Meritokratia tarvitsee päiväkotia

11.03.2013  |  Vuosi 2013

Minkälainen yhteiskunta Suomi haluaa olla? Suomalaista ja yleisemmin länsimaista yhteiskuntamallia voidaan lähestyä monesta kulmasta.

Olemme esimerkiksi ylpeitä siitä, että maata hallitaan demokraattisesti, noudatamme oikeusvaltion periaatteita ja pyrimme toteuttamaan hyvinvointiyhteiskunnan markkinatalouden pohjalta.

Mikään näistä yleisistä lähtökohdista ei voi tietenkään toteutua täydellisesti, ja ne tarkoittavat eri ihmisille eri asioita.

Mutta kuitenkin jotain kaikille tuttua yleistettävyyttä tässä on. Meillä on varsin kattava yhteisymmärrys siitä, että suunnilleen yllä oleviin päämääriin me yhteiskuntana pyrimme.

Yhteiskuntamme on myös yhä vahvemmin meritokratia.

Meritokratiassa kansalaisten asema yhteiskunnassa ja esimerkiksi eteneminen työelämässä määräytyvät ensisijaisesti osaamisen ja pätevyyden perusteella.

Tämä voi ensi kuulemalla vaikuttaa itsestäänselvyydeltä, mutta ei ole sitä.

Esimerkiksi syntyperään, perhesuhteisiin tai perittyyn varallisuuteen perustuva asema ei ole meriittien perusteella ansaittu, ei myöskään vaikkapa puhtaasti poliittinen virkanimitys, joka syrjäyttää muut pätevyysperusteet.

Näille ilmiöille tulee jatkossakin olemaan oma sijansa, mutta näyttää siltä, että meriitteihin perustuva yhteiskunnallisen ja taloudellisen aseman määräytyminen valtaa vähä vähältä lisää alaa.

Moderni yritys on yhä vahvemmin meritokraattinen. Tiivistyvä kilpailu, lisääntyvä avoimuus ja hyvän hallintotavan vaatimukset ajavat rekrytointia ja nimityspolitiikkaa meriittiperustaiseksi.

Vastaava ilmiö nähdään myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Meriittiperusteiden sivuuttaminen käy jatkuvasti vaikeammaksi ja kalliimmaksi siihen kiusausta kokeville päättäjille. Avoimuuden lisääntyminen ja median aktiivisuus takaavat tämän.

Onnettoman tunarin nimittäminen mihinkään tehtävään on yhä vaikeampaa, ja hyvä niin.

Meritokratia on siis tulevaisuutemme, mutta minkälaisen yhteiskunnan näin saamme?

Ensi kuulemalta meritokratian periaate kuulostaa oikeudenmukaiselta ja tasapuoliselta: riippumatta lähtökohdista jokainen voi omilla ansioillaan edetä vaikka kuinka pitkälle.

Käytännössä asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Lähtökohtien erot voivat vaikuttaa merkittävästi todennäköisyyteen ja mahdollisuuksiin meritoitua esimerkiksi koulutusta hankkimalla. Kasvuympäristöissäkin on eroa.

Meritokratia ei saa johtaa uuteen luokkayhteiskuntaan.

Reilu meritokratia edellyttää pitkälle menevää mahdollisuuksien tasa-arvoa, jossa kaikilla kansalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua ja edetä uralla.

Suurin haaste on elämänkaaren alkuvaiheissa. Varhaiskasvatuksella on erityistä merkitystä.

Meritokratia tarvitsee onnistuakseen muun muassa laadukkaita kirjastoja, päiväkoteja ja peruskouluja.

Teemu Lehtinen, toimitusjohtaja
Veronmaksajat

Kolumni ilmestyi Taloustaito-lehdessä 12.3.2013  

Tulosta

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.