Metsätalouden veroilmoitus ja menojen vähentäminen 2016

Vähennyskelpoiset menot vähennetään maksuvuonna.

Veronalaisten puun myyntitulojen hankinnasta aiheutuneet menot ovat vähennyskelpoisia.

Näitä ovat muun ohella puun hakkuu- ja korjuumenot sekä asunnon ja metsäkohteen väliset matkakustannukset.

Puun hakkuu- ja korjuumenoina voidaan pitää muun muassa leimikon mittauskuluja, palkkakustannuksia, työkorvauksia jne.

Metsänhoitokuluina voidaan pitää kaikkia muita metsätulojen hankintaan tähtääviä kuluja, jotka eivät välittömästi liity puukauppaan, vaan kerryttävät tuloja vasta joskus myöhemmin. Tällaisista kuluista esimerkkeinä voidaan mainita metsänhoitomaksu, metsänhoitosuunnitelma, taimikon istutuskulut, metsävakuutukset, metsänomistajan työtapaturmavakuutus ja uudistamismenot.

Metsänomistaja saa vähentää kaikki metsätalouden harjoittamisesta syntyneet metsänhoitokulut. Menojen vähentäminen ei edellytä, että metsänomistaja on saanut metsästä samana vuonna tuloa.

Menojen on perustuttava tositteisiin. Mikäli tosite on jäänyt jostain menoerästä saamatta, se kannattaa pyytää jälkikäteen. Tositteesta voi käydä myös metsänomistajan oma selvitys, jos kyse on vähäisestä, lähinnä itsestään selvästä menoerästä.

Menojen vähentämisessä noudatetaan yleensä maksuperiaatetta eli meno on sen verovuoden kulua, jolloin meno on maksettu. Koneiden ja rakennusten hankintamenon vähentämisen saa kuitenkin aloittaa vasta käyttöönottovuonna. Meno vähennetään kokonaan maksuvuonna, ellei sitä ole määrätty vähennettäväksi jaksotettuna eli poistoina.

Arvonlisäverovelvolliset metsänomistajat vähentävät kulut yleensä ilman arvonlisäveron osuutta. Silloin kun menoon sisältynyttä arvonlisäveroa ei ole saanut vähentää arvonlisäverotuksessa tai metsänomistaja ei ole arvonlisäverovelvollinen, kulut vähennetään arvonlisäveroineen.

Vähennyskelpoisia metsänhoitokuluja

Metsän uudistaminen ja hoito

Metsän uudistamisesta ja hoitamisesta aiheutuneet kulut ovat vähennyskelpoisia. Näitä ovat esimerkiksi uudistusalojen valmistamisesta, metsänviljelystä, taimikonhoidosta, pystypuiden karsinnasta tai lannoittamisesta aiheutuneet kulut. Ne vähennetään kokonaisuudessaan maksuvuonna.

Metsätiet ja -ojat

Pysyvien metsäteiden rakentamiskulut ja metsän ojituksesta aiheutuvat menot vähennetään poistoina. Poisto on enintään 15 prosenttia menojäännöksestä. Enintään 200 euron suuruisen menon tai menojäännöksen saa poistaa kerralla. Teiden ja ojien ylläpitomenot vähennetään vuosikuluna kerralla.

Metsätalouskoneet ja rakennukset

Metsätalouskoneen hankintamenon saa vähentää kerralla, jos sen taloudellinen käyttöaika on enintään kolme vuotta. Jos taas todennäköinen käyttöikä on yli kolme vuotta, vähennetään sen hankintahinta tai perusparannusmeno enintään 25 prosentin suuruisina poistoina. Käyttöajasta huolimatta enintään 200 euron menon tai menojäännöksen saa kuitenkin poistaa kerralla.

Jos 25 prosentin menojäännöspoisto olisi pienempi kuin 10 prosenttia verovuoden päättyessä käytössä olevien koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenojen yhteismäärästä, jotka on otettu käyttöön verovuonna tai kolmena edeltävänä vuonna, saa poiston tehdä mainitun 10 prosentin perusteella.

Poiston tekeminen aloitetaan koneen tai laitteen käyttöönottovuotena.

Vuosihuollon ja -korjausten kustannukset saa vähentää kokonaan sinä vuonna, jona ne on maksettu.

Jos rakennus on pääasiallisesti metsätalouden käytössä, saa senkin hankintamenon vähentää. Vähennys tehdään poistoina, mutta jokaista rakennusta tarkastellaan erikseen. Esimerkiksi talousrakennuksen poisto on enintään kymmenen prosenttia.

Maksut

Metsänhoitomaksu, metsävakuutukset, metsänhoitosuunnitelmakulut, tutkimuskulut ja metsäalan etujärjestöjen jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia liittyessään tulonhankintaan.

Vähennyskelpoisia ovat myös puustoa varten otettujen vakuutusten ohella esimerkiksi työtapaturmavakuutusmaksut.

Vähennys lisääntyneistä elantokustannuksista

Jos metsänomistaja tekee työmatkan metsätilansa ulkopuolelle erityiselle työn tekemispaikalle ja siitä aiheutuu lisääntyneitä elantokustannuksia, hän voi vaatia lisääntyneet elantokustannukset vähennettäväksi tulonhankkimismenoina metsätalouden pääomatulojen verotuksessa.

Tällainen työmatka voi olla esimerkiksi matka metsätalouden koulutustapahtumaan taikka konehankinta-, kokous-, opinto- tai messumatka. Edellytyksenä on, että matka on tehty vähintään 15 kilometrin etäisyydelle kotoa tai metsätilalta riippuen siitä, kummasta matkalle on lähdetty. Lisäksi matkakohteen pitää sijaita vähintään 5 kilometrin etäisyydellä sekä asunnosta että metsätilasta.

Jos lisääntyneitä elantokustannuksia on todennäköisesti aiheutunut vähennykseen oikeuttavasta matkasta, voit vähentää kotimaassa yli 6 tuntia kestäneeltä matkalta 14,00 euroa ja yli 10 tuntia kestäneeltä matkalta 26,00 euroa vuorokaudelta.

Sen sijaan metsätilalle tehtyä matkaa ei ole pidetty tilapäisenä työmatkana, eikä näin ollen asunnon ja metsätilan välisistä matkoista hyväksytty mainittua vähennystä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätösten (KHO 2.6.1999 t 1362 ja KHO 21.9.2001 t 2521) perusteella metsänomistaja ei saanut päivärahavähennystä niiltä päiviltä, joina hän oli työskennellyt omistamallaan metsätilalla, joka sijaitsi eri paikkakunnalla kuin missä hän itse asui.

Silloin kun kyseessä on vähennykseen oikeuttava työmatka, metsätalouden muistiinpanoihin on liitettävä selvitys näistä työmatkoista.

Yleensä opintomatkan kulujen vähentämisen edellytyksenä on, että matkan tarkoitus ja ohjelma liittyvät metsätalouden harjoittamiseen, ja matkalla pitää olla järjestettyä ohjelmaa vähintään noin 4-5 tuntia kunakin päivänä. Opiskelun osuuden matkasta pitää ylipäänsä olla vähäistä suurempi (yli 20 %), jotta kustannukset osittainkaan olisivat verotuksessa vähennyskelpoisia.

Ulkomaille suuntautuvien opintomatkojen kustannusten vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on, että matkalta saadut tiedot ovat hyödynnettävissä verovelvollisen harjoittamassa metsätaloudessa. Esimerkiksi ulkomaisiin kansallispuistoihin, viinitiloihin tai trooppiseen puunjalostukseen tutustumisesta aiheutuvien matkojen kustannukset eivät ole osaksikaan vähennettävissä suomalaiseen metsätalouteen kohdistuvina tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuvina menoina.

Kiinteistövero

Metsätalouden rakennukseen ja sen tonttiin kohdistuva osa maatilan kiinteistöverosta on vähennyskelpoinen. Jos rakennus ei ole yksinomaan metsätalouden käytössä, ainoastaan metsätalouskäytön osuus on vähennyskelpoista. Taukotuvista on syytä varautua näyttämään verottajalle niiden liittyminen metsätalouteen. Rakennus voi olla esimerkiksi metsätalouden sosiaalitila, yöpymispaikka ja varasto.

Korot

Metsätalouteen kohdistuvat korot ilmoitetaan esitäytetyllä veroilmoituksella kohdassa ”Tulonhankkimisvelan korot” ja velat kohdassa ”Velat”. Tällaisia ovat esimerkiksi metsätalouskoneiden hankintaan otetut velat.

Metsätalousyhtymän osakas vähentää myös yhtymäosuuden hankkimiseksi otetun lainan korot omassa verotuksessaan esitäytetyllä veroilmoituksella.

Muita menoja

Metsätalouden yleiskulut, kuten toimisto-, puhelin-, posti- ja atk-kulut ovat vähennyskelpoisia. Muina kuluina vähennyksiin voi ilmoittaa myös metsätalouden veroilmoituksen täyttämisestä, muistiinpanojen tekemisestä tai palkanmaksun hoitamisesta maksetut palkkiot.

Jos metsänomistajana hoidat itse metsätalouden toimistotyöt, voit vaatia työhuonevähennystä. Se voi olla verottajan kaavan mukainen tai perustua työhuoneen todellisiin ylläpitokustannuksiin. Verottajan kaavamaiset vähennykset vaihtelevat 205 eurosta 820 euroon vuodessa riippuen siitä, miten paljon työhuoneen käyttö liittyy metsätalouteen. Käytännössä useimmiten metsätalouden harjoittajat saavat 205 euron vähennyksen, mutta metsätilan suuri koko ja puukauppojen runsas määrä voi oikeuttaa suurempaankin vähennykseen.

Ammattilehtien tilausmaksut, ostettu kirjallisuus, kurssimaksut sekä opinto- ja messumatkojen kulut voi vähentää silloin, kun ne liittyvät metsätalouteen. Kurssien opinto- ja matkaohjelmat kannattaa säilyttää muistiinpanojen liitteenä. Ammattiin tähtäävien opintojen kuluista ei saa vähennyksiä.

Erilaiset työturvallisuutta parantavat varusteet sekä metsätalouden erityiset suojavarusteet voi vähentää.

Palkat ja niiden sivukulut

Metsätalouden veronalaisesta tulosta saa vähentää vieraille työntekijöille maksetut palkat, kustannusten korvaukset, työsuhteesta johtuvat vakuutusmaksut ja työnantajan sosiaaliturvamaksun.

Jos lapsi tai muu perheenjäsen ei ole täyttänyt 14 vuotta ennen 1.1.2016, hänelle maksettu palkka ei ole vähennyskelpoinen. Myöskään omalle puolisolle maksettua palkkaa ei saa vähentää. Sen sijaan omat ja perheenjäsenen metsätalouden pakolliset eläkevakuutusmaksut ovat vähennyskelpoisia.

Matkakulut

Metsänomistaja saa vähentää metsän hoitamiseen ja korjuuseen liittyvät matkakulut. Kulujen vähentämisessä ei ole määrätty, millä kulkuneuvolla matkat on tehtävä.

Jos metsätilalla tai sen läheisyydessä sijaitsee vapaa-ajan asunto, kannattaa veroilmoitukseen liittää perusteltu selvitys metsätilalle tehdyistä matkoista ja niiden liittymisestä metsätalouteen. Vähentämisperusteeksi ei useinkaan riitä pelkästään metsätilalla käynti. Muistiinpanoilla on osoitettava, että käynti on ollut tarpeellinen metsänhoito- ja hallintotyön kannalta. Ajopäiväkirjalla voidaan yleensä matkat selvittää luotettavasti. Ajopäiväkirjaan merkitään matkan ajankohta, matkamittarilukemat, auton käyttäjä, kohde, tarkoitus ja kilometrimäärä.

Omalla autolla tehdyn matkan kuluiksi hyväksytään ilman eri selvitystä 0,24 euroa kilometriltä. Vaikka kyseessä olisi metsätalouden harjoittajan asunnon ja metsätilan välinen matka, ei matkaan sovelleta matkakustannusten omavastuuosuutta (KHO 2005 t 1914). Metsätalouden matkakuluina ei ole oikeutta vähentää niin sanottua lisävähennystä, toisin kuin esimerkiksi maataloudenharjoittajilla. Jos auton kuluista on säilytetty kaikki tositteet ja pidetty niistä kirjaa sekä ajoista ajopäiväkirjaa, voidaan matkakulut vähentää todellisen kilometrikustannuksen mukaan.

Vähennyskelpoisia ovat myös tilalle tehdyt lumi- tai hirvivaurioiden ja hakkuiden tarkastusmatkat sekä vieraalla teetetyn hakkuu-, raivaus- ja nuoren metsän hoitotyön jälkien tarkastamisesta syntyneet kulut.

Lisäksi muut kuin metsätilalle tehdyt ajot ovat vähennyskelpoisia, jos matka on liittynyt metsätalouteen. Esimerkiksi tarvikkeiden hankinta sekä käynnit korjaamolla, metsäalan koulutuksessa ja kursseilla tai metsänhoitoyhdistyksessä ovat vähennyskelpoisia matkoja. Mahdolliset metsätilapaikkakunnalla metsätalouden töiden takia syntyneet majoituskulut ovat vähennyskelpoisia menoja.

Kuolinpesän tai metsätalousyhtymän osakas on voinut tehdä matkalaskun kuolinpesälle tai yhtymälle kalenterivuoden aikana muista kuin asunnon ja metsätilan välisistä metsätalouden matkoista. Nämä maksetut matkakulut mahdollisine päivärahoineen ovat vähennyskelpoisia metsätalouden menoja.

Moottorikelkan, mönkijän ja traktorin kulut 

Jos metsätaloudessa käytetään moottorikelkkaa tai mönkijää, näiden koneiden metsätalouskäytöstä aiheutuneet kulut vähennetään pääsääntöisesti käyttötuntien perusteella laskettuna osuutena niiden kokonaiskuluista. Sama koskee traktorin metsätalouskäyttöä.

Muun selvityksen puuttuessa kuluiksi voidaan arvioida moottorikelkasta ja mönkijästä 14 e/käyttötunti ja traktorista 11 e/käyttötunti. Jos traktoria käytetään puutavaran kuljetukseen, kulut arvioidaan puutavaralajikohtaisten konekustannusten mukaan e/m3. Jos traktori kuuluu maatalouden kalustoon, maatalouden verotuksessa tulee tehdä vastaava tuloutus.

Metsävähennys

Metsävähennyksellä voidaan pienentää verotettavaa puunmyyntituloa.

Metsävähennystä voi tehdä omistusaikanaan 60 prosenttia kaikkien metsävähennykseen oikeuttavien tilojen tai määräalojen yhteenlaskettujen hankintamenojen määrästä, ja sen enimmäismäärä verovuodelta on enintään 60 prosenttia metsätalouden veronalaisesta pääomatulosta.

Metsävähennys ei saa ylittää 60 prosenttia verovelvollisen verovuoden lopussa omistamien metsävähennykseen oikeuttavien metsien yhteenlaskettavien hankintamenojen määrästä.

Metsävähennyksen osalta vaaditaan, että metsä on hankittu ostamalla, vaihtamalla tai muuten vastikkeellisesti 1.1.1993 tai sen jälkeen.

Metsävähennyksen saa vain verovelvollisen vaatimuksesta ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun (KHO 2010 t 3711) mukaan metsävähennystä voidaan vaatia myös verotuksen päättymisen jälkeen.

Jos metsä on saatu vastikkeettomasti, jatkaa uusi omistaja metsävähennyksen tekemistä siitä määrästä, joka edelliseltä omistajalta jäi jäljelle. Vastikkeettomana pidetään esimerkiksi perintönä, testamentilla tai lahjana saatua metsää.

Vähennyksenä vaadittavan metsävähennyksen pitää olla verovuodelta vähintään 1 500 euroa. Koska metsävähennys saa olla enintään 60 prosenttia metsätalouden veronalaisesta pääomatulosta, tämä edellyttää vähintään 2 500 euron metsätalouden veronalaisia pääomatuloja.

Metsävähennyksen voi tehdä verovuonna saadusta veronalaisesta puun myyntitulosta, vakuutuskorvauksista, tuloksi luetusta omasta käytöstä ja tulolähdesiirroista. Menovarausta ja tulonhankkimiskuluja tai muita vähennyksiä ei oteta huomioon laskentapohjaa selvitettäessä. 1 500 euron alaraja on vuosi- eikä kauppakohtainen.

Jos tila myydään, tehdyt metsävähennykset lisätään luovutusvoittoverotuksessa luovutusvoittoon, mutta metsävähennykset eivät pienennä metsätilan hankintamenoa. Luovutusvoittoon lisättävä metsävähennyksen enimmäismäärä on summa, joka vastaa 60 prosenttia luovutetun metsän hankintamenosta.

Jos kyse on verovapaasta sukupolvenvaihdoskaupasta, metsävähennyksen lisäämisellä luovutusvoittoon ei ole kuitenkaan merkitystä, koska kauppa on joka tapauksessa verovapaa. Tarkempaa tietoa metsävähennyksestä voit lukea Verohallinnon ohjeesta ”Metsävähennys” (15.9.2015, Dnro A113/200/2015).

Esimerkki:
Ossi osti vuonna 2005 metsätilan, jonka hankintameno oli 70 000 euroa. Hän voi tehdä metsätalouden veronalaisesta pääomatulosta omistusaikanaan enintään 42 000 euroa metsävähennystä.

Ossi teki 30 000 euron arvoisen pystykaupan 1.2.2016 ja sai rahatkin vielä vuonna 2016. Hän voi vähentää metsävähennyksenä enintään 60 prosenttia veronalaisesta myyntitulosta eli 18 000 euroa. Myöhempinä vuosina jää vielä vähennettäväksi 24 000 euroa.

Jos kuvitellaan, että Ossi aikanaan myy metsätilansa suvun ulkopuoliselle vaikkapa 100 000 eurolla, lasketaan luovutusvoitto siten, että 100 000 eurosta (kauppahinta) vähennetään oletetut 1 000 euron myyntikulut ja 70 000 euron hankintahinta. Näin ollen luovutusvoitoksi tulisi 29 000 euroa. Tähän lisätään vähennetyt metsävähennykset 18 000 euroa (olettaen, ettei muita metsävähennyksiä olisi myöhemmin tehty), joten luovutusvoitoksi saadaankin 47 000 euroa.

Menovaraus

Metsätalouden tuloista voidaan vähentää menovaraus, jolla varaudutaan tulevien vuosien menoihin. Menovarauksella siirretään verojen maksua eteenpäin ja se kannattaa yleensä tehdä.

Menovarauksen suuruus on enintään 15 prosenttia metsätalouden veronalaisen pääomatulon määrästä. Menovaraus lasketaan metsätalouden pääomatuloista metsävähennyksen tekemisen jälkeen, mutta ennen sinä vuonna vähennettävien kulujen ja poistojen vähentämistä. Varausta ei voi tehdä metsätalouden koneiden ja rakennusten luovutusvoitoista.

Menovaraus on käytettävä tai tuloutettava metsätalouden menojen kattamiseen seuraavan neljän vuoden aikana, entisten Oulun ja Lapin läänien alueella kuuden vuoden aikana.

Käytännössä menovaraus tuloutetaan veronalaiseksi metsätalouden tuloksi. Vastaavasti metsätulojen hankinnasta muodostuneet menot, joihin menovarausta saa käyttää, vähennetään metsätalouden tuloista. Tämä menettely selkeyttää menovarausten käytön seurantaa.

Varauksen voi tulouttaa suorana tuloutuksena lomakkeen 2 C kohdassa 6.1. Muualla kuin Oulun ja Lapin läänin alueella vuoden 2012 verotuksessa tehdyt menovaraukset on siis tuloutettava viimeistään nyt.

Poistoina vähennettävistä menoista saa kattaa vain vuotuista poistoa vastaavan määrän. Jos kuluja ei ole ollut käyttöaikana varauksen määrää, tulee loppuosasta verotettavaa tuloa ilman korotusta varauksen viimeisenä käyttövuonna.

Tuhovaraus

Metsätuhosta saadun vakuutus- tai vahingonkorvauksen välittömän tuloutumisen voi estää tekemällä tuhovarauksen. Tuhovarauksen käyttöaika on sama kuin menovarauksen, mutta sen määrä voi olla yli 15 prosenttia korvauksen määrästä. Näin siksi, että tuhovarauksen saa tehdä sen suuruisena kuin tuhoalueen uudistamiseksi tarvitaan. Selvitys varauksen perusteista pitää säilyttää muistiinpanoissa.

Ei kuitteja veroilmoitukseen

Kuitteja ei liitetä metsätalouden veroilmoitukseen. Jos kulut ovat poikkeuksellisen suuret, voi verottajan mahdollisen tiedustelun välttämiseksi eritellä ja perustella kulujen syntymisen. Esimerkiksi poikkeuksellisen suuret matkakulut kannattaa selvittää jo veroilmoituksessa.

Tappion vähentäminen

Jos metsätalouden vähennyskelpoisia menoja on enemmän kuin veronalaisia tuloja, muodostuu tappio. Metsänomistaja saa vähentää metsätalouden tappion ensisijaisesti saman vuoden pääomatuloista. Näitä pääomatuloja ovat esimerkiksi vuokratulot, luovutusvoitot, maa-ainesten myyntitulot, pörssiyhtiöistä saadut osinkotulot osittain ja maataloudesta tai elinkeinotoiminnasta laskettu pääomatulo-osuus.

Verottaja tallentaa tappion 2C-verolomakkeelta, eikä sitä tarvitse erikseen siirtää esitäytetylle veroilmoitukselle.

Jos pääomatuloja ei ole tai niitä on vähemmän kuin pääomatuloista tehtäviä vähennyksiä, syntyy alijäämää. Alijäämästä lasketaan alijäämähyvitys, joka vähennetään ansiotulosta menevistä veroista säädettyjen enimmäismäärien puitteissa.

Juha-Pekka Huovinen
lakimies, Veronmaksajat

Metsätalouden veroilmoitus 2016

Tulosta