Lausunto hallituksen esityksestä valtion talousarvioksi vuodelle 2027

Veronmaksajain Keskusliiton lausunto eduskunnan valtiovarainvaliokunnalle 28.9.2026

Finanssipolitiikka yleisesti

 

Veronmaksajain Keskusliitto pitää perusteltuna, että hallituksen julkisen talouden sopeutus on painottunut menojen vähentämiseen. Valtion budjettitalouteen vaalikauden ajalta kohdistuvien nettomääräisten menosäästöjen arvioidaan olevan vuonna 2027 noin 4,3 miljardia euroa, mikä on noin 0,9 miljardia euroa enemmän kuin vuonna 2026.

Menopainotteista sopeutuslinjaa puoltaa Suomen korkea kokonaisveroaste ja julkisten menojen poikkeuksellisen korkea taso. Eurostatin tilastojen mukaan Suomen julkiset menot suhteutettuna bruttokansantuotteeseen ovat olleet EU-maiden korkeimmat vuodesta 2024 lähtien. Julkisen talouden tasapainottamista tulee siksi ensisijaisesti toteuttaa menojen priorisoinnilla, julkisen toiminnan tuottavuutta parantavilla uudistuksilla ja talouskasvua vahvistavilla rakenteellisilla toimilla. Ensisijaista on saada talouskasvu pysyvästi kasvavalle uralle, mitä edesauttaa veronkiristysten välttäminen.

Suomen kansantalous on kasvanut kituliaasti vaalikauden aikana ja työttömyys on noussut poikkeuksellisen korkeaksi. Euroopan keskuspankin kireä rahapolitiikka on näkynyt Suomen korkoherkässä taloudessa ja osansa on myös Ukrainan ja Iranin sodan vaikutuksilla.

Hallituksen sopeutustoimista huolimatta valtion vuoden 2027 talousarvioesitys on budjettitalouden käsittein miljardia euroa alijäämäinen. Talousarvioesityksen ja sen liitteenä olevan Taloudellisen katsauksen mukaan koko julkisen talouden alijäämä on kasvamassa vaalikauden alun 2,9 prosentista vuonna 2023 noin 4,5 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2027. Valtionhallinnon alijäämän ennustetaan olevan vuonna 2027 noin 13,5 miljardia euroa eli 4,4 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen kansantalouden tilinpidon käsittein.[1]

Alijäämän syveneminen ja pysyminen hyvin suurena kertoo paitsi heikosta talouskasvusta, myös rakenteellisista tekijöistä.

Puolustus- ja korkomenojen kasvu on ollut keskeinen julkisen talouden rahoitusasemaa heikentävä tekijä. Puolustusmenojen muutosten (ml. F-35-hankinta ja Ukraina-tuki) suora julkisen talouden alijäämää kasvattava vaikutus on vuonna 2027 yhteensä noin 3,6 miljardia euroa verrattuna vuoden 2023 tasoon. Vastaavasti valtionvelan korkomenojen kasvu vuoden 2023 jälkeen heikentää rahoitusasemaa noin 2,9 miljardilla eurolla. Puolustus- ja korkomenojen muutosten yhteenlaskettu suora julkisen talouden alijäämävaikutus on siten noin 6,5 miljardia euroa vuonna 2027.[2]

Valtiovarainministeriön laskelman mukaan julkisyhteisöjen rahoitusasema lähestyisi tulevina vuosina tasapainoa, jos puolustus- ja nettokorkomenot säilyisivät vuoden 2022 tasolla suhteessa bruttokansantuotteeseen.

 

Veropolitiikka

 

Veronmaksajain Keskusliitto pitää talousarvioesityksen kasvuhakuisia työn ja yritystoiminnan verotusta keventäviä ratkaisuja perusteltuina. Ne vahvistavat työnteon, yrittämisen ja investointien kannustimia sekä kotitalouksien ostovoimaa tilanteessa, jossa talouden ja työllisyyden näkymät ovat olleet pitkään epävarmat ja kuluttajien luottamus alamaissa.

Yhteisöverokannan alentaminen 20 prosentista 18 prosenttiin vuoden 2027 alusta on pääministeri Petteri Orpon hallituksen keskeinen veropoliittinen kasvutoimi, jolla pyritään vahvistamaan Suomen kilpailukykyä sekä yritysten kannusteita investoida ja sijoittua Suomeen. Laaja veropohja ja kansainvälisesti kilpailukykyinen verokanta muodostavat yritysverotukselle johdonmukaisen lähtökohdan. Myös Tanskan uusi hallitus on ilmoittanut alentavansa yhteisöverokannan kolmessa vuodessa nykyisestä 22 prosentista 19 prosenttiin.

Vuoden 2027 ansiotuloveroperusteiden muutokset perustuvat hallitusohjelmaan ja kevään 2025 puoliväliriihen kasvupakettiin. Varsinainen 230 miljoonan euron veronkevennys toteutetaan työtulovähennystä muuttamalla painottuen pienituloisiin palkansaajiin. Ansiotuloverotuksen indeksitarkistuksella puolestaan estetään ansiotason noususta johtuva verotuksen automaattinen kiristyminen. Kun huomioon otetaan veroperusteiden muutokset, ennakoidut sosiaalivakuutusmaksut ja ennustettu 3,2 prosentin ansiotason nousu, noin 3 000–4 000 euroa kuukaudessa ansaitsevan palkansaajan kokonaisveroprosentin arvioidaan alenevan noin 0,4 prosenttiyksikköä, mikä merkitsee noin 170 euron vuotuista lisäystä käteen jääviin tuloihin.

Vuoden 2027 kevennys on pienempi kuin vuoden 2026 alusta toteutettu hallituksen suurin tuloveronkevennys. Vaalikauden yleisten ansiotuloverokevennysten yhteismäärä nousee staattisesti arvioituna noin 1,5 miljardiin euroon vuositasolla, mikä vastaa suuruusluokaltaan karkeasti vaalikauden kulutusverotuksen nettokiristyksiä. Verotuksen painopiste on näin siirtynyt jonkin verran työn verotuksesta kohti kulutuksen verotusta. Koko vaalikauden muutokset huomioiden veroprosentti alenee eniten mediaanipalkkaa pienemmillä tulotasoilla ja yli 120 000 euroa vuodessa ansaitsevilla; jälkimmäisellä ryhmällä muutosta selittää vuonna 2026 toteutettu ylimpien marginaaliverojen alentaminen.

Talousarvioesitys sisältää myös joitakin maltillisia muutoksia välilliseen verotukseen vuodelle 2027. Alkoholi- ja tupakkaverojen korotukset jatkuvat. Liikennepolttoaineiden veroja ja ajoneuvoveroa puolestaan kevennetään.

Koko vaalikauden ajalta kokonaisveroasteen ennustetaan alenevan vuoden 2023 42,8 prosentista noin prosenttiyksiköllä 41,8 prosenttiin vuonna 2027 Taloudellisen katsauksen mukaan. Tästä sosiaalivakuutusmaksujen aleneminen selittää 0,4 prosenttiyksikköä. Tuotannon ja tuonnin verojen BKT-suhde pysyy ennusteen mukaan kokonaisuudessaan jotakuinkin ennallaan, vaikka arvonlisäveroja on nostettu vaalikaudella miljardiluokassa. Tätä selittää mm. se, että tuotannon ja tuonnin veroihin sisältyvien liikenteen erillisverojen (auto-, ajoneuvo- ja liikennepolttoaineverot) tuotot ovat pienentymässä vaalikauden aikana 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen. Välittömien verojen ennakoidaan alenevan lähes samassa mittakaavassa noin 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen.

Kun vaalikauden aikana tuotantoon ja tuontiin kohdistuvat verot pysyvät suhteessa BKT:hen lähes ennallaan, mutta välittömät verot ja sosiaalivakuutusmaksut alenevat, verotuksen painopisteen voi tälläkin mittarilla sanoa siirtyvän jonkin verran työn verotuksesta kulutusveroihin. Verorakenteen muutokset eivät toki johdu yksinomaan veroperustepäätöksistä, vaan myös veropohjien erilaisesta kehityksestä.

Kotitalouksien ostovoima heikkeni voimakkaasti vuosina 2022–2023, ja vaikka ostovoima on osin veronkevennysten tukemana sittemmin kääntynyt kasvuun ja kuluttajien luottamus kohentunut, arviot oman talouden nykytilasta ovat edelleen vaisuja ja työttömyyden uhka koetaan suureksi. Veropolitiikan tulee siksi olla pitkäjänteistä ja ennakoitavaa sekä tukea ostovoiman, työllisyyden ja investointien vahvistumista.

 

 

Jussi Junni                                  Mikael Kirkko-Jaakkola
toimitusjohtaja                            pääekonomisti

 

 

 

 

[1] Lukujen ero johtuu talousarvion ja kansantalouden tilinpidon erilaisista rajauksista ja kirjausperiaatteista.

 

[2] Valtiovarainministeriö, Juha Majanen, Julkinen talous ensi vaalikautta kohti mentäessä, 1.9.2026, Budjettiriihen valmisteluaineistot.