Maatalouden veroilmoitus 2018

Maatalouden veroilmoitus täytyy palauttaa aina – myös silloin kun toimintaa ei ole ollut. Veroilmoituslomakkeelle on merkitty sen viimeinen palautuspäivä. 

Maataloudenharjoittajien veroilmoituksen (lomake 2) palautuspäivä on muuttunut myöhäisemmäksi. Veroilmoituslomaketta 2 käyttävät maatalousyrittäjät ja maataloutta harjoittavat kuolinpesät. Se tulee antaa viimeistään 2.4.2019. Maatalouden harjoittajat palauttavat samaan aikaan sekä metsätalouden veroilmoituksen että oman esitäytetyn veroilmoituksensa.

Maatalousyhtymät antavat veroilmoituksen 2Y viimeistään 28.2.2019. Jos verokautesi on kalenterivuosi, ilmoitat ja maksat arvonlisäveron viimeistään 28.2.2019. Energiatuotteen valmisteveron palautusta on haettava viimeistään 28.2.2019. Kiinteistöverotuksen tietoja on korjattava viimeistään 25.4.2019.

Veroilmoituksen täytyy olla perillä Verohallinnossa viimeistään määräpäivänä. Veroilmoituksen myöhästymisestä seuraa myöhästymismaksu. Jos veroilmoitusta ei anneta lainkaan tai se annetaan puutteellisena, seurauksena voi olla veronkorotus. Myös energiatuotteen valmisteveron palautushakemuksen on oltava perillä viimeistään 28.2.2019.

Voit hakea lisäaikaa veroilmoituksesi palauttamiseen, jos sinulla on siihen erityisiä syitä. Toimita hakemus Verohallintoon ennen veroilmoituksesi viimeistä palautuspäivää.

Lisäaikaa voit hakea OmaVerossa tai paperilomakkeella. Jos Verohallinto hyväksyy hakemuksesi, saat uuden palautuspäivän ilmoituksellesi.

Veroilmoituksen voi tehdä OmaVero-palvelussa. OmaVerossa voit antaa kaikki veroilmoitukset lukuun ottamatta kiinteistötietoja. Myöskään energiatuotteen valmisteveron palautusta ei voi vielä hakea OmaVerossa.

Veroilmoituksen voi antaa OmaVerossa tammikuun puolivälistä 2019 alkaen. Jos korjaat aiemmin antamaasi veroilmoitusta, tee uusi korvaava veroilmoitus. Anna kaikki aiemmin antamasi tiedot uudelleen, pelkkä virheellisen tiedon korjaaminen tai uuden tiedon lisääminen ei riitä.

Maatalouden veroilmoituksen voit antaa myös, tiedostona Ilmoitin.fi:ssä, Tyvi-palvelussa (osa palveluista on maksullisia), verkkolomakkeella lomake.fi:ssä tai paperilomakkeella.

Jos ilmoitat tiedot paperilomakkeella, palauta liitelomakkeet veroilmoituksen mukana. Palautusosoite on lomakkeen etusivulla. Jos annat veroilmoituksen ja sen liitteet paperilomakkeilla, merkitse veroilmoituksen ja sen liitteiden kaikille sivuille nimi ja henkilö- tai Y-tunnus. Älä niittaa lomakkeita yhteen. Veroilmoitus on aina päivättävä ja allekirjoitettava. Veroilmoituksen allekirjoittaa joko maataloudenharjoittaja itse tai hänen valtuuttamansa henkilö.

Veroilmoituksen mukana ei lähetetä enää painettua täyttöopasta tai palautuskuorta. Veroilmoituksen täyttöohjeet ovat vero.fi:ssä.  

Ilmoita tulot ja menot ilman niihin sisältyvää arvonlisäveroa. Jos et ole arvonlisäverovelvollinen, merkitse menot kuitenkin arvonlisäverollisina. Tulo kirjataan sille päivälle, jona se on nostettu tai merkitty tilille.

Maatalouden tuloa ovat kaikki maatalouteen liittyvästä toiminnasta rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot. Myös energiatuotteiden valmisteveron palautus ja arvonlisäveron alarajahuojennus ovat maatalouden veronalaista tuloa.

Tuloverolaskelma perustuu Verohallinnon määrittelemään muistiinpanokaavaan. Maatalouden muistiinpanoissa on oltava vastaava laskelma.

Tuloverolaskelman Verotus-sarakkeessa ilmoitetaan maataloustoiminnan veronalaiset tuotot ja verotuksessa vähennyskelpoiset kulut.

Muistiinpanot-sarakkeessa ilmoitetaan ne tulo- ja menoerät, joissa muistiinpanoihin kirjattu määrä saattaa erota veronalaisesta tai verotuksessa huomioon otettavasta määrästä. Jos veroilmoituksessa on tulo- tai menoerän kohdalla sekä Muistiinpano- että Verotus-sarake, molemmat sarakkeet täytetään, vaikka luvut olisivat yhtä suuret.

Veroilmoituksen täyttämisen tueksi kannattaa lisäksi tutustua Verohallinnon internetsivuilta luettavissa olevaan verotuksen yhtenäistämisohjeiden maa- ja metsätalousverotusosioon.

Maatalouden liitännäiselinkeinoja ovat esimerkiksi maatilamatkailu, kotileipomotoiminta, maa- tai metsätalouskoneurakointi, omien tuotteiden jatkojalostus, puutarhatalous eli taimien ja kukkien kasvatus ja myynti, kalastus, kalanviljely sekä ravi- ja ratsuhevosten pitäminen ja hevosten kasvatus. Jokin edellä mainituista voi myös olla maatilan päätuotantosuunta.

Maatalouden veroilmoituksessa ilmoitetaan lisäksi metsätalouden sivutulot, kuten sahaustoiminnasta saadut tulot, maatalouden tuloina. Maatalouden tuloa ovat myös metsätilalta saadut vuokratulot, tulot omalla metsätalouden kalustolla tehdystä satunnaisesta koneurakoinnista sekä jäkälän ja kuntan myyntitulot, vaikka varsinaista maataloutta ei olisi harjoitettu.

Maatalouden varallisuuteen kuuluvista arvopapereista saadut osingot ja korot sekä arvopapereiden luovutusvoitot ovat maatalouden tuloa. Luovutusvoiton laskennassa voidaan käyttää hankintameno-olettamaa.

Jos osakeomistus ei enää ole edellytys tuotantosuunnan mukaisen viljelysopimuksen tai muun sopimuksen tekemiselle, osakkeet voidaan verovelvollisen vaatimuksesta siirtää maatalouden varallisuudesta henkilökohtaiseen varallisuuteen (KHO 14.9.2001/2183). Maatalouden muistiinpanoihin sisältyvät osingot ja ylijäämät sekä näiden veronalaiset osuudet ilmoitetaan kohdissa 14–17.

Osinkojen ja ylijäämien veronalainen osuus määräytyy sen mukaan, onko osingon tai ylijäämän maksaja julkisesti noteerattu yhtiö vai muu kuin julkisesti noteerattu yhtiö.

Yhtiö tai osuuskunta on julkisesti noteerattu esimerkiksi silloin, kun sen arvopapereilla tai osuuksilla käydään kauppaa arvopaperipörssissä.

Julkisesti noteeratuilta yhtiöiltä saaduista osingoista 85 % on veronalaista maatalouden tuloa ja 15 % verovapaata tuloa. Muilta kuin julkisesti noteeratuilta yhtiöiltä saaduista osingoista 75 % on veronalaista maatalouden tuloa ja 25 % verovapaata tuloa.

Julkisesti noteeratun osuuskunnan jakamasta ylijäämästä 85 % on veronalaista maatalouden tuloa ja 15 % verovapaata tuloa. Suomessa ei tällä hetkellä ole julkisesti noteerattuja osuuskuntia. Muun kuin julkisesti noteeratun osuuskunnan ylijäämiä verotetaan lievemmin 5 000 euron yhteismäärään saakka. Rajan alle jäävistä ylijäämistä 25 % on veronalaista maatalouden tuloa ja 75 % verovapaata tuloa. Silloin kuin ylijäämiä on yli 5 000 euroa, ylimenevästä määrästä on veronalaista maatalouden tuloa 75 % ja verovapaata tuloa 25 %.

Tämä ylijäämiä koskeva lievennys on henkilökohtainen, ja sen saa verovuonna vain kerran. Jos maataloutta harjoittaa yhdessä puolison kanssa, voi kuitenkin käyttää maatalouden verotuksessa myös puolison jäljellä olevan lievennyksen.

Liitännäiselinkeino voi olla myös erikseen verotettavaa elinkeinotoimintaa, taikka toimintaa varten on voitu perustaa erillinen yritys. Erillisen elinkeinotoiminnan tulolähteen on katsottu olevan kysymyksessä muun muassa silloin, kun toimintaan on sijoitettu huomattavasti pääomaa, siinä käytetään vierasta työvoimaa tai kun liikevaihto muodostuu pääasiallisesti tilan ulkopuolisten tuotteiden tai vähittäiskaupan myynneistä.

Valtiolta saadut tuet mukaan lukien pellon metsityksen perusteella maksetut tulonmenetyskorvaukset, ilmoitetaan verolomakkeen 2 kohdassa 8. Maataloustuotteiden ostajien välityksellä saamasi tuet ilmoitetaan kuitenkin kohdassa 9 (Muut arvonlisäverottomat tuet ja korvaukset). Maatalouden investointeihin saamasi tuet ilmoitetaan osassa 5 (Maatalouden poistot A–C).

Maatalouden vähennyskelpoiset menot

Maataloudenharjoittajan vähennyskelpoisia menoja ovat lähtökohtaisesti kaikki maatalouden tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot. Jos olet arvonlisäverovelvollinen, maatalouden menot merkitään veroilmoituslomakkeeseen ilman hankintoihin sisältyvää arvonlisäveroa. Jos et ole arvonlisäverovelvollinen, menot merkitään arvonlisäverollisina.

Maataloutta harjoittavan verovelvollisen on muistiinpanoissa erikseen selvitettävä muun muassa:

1) Maataloudessa vähennyskelvottomat meno-osuudet maatilalla olevien rakennusten, rakennelmien tai niiden osien käytöstä yksityistaloudessa, metsätaloudessa tai muussa elinkeinotoiminnassa sekä laskentaperusteet, joiden mukaan menot on eroteltu maatalouden kuluista.

2) Maataloudessa vähennyskelvottomat meno-osuudet maataloutta varten palkattujen työntekijöiden sekä maatalouteen kuuluvien koneiden sekä koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenot ja menojäännökset sekä erikseen salaojien, siltojen, patojen ja muiden sellaisten hyödykkeiden hankintamenot ja menojäännökset sekä näiden menojäännöksistä tehdyt poistot ja muun omaisuuden käytöstä yksityistaloudessa, metsätaloudessa tai muussa elinkeinotoiminnassa sekä laskentaperusteet, joiden mukaan menot on eroteltu maatalouden kuluista.

3) Verovelvollisen kulkuneuvot sekä laskentaperusteet, joiden mukaan kulkuneuvoista johtuneet menot on jaettu maatalouden kuluiksi ja maataloudessa vähennyskelvottomaksi menoksi.

KHO 20.7.2000/2052: Maataloudenharjoittaja oli maataloustarvikekauppaan liittyvien rahoitusjärjestelyiden vuoksi tehnyt rahoituslimiittisopimuksen. Kun rahoitusyhtiö oli maksanut maataloudessa tarvittavat hyödykkeet myyjäliikkeelle rahoituslimiitillä, maataloudenharjoittaja sai vähentää menot sinä verovuonna, jona liike sai maksun myymistään tuotteista rahoitusyhtiöltä ja jolloin maataloudenharjoittajan ja rahoitusyhtiön välille syntyi velkasuhde.

Matkakulujen lisävähennys

Jos ajoneuvoa, esimerkiksi pakettiautoa, käytetään pääasiallisesti eli yli 50-prosenttisesti maataloustoiminnan ajoihin, se kuuluu maatalouden kalustoon ja siihen kohdistuvat kulut kirjataan muistiinpanoihin. Tällöin kaikki ajoneuvon kulut sisältyvät maatalouden menoihin ja hankintahinta tai menojäännös luetaan maatalouskaluston poistoihin.

Tällaisella autolla ajetuista matkoista ei saa lisävähennystä verotuksessa. Mikäli autoa on käytetty yksityis- tai metsätalouden tai muihin ajoihin, on muun muassa nämä maataloudessa vähennyskelvottomat erät selvitettävä muistiinpanoissa.

Autoa pidetään yksityisvarallisuuteen kuuluvana, jos kokonaisajokilometrimäärästä yli puolet on muuta kuin maatalouteen liittyvää ajoa.

Selvitys yksityistalouteen kuuluvan auton käytöstä annetaan kohdassa 7 sivulla 3.

Lisävähennys lasketaan taulukon osoittamalla tavalla ja siirretään vähennys osan 2B (Tuloverolaskelma / Maatalouden menot) kohtaan 11 (Muut vähennykset). Vuonna 2018 lisävähennyksen verovapaa enimmäismäärä ilman korotuksia on 0,42 e/km.

Jos et ole kirjannut ajomenoja muistiinpanoihin, lisävähennys on verovapaan enimmäismäärän suuruinen. Jos olet kirjannut kustannuksia muistiinpanoihin ja kirjaamasi kustannukset ovat suuremmat kuin verovapaa enimmäismäärä, et voi saada erillistä lisävähennystä. Vähennä menot siinä tapauksessa kirjausten suuruisina.

Lisävähennyksen voit yleensä saada vain, jos olet pitänyt ajopäiväkirjaa maatalouden harjoittamiseen liittyvistä ajoista. Merkitse ajopäiväkirjaan maatalouden ajon kohde, ajettu kilometrimäärä, matkan tarkoitus ja maatalouden ajokilometrien kokonaismäärä vuodessa.

Jos olet tehnyt vain yksittäisen matkan tai ajoja on vähän, voit antaa ajopäiväkirjan sijaan muun vastaavan selvityksen. Selvityksessä on oltava maatalouden ajoista samat tiedot kuin ajopäiväkirjassa.

Silloinkin merkitset maatalouskäytöstä aiheutuneiden menojen yhteissumma vähennykseksi osan 2B (Tuloverolaskelma / Maatalouden menot) kohtaan 11 (Muut vähennykset), jos et ole vähentänyt näitä menoja muistiinpanoissa.

Jos et asu maatilalla, voit vähentää asunnon ja maatilan välisistä matkoista aiheutuneet kustannukset asunnon ja työpaikan välisinä matkakuluina. Ilmoita nämä matkakulut korjaamalla omaa esitäytettyä veroilmoitustasi joko OmaVerossa tai lomakkeella lomakkeella 1A (Matkakulut – Asunnon ja työpaikan väliset matkat).

Matkakulujen ja elantokustannusten lisävähennyksestä on kirjoitettu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Liikkeen- ja ammatinharjoittajien sekä maataloudenharjoittajien matkakustannusten vähentäminen.  

Elantokustannusten lisävähennys

Elantokustannusten lisävähennys on tarkoitettu kattamaan tilapäisestä työmatkasta aiheutuneita ylimääräisiä elantokustannuksia.

Lisävähennys lasketaan taulukon ohjaamalla tavalla ja siirrä se osan 2B (Tuloverolaskelma / Maatalouden menot) kohtaan 11 (Muut vähennykset). Muistiinpanoissa selvitetään lisävähennykseen oikeuttavien matkojen kohteet sekä kesto (alkamis- ja päättymisaika) ja se, miten matkat liittyvät maatalouden harjoittamiseen.

Ensimmäiseen sarakkeeseen merkitään matkapäivien lukumäärä. Kustannusten enimmäismäärä matkapäivää kohti on sama kuin verovapaan päivärahan enimmäismäärä.

Lisävähennystä ei voi saada, jos muistiinpanoihin kirjatut menot ovat suuremmat kuin verovapaan päivärahan perusteella laskettu määrä. Siinä tapauksessa menot vähennetään kirjausten suuruisina.

Lisävähennyksenä veroilmoituslomakkeella voidaan vähentää verovapaiden päivärahojen enimmäismäärän ja muistiinpanoihin kirjattujen matkoista aiheutuneiden lisääntyneiden elantokustannusten erotus.

Verovelvollisen kannalta yksinkertaisinta saattaa olla, jos muistiinpanojen menoihin ei ole kirjattu elantokustannusten lisäyksiä lainkaan, koska tällöin lisävähennyksenä saa vähentää verovapaita päivärahoja vastaavan määrän. Tilapäisen työmatkan on tullut ulottua yli 15 kilometrin päähän maatilasta tai asunnosta riippuen siitä, mistä matka on tehty, minkä lisäksi matkan edellytetään suuntautuneen maatalouden tavanomaisen toiminta-alueen ulkopuolelle. Tavanomaiseksi toiminta-alueeksi katsotaan esimerkiksi eri maatilat ja maatilan eri tilukset.

Lisävähennykseen oikeuttavia matkoja voivat olla esimerkiksi näyttely-, messu-, kurssi-, koulutus-, kokous-, konekorjaus- ja konehankintamatkat. Kotimaan päivärahan suuruus määräytyy työmatkan keston perusteella. Ulkomaille suuntautuneesta matkasta saa vähentää ulkomaan päivärahan mukaisen määrän. Vähennys ei kata matka- ja majoituskuluja.

Matkakulujen lisävähennys ja lisääntyneiden elantokustannusten vähennys eivät koske maatalousyhtymiä tai kuolinpesiä. Lisävähennystä ei myöskään saa osakkaan omistaman auton käytöstä. Niiden on mahdollista maksaa palkkaa ja säädetyin edellytyksin kustannuskorvauksia osakkailleen. Lisävähennysten tuntirajoista ja euromääristä katso artikkelin oheen liitetty taulukko.

Koulutusvähennys

Maataloutta harjoittava työnantaja voi vaatia koulutusvähennystä maatalouden tulon verotuksessa.

Koulutusvähennystä voivat hakea sekä maatalousyrittäjät että maatalousyhtymät.
Koulutusvähennys lasketaan koulutukseen osallistuneiden työntekijöiden ja maatalouden keskimääräisen päiväpalkan perusteella. Vähennyksen saa kuitenkin enintään 3 koulutuspäivältä työntekijää kohden.

Maatalouden koulutusvähennystä haetaan lomakkeella 79A. Siirto lomakkeelle 2 sivulle 2 kohtaan 11.

Työhuonevähennys ja eläkevakuutusmaksut

Verohallinnon yhtenäistämisohjeissa maatalouden työhuonevähennykseksi on muun selvityksen puuttuessa esitetty 440 euroa/vuosi, joka vastaa palkansaajien työhuonevähennyksen määrää.

Maatalouden työhuonevähennys ilmoitetaan lomakkeella 2, ei esitäytetyllä veroilmoituksella.

Maatalousyrittäjän ja -puolison MYEL-eläkevakuutusmaksujen vähentämisen osalta on syytä tapauskohtaisesti selvittää, millainen vähennyskirjaus tuottaa suurimman verohyödyn.

MYEL-vakuutusmaksujen vähentäminen 2-lomakkeella ei nimittäin aina ole verovelvollisen kannalta edullisin vaihtoehto, vaan ansiotuloista riippuen edullisinta saattaa olla vakuutusmaksujen vähentäminen maatalousyrittäjän omalla tai puolison esitäytetyllä veroilmoituksella taikka vaihtoehtoisesti metsätalouden 2C-veroilmoituslomakkeella.

Yksityiskäyttö

Maatalouden menot saattavat sisältää sekä maatalouskäytön että yksityiskäytön osuudet. Koska yksityiskäytön osuus ei saa rasittaa maatalouden tulosta, se tulee oikaista muistiinpanoissa siten, että maatalousmenoksi kirjattu erä tulee jaetuksi oikeamääräisessä suhteessa maatalouskäyttöön ja yksityiskäyttöön.

Tietoliikenneyhteyden käytön kulut oikeuttavat vähennykseen siltä osin, kuin yhteyttä käytetään maatalouden tulonhankinnassa. Sama koskee puhelimen käyttömenoja. Jos tietoliikenneyhteyttä ja puhelinta käytetään pääasiallisesti maataloudessa ja yksityiskäyttö on vähäistä, käyttömenot voi vähentää kokonaan maatalouden menona.

Yksityistalouskäytön ja maatalouskäytön jakoperuste on merkittävä muistiinpanokirjaan. Mikäli osuuksien suhde on edellisestä vuodesta muuttunut, muutoksen peruste on hyvä esittää muistiinpanoissa verottajan mahdollisia kysely- ja tarkastustilanteita silmällä pitäen.

Kun maataloudenharjoittaja ottaa omaan käyttöönsä muita kuin tilalla tuotettuja maatalous- tai puutarhatuotteita, ne tuloutuvat maatalouden tuloksi alkuperäiseen hankintahintaan tai sitä alhaisempaan käypään hintaan. Esimerkiksi karjan lahjoittaminen tai myyminen lahjanluonteisella kaupalla tilanpidon jatkajalle tuloutuu lahjan osalta yksityiskäyttönä.

Sivulla 3 kohdassa 6 annetaan selvitys maatalouden kalustoon kuuluvista ajoneuvoista ja niiden käytöstä.

Ajoneuvo kuuluu maatalouden kalustoon, jos ajokilometreistä yli 50 % on maatalouteen liittyviä ajoja. Silloin maatalouden muistiinpanoihin merkitään kaikki ajoneuvoon liittyvät kulut, esimerkiksi polttoaineet, huollot ja ajoneuvon poisto. Ajoneuvon käytöstä pidetään ajopäiväkirjaa ja siihen merkitään kaikki ajot.

Ajopäiväkirjan perusteella lasketaan, mikä osuus kuluista on maatalouden menoja ja mikä yksityiskäytön tai metsätalouden kuluja. Maatalouden menojen osuuden saat, kun jaat ajoneuvon kulut ja poiston ajetuilla kokonaiskilometreillä ja kerrot tuloksen maatalouden ajojen kilometrimäärällä. Vastaavalla tavalla lasketaan yksityistalouden ja metsätalouden osuus.

Sivun 3 kohdan 6 taulukossa selvitetään maatalouden kalustoon kuuluvien ajoneuvojen käyttö. Kohtien 4 ja 5 yhteismäärä lisätään maatalouden tuloon osassa 1A (Tuloverolaskelma / Maatalouden tulot) kohdassa 12 (Tuloutus yksityiskäytöstä).

Samoin sivulle 1 kohtaan 12 lisätään sellaiset maatalouden muistiinpanoihin kirjatut menot, jotka eivät kohdistu maatalouteen. Tällaisia menoja ovat esimerkiksi seuraavien aineiden ja tarvikkeiden yksityiskäytöstä aiheutuneet menot: maatalouden koneet ja kalusto, sähkö, puhelin ja vesi. Näitä menoja ei voi vähentää maatalouden verotuksessa.

Poistot

Osa maatalouden harjoittamisen kuluista vähennetään poistoina eli ne jaksotetaan vähennettäväksi useana eri verovuonna. Lain mukaan jaksotettavia kuluja ovat esimerkiksi rakennusten, koneiden, siltojen ja salaojien hankinta- ja perusparannusmenot.

Koneen tai laitteen hankintameno ilmoitetaan poistona vain silloin, kun sen todennäköinen taloudellinen käyttöikä on yli kolme vuotta. Pienkaluston, esimerkiksi lapion tai porakoneen, hankintahinnan saa yleensä vähentää kertamenona käyttöiästä riippumatta. Useat verotoimistot soveltanevat pienkalustoon sen käyttöiästä riippumatta elinkeinotuloverolakiin perustuvaa pienhankinnan 850 euron hankintahinnan rajaa.

Poistoon perustuvan vähennyksen voi aloittaa koneen käyttöönottovuonna, vaikka laskua ei vielä olisi maksettu. Poiston tekeminen siis edellyttää, että kone on otettu verovuonna käyttöön. Koko hankintahinta voidaan lisätä poistopohjaan, vaikka kone olisi ostettu osamaksulla.

Käyttöomaisuuden vuokra- ja leasing-maksut saa vähentää kokonaisuudessaan maksuvuonna. Jos leasing-sopimus oikeuttaa tai velvoittaa vuokraajan lunastamaan koneen tai rakennuksen sopimuksen päätyttyä nimellishintaan, se tulkitaan verotuksessa usein peitellyksi osamaksusopimukseksi.

Poistoina vähennetään hankintahinnan lisäksi perusparannusmenot. Vuosikorjaus- ja huoltokulut saa vähentää maksuvuoden menona.

Jos tuotantorakennuksen rakentamiseen tai peruskorjaukseen on käytetty omasta metsästä otettua puutavaraa, verotuksessa sovelletaan ns. hiljaista kuittausta, jolloin puutavaran arvoa ei merkitä tuloksi metsätaloudessa, mutta toisaalta maatalouden tai elinkeinotoiminnan verotuksessa ei myöskään muodostu vähennyskelpoista menoa.

Tasausvaraus 

Tasausvaraus on maatilakohtainen tuloksenjärjestelykeino, jolla voidaan tasoittaa verotettavien tulojen vaihtelua ja siten pienentää verojen määrää. Ei siis voi käyttää yhden maatilan tehtyä varausta toisen maatilan maatalouden investointeihin.

Varauksen tekeminen lykkää tulon osan verotuksen tulevaisuuteen.

Tasausvaraus lasketaan maatalouden puhtaasta tulosta verolomakkeen sivulle 2 kohtaan 9. Määrältään se on enintään 40 prosenttia maatalouden puhtaasta tulosta täysin sadoin euroin laskettuna, kuitenkin vähintään 800 euroa ja enintään 13 500 euroa. Verovuodelta tehdyn tasausvarauksen määrää voidaan muuttaa ennen verotuksen päättymistä.

Tasausvaraus on käytettävä investointeihin tai tuloutettava viimeistään kolmantena verovuotena sen tekemisestä. Maatalouskoneisiin ja -kalustoon se tulee käyttää sinä vuonna, jona hyödyke on hankittu, vaikkei konetta vielä olisi otettu käyttöön.

Rakennusten, rakennelmien, salaojien, siltojen, patojen ja muiden vastaavanlaisten hyödykkeiden hankintamenoihin tasausvaraus on käytettävä sinä verovuonna, jona hyödykkeen rakennustyö on aloitettu tai se on valmistunut. Tasausvarausta ei voida purkaa lisäalueeksi ostetun tilan tuotantorakennuksiin.

Jos varauksen käyttää investoinnin hankintamenon kattamiseen, varaus tuloutuu poistoprosentin tahdissa, eli mitä alhaisempi poistoprosentti, sitä hitaampi tuloutus. Uuden varauksen tekemistä ei estä aikaisemmin tehdyn varauksen tuloutus tai käyttäminen samana vuonna.

Investointiin purettu tasausvaraus pienentää 2-lomakkeen sivun 3 kohdan 5 Maatalouden poistot -menojäännöstä, josta lasketaan verovuoden poistot. Purkamattomat tasausvaraukset ja mahdollinen tuhoutuneen rakennuksen jälleenhankintavaraus ilmoitetaan verolomakkeen sivun 4 kohdassa 13.

Yrittäjävähennys

Verovuodesta 2017 alkaen maatalousyrittäjät saavat yrittäjävähennyksen. Vähennys on viisi prosenttia maatalouden tulosta. Maatalousyhtymän osakkaan verotuksessa viiden prosentin vähennys tehdään siitä osuudesta, joka osakkaalla on yhtymän maatalouden puhtaaseen tuloon.

Verohallinto tekee yrittäjävähennyksen puolestasi.

Pääomatulo-osuus 

Maatalouden pääomatulo-osuus lasketaan vuoden 2018 verotuksessa vuoden 2017 lopun nettovarallisuuden perusteella. Vuoden 2018 aikana maatalouden harjoittamisen aloittaneiden pääomatulo-osuus määräytyy kuitenkin vuoden 2018 nettovarallisuuden perusteella. Nettovarallisuus lasketaan ja varat sekä velat arvostetaan varojen arvostamisesta verotuksessa annetussa laissa säädetyllä tavalla.

Maataloudenharjoittajan pääomatulo-osuutta laskettaessa maatalouden vuoden 2017 nettovarallisuuteen lisätään 30 prosenttia vuonna 2018 maksetuista palkoista.

Lopullinen pääomatulo-osuus on 20 prosenttia palkkalisäyksen jälkeisestä nettovarallisuudesta, ellei maataloudenharjoittaja ole esittänyt vaatimusta laskea pääomatulo-osuus 10 prosentin mukaan. Verovuodesta 2010 alkaen jaettava yritystulo voidaan katsoa myös kokonaan ansiotuloksi, jos verovelvollinen tai puolisot niin vaativat.

Mikäli vaatimuksia ei esitetä, Verohallinto laskee pääomatulo-osuuden automaattisesti 20 prosentin mukaan. Pääomatulo-osuuden suuruutta koskeva vaatimus on esitettävä ennen verotuksen päättymistä, ja sitä voidaan myös muuttaa verotuksen päättymiseen asti, joten kun verotuspäätös aikanaan saapuu, olisi ennen verotuksen päättymistä syytä vielä harkita uudelleen, oliko tehty valinta perusteltu. Valinta edellyttää aina tapauskohtaista selvitystä ja laskentaa.

Pääomatuloksi katsotaan aina kuitenkin vähintään määrä, mikä vastaa maatalouden varoihin kuuluneiden arvopapereiden luovutusvoittoja.

Lisäksi on syytä muistaa, että maatalouden pakolliset MYEL-eläkevakuutusmaksut voidaan vähentää joko maatalouden tulosta tai maataloudenharjoittajan tai tämän puolison henkilökohtaisella esitäytetyllä veroilmoituksella. Pakollisten vakuutusmaksujen vähentämistä koskevaa kysymystä on syytä miettiä samassa yhteydessä, kun pääomatulo-osuusprosenttia harkitaan.

Esimerkki: Matti Maanviljelijän maatalouden nettovarat olivat 84 000 euroa 31.12.2017. Palkkoina Matti oli vuonna 2018 maksanut erilaisista maataloustöistä tilan ulkopuolisille työntekijöille 2 500 euroa ja samassa taloudessa asuvalle pojalleen Sepolle 500 euroa.

Pääomatulo-osuuden laskennassa Matin maatalouden nettovarallisuuteen lisätään 30 prosenttia 3 000 eurosta eli 900 euroa.

Matin maatalouden verotettava tulo on 25 000 euroa. Tästä on pääomatuloa 20 % x (84 000 + 900) eli 16 980 euroa, jolloin ansiotulo-osuudeksi jää 8 020 euroa. Jos Matti valitsee pääomatulo-osuuden 10 prosentin mukaan laskettavaksi, pääomatuloa on 8 490 euroa ja ansiotuloa 16 510 euroa. Ko. tulotasolla laskentaprosentin edullisuus riippuu kunnallisveron ja kirkollisveron suuruudesta.

Verovuoden 2018 aikana maksetut maatalouden ennakonpidätyksen alaiset palkat ilmoitetaan erikseen sivulla 4 kohdassa 12. Palkkaa on myös ennakonpidätyksessä huomioitujen luontoisetujen arvo. Palkat tulee ilmoittaa kokonaisuudessaan, sillä verottaja laskee viran puolesta maksetuista palkoista nettovarallisuuteen lisättävän osan.

Maataloutta harjoittavien puolisoiden pääomatulo-osuus jaetaan heidän nettovarallisuusosuuksiensa suhteessa. Ansiotulo-osuus jaetaan puoliksi, mikäli muuta selvitystä ei esitetä.

Yleensä on edullisinta, että verotettava ansiotulo on kummallakin puolisolla yhtä suuri. Tarkemmissa laskelmissa on kuitenkin muistettava ottaa huomioon myös muut kuin maatalouden ansiotulot sekä ansiotuloista tehtävät vähennykset.

KHO 27.9.1999/258 (1999:56): Aviopuolisot oli tuomittu avioeroon 11.12.1996 ja he olivat jo sitä ennen muuttaneet erilleen. Tuloverolain 7 §:n mukaan heihin ei verovuonna 1996 voitu soveltaa aviopuolisoita koskevia säännöksiä. Näin ollen myöskään yrittäjäpuolisoita koskevan tuloverolain 14 §:n nojalla yritystulon ansiotulo-osuutta ei voitu jakaa puolisoiden kesken. Verovuosi 1996.

Varallisuus

Maatalousmaan arvona voidaan käyttää vuoden 2017 verotuspäätöksessä mainittua määrää. Vuoden 2018 arvo siirtyy suoraan verottajan rekistereistä, joten sitä ei voi itse merkitä. Maatalouden varat, velat ja velvoitteet ilmoitetaan vuoden lopun tilanteen mukaisina. Metsätalouden varat eivät kuulu maatalouden varoihin.

Tappio

Veroviranomainen vahvistaa viran puolesta maatalouden tulolähteelle tappion, jonka voi vähentää seuraavan kymmenen vuoden aikana maatalouden tulolähteen tulosta ennen sen jakoa ansio- ja pääomatuloon.

Tappion voi myös vaatia vähennettäväksi kokonaan tai osittain pääomatuloista. Pääomatulosta vähennettävä tappio jaetaan puolisoille työpanosten suhteessa sen mukaan, mitä on ilmoitettu sivulla 2 osassa 4 kohdassa Työskentely maataloudessa (prosenttiosuus).

Jos pääomatuloja ei ole lainkaan tai ne eivät riitä tappion vähentämiseen, syntyy alijäämä, joka vähennetään alijäämähyvityksenä ansiotulosta menevästä verosta.

Vähennettäväksi vaadittavan tappion määrä on syytä laskea tarkkaan, sillä jos verovuoden tappiota ei saa kokonaan vähennettyä pääomatuloista tai alijäämähyvityksenä ansiotulosta menevästä verosta, Verohallinto muuttaa tappion pääomatulolajin tappioksi, joka on vähennettävissä seuraavan kymmenen vuoden aikana vain pääomatuloista.

Tappio vähennetään pääomatuloista vain, jos molemmat puolisot vaativat sitä. Ainoastaan luonnollinen henkilö tai kuolinpesä voi vaatia, että tappio vähennetään pääomatuloista.

Jos tappion vähentämistä verovuoden pääomatuloista ei ole vaadittu, Verohallinto vahvistaa tappion maatalouden tulolähteen tappioksi. Vahvistetun tappion voi vähentää seuraavien 10 vuoden aikana maatalouden tuloksesta, mutta ei enää pääomatuloista. Jos lopettaa maatalouden harjoittamisen, voi kuitenkin poikkeuksellisesti vähentää vahvistetun tappion pääomatuloista.

Usein verovelvolliselle on edullista pyytää tappion vähentämistä pääomatuloista veroilmoituslomakkeen 2 sivulla 2 kohdassa 3, sillä monilla maataloudenharjoittajilla on metsätalouden pääomatulona verotettavia puun myyntituloja, joista tappio on vähennettävissä seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Jos verottaja katsoo maatalouden harjoittamisen harrastusluonteiseksi toiminnaksi, tappiota ei vahvisteta eikä sitä voi vähentää pääomatuloista.

Päivärahat ja kilometrikorvaukset vuonna 2018

(tarvitaan mm. lisävähennyksen laskennassa)

Kotimaan päivärahat:
- matkan kesto yli 6 tuntia 19 e
- matkan kesto yli 10 tuntia 42 e

Kilometrikorvaus: 0,42 e/km

Tuomo Lindholm, verojuristi
Veronmaksajat

Artikkeli on julkaistu 17.1.2019. 

Tulosta

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.