymän osakas esittää vaatimuksensa yhtymäselvityslomakkeella 36. Mikäli vaatimuksia ei esitetä, Verohallinnon atk-ohjelma laskee pääomatulo-osuuden automaattisesti 20 prosentin mukaan. Pääomatulo-osuuden suuruutta koskeva vaatimus on esitettävä ennen verotuksen päättymistä ja sitä voidaan myös muuttaa verotuksen päättymiseen asti, joten kun verotuspäätös aikanaan saapuu, olisi ennen verotuksen päättymistä syytä vielä harkita uudelleen, oliko tehty valinta perusteltu. Valinta edellyttää aina tapauskohtaista selvitystä ja laskentaa.

Pääomatuloksi katsotaan aina kuitenkin vähintään määrä, mikä vastaa maatalouden varoihin kuuluneiden arvopapereiden luovutusvoittoja.

Lisäksi on syytä muistaa, että maatalouden pakolliset MYEL-eläkevakuutusmaksut voidaan vähentää joko maatalouden tulosta tai maataloudenharjoittajan tai tämän puolison henkilökohtaisella esitäytetyllä veroilmoituksella. Pakollisten vakuutusmaksujen vähentämistä koskevaa kysymystä on syytä miettiä samassa yhteydessä, kun pääomatulo-osuusprosenttia harkitaan.

Esimerkki: Matti Maanviljelijän maatalouden nettovarat olivat 84 000 euroa 31.12.2015. Palkkoina Matti oli vuonna 2016 maksanut erilaisista maataloustöistä tilan ulkopuolisille työntekijöille 2 500 euroa ja samassa taloudessa asuvalle pojalleen Sepolle 500 euroa.

Pääomatulo-osuuden laskennassa Matin maatalouden nettovarallisuuteen lisätään 30 prosenttia 3 000 eurosta eli 900 euroa.

Matin maatalouden verotettava tulo on 25 000 euroa. Tästä on pääomatuloa 20 % x (84 000 + 900) eli 16 980 euroa, jolloin ansiotulo-osuudeksi jää 8 020 euroa. Jos Matti valitsee pääomatulo-osuuden 10 prosentin mukaan laskettavaksi, pääomatuloa on 8 490 euroa ja ansiotuloa 16 510 euroa. Ko. tulotasolla laskentaprosentin edullisuus riippuu kunnallisveron ja kirkollisveron suuruudesta.

Verovuoden 2016 aikana maksetut maatalouden ennakonpidätyksen alaiset palkat ilmoitetaan erikseen kohdassa III.11. Palkkaa on myös ennakonpidätyksessä huomioitujen luontoisetujen arvo. Palkat tulee ilmoittaa kokonaisuudessaan, sillä verottaja laskee viran puolesta maksetuista palkoista nettovarallisuuteen lisättävän osan.

Maataloutta harjoittavien puolisoiden pääomatulo-osuus jaetaan heidän nettovarallisuusosuuksiensa suhteessa. Ansiotulo-osuus taas jaetaan puoliksi, mikäli muuta selvitystä ei veroilmoituksen sivun 4 kohdassa XII esitetä.

Yleensä on edullisinta, että verotettava ansiotulo on kummallakin puolisolla yhtä suuri. Tarkemmissa laskelmissa on kuitenkin muistettava ottaa huomioon myös muut kuin maatalouden ansiotulot sekä ansiotuloista tehtävät vähennykset.

KHO 27.9.1999/258 (1999:56): Aviopuolisot oli tuomittu avioeroon 11.12.1996 ja he olivat jo sitä ennen muuttaneet erilleen. Tuloverolain 7 §:n mukaan heihin ei verovuonna 1996 voitu soveltaa aviopuolisoita koskevia säännöksiä. Näin ollen myöskään yrittäjäpuolisoita koskevan tuloverolain 14 §:n nojalla yritystulon ansiotulo-osuutta ei voitu jakaa puolisoiden kesken. Verovuosi 1996.

Varallisuus

Maatalousmaan arvona voidaan käyttää vuoden 2015 verotuspäätöksessä mainittua määrää. Vuoden 2016 arvo siirtyy suoraan verottajan rekistereistä, joten sitä ei voi itse merkitä.

Tappio

Veroviranomainen vahvistaa viran puolesta maatalouden tulolähteelle tappion, jonka voi vähentää seuraavan kymmenen vuoden aikana maatalouden tulolähteen tulosta ennen sen jakoa ansio- ja pääomatuloon.

Tappion voi myös vaatia vähennettäväksi kokonaan tai osittain pääomatuloista. Tällöin puolisot voivat lisäksi jakaa tappion vähennettäväksi työpanoksiensa suhteessa. Jos pääomatuloja ei ole lainkaan tai ne eivät riitä tappion vähentämiseen, syntyy alijäämä, joka vähennetään alijäämähyvityksenä ansiotulosta menevästä verosta. Vähennettäväksi vaadittavan tappion määrä on syytä laskea tarkkaan, sillä jos verovuoden tappiota ei saa kokonaan vähennettyä pääomatuloista tai alijäämähyvityksenä ansiotulosta menevästä verosta, Verohallinnon atk-ohjelma muuttaa tappion pääomatulolajin tappioksi, joka on vähennettävissä seuraavan kymmenen vuoden aikana vain pääomatuloista.

Usein verovelvolliselle on edullista pyytää tappion vähentämistä pääomatuloista veroilmoituslomakkeen 2 kohdassa II, sillä monilla maataloudenharjoittajilla on metsätalouden pääomatulona verotettavia puun myyntituloja, joista tappio on vähennettävissä seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Maatalousyhtymän osakas voi vaatia osuuttaan vastaavan tappion vähentämistä pääomatuloista omalla esitäytetyllä veroilmoituksellaan.

Jos verottaja katsoo maatalouden harjoittamisen harrastusluonteiseksi toiminnaksi, tappiota ei vahvisteta eikä sitä voi vähentää pääomatuloista.

Päivärahat ja kilometrikorvaukset 2016

(tarvitaan mm. lisävähennyksen laskennassa)

Kotimaan päivärahat

  • matkan kesto yli 6 tuntia 19 e
  • matkan kesto yli 10 tuntia 40 e

Kilometrikorvaus 0,43 e/km


Tuomo Lindholm,

lakimies, Veronmaksajat

Tulosta