Kittilä, kuntauudistus ja hallintohimmelit

08.10.2012  |  Vuosi 2012

Kittilän kunta on Suomen vakain kuntaverottaja. Kunnallisvero on pysynyt 19,0 prosentissa jo 19 vuoden ajan.

Lapissa sijaitsevan Kittilän kunnan hyvää taloudenpitoa on epäilemättä helpottanut Levi-tunturin huippusuosittujen matkailupalvelujen sekä suuren kultakaivoksen sijainti kunnan alueella.

Toisaalta tämä on erinomainen esimerkki siitä, että vireä elinkeinotoiminta on paras tae myös vahvalle kuntataloudelle ja kohtuullisina pysyville kunnallisveroille.

Pieni kokokaan ei ole juuri tässä tapauksessa ollut ratkaiseva haitta, sillä Kittilässä on vain 6 300 asukasta.

* * *

Pieni väestömäärä on kuitenkin yleisemmin tarkasteltuna epäilemättä yksi riskitekijä, joka on syytä ottaa huomioon kunta- ja palvelurakenteita uudistettaessa.

Yksi puoli uudistusta onkin pyrkimys vahvojen peruskuntien synnyttämiseen koko maahan.

Minusta on hyvä lähtökohta, että jokaiselta kunnalta edellytetään taloudellista ja toiminnallista elinkelpoisuutta myös pitkällä aikavälillä.

Tämän kriteerin mukaisen stressitestin läpäisevien vahvojen kuntien pitäisi kaiketi myös voida halutessaan jatkaa toimintaansa ilman pakkofuusioita.

* * *

Toinen asia on, kuinka pitkälle jo valmiiksi vahvoja peruskuntia on tarpeen edelleen yhdistää.

Olisi ainakin hyvä yrittää välttää tilanteita, joissa asukkaat ovat riippuvaisia kunnasta, mutta kunnat eivät asukkaistaan.

Tällainen riski on olemassa esimerkiksi silloin, kun koko laajalla työssäkäyntialueella on yksi ainoa kunta. Kuntalaisella ei tällöin ole mahdollisuutta edes teoriassa äänestää jaloillaan valitsemalla asuinkuntansa.

Alueellisessa monopoliasemassa toimivasta kunnasta tulee helposti ylimielinen ja itseriittoinen. Se tuskin edistää parhaalla tavalla kurinalaista taloudenpitoa saati asukaslähtöistä tuottavaa toimintaa.

* * *

Vireillä olevan kuntauudistuksen sekä sen rinnalla valmisteltavan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen eväät ovat tällä hetkellä pahasti levällään.

Viimeaikaisessa keskustelussa erilaisten ylikunnallisten hallintohimmelien rakentelu näyttää taas kasvattaneen suosiotaan sekä hallituksen että opposition riveissä.

Esimerkistä käyköön vaikkapa metropolialue.

Kuka oikeasti uskoo, että metropolialueen asiat ratkottaisiin sujuvammin ja asukkaiden palvelut tuotettaisiin tehokkaammin, jos nykyisten kunnanvaltuustojen alapuolelle valitaan lähivaltuustoja ja yläpuolelle seutuvaltuusto?

Näinkin voisi viime aikoina käytettyjen puheenvuorojen linjaa tulkita, jos kaikki hallinnolliset toiveet toteutettaisiin.

Hieman voisi laittaa jäitä hattuun hallinnon innovaatioissa.

Kun koko metropolialue on jo nyt valmiiksi täynnä vahvoja peruskuntia, pitäisi uusien moniportaisten ja päällekkäisten hallintorakenteiden sijaan hakea käytännöllisiä ja yksinkertaisia malleja alueen akuuttien ongelmien ratkaisemiseksi.

Maankäytön, asumisen ja liikenteen tapaisten yhteisten ongelmien ratkaiseminen vaatii alueen vahvojen peruskuntien entistä tehokkaampaa ja sitovampaa yhteistoimintaa, ei uusien massiivisten hallintohimmelien rakentelua.

Teemu Lehtinen, toimitusjohtaja
Veronmaksajain Keskusliitto

Kolumni ilmestyi Taloustaito-lehdessä 10.10.2012

Tulosta

Haluatko lisää hyötytietoa arjen talousasioista?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.