Perintöverokirja E-KIRJA

Alkusanat

1. Yleistä

1.1. Perintö ja testamentti
1.2. Perintöverovelvollisuus
1.3. Alueellinen ulottuvuus ja kaksinkertaisen verotuksen poistaminen
1.4. Perillispiiri
1.4.1 Lain mukaan perintöön oikeutetut
1.4.2 Testamentinsaajat
1.5. Kuolinpesä

2. Perunkirjoitus

2.1 Perunkirjoitusvelvollisuus
2.1.1 Yleistä
2.1.2  Kuka vastaa perunkirjoituksen toimittamisesta
2.1.3  Kutsu perunkirjoitukseen
2.1.4  Perunkirjoituksen toimittamisaika
2.2 Perukirjaan merkittävät tiedot
2.2.1 Alkutiedot
2.2.2 Vainajaa koskevat tiedot
2.2.3 Tiedot oikeudenomistajista
2.2.4 Läsnäolijoiden luettelo ja tieto kutsun lähettämistavasta
2.2.5 Testamentti ja avioehto
2.2.6 Muut tarvittavat asiakirjat
2.2.7 Omaisuuden merkitseminen perukirjaan
2.2.8 Pesän velat ja vähennykset
2.2.8.1 Talousvelat ja lainat
2.2.8.2 Hoitokorvaukset ja palkka sekä vainajan sairaanhoito
2.2.8.3 Verovelat
2.2.8.4 Osamaksuvelat
2.2.8.5 Muut veronluonteiset maksut
2.2.8.6 Vuokravelka
2.2.8.7 Takaus
2.2.8.8 Hautauskulut
2.2.8.9 Hautakivi
2.2.8.10 Haudan hoito
2.2.8.11 Perunkirjoituskulut
2.2.8.12 Velka kohdistuu ulkomailla olevaan omaisuuteen
2.2.9 Ennakkoperintö ja muut lahjat
2.2.10 Lesken suoja
2.2.11 Perinnöstä luopuminen
2.2.12 Perukirjan loppuosa
2.2.13 Liitteet perukirjassa
2.2.14 Osakasluettelon vahvistaminen
2.2.15 Täydennysperukirja
2.2.16 Perukirjan toimittaminen holhousviranomaiselle

3 Varojen arvostaminen

3.1 Pääperiaatteet
3.1.1 Mikä on käypä arvo
3.1.1.1 Myynnin vaikutus
3.1.1.2 Vertailuluovutukset
3.1.2 Näyttökysymykset
3.2 Pankkitalletukset, käteisvarat, koti-irtaimisto ja osuus kuolinpesässä
3.2.1 Talletukset ja käteisvarat
3.2.2 Virtuaalivaluutat
3.2.3 Koti-irtaimisto ja osuus kuolinpesässä 
3.3 Vakuutukset 
3.4 Arvopaperit ja liikeomaisuus 
3.4.1 Asunto-osakkeet 
3.4.2 Liikehuoneistot 
3.4.3 Muut arvopaperit 
3.4.3.1 Julkisesti noteeratut arvopaperit ja obligaatiot 
3.4.3.2 Perheyhtiöiden osakkeet 
3.4.4 Henkilöyhtiö ja yksityisliike 
3.5 Kiinteistöt 
3.6 Ulkomailla oleva omaisuus 
3.7 Velvoitteet 
3.7.1 Arvostaminen

4 Verotuksen toimittaminen, veron määrääminen ja maksuunpano 

4.1 Yleistä 
4.1.1 Verotuksen toimittaminen 
4.1.2 Arvioverotus 
4.2 Veroluokat ja -asteikko 
4.2.1 Veronkorotus ennen 1.5.2018 
4.2.2 Uusi seuraamusjärjestelmä 1.5.2018 alkaen 
4.2.2.1 Myöhästymismaksu 
4.2.2.2 Veronkorotus 
4.2.2.3 Veronkorotus ja rikosoikeus 
4.3 Veroluokkaan ja veron määrään vaikuttavia tekijöitä 
4.3.1 Ennakkoperintö ja lahja 
4.3.2 Lesken asema perintöverotuksessa 
4.3.3 Hallintaoikeuden merkitys 
4.3.4 Usealle henkilölle yhteisesti testamentattu omaisuus 
4.3.5 Sama omaisuus peritään useampaan kertaan kahden vuoden sisällä 
4.3.6 Perintöosuudesta tehtävät vähennykset 
4.4 Käsittelyaika ja veron maksaminen 
4.5 Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen

5 Perinnönjako

5.1 Pääperiaatteet 
5.2 Kuolinpesän verotuksellinen asema 
5.3 Jakamaton pesä 
5.3.1 Eläminen jakamattomassa pesässä 
5.3.2 Kannattaako jakamattomana pitäminen verotuksellisesti? 
5.4 Sopimusjako 
5.5 Pesänjakajan suorittama jako 
5.6 Osittain jaettu kuolinpesä 
5.7 Perinnönjakokirja 
5.8 Omaisuuden jakaminen 
5.8.1 Kuolinpesän omaisuuden myynti 
5.8.2 Kuolinpesä ja oman asunnon luovutusvoitto

6 Sukupolvenvaihdos

6.1 Merkitys perintöverotuksessa 
6.2 Ennakkoratkaisun hakeminen 
6.3 Huojennuksen vaatiminen 
6.4 Huojennuksen edellytykset 
6.4.1 Maatila tai yritys 
6.4.2 Toiminnan jatkaminen 
6.5 Maksuhuojennuksen laskeminen 
6.5.1 Perintö tai lahja 
6.5.2 Lahjanluontoinen kauppa 
6.6 Maksuajan pidentäminen 
6.7 Verohuojennuksen menettäminen

7 Muutoksenhaku, veronmaksun lykkääminen ja verosta vapauttaminen

7.1 Verotuksen oikaisu 
7.1.1 Verotuksen oikaisu verovelvollisen vahingoksi 
7.1.2 Verotuksen oikaisu verovelvollisen hyväksi 
7.1.3 Perusteoikaisu 
7.1.4 Verotuksen oikaisu seurannaismuutoksena 
7.1.5 Verotuksen oikaisu ylemmän viranomaisen päätöksen johdosta 
7.2 Muutoksenhaku 
7.2.1 Oikaisuvaatimuksen tekeminen verotuksen oikaisulautakunnalle 
7.2.2 Valitus ennakkoratkaisusta 
7.3 Hallinto-oikeuksille tehtävät valitukset 
7.4 Valittaminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen 
7.5 Ennakkopäätösvalitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen 
7.6 Ulosotonkielto 
7.7 Veronmaksun lykkääminen ja verosta vapauttaminen 
7.8 Veron alentaminen perityn varallisuuden arvon alennuttua

8 Verosuunnittelu

8.1 Ennakkoperintö vai lahja 
8.2 Testamentin ja hallintaoikeuden vaikutus verotukseen 
8.3 Hallintaoikeustestamentti ja perintöverotus 
8.4 Perinnöstä luopuminen 
8.5 Kuolinpesän luovutusvoittoverotus 
8.6 Sukupolvenvaihdos

9 Kysymyksiä perinnöstä ja perintöverotuksesta

Liitteitä

Tiedon tarve niin perintöoikeuteen kuin -verotukseenkin liittyvältä alalta on suuri, ainakin jos mittarina käytetään niitä lukemattomia kyselyitä, joihin liiton juristit vastaavat päivittäin. Tässä kirjassa on kerrottu perinnöstä, perunkirjoituksesta ja perinnönjaosta. Edellä mainittujen lisäksi tässä kirjassa on käsitelty myös perintöverotusta ja sukupolvenvaihdokseen liittyviä lahjaverokysymyksiä. Lähtökohtana on pidetty niitä varsin usein esiintyviä kyselyjä, joihin liiton juristit päivittäin neuvonnassa törmäävät.

Verotuksessa elettiin 1990-luvulla uudistusten aikaa. Tehtiin “vuosisadan verouudistukseksi” kutsuttu tuloverolain muutos, joka muutti lähes kaiken aikaisemmin opitun, myös liikevaihtoverolaista siirryttiin arvonlisäverolakiin. Näissä tohinoissa sai perintö- ja lahjaverolaki olla varsin pitkään rauhassa. Ensimmäisiä muutoksia tehtiin vuoden 1994 aikana, mutta muutokset keskittyivät lähinnä perunkirjoituksen ja perintöverotuksen menettelysäännösten uudistamiseen. Radikaalimpi uudistus astui voimaan vuoden 1996 alusta, jolloin muun muassa verotuksen kansainvälistä ulottuvuutta laajennettiin ja asteikkoa kiristettiin. Positiivisena seikkana voitiin todeta, että sivuperintöjen kunnallisverotus oli voimassa viimeistä kertaa vuonna 1995.

Koska tämän kirjan vuoden 1996 painoksen jälkeen jo jotkut kirjassa olleista asioista ovat ehtineet muuttua ja koska myös vuoden 1996 jälkeen päivitetyt kirjan painoksetkin on myyty loppuun, oli aika päivittää kirja taas toukokuussa 2001. Euron tulon vuoksi kirjan viides päivitys tehtiin lokakuussa 2001. Euron lyhenne on tässä kirjassa pieni e-kirjain. Kuudennen päivityksen aikoihin joulukuussa 2002 oli tiedossa, että ns. suosiolahjaa koskeva säännös säilyy laissa. Eduskunta hylkäsi asiaa koskevan hallituksen esityksen syksyllä 2002. Sen keskeinen sisältö oli, että perittävä olisi voinut lahjoittaa omaisuuttaan lakiosaperilliselleen ilman, että muut lakiosaperilliset olisivat voineet vedota perittävän kuoltua lakiosaansa. Asia oli vireillä useita vuosia. Perintöä koskevia säännöksiä muutettiin kuitenkin siten, että testamentin saajalle tuli oikeus suorittaa perilliselle kuuluva lakiosa rahana. Uudistus helpottaa perinnönjakoa erityisesti silloin, kun testamentti koskee esimerkiksi liikeyritystä tai maatilaa, joka on tarkoituksenmukaista säilyttää jakamattomana. Lakiosan suorittaminen rahana oli aikaisemmin mahdollista vain, jos testamentissa oli niin mainittu. Testamentin tekijä ei kuitenkaan ole välttämättä tiennyt, että kyseinen maininta pitäisi tehdä. Tällöin testamentin tekijän tahto on voinut jäädä toteutumatta. Muutoksen tultua voimaan rahasuoritus on aina mahdollinen, ellei sitä ole testamentissa erikseen kielletty. Tasavallan presidentti vahvisti muutoksen tulemaan voimaan 1.2.2003. Samalla uudistettiin säännöksiä siitä, millä tavoin perillisen tulee ilmoittaa lakiosavaatimuksestaan testamentin saajalle. Jollei lakiosaa koskevaa vaatimusta ole saatu ilmoitetuksi esimerkiksi haastemiehen välityksellä, perillinen voi ilmoittaa lakiosaa koskevasta vaatimuksestaan virallisessa lehdessä. Vaatimus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa testamentin tiedoksi saamisesta. Mainittakoon, että perintökaareen lisättiin myös säännökset pesänselvitykseen ja perinnönjakoon sovellettavasta laista kansainvälisluonteissa tapauksissa. Tässä 1.3.2002 voimaan tulleessa perintökaaren 26 luvussa määrätään myös, että perimykseen sovellettaisiin ensisijaisesti sen valtion lakia, jossa perittävällä oli kuolleessaan kotipaikka. Luvun säännöksiä noudatetaan ainoastaan, jollei toisesta laista tai Suomea sitovasta valtiosopimuksesta muuta johdu. Varsinaiset perintöveromuutokset ovat kuitenkin olleet vähäisiä vuoteen 1996 verrattuna, jonka vuoden alusta perintö- ja lahjaverotusta muutettiin merkittävästi. Sen sijaan muita muutoksia on tullut. Esimerkiksi loppuvuonna 1999 hallinto-oikeudet korvasivat lääninoikeudet ja saatiin myös uusi holhoustoimilaki. Käytössä ei ole esimerkiksi enää vanhan holhouslain tuttuja termejä holhooja ja uskottu mies, vaan nyt on edunvalvoja. Perunkirjoituksen uskotut miehet ovat sen sijaan edelleenkin käsitteenä olemassa.

Muutos kohtasi Suomen markkaa vuoden 1999 alusta. Markan kurssi kiinnitettiin peruuttamattomasti euroon, joka jakaantuu sataan senttiin. 5,94573 markkaa on yksi euro. Eli karkeasti yksi euro vastaa noin 6 markkaa ja vastaavasti yksi markka on noin 17 senttiä. Kun jokin euromäärä kerrotaan muuntokertoimella, päästään vastaavaan markkamäärään, ja tulos pyöristetään lähimpään penniin. Kun markkamäärä jaetaan muuntokertoimella, päästään puolestaan euromäärään, ja tulos pyöristetään lähimpään senttiin. Ensimmäiset europerunkirjat laaditaan vuonna 2002 kuolleen perittävän jälkeen. Euromääräiset setelit ja kolikot lasketaan liikkeelle 1.1.2002 ja niillä on tuosta päivästä lukien laillisen maksuvälineen asema. Ja vaikka markka ei vuoden 2002 alussa enää ollutkaan Suomen rahayksikkö, markkamääräiset setelit ja kolikot säilyttivät laillisen maksuvälineen asemansa Suomen rajojen sisällä 28.2.2002 asti.

Kirjan seitsemäs päivitys tehtiin heti vuoden 2005 alussa. Siinä on huomioitu lähinnä lainsäädännölliset muutokset tulovero- ja perintö- ja lahjaverolakeihin, jotka perustuvat hallituksen esityksiin numerot 57, 84, 91, 92 ja 96/2004. Esimerkiksi maatilojen ja perheyritysten sukupolvenvaihdosten perintö- ja lahjaverolain säännöt ovat muuttuneet vuoden 2004 aikana (HE 84/2004). Kirjan kahdeksanteen päivitykseen vuoden 2006 alussa lisättiin lähinnä lainsäädäntömuutoksia sekä jokunen oikeustapaus.

Paljon julkisuudessa esillä ollut perintöverotuksen keventäminen tuli voimaan 1.1.2008 (HE 58/2007). Pienin verotettava perintöosuus on nyt 20 000 euroa. Lakia sovelletaan lain voimaantulon jälkeen sattuneisiin kuolemantapauksiin. Perunkirjoituksen toimittamishetkellä ei ole merkitystä. Uuteen lakiin liittyy perintö- ja lahjaverotuksen eriyttäminen toisistaan. Sekä perintö- että lahjaverolla on molemmilla omat veroasteikkonsa, joista perintöveroasteikko on lievempi. III veroluokka poistettiin uudistuksessa kokonaan molemmilta verolajeilta. Kirjan 9. painokseen on huomioitu eduskunnan marraskuussa 2007 hyväksymät muutokset perintö- ja lahjaverolakiin.

Kirjan 10. painokseen on huomioitu viimeisimmät muutokset perintö- ja lahjaverotuksessa. Vuoden 2009 alusta perintö- ja lahjaverolakia muutettiin siten, että I veroluokkaan kuuluvien verovelvollisten perintöosuuksiin ja lahjoihin sovellettavia veroprosentteja alennettiin 3 prosenttiyksiköllä kaikissa portaissa. I ja II veroluokilla on nykyään eri asteikot. Hallitusohjelman mukaista maatilojen ja muiden yritysten sukupolvenvaihdoshuojennusten laajentamista (HE 53/2008), jolla arvostamistaso olisi alennettu 40 prosentista 20 prosenttiin varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain mukaisesta määrästä, ei toteutettu. Hallituksen kirjelmällä eduskunnalle 28 päivänä marraskuuta 2008 peruutettiin ko. hallituksen esitys.

Kirjan 11. painos päivitettiin syyskuussa 2010. Perintö- ja lahjaverotuksessa saadut omaisuuserät arvostetaan lain mukaan käypään hintaan eli todennäköiseen myyntihintaan. Valtakunnallinen arvostamisohje (Dnro 746/36/2009) yhtenäisti varojen arvostusta vuoden 2010 alusta, kun aiemmat alueelliset ohjeet poistuivat käytöstä. Yhtenäisen ohjeen noudattaminen koko maassa voi merkitä joko omaisuuden arvon nousua tai laskua aiempiin virastokohtaisiin ohjeisiin verrattuna. Perintö- ja lahjaverolaki muuttui vapaaehtoisiin eläkevakuutuksiin liittyvien kuolemantapauskorvausten perintöverotuksen osalta vuoden 2010 alusta. Perintöverotuksen muutos koskee sekä vanhoja että uusia eläkevakuutuksia. Sellaisten kuolemanvaravakuutusten perintöverokohtelu, jotka eivät liity eläkevakuutukseen säilyivät ennallaan (HE 158/2009). 1.9.2010 tuli voimaan laki (503/2010), jolla verohallitukselle, verovirastoille tai muulle verotuksesta vastaavalle Verohallinnon yksikölle säädetty toimivalta muutettiin Verohallinto-nimiselle viranomaiselle. Lisäksi kirjaan on huomioitu muutama uusi oikeustapaus.

Lainsäädäntömuutokset verotuksessa (HE 50/2011 ja HE 77/2011) sekä uudet oikeustapaukset antoivat kirjalle 12. päivitystarpeen ennen vuodenvaihdetta joulukuussa 2011. 1.4.2011 tuli voimaan myös laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Laissa tarkoitettu avopuoliso on perintöverotuksessa I veroluokassa saamansa perintökaaren 8 luvun 2:ssä tarkoitetun avustuksen määrään saakka (HE 37/2010).

Kirjan 13. painos on päivitetty helmikuussa 2013. Päivityksessä on huomioitu uudet lainsäädäntömuutokset ja Verohallinnon ohjeet sekä oikeustapauksia.

Samat syyt kuin vuotta aikaisemmin antoivat aiheen kirjan päivitykselle helmikuussa 2014.

Kirjan 15. painokseen on päivitetty lainsäädäntöä, oikeustapauksia ja Verohallinnon ohjeita.

Verohallinnon ohjeistus sekä uudet oikeustapaukset päivitetty ajan tasalle joulukuussa 2015 kirjan 16. painokseen. Sama koskee joitakin lainsäädäntömuutoksia. Mainittakoon, että paljon julkisuutta saanut ns. ”katumuslaki” ei johtanut lainsäädäntöön hallituksen esityksestä huolimatta (HE 32/2015).

Lainsäädäntömuutokset mm. perintö- ja lahjaverolaissa sekä verotus- ja veronkantomenettelyssä antoivat muun ohella aihetta kirjapäivitykseen.

1.2.2017
Tuomo Lindholm

Vanhaan tapaan kirja on päivitetty vuosittain, nyt vuodelle 2018.

31.12.2017
Tuomo Lindholm

Kirjan päivitys vuodelle 2019 tehtiin joulukuussa 2018.

31.12.2018
Tuomo Lindholm

Kirjaa päivitettiin taas tammikuussa 2020.

31.1.2020
Tuomo Lindholm

Jotain oli taas muuttunut ja uusia oikeustapauksia sekä ohjeita ilmennyt, joten kirjan päivitys tehtiin tammikuussa 2022.

11.2.2022
Tuomo Lindholm

Lainsäädäntömuutokset, uudet oikeustapaukset tms. antoivat aiheen päivittää kirjan 22. kerran joulukuussa 2023. Marika Huotari on kiitettävästi huolehtinut kirjan taitoista vuosien mittaan.

1.1.2024

Tuomo Lindholm