Lausunto hallituksen esityksestä laeiksi vuoden 2027 tuloveroasteikosta ja tuloverolain muuttamisesta sekä eräiksi muiksi verolaeiksi

Veronmaksajain Keskusliiton lausunto eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaostolle 28.9.2026

Esityksessä ehdotetaan vuoden 2027 ansiotuloveroperusteita sekä muutoksia työsuhdeoptioiden ja henkilöstöantien verotukseen, yrittäjävähennykseen ja yhteisetuuksien verotukseen, lastensuojelulain mukaisten tukien ja juomapakkausten panttitulojen verokohteluun, lahjoitusvähennykseen, korkovähennysrajoitusten soveltamisalaan sekä rikosvahinkokorvausten takaisinperintää koskevien tietojen ilmoittamiseen tulorekisteriin. 

 

Ansiotulojen verotus yleisesti 

Esityksen mukaan pieni- ja keskituloisten työn verotusta kevennettäisiin työtulovähennyksen muutoksilla yhteensä noin 230 miljoonalla eurolla. Lisäksi ansiotuloveroperusteisiin tehtäisiin 3,2 prosentin indeksitarkistus. 

 

Veronmaksajain Keskusliitto kannattaa ansiotulojen verotuksen keventämistä. Pieni- ja keskituloisille suunnattu maltillinen työn verotuksen kevennys vahvistaa työnteon kannustimia ja kotitalouksien ostovoimaa. 

 

Esityksen ansiotuloveroperusteisiin tehtävät muutokset perustuvat hallitusohjelmaan sekä kevään 2025 puoliväliriihen kasvupakettiin. Veronkevennyksen mittaluokka on pienempi kuin vuoden 2026 alusta toteutunut kevennys, joka oli vaalikauden suurin hallituksen tuloveronkevennyksistä. Ehdotettu kevennys on kuitenkin merkittävä osa vaalikauden aikana toteutettua veropolitiikan kokonaisuutta, jossa työn verotusta on systemaattisesti kevennetty portaittain.  

Yhteenlaskettuna vaalikauden yleisten ansiotuloverokevennysten mittaluokka tulee olemaan staattisen laskennallisesti noin 1,5 miljardia euroa vuositasolla, mikä vastaa karkeasti vaalikauden kulutusverotuksen nettokiristyksiä. Verotuksen painopistettä on näin siirretty työn verotuksesta kulutusveroihin, mitä voi pitää hyvin perusteltuna talouskasvua ja työllisyyttä kohentavana veropolitiikkana. 

Esityksen varsinainen 230 miljoonan euron veronkevennys työtulovähennykseen on kohdistettu palkkajakauman pieni- ja keskituloiseen osaan, rajautuen lähes kokonaan pois vähintään 60 000 euroa vuodessa ansaitsevilta. Indeksitarkistus taas on kohdistettu kaikille tulotasoille tarkoituksena estää ansiotason noususta aiheutuvaa veroprosentin automaattinen kiristyminen progressiivisessa verotuksessa.  

Kun otetaan huomioon esityksen mukaiset veroperusteet, ennakoidut sosiaalivakuutusmaksut sekä ennustettu 3,2 prosentin ansiotason nousu noin 3 000–4 000 euroa kuukaudessa ansaitsevan palkansaajan veroprosentti on kokonaisuudessaan (ml. tuloverot ja veronluonteiset maksut) alenemassa noin 0,4 prosenttiyksikköä vuonna 2027, mikä merkitsee vuodessa noin 170 euroa enemmän käteen (liite 1). Suurinta osaa veroprosentin muutoksesta selittää hallituksen esittämät veronkevennykset. Pienissä määrissä lukuihin vaikuttaa myös palkansaajien sosiaalivakuutusmaksujen kokonaistason hienoinen lasku, jota selittää työttömyysvakuutusmaksujen aleneminen. 

Veronkevennyksen kohdennus pienituloisempaan päähän kiristää jossain määrin verotuksen progressiota. Toisaalta vuonna 2026 suurimmat veronkevennykset tulivat kaikista korkeimmille palkkatasoille, kun noin 100 000 euron vuosipalkan tasolla iskeneitä korkeimpia marginaaliveroja alennettiin useammalla prosenttiyksiköllä 52 prosenttiin.  

Koko vaalikauden veronkevennykset huomioiden tuloveroprosentti laskeekin eniten mediaanipalkkaa matalammilla tulotasoilla sekä kaikkein suurituloisimmilla yli 120 000 vuodessa ansaitsevilla, kun verrataan vuoden 2027 veroprosentteja vaalikauden alun vuoden 2023 veroprosentteihin. (Liitteet 2 ja 3) 

Esityksen pieni- ja keskituloisille suunnattu työn verotuksen kevennys ei koske eläketuloja eikä etuustuloja, koska se toteutetaan käytännössä työtulovähennyksen muutoksilla. Työtuloja ansaitsevan eläkeläisen verotus voi sen sijaan keventyä muutosten takia. 

Perusvähennyksen ja tuloveroasteikon indeksitarkistus vaikuttaa taasen myös eläketulojen verotukseen. Eläketulovähennys on lisäksi sidottu kansaneläkkeeseen, jota nostaa kansaneläkeindeksi. Nämä tekijät pitävät huolen siitä, että eläkkeensaajien veroprosentti pysyy tyypillisillä eläketasoilla suunnilleen ennallaan vaikka eläkkeet nousevat työeläkkeen ja kansaneläkkeen indeksikorotusten myötä. 

Veronmaksajain Keskusliitto huomauttaa, että eläketulon lisäveron alarajaan tulisi tehdä vuosittain tarkistus, jottei pelkkä työeläkeindeksin nousu nostaisi uusia lisäveron maksajia 60 000 nimellisen tulorajan yli ja kiristäisi eläketulon lisäveroa.  

Myös eläketulovähennyksen poistuman kohdalla on nimellinen euroraja, jota ei ole tyypillisesti tarkistettu vuosittain. Se vaikuttaa kuitenkin toiseen suuntaan, veroprosenttia hieman keventäen.  

Tämänhetkisillä eläkeindeksien ennusteilla suurimmalle osalle eläkkeensaajista ei ole huomattavia muutoksia kuitenkaan luvassa eläkeverotukseen suuntaan eikä toiseen ensi vuonna (liite 1). 

 

Työsuhdeoptioiden verotus

 

 Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työsuhteeseen perustuvaa osakeantia koskevaa TVL 66 §:ää niin, että muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön osakkeina saadun optioedun perusteella määrätty vero voitaisiin lykätä maksettavaksi luovutusvuoden verotuksessa tiettyjen edellytysten täyttyessä. 

 

Veronmaksajain Keskusliitto pitää perusteltuna ratkaisua, että työsuhdeoption käytön perusteella määräytyvä ansiotulovero lykättäisiin hakemuksesta maksettavaksi vasta osakkeiden myyntivuoden verotuksessa ilman korkoa ja kuluja. Myös osakkeiden mahdollisen arvonalentumisen huomioiminen helpottaa kohtuuttomia tilanteita lykättyä veroa maksettaessa. Muutokset parantavat työsuhdeoptioiden käyttökelpoisuutta kasvuyritysten kannustinjärjestelmissä ja pienentävät verovelvollisen maksuvalmiusriskiä. 

 

Lykättävän veron määrä tulisi kuitenkin laskea esityksessä ehdotetun laskentatavan sijaan samalla periaatteella kuin perintö- ja lahjaverotuksen sukupolvenvaihdoshuojennusta sovellettaessa. Ensin laskettaisiin verojen määrä ilman optiotuloa, sitten optiotulon kanssa ja maksunlykkäyksen saisi näiden erotukselle. 

 

Esityksen mukaan lykättäväksi veroksi katsottaisiin työsuhdeoptiotulon bruttomäärää vastaava suhteellinen osuus kaikista verovuoden ansiotuloveroista. Progressiivisessa verotuksessa optiotulo kasvattaa veroa tyypillisesti kuitenkin koko vuosituloihin suhteutettua veroastetta enemmän. Suhteellinen laskentatapa jättää siten verovelvollisen maksettavaksi jo option käyttövuonna osan juuri optiotulosta aiheutuvasta veronlisäyksestä, vaikka osakkeista ei ole saatu rahaa.  

Näin ollen lykättävän veron laskentatapa ei paranna optioedun saavien verovelvollisen maksukykyä optimaalisella tavalla ehdotetun lakimuutoksen tavoitteiden mukaisesti. Vaikka ehdotettu sääntely parantaa optioedun saavien maksuvalmiutta nykyisestä, ei se esityksen muodossa kokonaan poista optioedun käytön verotusta kiristävää vaikutusta tai optioedun käytöstä aiheutuvia verojen rahoitushaasteita. Optioedun saaminen voisi edelleen, tilanteesta riippuen, olla omiaan aiheuttamaan verovelvollisille merkittäviä ongelmia rahoittaa optioedun käytöstä johtuvat veroseuraamukset option käyttövuonna. 

Lykkäyksen tulisi kattaa lähtökohtaisesti se veron lisäys, joka syntyy verrattaessa verovuoden veroja optiotulon kanssa ja ilman optiotuloa. 

Aiemmin lausuntokierroksella olleeseen esitysluonnokseen nähden hallituksen esityksessä on otettu huomioon osakkeiden mahdollinen arvonalentuminen lykättyä veroa maksettaessa. Esityksen mukaan lykätystä verosta vähennettäisiin pääomatuloverokannan mukainen osuus osakkeiden luovutustappiosta. Lisäksi lykätylle verolla asetetaan luovutushintaan sidottu katto. Näin esimerkiksi arvottomaksi menneestä osakkeesta ei jäisi lykättyä veroa maksettavaksi. Muutokset ovat tarkoituksenmukaisia ja ne estävät kohtuuttomia tilanteita, joissa veroa voisi tulla maksettavaksi, vaikkei vastaavaa veronmaksukykyä olisi arvonalentumisesta johtuen.  

Varsinaisen hallituksen esitykseen optioedun käyttöhetken aikaraja on myös yhdenmukaistettu tarkoituksenmukaisesti 12 kuukauteen. Lykkäysedun myöntämiselle asetetut ehdot vaikuttavat pääosin perustelluilta ja kohtuullisilta.  

Veronmaksajain Keskusliitto huomauttaa kuitenkin, että lykkäysedun edellytykseksi ehdotettu kohdeyhtiön omaisuuden omaisuuslajien suhde on oikeuskysymyksenä erittäin tulkinnallinen ja omiaan aiheuttamaan veroriitoja. Yksittäisellä työntekijällä ei ole mahdollisuutta ennakolta varmistua, koostuuko työnantajayrityksen omaisuus juuri option käyttöhetkellä pääosin muusta kuin EVL 12 §:n mukaisesta muusta omaisuudesta. 

Veronmaksajain Keskusliitto esittääkin, että huojennusedun soveltamisedellytyksiä lievennettäisiin niin, että huojennuksen voisi yhtiön omaisuuden omaisuuslajien välisesti suhteesta riippumatta saada tilanteissa, joissa työnantajayritys harjoittaa varsinaista elinkeinotoimintaa. 

 

Henkilöstöantien verotus 

Esityksessä ehdotetaan henkilöstöanteja koskevaa säännöstä muutettavaksi poistamalla rajoitus, jonka mukaan säännös koskee vain tilanteita, joissa merkitään oman työnantajayhtiön osakkeita. Muutoksen jälkeen säännös voisi soveltua myös sellaisiin anteihin, jossa työsuhteen perusteella merkittäisiin muun kuin oman työantajayhtiön osakkeita. 

 

Veronmaksajain Keskusliitto pitää esitettyä muutosta kannatettavana.  

 

Muutosehdotus perustuu hallituksen kevään 2026 kehysriihen linjaukseen suunnattujen henkilöstöantien uudistamisesta siten, että tytäryhtiön palveluksessa olevalle työntekijälle voidaan antaa myös konsernin emoyhtiön osakkeita. Muutos parantaa listaamattomien konsernien mahdollisuuksia sitouttaa henkilöstöä ja saattaa erilaisissa konsernirakenteissa työskentelevät työntekijät nykyistä yhdenmukaisempaan asemaan. Väärinymmärrysten välttämiseksi esityksen perusteluissa voitaisiin kuitenkin nimenomaisesti selostaa, mitä osakeannilla tarkoitetaan muiden kuin työnantajayhtiöiden osalta. TVL 66 a §:n aiemmissa perusteluissa (HE 73/2020) on nimenomaisesti todettu, että osakeannissa merkittävät osakkeet voivat olla joko uusia osakkeita tai työnantajayhtiön hallussa olevia omia osakkeita. 

 

Juomapakkausten panteista saadun tulon verotus 

Esityksessä ehdotetaan luonnollisen henkilön juomapakkausten panteista saaman tulon säätämistä verovapaaksi riippumatta siitä, onko kyse itse ostetuista vai kerätyistä pakkauksista. 

 

Veronmaksajain Keskusliitto pitää esitettyä verovapaussäännöstä ja sen perusteluja ymmärrettävänä yksinkertaistuksena tuloverolakiin.  

 

Nykyinen sääntely ei mahdollista pullopanttitulojen katsomista verovapaiksi, mikä on johtanut erikoiseen ristiriitaan käytännön elämän ja oikean laintulkinnan välillä. Veronmaksajain Keskusliiton käsityksen mukaan pullopanttituloja ei juurikaan ole Verohallinnolle ilmoitettu ja toisaalta vähäisten pullopanttitulojen ilmoittamisen seuranta on käytännössä mahdotonta. Toisaalta jatkossakaan ei ole perusteltua pitää laajamittaista, elinkeinotoiminnan tunnusmerkit täyttävää pullojen keräystoimintaa verovapaana toimintana. 

Panttiin perustuvan palautusjärjestelmän piiriin lukeutuvien juomapakkausten keräämisen ja siihen liittyvän tulojen hankkimisen voi arvioida olevan toimintana pienimuotoista ja täyttävän elinkeinotoiminnan tunnusmerkit harvoin. Kuten esityksessäkin todetaan, pullopanttituloista muodostuvan verotulokertymän voi arvioida olevan pieni, ja pullopanttitulojen veroilmoitusvelvollisuus ei ole yleisesti kovin tunnettu. 

Kun otetaan huomioon kyseisen toiminnan verotulopotentiaalin vähäisyys, ilmoitusvelvollisuuden heikko tunnettuus sekä verovelvollisille aiheutuva verotulopotentiaaliin nähden suhteellisesti melko suuri hallinnollinen taakka, on kyseisten tulojen säätäminen verovapaaksi perusteltua ja ymmärrettävää arjen sujuvoittamiseksi. 

Toiminnan verovapautta voi pitää toisaalta perusteltuna myös ympäristön ja verotuksen neutraliteetin näkökulmasta. Pullopanttitulojen hankkimista voi pitää luonteeltaan verraten poikkeuksellisena, minkä vuoksi on vaikea nähdä, että niiden säätäminen verovapaaksi muodostaisi ennakkotapauksen laajamittaisempiin tuloverovapautta koskeviin vaatimuksiin. 

 

Lastensuojelulain mukaisten taloudellisen tukien verotus 

Esityksessä ehdotetaan lastensuojelulain nojalla myönnettävien taloudellisten etujen säätämistä verovapaiksi sosiaalietuuksiksi. 

 

Veronmaksajain Keskusliitto kannattaa lastensuojelulain nojalla maksettavien etujen säätämistä verovapaiksi.  

 

Lastensuojelulain mukaiset taloudelliset tuet vastaavat luonteeltaan muita verovapaita sosiaalietuja, mutta niiden verokohtelu ei ole ollut yhtä selkeä. Tukien lisääminen verovapaita sosiaalietuuksia koskevaan tuloverolain 92 §:ään yhtenäistää ja selkeyttää niiden verokohtelua.  

Verovapaiksi säädettävien suoritusten ilmoittamiskäytännöt ja tosiasiallinen verotus ovat vaihdelleet, joten verotuottovaikutusta on vaikea arvioida tarkasti. Vaikutus julkiseen talouteen on esityksen mukaan joka tapauksessa vähäinen. 

 

Lahjoitusvähennys 

Yhteisöjen ja luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennykseen esitetään muutoksia, joilla vähennyskelpoisten lahjoitusten saajajoukkoa laajennetaan ja yhtenäistetään. Vähennyksen enimmäismäärät muutetaan verovelvolliskohtaisiksi ja luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennys verosta tehtäväksi vähennykseksi.  

 

Veronmaksajain Keskusliitto pitää lahjoitusvähennyksen laajentamista perusteltuna.  

 

Veronmaksajain Keskusliitto huomauttaa, että lahjoitusten vähennyskelpoisuudelle asetetut ehdot ja niihin liittyvät menettelyt ovat melko raskaita ja ne voivat aiheuttaa etenkin pienten järjestöjen saamien lahjoitusten määrään nähden suhteettoman paljon hallinnollista taakka. Toisaalta Veronmaksajain Keskusliitto ei pidä perusteltuna myöskään sellaista vaihtoehtoa, että lahjoituksia tehneet verovelvolliset itse selvittäisivät lahjoitusten vähennyskelpoisuuden edellytyksiä ja verovalvontaa tehtäisiin heidän veroilmoituksillaan. Tällainen menettely voisi olla omiaan aiheuttamaan virheellisiä ja jopa perusteettomia vähennysvaatimuksia sekä tarpeettomia veronkorotuksia. Uuden laajemman lahjoitusvähennyksen vaikutuksia tuleekin lain täytäntöönpanon jälkeen seurata ja reagoida ajoissa, jos vaikuttaa siltä, etteivät lakimuutoksen taustalla olevat tavoitteet toteudukaan riittävällä tasolla menettelyyn liittyvän taakan vuoksi. 

 

 

Jussi Junni                                                 Mikael Kirkko-Jaakkola
toimitusjohtaja                                           pääekonomisti