Puhdasta pöytää ei ole

10.06.2013  |  Vuosi 2013

Elämässä on toisinaan innostavaa ajatella aloittamista kokonaan alusta, täysin puhtaalta pöydältä.

Joissakin tilanteissa tämä on mahdollista, yleensä kuitenkaan ei.

Järkevien vaihtoehtojemme joukkoa rajoittavat merkittävästi jo eletty elämä, aiemmat valintamme ja tekomme, erilaiset velvollisuudet ja sidokset muihin ihmisiin.

Ihmisen elämän tasolla tämä tuntuu itsestään selvältä, mutta sama juttu se on yhteiskunnankin kanssa.

Suomen kaltaisella jo pitkälle kehitetyllä yhteiskunnalla ei ole mitään puhdasta pöytää, miltä aloittaa esimerkiksi verotuksen tai sosiaaliturvan uudistusten innovointi.

Lähtötilanne vaikuttaa merkittävästi siihen, miten järkeviä erilaiset uudistusvaihtoehdot ovat.

* * *

Tämä tuli viimeksi mieleeni, kun katselin valtiovarainministeriön virkamiesten ja VATT:in tutkijoiden visiointeja arvonlisäverokantojen muuttamisesta.

Tyhjään pöytään iskettynä ajatus yhdestä 22 prosentin verokannasta vaikuttaa aivan järkevältä ja johdonmukaiselta. Olisihan se paljon helpompi muistaa ja toistaa kuin nykyiset 10, 14 ja 24 prosenttia. Valitettavasti vain käytännön vaikutukset olisivat niin kielteiset, ettei tällainen muutos ole mielekäs.

Jos alennetut verokannat poistettaisiin, suunnattaisiin hintojen jättikorotuksia muun muassa lääkkeisiin, liikuntapalveluihin, kulttuuriin, joukkoliikenteeseen ja sanomalehtien tilauksiin.

En ole havainnut ensimmäistäkään kommentaattoria, joka pitäisi tavoiteltavana sitä, että esimerkiksi yllämainittujen hyödykkeiden hintoja täsmäkorotettaisiin selvästi kaikkia muita tuotteita enemmän.

Tämän ongelman tunnustavat toki tasaisen arvonlisäverokannan esittäjätkin ja tarjoavat ratkaisuksi erikseen suunnattavaa tukea näille samoille aloille. Siis korotetaan ensiksi lääkkeiden, joukkoliikenteen ja kulttuurin hintoja ja maksetaan sitten lisää tukiaisia lääkehuoltoon, joukkoliikenteeseen ja kulttuuriin.

Tällä lailla pyrkimys yhtenäistää arvonlisäverokannat johtaisi väistämättä kahta kauheampaan sotkuun alati paisuvan tukiaisviidakon puolella.

Tämä onkin hyvä esimerkki siitä, miten moni näennäisesti yksinkertaistava uudistusajatus toimii käytännössä: itse aiheutetut reaalimaailman sotkut siirretään tyynesti naapuritontille.

* * *

Ehkä paradoksaalisesti arvonlisäverokantojen yhdistämisajatuksessa ongelmallista ei ole vain verotuksen kiristyminen vaan myös sen keveneminen. Alennettujen verokantojen poistumisen vastapainoksihan yleinen arvonlisäverokanta alenisi 24 prosentista 22 prosenttiin. Tämä on huono ajatus.

Yksi viime aikoina yleisen arvonlisäveron alennusta kokeillut maa oli Britannia, joka laski vuoden 2008 lopussa hetkeksi pääverokannan 17,5 prosentista 15 prosenttiin. Tämä virhe peruttiin pikavauhtia jo vuoden päästä, ja tätä nykyä Britannian arvonlisävero on jo 20 prosenttia.

Kokemukset arvonlisäverokantojen alennuksista Suomesta ja muualta ovat huonot, ja tähän liittyvät erilaiset kokeilut on yleensä lopetettu epäonnistuneina. Alennukset menevät kehnosti läpi hintoihin, varsinkin pidemmällä aikavälillä vaikutus on kuluttajalle olematon. Eiköhän tässä asiassa voitaisi ottaa oppia sekä omista että muiden kokemuksista.

Teemu Lehtinen, toimitusjohtaja
Veronmaksajain Keskusliitto

Kolumni on julkaistu Taloustaito-lehdessä 12.6.2013.

Tulosta

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.