Ahdistuksesta tulee mahdollisuus

13.05.2013  |  Vuosi 2013

Vuonna 1978 Suomessa elettiin taloudellisella vedenjakajalla. Rakennemuutos riepoi silloinkin ankarasti maata. Takana oli ankea taantumajakso ja alkamassa uuden kasvun aika.

Samana vuonna pelattiin myös Helsingissä alle 18-vuotiaiden jääkiekon Euroopan mestaruudesta.

Olin itse seuraamassa täpötäydessä hallissa tuon turnauksen loppuottelua, jossa ikäiseni koulupojat kohtasivat Neuvostoliiton voittamattomaksi koetun joukkueen.

Ottelun toisessa jatkoerässä Timo Blomqvist laukoi siniviivalta ja Jari Kurri siirsi maalivahdin torjuman kiekon maaliin. Seuraavaksi minä muistan seisovani kaverini kanssa penkillä laulamassa Maamme -laulua.

* * *

Tässä tarinassa yksi olennainen piirre on ahdistuksen kääntyminen mahdollisuudeksi.

Suomalaiset olivat pitkään ja hartaasti odottaneet mitalia jääkiekossa, mutta aina tunnuttiin jäävän neljänneksi.

Ehkä pojilta puuttui se pitkän odotuksen ja toistuvien pettymysten painolasti, joka oli osaltaan rasittanut miesten pelejä. Voittoa haluttiin enemmän kuin häviötä pelättiin. Uskallettiin pelata ennakkoluulottomasti.

Vuoden 1978 poikien mestaruus myös avasi omalta osaltaan tietä Suomen tulevalle menestykselle miesten turnauksissa. Ketsuppipullosta lähti tuolloin korkki.

* * *

Myös kansantalouden suhdanteita ruokkii hieman samantapainen asetelma.

Nousukausia leimaa ennakkoluuloton ja rohkea suhtautuminen tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Kuluttajat uskaltavat kuluttaa ja hankkivat myös kestokulutustavaroita. Yritykset investoivat ja hakevat aktiivisesti uusia mahdollisuuksia kasvattaa liiketoimintaa.

Tärkeintä tässä nousevassa taloudessa on usko ja luottamus tulevaisuuteen, näkymä paremmasta huomisesta ja aktiivinen toimiminen sen puolesta.

Laskukausia leimaa puolestaan päinvastainen kierre. Kuluttajat varautuvat ankeampiin aikoihin ja panttaavat hankintojaan. Yritykset paikkaavat tuloksiaan karsimalla menoja, sen sijaan että investoisivat ja panostaisivat kasvuun.

Nyt elämme juuri tällaista liioitellun varautumisen aikaa, jonka seurauksena on pahimmillaan itseään ruokkiva supistuva kierre.

Taloudessa positiiviset ja negatiiviset odotukset usein toteuttavat itse itsensä.

* * *

Sumaa on syytä alkaa pikimmiten purkaa. Emme tarvitse tähän mitään katteetonta ylioptimistista hehkutusta, vaan tervettä tulevaisuuteen suuntautuvaa realismia.

Taantumaa on aina seurannut ennemmin tai myöhemmin elpyminen ja niin se on tässäkin tapauksessa. Viennin vetoon emme voi juuri vaikuttaa, mutta talouden tulevaisuuden näkymät ovat silti ratkaisevasti omasta itsestämme kiinni.

Hallituksen ja työmarkkinoiden tulee kantaa oma vastuunsa talouden perustan kohentamisessa ja kansalaisten ostovoiman turvaamisessa.

Viime kädessä talouden kohtalon ratkaisevat kuitenkin yksittäiset kotitaloudet ja yritykset.

Teemu Lehtinen, toimitusjohtaja
Veronmaksajain Keskusliitto

Kolumni on julkaistu Taloustaito-lehdessä 15.5.2013

Tulosta

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.