Veronmaksajien linjaukset vaalikaudelle 2023–2027: Verotuksessa kevennyksiä enemmän kuin kiristyksiä, julkinen talous kuntoon menosäästöillä

Veronmaksajain Keskusliitto esittää talous- ja veropolitiikan ankkuroimista vaalikaudella 2023–2027 seuraaviin perusperiaatteisiin:

Verotuksen yleistä tasoa on syytä maltillisesti alentaa, kevennyksiä on tehtävä enemmän kuin kiristyksiä. Ansiotulojen verotusta on kevennettävä kautta linjan, kaikilla tulotasoilla. Julkista taloutta on sopeutettava menosäästöillä. Väestön ikääntymisestä aiheutuvaa kestävyysvajetta on purettava rakenneuudistuksilla.

Veronmaksajien toimitusjohtaja Teemu Lehtinen pitää talous- ja veropolitiikan tärkeimpänä tavoitteena Suomen saattamista kuluvan vaalikauden kriisien jälkeen uudelleen kestävän kasvun tielle. Samalla sitkeästi alijäämäinen valtiontalous on saatava huomattavasti nykyistä parempaan hallintaan.

-  Luottamus valtiontalouden huolelliseen hoitoon on heikentynyt. Suunnan on nyt muututtava ja menokehysten uskottavuus palautettava, Lehtinen toteaa.

- Valtiontalouden suuri alijäämä on aikaansaatu menoja paisuttamalla, joten menosäästöt ovat oikea tapa palata kohti parempaa tasapainoa.

Verotuksessa yleisenä tavoitteena tulee olla laajan veropohjan yhdistyminen tasoltaan kohtuulliseen verotukseen. Kannustava, kestävä, kilpailukykyinen ja kohtuullinen veropolitiikka ei voi perustua verotuksen yleiseen kiristämiseen.

- Verotuksen tasoa kiristämällä ei kestävää kasvua rakenneta.

Veronmaksajien neljä keskeistä talous- ja veropolitiikan ankkuriperiaatetta:

1) Verotuksen yleistä tasoa on alennettava, kevennyksiä enemmän kuin kiristyksiä

Verotuksen yleistä tasoa on maltillisesti alennettava. Verotusta on kehitettävä kannustavuuden, kestävyyden, kilpailukykyisyyden ja kohtuullisuuden kantavien periaatteiden pohjalta. Veropolitiikan yleisenä tavoitteena tulee olla laajan veropohjan yhdistyminen tasoltaan kohtuulliseen verotukseen. Pääomatulojen verotuksessa ja yhteisöverotuksessa on erityisen tärkeää, että veropolitiikka on ennustettavaa, johdonmukaista ja pitkäjänteistä. Painopistettä on siirrettävä työnteon verottamisesta kulutuksen ja haittojen verottamisen suuntaan keventämällä ansiotulojen verotusta. Kulutusverotuksen kiristämisessä on korkean inflaation oloissa oltava pidättyväinen. Mahdolliset välillisten verojen kiristykset tulee suunnata ympäristö- ja terveyshaittoihin kohdistuviin veroihin.

2) Ansiotulojen verotusta on kevennettävä kautta linjan, kaikilla tulotasoilla

Ansiotulojen verotuksen laajapohjainen keventäminen on paras tapa kannustaa työntekoa, ahkeruutta, yrittämistä, osaamisen kartuttamista ja uralla etenemistä. Se on avain ostovoiman ja yksityisen kulutuskysynnän kohenemiseen myös maltillisten palkkaratkaisujen oloissa. Suomen on oltava kilpailukykyinen palkkaverotuksessa. On verotettava mieluummin haittoja kuin hyödyllisiä asioita, kuten työntekoa. Ensi vaalikaudella on kevennettävä palkansaajien, yrittäjien ja eläkkeensaajien ansiotulojen verotusta kautta linjan, kaikilla tulotasoilla. Lisätulojen marginaaliveroja on alennettava yleisesti.

3) Julkista taloutta on sopeutettava menosäästöillä

Julkisten menojen taso on liian korkea suhteutettuna kansantalouden kantokykyyn. Valtiontaloudessa on näköpiirissä sitkeästi suuri alijäämä. Luottamus valtiontalouden huolelliseen hoitoon on heikentynyt. Suunnan on muututtava ja kehysmenettelyn uskottavuus palautettava. Tarvittava julkisen talouden sopeutus on tehtävä menosäästöillä, ei verotusta kiristämällä. Valtiontaloudessa on palattava kuluvan vaalikauden lipsumisten jälkeen tiukkoihin ja pitäviin menokehyksiin. Varat tarpeelliseksi katsottuihin lisämenoihin on jatkossa löydettävä menoja uudelleen kohdentamalla, ei menokehyksiä väljentämällä.

4) Kestävyysvajetta on purettava rakenneuudistuksilla

Julkiseen talouteen kohdistuu pitkällä aikavälillä väestön ikääntymisestä johtuva kestävyysvaje, jota on purettava rakenneuudistuksilla. Sosiaaliturvan uudistaminen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen jatkaminen ovat tällöin avainasemassa. Niiden on johdettava työnteon kannustimien paranemiseen ja julkisten palvelujen tuottavuuden kohenemiseen. Uudistuksilla on saatava aikaan kustannussäästöjä ja niiden on edistettävä työllisyysasteen nousua ja tehdyn työn määrän lisäämistä.

Veronmaksajien näkemyksiä verotuksen kehittämisestä:

•  Ansiotulojen verotusta kevennetään kautta linjan, kaikissa tuloluokissa. Lisätulojen marginaaliveroja alennetaan kaikilla tulotasoilla. Tavoitteena on toteuttaa asteittain noin kahden miljardin euron veronkevennykset. Valtion tuloveroasteikkoon säädetty väliaikainen solidaarisuuskorotus poistetaan osana yleisten kevennysten kokonaisuutta.  Lisäksi tuloveroperusteita muutetaan vuosittain niin, että yleisen ansiotason nousun sekä sosiaalivakuutusmaksujen muutosten verotusta kiristävä vaikutus puretaan. Tämä ei ole kevennys, vaan estää verotuksen muutoin tapahtuvan kiristymisen. Eläkkeiden verotusta kevennetään saman verran kuin palkkaverotusta. Eläketulojen perusteettomasta lisäverosta luovutaan.
• Yhteisöverokanta pidetään toistaiseksi ennallaan 20 prosentissa. Kilpailuaseman muuttuessa on oltava valmius tarvittaessa alentaa maltillisesti yhteisöverokantaa.
• Pääomatulojen verotusta ei kiristetä. Osakesäästötilille talletettavien varojen enimmäismäärää korotetaan. Luovutusvoittojen hankintameno-olettamia korotetaan kymmenen prosenttiyksikköä.
• Asuntolainojen korkovähennyksen osittainen palauttaminen pidetään toimivana kriisiajan keinona vastata korkotason poikkeukselliseen nousuun. Asuntokauppoihin kohdistuvaa varainsiirtoveroa alennetaan.
• Kotitalousvähennyksen vuosina 2022-2023 käynnistynyttä kokeilua, jossa muiden kuin remonttitöiden osalta vähennys on 60 prosenttia ja enintään 3500 euroa, jatketaan vuoteen 2027 asti. Kotitalousvähennyksen sadan euron omavastuu poistetaan.
• Työmatkavähennys yhdistetään osaksi yleistä tulonhankkimisvähennystä ja työmatkakulujen perusteettomasta erillisestä omavastuusta luovutaan. Tulonhankinnan vähennyksiä ajantasaistetaan muun muassa työhuonevähennyksen osalta. 
• Perintö- ja lahjaveroasteikkoja huojennetaan. Perintöveroasteikon alarajaa korotetaan. Perintöverotuksessa laajennetaan mahdollisuutta korottomaan maksuaikaan perustelluissa tilanteissa.
• Kiinteistöveron arvostusperusteiden uudistamisen huolellisessa selvittämisessä laaditaan kattavat vaikutusarviot, joiden pohjalta voidaan arvioida mahdollisten muutosten toteutustapaa ja aikataulua. Kiinteistöverojen yleisen kiristymisen estämiseksi selvitetään kuntien päätösvallan kiinteistöveroprosenteista rajoittamista arvostusperusteiden uudistamisen yhteydessä. Yksittäisen kiinteistön verotusarvon vuosittaista muutosta rajoitetaan tehokkaalla ja pysyvällä muutosrajoittimella, jotta muutokset eivät aiheuta kohtuuttomia veronkorotuksia. Kohtuuttomien tilanteiden ehkäisemiseksi kiinteistöveroprosenteissa säilytetään ylärajat, joita alennetaan arvostusperusteiden muutosten perusteella. Kiinteistöveroprosenttien alarajoja alennetaan niin, että missään kunnassa ei ajauduta kiinteistöverojen pakkokiristyksiin ja toisaalta kunnilla on halutessaan mahdollisuus myös keventää kuntalaisten kiinteistöveroa.
• Auton hankintaan kohdistuvaa autoveroa alennetaan. Verotuksen painopistettä siirretään maltillisesti ja asteittain auton käytön aikaisen ajoneuvoveron suuntaan. Liikenteen verotuksen kokonaisuutta ja eri uudistusvaihtoehtoja selvitetään vaalikauden aikana.
• Arvonlisäverokannat pidetään ennallaan. Arvonlisäverokantojen korottaminen ei ole perusteltua lähivuosina inflaation voimakkaan kiihtymisen takia. Kulutusverojen korotukset suunnataan ensisijaisesti haittoihin kohdistuviin valmisteveroihin.
• Energiaverotuksen tulevia muutoksia harkittaessa huomioidaan markkinahintojen kehitys. Liikennepolttoaineiden tai kuluttajasähkön valmisteveroja ei koroteta, mikäli markkinahinnat pysyvät poikkeuksellisen korkealla tasolla. Terveyshaittoihin kohdistuvien alkoholiveron, tupakkaveron ja virvoitusjuomaveron maltillinen korottaminen on edelleen perusteltua. Muita terveys- ja ympäristöhaittoihin kohdistuvia veroja selvitetään.
• Verohallinnon sähköisiä palveluja kehitetään digiasioinnin helpottamiseksi ja laajan käyttöönoton varmistamiseksi. Sähköistä asiointia ei säädetä pakolliseksi. Oletusarvoisen sähköinen asioinnin toteutuessa kansalaisille turvataan myös aito mahdollisuus asiointiin perinteisissä asiointikanavissa. Verotuksen muutoksenhaussa varmistetaan käsittelyaikojen pysyminen kohtuullisina. Aiheelliset muutoksenhakukustannukset korvataan nykyistä laajemmin.

Lisätiedot:
toimitusjohtaja Teemu Lehtinen, p. 0400 414 652

Liite:  Talous- ja veropolitiikan linjat vaalikaudelle 2023–2027 -ohjelma (pdf)