Kiinteistövero

Tästä artikkelista löydät tietoa kiinteistöverosta. Kiinteistöveroprosentin päättää kunta. Verotusarvo lasketaan erikseen maapohjalle ja rakennukselle.

Kiinteistövero – kuka maksaa? | 

Vastuu verosta

Kiinteistövero on maan ja rakennusten arvoon perustuva vero, jonka pääsäännön mukaan maksaa kiinteistön omistaja kiinteistön sijaintikunnalle.

Kiinteistövero määrätään sille, joka omistaa kiinteistön kalenterivuoden alussa (1. tammikuuta). Omistajaan rinnastetaan se, jolla on hallintaoikeus kiinteistöön (omistajan veroinen haltija). Omistajan veroiseksi katsotaan esimerkiksi henkilö, joka on hallintaoikeustestamentilla saanut oikeuden hallita kuolinpesään kuuluvaa kiinteistöä. Myös lahjoittaja, joka on lahjoittanut kiinteistön pidättäen hallintaoikeuden itsellään, rinnastetaan omistajaan.

Mikäli kiinteistön omistus vaihtuu, kaupantekovuoden kiinteistöverosta on myyjän lisäksi vastuussa myös uusi omistaja. Verohallinto ei jaa kiinteistöveroa myyjän ja ostajan kesken vaikka kauppakirjassa olisi sovittu, että kiinteistövero maksettaisiin esimerkiksi puoliksi tai omistusajan suhteen vanhan ja uuden omistajan kesken. Verottaja lähettää kiinteistöveropäätöksen vain vuoden alussa omistajaksi merkitylle. Kaupan osapuolten täytyy keskenään sopia, millä tavoin vero käytännössä hoidetaan.

Veron määrä

Kiinteistöveroprosentin päättää kunta. Kunnan kiinteistöveroprosenteista päättää vuosittain kunnanvaltuusto lain salliman vaihteluvälin puitteissa.

Vuodesta 2024 maapohjalle vahvistetaan oma yleinen veroprosentti, jonka vaihteluväli on 1,3 – 2,0 prosenttia. Rakennuksilla on oma yleinen veroprosenttinsa, jota sovelletaan esimerkiksi elinkeinotoimintaa palveleviin teollisuus-, toimisto-, konttori- ja varastorakennuksiin, julkisiin rakennuksiin, sairaaloihin, kirkkoihin ja maatalouden tuotantorakennuksiin.

Vakituisen asuinrakennuksen veroprosenttia sovelletaan rakennukseen, jota käytetään pääasiassa vakituiseen asumiseen. Asunnon ei tarvitse olla asuttu, jotta sitä voitaisiin pitää vakituisena asuntona. Huoneistoa tai rakennusta katsotaan käytettävän vakituiseen asumiseen myös silloin, kun se on pääosin tarkoitettu tähän käyttöön eikä se ole muussa käytössä. Vakituisen asuinrakennuksen maapohjan osalta vero määrätään yleisen veroprosentin mukaan.

Kunta voi määrää erikseen veroprosentin myös muuhun asumiseen kuin vakituiseen asumiseen käytettäville rakennuksille (vapaa-ajan asunnot), yleishyödyllisille yhteisöille ja eräille laitoksille. Kunta voi lisäksi määrätä erikseen veroprosentin rakentamattomalle rakennuspaikalle. Tietyillä pääkaupunkiseudun kunnilla on velvollisuus määrätä erillinen veroprosentti rakentamattomalle rakennuspaikalle.

Kiinteistövero koskee pääsääntöisesti kaikenlaisia rakennuksia ja rakennelmia, myös keskeneräisiä.

Rajat, joiden välille kiinteistöveroprosentit voidaan määrätä:

• Maapohjan yleinen kiinteistöveroprosentti 1,3 - 2,0
• Rakennusten yleinen kiinteistöveroprosentti 0,93 - 2,00
• Vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöveroprosentti 0,41 - 1,00
• Muiden asuinrakennusten veroprosentti 0,93 - 2,00
• Voimalaitosten kiinteistöveroprosentti enintään 3,10
• Rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveroprosentti 2,00 - 6,00
• Tietyissä pääkaupunkiseudun kunnissa rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveroprosentti on määrättävä vähintään 3,00 prosenttiyksikköä korkeammaksi kuin yleinen kiinteistöveroprosentti. Rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentiksi voidaan määrätä kuitenkin enintään 6,00 prosenttia. 

Metsästä ja pellosta ei makseta kiinteistöveroa

Kiinteistöveroa ei makseta metsästä eikä maatalousmaista. Verottomia ovat yleiset alueet, kuten kadut, yleiset tiet ja torit. Kiinteistöveroa ei peritä myöskään luonnonsuojelulain perusteella suojellusta alueesta, lukuun ottamatta sillä olevia rakennuksia ja rakennelmia rakennuspaikkoineen.

Kiinteistövero voi olla vähennettävissä verotuksessa

Kiinteistövero on vähennyskelpoinen siltä osin kuin kiinteistöä käytetään elinkeinotoiminnassa, maa- ja metsätaloudessa tai muussa tulonhankinnassa. Jos kiinteistöä käytetään vain osittain tulonhankinnassa, kiinteistöverosta on vähennyskelpoista tätä osuutta vastaava määrä.

Ilmoitus- ja korjausvelvollisuus

Verohallinto lähettää vuosittain kiinteistöverotuspäätöksen niille verovelvollisille, joille maksuunpannaan kiinteistöveroa. Verotuspäätökseen on merkitty päivä, jolloin kiinteistöverotus päättyy. Kiinteistöverotus päättyy viimeistään verovuoden lokakuun lopussa.

Verotuspäätöksen lisäksi verovelvollisille lähetetään selvitys kiinteistöverotuksen perusteena käytetyistä tiedoista. Verovelvollisella on velvollisuus tarkistaa kiinteistöveroselvitykseen merkittyjen tietojen oikeellisuus.

Verovelvollisella on velvollisuus ilmoittaa Verohallinnolle kiinteistön tiedoissa ilmenevät virheet. Virheiden lisäksi on ilmoitettava puuttuvat kiinteistöt ja rakennukset sekä rakennuksiin kohdistuvat perusparannukset ja huomattavat korjaustoimenpiteet. Ilmoittamisvelvollisuus koskee myös rakennuksen purkua tai käytöstä poistamista.

Mikäli verovelvollinen ei korjaa kiinteistöverotuksen perusteena olevia tietoja, hänen katsotaan antaneen tiedot kiinteistöverotusta varten hänelle lähetetyn selvityksen mukaisena. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti voi johtaa veronkorotuksen määräämiseen.

Verotusarvon määrittäminen

Verotusarvo lasketaan erikseen maapohjalle ja rakennukselle. Koko kiinteistön verotusarvo saadaan laskemalla yhteen maapohjan ja rakennusten arvot.

Maapohjan osalta verotusarvojen lähtökohtana ovat kuntakohtaiset tonttihintakartat ja arviointiohjeet. Kunnat on jaettu hinta-alueisiin. Hinnaltaan samanarvoiset alueet muodostavat yhden hinta-alueen.

Rakennusmaan verotusarvon tasoksi määrätään 75 prosenttia kullekin vuodelle vahvistettujen tonttihintakarttojen ja arviointiohjeiden osoittamasta käyvästä hintatasosta (tavoitearvo).

Eri tyyppisten rakennusten verotusarvo määrätään valtiovarainministeriön vahvistaman jälleenhankinta-arvon ja siitä tehtävien ikäalennusten perusteella. Ikäalennukset lasketaan rakennuksen valmistumisvuodesta alkaen. Rakennuksen käyttötarkoitus ja rakentamistapa vaikuttavat ikäalennuksen suuruuteen. Rakennuksen jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan kyseessä olevaa rakennusta vastaavan uudisrakennuksen todennäköisiä rakennuskustannuksia.

Rakennusten arvostus on samanlaista koko maassa, eikä arvostuksessa oteta huomioon rakennuskustannusten alueellisia eroja.

 Kiinteistövero – kuka maksaa? |