Lausunto hallituksen esityksestä laeiksi vuoden 2026 tuloveroasteikosta ja tuloverolain muuttamisesta sekä eräiksi muiksi verolaeiksi

Veronmaksajain Keskusliiton lausunto eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaostolle 2.10.2025

Esitys käsittää hallituksen kevään 2025 kehysriihen kasvutoimiin kuuluvia ansiotuloverotuksen kevennyksiä ja niiden rahoittamiseksi toteutettavia veronkiristyksiä sekä hallitusohjelmaan perustuvia veromuutoksia.

Ansiotulojen verotus yleisesti 

Kevään 2025 hallituksen kehysriihen päätösten mukaisesti pieni- ja keskituloisten työn verotusta kevennetään ja ansiotuloverotuksen ylimmät marginaaliveroasteet alennetaan noin 52 prosenttiin. Ansiotuloveroperusteisiin tehdään ennustettuun ansiokehitykseen perustuva indeksitarkistus lukuun ottamatta niitä tulotasoja, joille ylimpien marginaaliverojen alentaminen kohdistuu. Eläketulon lisäveroa kevennetään muiden parametrimuutosten aiheuttaman eläkeverotuksen kiristymisen kompensoimiseksi. Lisäksi hallitusohjelman mukaisesti pieni- ja keskituloisten työtulovähennystä korotetaan.

 

Kannanotto:

Veronmaksajain Keskusliitto pitää ansiotuloverotukseen kohdistuvia veronkevennyksiä perusteltuina ja kannatettavina.  

Työn verotuksen yleinen keventäminen ja korkeimpien marginaaliverojen selvä alentaminen kasvattavat palkansaajien ostovoimaa ja tukevat siten kokonaiskysyntää ja talouden kääntymistä kasvuun.

Korkeimpien marginaaliverojen uudistus auttaa ratkomaan verojärjestelmän pitkäaikaista rakenteellista vinoumaa. Se kohentaa osaajien kannustimia innovointiin ja ahkerointiin ja keventää inhimillisen pääoman verorasitusta. Naapurimaamme Ruotsi käynnisti vastaavan uudistuksen jo vuonna 2020 poistamalla tuloveroasteikosta ylimmän asteikkoluokan.

Eläkkeensaajien verotus kiristyy joillakin tulotasoilla, mikä on perusteetonta.

 

Huomioita esitetyistä muutoksista:

 Esityksessä ehdotetut yleisen ansiotuloverotuksen muutokset vuodelle 2026 ovat pieni- ja keskituloisten työtulovähennyksen korotus kevään 2025 kehysriihen ja hallitusohjelman perusteella (yhteensä staattisesti 620 milj. € vuositasolla), korkeimpien marginaaliverojen kevennys noin 52 prosenttiin (staattisesti noin 380 milj. € huomioiden kyseisen tuloluokan rajaus ansiotuloverotuksen indeksitarkistuksen ulkopuolelle) sekä eläkeverotuksen kiristymistä kompensoiva eläketulon lisäveron kevennys (64 milj. €).

Lisäksi yleiseen ansiotuloverotuksen toteutetaan indeksitarkistus 3,6 prosentin ennustetun ansiokehityksen mukaisena (lukuun ottamatta em. ylimpiä tuloluokkia). Myöhempänä käsitellään erikseen hallituksen esitykseen sisältyvää työtulovähennyksen lapsikorotuksen nostoa sekä kustannusten perusteella haettaviin vähennyksiin kohdistuvia veronkiristyksiä.

Esitetyt työn verotuksen kevennykset kohentavat kotimaista kysyntää ja auttavat hallituksen tavoittelemassa kotitalouksien ostovoiman kasvattamisessa. Palkansaajan ostovoima on verokevennysten tukemana viimein vuonna 2026 palaamassa ostovoimakuoppaa edeltäneelle kuuden vuoden takaiselle huipputasolle[1]. Tämä vauhdittaa osaltaan talouden toivottua kasvukäännettä tilanteessa, jossa työttömyys on ennätyskorkealla, talouden näkymät epävarmat ja kuluttajien luottamus on ollut pitkään alamaissa.

Kevään kehysriihen kasvupakettiin kuuluvat pieni- ja keskituloisten työn verotuksen kevennykset on porrastettu siten, että myös vuodelle 2027 on luvassa pienempi reilun 100 milj. euron kevennys. Selvempi ja havaittavampi vaikutus kuluttajien talouteen ja ostovoimaan olisi sillä, että koko kevennys toteutettaisiin yhdellä kertaa vuodelle 2026 paketoiden samaan myös hallitusohjelman vuodelle 2027 suunniteltu 100 milj. euron työtulovähennyksen korotus.

Kevennysten aikaistaminen takaisi pieni- ja keskituloisille selvemmin verotuksen kevenemisen verovähennysten leikkausten ja työttömyysvakuutusmaksujen nousun vastapainoksi. Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun nousu vuonna 2026 merkitsee palkansaajien käteen jäävien tulojen leikkaantumista noin 200 miljoonalla eurolla (ottaen huomioon myös maksun vähennyskelpoisuudesta johtuva valtion ja kuntien tuloverojen pieneneminen).

Kun otetaan huomioon sosiaalivakuutusmaksujen ennakoidut muutokset sekä ennustettu ansiotason nousu, palkansaajien veroprosentit ovat kokonaisuudessaan kevenemässä. Esimerkiksi 3000 euroa kuukaudessa tienaavan (alle 53-vuotiaan) palkansaajan verotus kevenee 0,5 prosenttiyksikköä ja 4000 euroa kuukaudessa ansaitsevan 0,2 prosenttiyksikköä. 8 000 euron kuukaudessa tienaavan palkansaajan verotus kevenee myös noin 0,2 prosenttiyksikköä, mutta tätä korkeammilla tulotasoilla veronkevennyksen suuruus nousee korkeimpien marginaaliverojen alentuessa merkittävästä suunnilleen kyseisestä tulotasosta lähtien. Esimerkiksi 11 000 euron kuukausituloilla veroprosentti kevenee 1,8 prosenttiyksikköä. (Liite 1)

Kun katsotaan pidempää aikasarjaa tuloveroprosenttien kehityksestä (liite 2), suurimmalla esimerkkitulotasolla (n. 11 000 e/kk) veroprosentti on yhä korkeampi kuin 2010-luvun alussa. Matalimmalla esimerkkipalkalla (n. 2 700 e/kk) veroprosentti sen sijaan laskee matalimmalle tasolleen koko tarkasteluperiodilla. Eurokriisistä lähtien palkansaajien veroprogressio kiristyi, kun suurituloisimmille suunnattiin pääsääntöisesti kiristyksiä. Ja kun tehtiin veronkevennyksiä, ne painotettiin pieni- ja keskituloisille.

Nyt esitetyt työn verotuksen kevennykset ovat perusteltuja paitsi suhdannetilanteeseen sopivina myös verojärjestelmän tehokkuuden ja talouskasvun näkökulmasta. Verorakenteen muutos mahdollistaa kokonaistuotannon kasvun, kun taloudellista aktiviteettia, kuten työntekoa, haittaavien vääristävien verojen paino kevenee.

Tasoltaan erityisen vääristävää verotusta on ollut poikkeuksellisen kireät työntekoon kohdistuvat korkeimmat marginaaliveroprosentit. Näiden selvä keventäminen on pitkän aikavälin kaivattu rakenteellinen kasvutoimi, joka ei lyhyelläkään aikavälillä erityisesti heikennä julkista taloutta. Palkkatulojen korkeimmat marginaaliverot alenevat esityksen myötä tämän vuoden jopa noin 59 prosentista noin 52 prosenttiin vuonna 2026.

Ansiotulojen korkeimmat marginaaliverot pysyvät yhä sen verran korkealla tasolla, että tulojen noususta yli puolet päätyy julkiseen talouteen. Vaikka veronkevennyksen suora käyttäytymisvaikutus olisi maltillinen, kuten tyypillisesti lyhyen aikavälin empiirisistä tutkimuksista saadut joustoarviot antavat ymmärtää, verotettavien tulojen maltillinenkin kasvu nostaisi julkisen sektorin tuloja siinä määrin, että verokevennyksen itserahoitusaste olisi hyvin suuri, todennäköisesti lähellä 100 prosenttia.

On myös muistettava, että vaikka marginaaliveroaste olisi verotulot maksimoivan veroasteen alapuolella, veroeurojen kerääminen ei ole tehokasta, vaan aiheuttaa talouteen suuria hyvinvointitappioita ja kustannuksia nykyisillä ja esitetyilläkin korkeimmilla marginaaliverotasoilla. Laskelmiin liittyykin siinä määrin epävarmuutta, että lyhyen aikavälin mikrotaloudellisiin joustoihin perustuvia verotuotot maksimoivia veroasteita ei voi pitää missään määrin tavoiteltavina tasoina vaan suuntaa antavina raja-arvoina, joiden yli veroasteiden ei tulisi ainakaan olla.

Epävarmuutta on siihen suuntaan, että suurituloisten ansiotulonsaajien verovaikutukset ovat suurempia kuin mitä perinteisesti käytetyt yleiset mikrojoustot antavat ymmärtää. On esimerkiksi suomalaiseen aineistoon ja veromuutokseen perustuvaa tutkimusta siitä, että marginaaliveroilla olisikin selvästi suurempi vaikutus juuri suurituloisilla kuin mitä koko työikäistä väestöä koskevia joustoja on havaittu[2]. Vaikutus on iso myös suurituloisten työpaikanvaihtotilanteissa[3]. Hyvin ansaitsevilla osaajilla ja huippuasiantuntijoilla lienee helpompaa ottaa huomioon taloudellisten kannustimien merkitys kuin väestötasolla yleisesti taloudellisten ym. joustomahdollisuuksien takia.

Mikrojoustot eivät kuitenkaan huomioi muita mahdollisia laajempia ulkoisvaikutuksia kansantalouteen, mitä syntyy esimerkiksi yksilötason työn tuotosten ja ponnistelujen luomien innovaatioiden kautta. Korkeat rajaverot lienevätkin hidastaneet inhimillisen pääoman ja aineettomien investointien kasvua Suomessa, mikä voi heijastua tuottavuuteen ja koko talouteen. 

Korkeiden marginaaliverojen negatiivisista vaikutuksista onkin tutkimusnäyttöä myös ”supertähti”-innovaattoreihin sekä patentteihin[4]. Marginaaliverojen kevennys voi siten vaikuttaa laajemmin paitsi suoraan osaajien ahkeruuteen ja uratavoitteisiin myös niiden tuotoksena syntyviin innovaatioihin. Sitä kautta vaikutuksia voi näkyä tuottavuuskasvussa ja talouskasvussa.

Erityisesti aineettomat investoinnit ja teknologiavetoiset alat ovat kärsineet korkeista rajaveroista, joilla on merkitystä osaajien kannustimiin ja työvoiman kohdentumiseen[5]. Tällä on voinut olla osansa Suomen kansantalouden vaisuun kasvuun aineettoman pääomaan yhä enemmän perustuvassa maailmantaloudessa.

Suomessa toteutetaan nyt viimein marginaaliverojen uudistus, jonka naapurimaamme Ruotsi käynnisti vuonna 2020 poistamalla tuloveroasteikosta ylimmän asteikkoluokan. Kevennys sai jatkoa vuonna 2025, kun työtulovähennyksen (jobbskatteavdrag) poistumasta luovuttiin.

Eläkeverotukseen ei esitetä suurinta osaa eläkeläisistä koskevia erityisiä muutoksia. Pieni- ja keskituloisille suunnattu työn verotuksen kevennys ei koske eläketuloja, koska se toteutetaan käytännössä työtulovähennyksen muutoksilla.

Korkeimpien marginaaliverojen kevennys ja siihen liittyvät parametrimuutokset koskevat kuitenkin osin myös eläketuloja. Yli 100 000 euroa ansaitseva eläkeläinen hyötyy marginaaliverojen alennuksesta, vaikka marginaalivero ei laske ihan 52 prosenttiin saakka. Työtuloja ansaitsevan eläkeläisen verotus sen sijaan kevenee jo pienemmillä tulotasoilla laajemman työn verotuksen kevennyksen takia. Nämä kevennykset tekevät myös eläkeläisen työnteosta taloudellisesta aiempaa kannustavampaa.

Esityksessä eläketulon lisäveroa kevennetään selvästi nostamalla sen alarajaa 47 000 eurosta 60 000 euroon. Kevennys on kuitenkin vain kompensoiva toimi sille, että valtion tuloveroasteikkoon ehdotetut parametrimuutokset kiristävät epäloogisen kuuloisesti eläkeverotusta. Jollei tämän vastapainoksi kevennettäisi eläketulon lisäveroa, eläkeverotus kiristyisi paikoitellen huomattavasti noin 45 000–105 000 euron vuosituloilla.

Kokonaisuudessaan suurimmalle osalle eläkkeensaajista ei isoja muutoksia eläkeverotukseen ole esityksen myötä tiedossa. Noin 70 000–100 000 euroa vuodessa ansaitsevan eläkkeensaajan verotus on kuitenkin kiristymässä melko selvästikin eläketulon lisäveron kevennyksestä huolimatta. Kaikkein suurimmilla eläketasoilla verotus kääntyy kuitenkin keveneväksi, ja sitä suuremmaksi kevennykseksi mitä suuremmat ansiotulot ovat. (Liite 4)

 

Työtulovähennyksen lapsikorotuksen nosto

Työtulovähennyksen lapsikorotusta nostetaan 55 eurolla 105 euroon per lapsi yhteishuoltajien osalta. Yksinhuoltajille lapsikorotus myönnetään kaksinkertaisena. Muutoksen mittaluokka on julkiseen talouteen staattisesti laskettuna noin 100 miljoonaa euroa vuositasolla.

Kannanotto:

Veronmaksajain Keskusliitto pitää maltillista lapsiluvun mukaan määräytyvää korotusta työtulovähennykseen perusteltuna. Työtulovähennys parantaa kohdennetusti etenkin pieni- ja keskituloisten työnteon kannustimia. Korotettu kannustin voi olla perusteltua lapsiperheiden vanhemmille, jotka saattavat muutoin herkästi vähentää työn tarjontaa.

 

Huomioita esitetyistä muutoksista:

Työtulovähennyksen lapsikorotus on ollut käytössä vuodesta 2025 alkaen, ja siihen ovat oikeutettuja työtuloja ansaitsevat alaikäisen lapsen vanhemmat. Vuosina 2015–2017 voimassa oli väliaikaiseksi säädetty lapsivähennys. Toisin kuin työtulovähennyksen lapsikorotuksessa, lapsivähennyksessä ei ollut vanhempien työntekoa kannustavaa elementtiä, vaan sen sai muidenkin ansiotulojen perusteella kuin työtulojen. Lapsivähennys oli myös hyvin vahvasti tulosidonnainen; esimerkiksi yhden lapsen yhteishuoltajalta lapsivähennys poistui kokonaan kuukausipalkan ollessa 3 400 euroa.

Tuloverojen yleinen ankara progressiivisuus sekä tulo- ja tarveharkintaiset tulonsiirrot, kuten asumistuki ja toimeentulotuki, huolehtivat varsin tehokkaasti lapsiperheiden keskinäisestä tuloerojen tasauksesta. Näiden päälle tulevat usein vielä tulosidonnaiset päivähoitomaksut. Perhekustannusten tasauksen asiallinen peruste on puolestaan lapsen huoltaminen, mistä aiheutuvat kustannukset alentavat myös vanhempien veronmaksukykyä saman tuloisiin lapsettomiin verrattuna. Tällaisen tulonsiirron, esimerkiksi lapsilisän, on luonnollisesti oltava verovapaa ja se on myönnettävä tasapuolisesti kaikista lapsista.

Työtulovähennyksen lapsikorotuksen perusteena voinee sen sijaan nähdä työnteon kannustamisen väestöryhmässä, jossa työn tarjontajoustot ovat tyypillisesti keskimääräistä suurempia. Vastaavia lapsilukuun perustuvia korotuksia on monen maan verojärjestelmässä sidottu nimenomaan työnteon kannustimia kohentaviin vähennyksiin.

Esityksen korkeimpiin marginaaliveroihin liittyvät veroperustemuutokset vaikuttavat työtulovähennykseen siten, että vähennys ei leikkaannu enää jatkossa kokonaan nollaan suurilla tulotasoilla. Näin ollen myös lapsikorotuksen saa jatkossa suurimmilla tulotasoilla toisin kuin vielä vuonna 2025.

Työtulovähennyksen lapsikorotuksen euromäärä kertoo suoraan sen enimmäisvaikutuksen veroihin ja käytettävissä oleviin tuloihin. Tämä tekee lapsikorotuksesta ymmärrettävän. Korotuksen nosto 55 eurolla ja lapsikorotuksen kokonaistaso 105 euroa vuodessa lasta kohden (yksinhuoltajilla kaksinkertaisena) on yhä maltillinen.

 

Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poisto

Jäsenmaksut tahoille, joilla sääntöjensä mukaan voisi olla työmarkkinatoimintaan liittyviä tavoitteita, säädetään vähennyskelvottomiksi. Vähennysoikeus poistuisi sekä työntekijä- ja työnantajapuolelta.

Kannanotto:

Veronmaksajain Keskusliitto ei kannata työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen säätämistä erikseen vähennyskelvottomiksi menoiksi. Muutos rikkoo suomalaisen tuloverotuksen yhtä keskeistä periaatetta, jonka mukaan tuloja verotetaan vasta niiden hankintaan kohdistuvien kustannusten vähentämisen jälkeen. Tällaiset verosanktiot eivät sovi luontevasti suomalaiseen tuloverotukseen.

 

Huomioita esitetyistä muutoksista:

Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen säätäminen erikseen vähennyskelvottomiksi on ristiriidassa nettotulojen verotuksen kantavan periaatteen kanssa, jonka mukaan tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuvat menot eli niin sanotut luonnolliset vähennykset ovat normaalisti verotuksessa vähennyskelpoisia. Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen voidaan tulkita ainakin monissa tapauksissa olevan tulon hankkimiseen ja säilyttämiseen liittyviä menoja. Muutos loisi siten poikkeuksellisen verosanktion kyseisille työhön ja yritystoimintaan liittyville kuluille.

Toisaalta nykyisen ansiotuloverotuksen työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksuja koskevan erillisen vähennyksen (TVL 95 § 2) voi nähdä verotukena. Ymmärrettävämpi ja johdonmukaisempi muutosehdotus olisikin nykyisen erillisen vähennysoikeuden poisto säätämättä jäsenmaksuja vähennyskelvottomiksi tulonhankkimismenoiksi. Siten maksuja voisi tilanteen mukaan vähentää tulonhankkimismenoina TVL 95 § 4:n mukaan. Tällöin niiden vähentämisellä olisi merkitystä palkansaajan tulonhankkimiseen liittyvien menojen yhteismäärään ollessa suurempi kuin automaattisesti myönnettävän 750 euron tulonhankkimisvähennyksen.

Etenkin yritysten verotuksessa haastetta tuottaa järjestöjen määrittely työmarkkinatoiminnan mukaan rajattavaksi, mille ei ole myöskään verotuksen periaatteiden näkökulmasta erityisempiä syitä.

Hallituksen esittämä muutos kuuluu kevään kehysriihen kasvutoimien rahoittamiseksi päätettyihin verotusta kiristäviin toimenpiteisiin. Henkilöverotuksessa veronkiristyksen mittaluokka on vuositasolla noin 170 miljoonaa euroa ja yhteisöverotuksessa 20 miljoonaa euroa. Kiristys syö osaltaan hallituksen veronkevennysten tuomaa ostovoiman lisäystä työmarkkinajärjestöihin kuuluvilta henkilöiltä (liite 5).

 

Työhuonevähennyksen poisto

Omassa tai perheen käytössä olevan asunnon tai vapaa-ajan asunnon kustannuksia ei laskettaisi palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuviksi vähennyskelpoisiksi menoiksi. Muiden tuloverolain mukaan verotettavien tulojen kuin palkkatulojen hankkimisesta johtuvina menoina voisi edellä mainittujen asuntojen osalta vähentää Verohallinnon määräämän työhuonevähennyksen määrän.

Kannanotto:

Veronmaksajain Keskusliitto esittää, että työhuonevähennystä koskevista muutosehdotuksista luovutaan. Esitetty muutos on etätyötä tekeviin palkansaajiin kohdistettu perusteeton verosanktio. Riippumatta tulojen luonteesta niiden hankkimiseksi tarvittavan työtilan kustannukset tulee hyväksyä nettotulon verottamisen periaatteen mukaisesti vähennyskelpoisiksi tulonhankkimiskuluiksi myös jatkossa, tarvittaessa myös todellisen suuruisena

 

Huomioita esitetyistä muutoksista:

Ehdotettu muutos olisi merkittävä poikkeus tuloverolain 29 § 1 momentin mukaiseen nettotulon verottamisen periaatteeseen, jonka mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot. Nettotulo kuvaa parhaiten verovelvollisen veronmaksukykyä. Työhuonekulujen vähennysoikeuden poistaminen on selvässä ristiriidassa tämän tuloverotuksen perusperiaatteen kanssa.

Esitystä perustellaan sillä, että työsuhteessa työtä tehdään työnantajan johdon ja valvonnan alaisena, ja kotona työskentely perustuu aina työntekijän ja työnantajan väliseen sopimukseen. Esityksen mukaan etätyöstä myös harvemmin muodostuu sellaisia lisääntyneitä kustannuksia, joiden perusteella olisi perusteltua myöntää vähennystä verovelvollisen oman kodin kustannuksista. Esityksessä todetaan, että oman kodin kustannukset ovat elantomenoja, jotka eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia menoja.

Vaikka etätyön tekeminen ei aina aiheuta ylimääräisiä kustannuksia, voi myös palkkatyötä etätyönä tekevä henkilö joutua esimerkiksi hankkimaan perheensä tarpeita suuremman asunnon erottaakseen sieltä tilan etätyökäyttöä varten. Etätyö perustuu toki työnantajan ja työntekijän sopimukseen, mutta työntekijällä ei heikompana osapuolena aina ole edes neuvottelumahdollisuuksia työn tekemispaikan suhteen. Suuremmasta asunnosta aiheutuneet lisääntyneet kustannukset johtuvat tällöin palkkatyöhön tarvittavan työtilan järjestämisestä, eivät perheen asumisen järjestämisestä. Etätyön tekemisestä voi aiheutua myös ylimääräisiä kustannuksia esimerkiksi lisääntyneen sähkönkäytön ja mahdollisten työtilan kalusteiden muodossa. Ehdotettu sääntely asettaa palkansaaja-asemassa olevat henkilöt ja osakeyhtiöiden osakkaat myös erilaiseen asemaan kuin metsänomistajat tai vaikka asuntosijoittajat, jotka voisivat jatkossakin saada työhuonevähennyksen, joskin vain kaavamaisena.

Hallituksen esittämä muutos kuuluu kevään kehysriihen kasvutoimien rahoittamiseksi päätettyihin verotusta kiristäviin toimenpiteisiin. Veronkiristyksen mittaluokka on vuositasolla noin 57 miljoonaa euroa.

 

Työsuhdepolkupyörien verotus

Työsuhdepolkupyörien verovapaus poistetaan siirtymäajalla. Verovapaus poistuisi vuodesta 2026 alkaen polkupyöräeduilta, joiden käyttöönottoon työnantaja ja työntekijä olisivat sitoutuneet 24.4.2025 tai sen jälkeen. Ennen tätä sovittuihin polkupyöräetuihin sovellettaisiin nykyisiä säännöksiä sopimuskauden loppuun saakka tai jos kyse on työnantajan ostamasta polkupyörästä, viiden vuoden ajan edun käyttöönotosta.

Kannanotto:

Veronmaksajain Keskusliitto pitää kannatettavana, että polkupyöräedun verovapauden poisto tehdään liukuvasti ehdotettua siirtymäaikaa soveltaen. On tärkeää, ettei edun verovapaus poistu ennakoimattomasti niiltä työntekijöiltä, jotka verotuskäytännön johdonmukaisuuteen luottaen ovat sopineet työnantajansa kanssa edun käyttöönotosta osana palkkausta. Ehdotettu siirtymäsäännös mahdollistaa sen, ettei pitkäaikaisiin järjestelyihin sitoutuneille työntekijöille ja työnantajille aiheudu muutoksesta ennakoimattomia ja kohtuuttomia veroseuraamuksia.

 

Huomioita esitetyistä muutoksista:

 Polkupyöräedun verovapauden myötä yli 100 000 suomalaista on ottanut pyöräedun käyttöönsä. Polkupyöräedun jatkuminen lainsäädäntömuutoksen jälkeenkin on kansanterveydellisesti perusteltua. Tämän vuoksi Veronmaksajain Keskusliitto katsookin tarpeelliseksi, että Verohallinto jatkossa vahvistaisi polkupyöräeduille kaavamaisen arvon, kuten puhelinedussa, jottei edun huomioiminen palkanlaskennassa aiheuttaisi merkittävää hallinnollista taakkaa ja jotta verotus olisi helposti ymmärrettävää sekä ennakoitavaa. Tällaisen arvon tulisi olla riittävän varovaisesti määritetty, jottei suurella joukolla edunsaajia ole tarvetta vaatia verotusarvoa alennettavaksi veroilmoituksella. Edun arvo tulisi myös olla sama riippumatta siitä, onko pyörä hankittu leasingsopimuksella vai työnantajayrityksen omistukseen. Luontoisedun käypä arvo sen käyttäjän verotuksessa ei voi olla riippuvainen siitä, millä tavoin työnantaja on edun järjestänyt.

 

Suomeen tulevien avainhenkilöiden lähdeveron kevennys ja laajennus

Suomeen töihin tulevien avainhenkilöiden lähdevero alennettaisiin 32 prosentista 25 prosenttiin. Lisäksi lain soveltamisala laajenisi kotimaahan palaaviin Suomen kansalaisiin. Lakia sovellettaisiin Suomen kansalaisiin enintään 24 kuukauden ajan työskentelyn alkamisesta.

Kannanotto:

Veronmaksajain Keskusliitto pitää ulkomailta Suomeen muuttavien avainhenkilöiden verohuojennusta perusteltuna, koska sillä voidaan lisätä Suomen houkuttelevuutta erityisosaajien kansainvälisillä työmarkkinoilla. Laajentaminen kotimaahan palaaviin Suomen kansalaisiin tasapuolistaa ulkomaisilta työmarkkinoilta Suomeen tulevien kohtelua.

 

Huomioita esitetyistä muutoksista:

 Ulkomailta Suomeen muuttavien avainhenkilöiden verohelpotusta pidetään perusteltuna, koska tuloverotuksen kireän tason nähdään rajoittavan hyväpalkkaisten muuttoliikettä Suomeen. Korkeimpien marginaaliverojen alennus noin 59 prosentista noin 52 prosenttiin lieventää jonkin verran ongelmaa, mutta verotaso pysyy yhä korkeana. Avainhenkilöiden lähdeveroprosentin selvä alentaminen tekee Suomesta verotuksellisesti aiempaa houkuttelevamman myös laajemmalle joukolle. Se nimittäin keventää verotusta jo matalammilla tulotasoilla kuin mille marginaaliverojen alennus pääsääntöisesti kohdistuu.

Erityiskohtelun voidaan toisaalta nähdä asettavan veronmaksajat eriarvoiseen asemaan, kun kotimaisten erityisasiantuntijoiden verotaakka voi muodostua samoilla tulotasoilla selvästi korkeammaksi. Osittain tätä ongelmaa voi lievittää se, että ehdotuksen mukaan lähdeveroa sovellettaisiin rajoitetusti myös Suomen kansalaisiin, jotka palaisivat ulkomailta Suomeen. Kannustin kohdistuisi siten tasapuolisemmin ulkomaisilla työmarkkinoilla asiantuntemustaan kartuttaneisiin.

 

Ehdollisen lisäkauppahinnan verovuosi ja varainsiirtoveron jaksottaminen

Jatkossa luovutusvoitto verotettaisiin lisäkauppahinnan osalta sen verovuoden tulona, jona lisäkauppahinnan suorittamisvelvollisuus ja määrä ovat vahvistuneet. Luovutusvoitto laskettaisiin tällöin kokonaan uudelleen ja lisäkauppahinnan vahvistumisvuoden tulona verotettaisiin se osa luovutusvoitosta, jota ei ole vielä verotettu aiempien vuosien verotuksessa.

Kannanotto:

Veronmaksajain Keskusliitto pitää muutosta kannatettavana. Muutos tekee lisäkauppahinnan verotuksen ajoittumisesta ennakoitavampaa ja tasapuolista, kun lisäkauppahinnan verovuosi ei ole enää riippuvainen siitä, vahvistuuko lisäkauppahinnan peruste ja määrä ennen luovutusvuodelta toimitettavan verotuksen yksilöllistä päättymistä. Verovelvolliset saavat myös käytännössä lisää maksuaikaa verolleen, jos verovuosi uuden sääntelyn vuoksi lykkääntyy.

 

Huomioita esitetyistä muutoksista:

Jos kaupasta olisi luovutusvuoden verotuksessa vahvistettu tappio ja lisäkauppahinnan vahvistumisen jälkeen luovutusvoittoa uudelleen laskettaessa tappio pienenisi tai se poistuisi kokonaan, poistettaisiin esityksen mukaan luovutusvuodelle vahvistettu tappio ja lisäkauppahinnan vahvistumisvuoden verotuksessa verotettaisiin luovutusvoittona uudelleen lasketun luovutusvoiton määrä. Oikaisu tehtäisiin esityksen mukaan VML 56 §:n määräajoista riippumatta. 

Varainsiirtoverotukseen esitetään vastaavaa selkeytystä veron suorittamisvelvollisuuteen liittyen. Jos ehdollisen lisävastikkeen suorittamisvelvollisuus ja määrä vahvistuisivat vasta veron suorittamiselle säädetyn määräajan jälkeen, olisi lisävastikkeen osalta vero suoritettava kahden kuukauden kuluessa siitä, kun sen suorittamisvelvollisuus ja määrä ovat vahvistuneet. Veronmaksajain Keskusliitto pitää ehdotettua muutosta kannatettavana.  Se selkeyttää tilannetta ja poistaa tarpeen ilmoittaa ja maksaa veroa mahdollisesti kahteen kertaan: ensin arvioidun ja sitten toteutuneen kokonaisvastikkeen perusteella.

 

Työnantajan maksamat oikeudellisen neuvonnan kustannukset

Tuloverolakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, joka mahdollistaisi työnantajan maksamien työntekijän oikeudellisen neuvonnan kustannusten verovapauden.

Kannanotto:

Veronmaksajain Keskusliitto pitää tuloverolakiin ehdotettuja muutoksia työnantajan kustantaman oikeudellisen neuvonnan verottomuudesta kannatettavina.

 

Huomioita esitetyistä muutoksista:

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 2023:116 muutti verotuskäytäntöä, minkä vuoksi työnantajan kustantamat oikeudenkäyntikulut ovat nykyisin lähtökohtaisesti aina työntekijän veronalaista palkkatuloa. Vallitseva oikeustila voi johtaa kestämättömiin tilanteisiin työtehtävissä, joissa tyypillisesti joudutaan rikosilmoituksen kohteeksi tai vastaamaan rikossyytteisiin. Ongelma ei rajoitu ainoastaan toimittajien ammattikuntaan vaan voi koskea ketä tahansa, joka asemansa vuoksi saattaa joutua vastaamaan työnantajayrityksen toiminnan yhteydessä tapahtuneista rikkomuksista tai vahingoista.

Esitetty lakimuutos mahdollistaisi edellytysten täyttyessä, että työnantaja voisi kustantaa oikeudellista neuvontaa työntekijälleen verovapaasti. Verovapaus soveltuisi rikosasioiden lisäksi myös riita-asioihin ja hallinnollisten seuraamusten määräämiseen. Veronmaksajain Keskusliitto pitää ehdotettua sääntelytapaa ja siinä tehtyjä rajauksia perusteltuina.

 

 

Teemu Lehtinen                                       Mikael Kirkko-Jaakkola
toimitusjohtaja                                        pääekonomisti

 

 

 

[1] Veronmaksajat (11.9.2025). Kuoppa täyttyy vihdoin – palkansaajan ostovoima palaamassa 2026 vuoden 2020 tasolle https://www.veronmaksajat.fi/tutkimus-ja-tilastot/selvitykset/2025/palkansaajan-ostovoimakatsaus-2026/

[2] Varjonen-Ollus, R. (2025). Behavioral Effects of a Top Marginal Income Tax Rate Increase.  International Institute of Public Finance Annual Congress 2025, esitys.

[3] Kleven, H., Kreiner, C. Larsen, K. & Søgaard, J. (2025). "Micro versus Macro Labor Supply Elasticities: The Role of Dynamic Returns to Effort." American Economic Review 115 (9): 2849–90.

[4] Akcigit, U., Grigsby, J., Nicholas, T & Stantcheva, S. (2022). Taxation and Innovation in the 20th Century. Quarterly Journal of Economics, 2022, 137(1): 329–385 ja Akcigit, U., Baslandze, S. & Stantcheva, S. (2016) Taxation and the International Mobility of Inventors." American Economic Review 106 (10): 2930–81.

[5] Kuusi, Tero, Kotamäki, Mauri & Kirkko-Jaakkola, Mikael (11.2.2025). ”Talous takalukossa – Suomen korkeiden rajaverojen ongelma”. Etla Raportti No 158. https://pub.etla.fi/ETLA-Raportit-Reports-158.pdf