Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi verotusmenettelystä annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta
Veronmaksajain Keskusliiton lausunto valtiovarainministeriölle 2.10.2026
Esitysluonnoksessa ehdotetaan muutoksia tiettyihin verotusta koskeviin menettelysäännöksiin. Ehdotetut muutokset koskisivat sähköisen ilmoittamisen ensisijaisuutta ja suorituksen maksajan velvollisuutta noutaa suorituksen saajan ennakonpidätystiedot sähköisesti Verohallinnolta.
Ehdotuksen mukaan jatkossa veroilmoitukset olisi annettava ensisijaisesti sähköisesti. Myös ennakkoa ja ennakonpidätysprosenttia koskeva vaatimus olisi tehtävä ja tilinumero ilmoitettava sähköisesti.
Veronmaksajain Keskusliiton käsityksen mukaan valtaosa digikyvykkäistä antaa jo nyt veroilmoituksensa sähköisesti. Sähköinen asiointi on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi ja esitysluonnoksen perusteluissa todetaankin, että esitäytetyistä veroilmoituksista sekä elinkeinonharjoittajien ja elinkeinoyhtymien tuloveroilmoituksista annetaan nykytilassa sähköisenä yli 90 prosenttia. Maa- ja metsätalouden harjoittajilla sähköisen ilmoittamisen aste on pienempi. Esitysluonnoksen mukaan luonnolliset henkilöt, jotka antavat veroilmoituksen paperilla, ovat pääsääntöisesti iäkkäitä, jo eläkkeelle siirtyneitä henkilöitä.
Myös niillä ilmoittamisvelvollisilla, joihin sähköisen ilmoittamisen ensisijaisuus ehdotetaan nyt laajennettavaksi, olisi jatkossa mahdollisuus antaa veroilmoitukset, tehdä ennakkoa ja ennakonpidätysprosenttia koskeva vaatimus ja ilmoittaa tilinumero muulla tavoin kuin sähköisesti erityisestä syystä. Muuhun kuin sähköiseen ilmoittamiseen ei tarvitsisi hakea ennakolta Verohallinnon lupaa. Verohallinto voisi kuitenkin jälkikäteen selvittää, onko verovelvollisella ollut peruste antaa tieto muutoin kuin sähköisesti.
Muu kuin sähköinen ilmoittaminen hyväksyttäisiin silloin, jos verovelvollisella ei ole kykyä asioida sähköisesti. Tällä tarkoitettaisiin esitysluonnoksen mukaan esimerkiksi tilanteita, joissa verovelvollisen kyky asioida sähköisesti on alentunut vanhuuden, sairauden tai muun vastaavan syyn takia. Lisäksi ilmoituksen antaminen muulla tavoin kuin sähköisesti hyväksyttäisiin jatkossa, jos ilmoitus ei ole annettavissa sähköisesti. Muuna erityisenä syynä voitaisiin pitää esimerkiksi tilanteita, joissa verovelvollinen ei voi tunnistautua sähköisesti eikä siten antaa ilmoitusta sähköisesti. Esimerkiksi kuolinpesä voisi ilmoittaa tiedot muulla tavoin kuin sähköisesti, jos kyseessä olisi sellainen kuolinpesä, joka ei voi asioida Verohallinnon sähköisessä asiointipalvelussa OmaVerossa. Poikkeuksella olisi käytännössä merkitystä erityisesti sellaisille ennen kuolinpesän osakasrekisteriä koskevan sääntelyn voimaantuloa muodostuneille kuolinpesille, joilla ei ole muutakaan mahdollisuutta asioida OmaVerossa.
Esitysluonnoksen perusteluiden mukaan erityistä syytä ei katsottaisi lähtökohtaisesti olevan, jos verovelvollinen on käyttänyt Verohallinnon sähköistä asiointipalvelua kirjautumalla kyseiseen palveluun, ellei tällä ole erityistä muuta syytä antaa ilmoitus paperilla.
Oikeutta antaa veroilmoitus muussa muodossa kuin sähköisesti tutkittaisiin ilmeisesti ennalta määriteltyjen kriteerien avulla tehtävän poiminnan avulla. Jos hyväksyttävää syytä ei selvitettäisi, määräisi Verohallinto veronkorotuksen ilman, että sillä olisi asiassa harkintavaltaa. Käytännössä siis tiedot oikea-aikaisesti ja oikein ilmoittavaa verovelvollista rangaistaisiin siitä, etteivät ilmoitetut tiedot ole automaattisesti käytettävissä Verohallinnon tietojärjestelmässä.
Esitysluonnos ei sisällä selostusta siitä, millä perusteilla tämä kyky tarkemmin arvioitaisiin. Veronmaksajain Keskusliitto pitää oikeusturvan ja sääntelyn ennakoitavuuden kannalta ongelmallisena sitä, että verovelvollisen sähköisen asiointikyvyn arviointiperusteet jäävät esityksessä melko avoimiksi. Arviointikriteerit tulisi kuvata perusteluissa nykyistä täsmällisemmin ja varmistaa soveltamiskäytännön yhdenmukaisuus. Koska kysymys siitä, onko verovelvollisella kyky asioida sähköisesti tai muu erityinen syy käyttää muuta asiointitapaa, vaikuttaa myös veronkorotuksen määräämiseen, poikkeussääntelyn soveltamisedellytysten tulisi olla mahdollisimman selkeät ja ennakoitavat.
Hyvää esitysluonnoksessa on se, että veronkorotus määrättäisiin luonnolliselle henkilölle tai kuolinpesälle ainoastaan, jos kyse olisi elinkeinotoimintaan, maa- tai metsätalouteen taikka arvonlisäverotukseen liittyvästä ilmoittamisvelvollisuudesta. Veronmaksajain Keskusliitto huomauttaa kuitenkin, että metsänomistajien keski-ikä on Metsäkeskuksen ylläpitämien tilastojen mukaan 61 vuotta, mediaanin ollessa 63 vuotta. Yli 74-vuotiaita metsänomistajia on noin 120 000. Vuonna 2025 julkaistu Opetus- ja kulttuuriministeriön selvitys (Digiä ikä kaikki? : Ikäihmisten digitaidot ja -syrjäytyminen koronapandemian aikana ja koronapandemian vaikutukset vapaan sivistystyön oppilaitosten varautumiseen) puolestaan vahvistaa, että monille ikääntyneille digipalvelut ovat vaikeakäyttöisiä, ja erityisesti yli 75-vuotiailla on puutteita digitaidoissa. Kun otetaan huomioon muun muassa metsänomistajien ikärakenne ja se, että maa- ja metsätaloudenharjoittajilla sähköisen ilmoittamisen aste on muita alempi, muutoksen vaikutukset voivat kohdistua näihin ryhmiin keskimääräistä voimakkaammin.
Veronmaksajain Keskusliitto huomauttaa, että metsänomistajilla on usein haasteita jopa ymmärtää se, että metsätalouden tuloista on annettava sekä tulovero- että alv-ilmoitus. Jatkossa uhkana on, että verovelvolliselle määrätään veronkorotus paitsi puuttuvasta alv-ilmoituksesta, myös väärällä tavalla annetusta tuloveroilmoituksesta.
Veronmaksajain Keskusliitto on jo HE 157/2025 vp:n yhteydessä korostanut, ettei OmaVeroon tai muuhun viranomaispalveluun kirjautuminen osoita henkilön tosiasiallista digiasiointikykyä. Asiointi voidaan tehdä omaisen tai muun avustajan kanssa ja henkilön oma digiosaaminen voi olla hyvin rajallista. Tämä sama ongelma liittyy ehdotettavaan VML 7 a §:ään.
Veronmaksajain Keskusliitto katsookin, että väestön ikärakenteen johdosta on vain ajan kysymys, milloin muutoin kuin sähköisesti annettavat veroilmoitukset loppuvat käytännössä kokonaan. Tämän vuoksi asiassa ei tule edetä velvoitteiden ja sanktioiden vaan ohjauksen ja ohjeistuksen kautta.
Veronmaksajain Keskusliitto toteaa, että digitalisaation edistäminen on tärkeää, mutta sitä tulee edistää ensisijaisesti vapaaehtoisuuden kautta. Veronmaksajain Keskusliitto vastustaa pakollisen sähköisen ilmoittamisen käyttöönottoa.
Jos sääntelyä kuitenkin päätetään edistää, Veronmaksajain Keskusliitto katsoo, ettei kynnystä tulisi asettaa liian korkealle ja että oikeus antaa veroilmoitus paperilla tulisi perustua verovelvollisen omaan arvioon asiointikyvystään. Verohallinnon tulisi lisäksi hyväksyä muu kuin sähköinen ilmoittaminen kaikissa niissä tilanteissa, joissa verovelvollinen on sähköisen tiedoksiannon ulkopuolella. Veronkorotusta ei tulisi määrätä luonnolliselle henkilölle lainkaan sen johdosta, että tämä on antanut veroilmoituksen muutoin kuin sähköisesti.
Veronmaksajain Keskusliitto kuitenkin toteaa, että oikeusturvariski nyt ehdotetussa sääntelyssä on pienempi kuin oletusarvoisen sähköisen tiedoksiannon kohdalla, koska myös paperilla annettava ilmoitus otettaisiin jatkossakin käsittelyyn. Ongelmallista tulisi kuitenkin olemaan se, että verovelvollinen ei voi varmuudella ennakolta tietää, onko juuri hänellä oikeus käyttää muuta kuin sähköistä asiointitapaa. Vaikka veronkorotus määrättäisiin ainoastaan tilanteissa, joissa veroilmoituksesta ei kehotuksestakaan anneta sähköisesti, on sanktioseuraamuksen liittäminen sellaisten käsitteiden kuin ”muu erityinen syy” oikeanlaiseen tulkintaan ylimitoitettua.
Tietojen antaminen muutoin kuin sähköisesti
Uusi sääntely mahdollistaisi erityisestä syystä tietojen antamisen myös muutoin kuin paperilla, esimerkiksi suullisesti. Vaikka tämä kehityssuunta on saavutettavuuden näkökulmasta toivottava, huomauttaa Veronmaksajain Keskusliitto, että tarvittavien ilmoituslomakkeiden puuttuminen ei välttämättä ole omiaan edistämään tietojen oikeanlaista ja oikea-aikaista ilmoittamista. Vaihtoehtoisen asiointikanavan pitäisi olla paitsi oikeudellisesti olemassa, myös tosiasiallisesti helposti löydettävissä ja käytettävissä.
Ennakkoperintään liittyvät menettelymuutokset
Palkan ja muiden ennakonpidätyksen alaisten suoritusten maksajille säädettäisiin lähtökohtainen velvollisuus hakea ennakonpidätystiedot Verohallinnolta sähköisesti. Suorituksen maksajan olisi käytettävä ennakonpidätyksen toimittamisessa voimassa olevaa ennakonpidätysprosenttia. Ennakonpidätystietoja ei olisi noudettava sähköisesti, jos se olisi erityisestä syystä kohtuutonta. Esityksen perusteluissa tällaisena tilanteena mainitaan esimerkiksi se, ettei suorituksen maksajalla tosiasiassa ole mahdollisuutta hakea tietoja sähköisesti. Esityksessä poikkeuksen soveltamisalan arvioidaan jäävän suppeaksi muun muassa sen vuoksi, että myös pientyönantaja voi käyttää Palkka.fi-palvelua. Ennakonpidätystietojen hakemista koskevan velvollisuuden laiminlyönnistä määrättäisiin laiminlyöntimaksu.
Esitysluonnoksessa ehdotetaan lisäksi, ettei suorituksen saaja enää voisi vaatia ennakonpidätyksen toimittamista hänen ennakonpidätysprosenttiaan suuremmalla prosentilla. Veronmaksajain Keskusliiton käsityksen mukaan tämä mahdollisuus on ollut käytännössä helppo ja hyvin toimiva tapa varmistaa ennakonpidätyksen riittävyys ja pitää hyvin valitettavana, jos tällaisesta helpotuksesta luovutaan.
Veronmaksajain Keskusliitto huomauttaa, että erityisesti satunnaisten kotitaloustyönantajien ja muiden pienimuotoisten suorituksen maksajien hallinnollisen taakan lisäämistä tulisi välttää. Palkanmaksuun liittyvien velvoitteiden lisääminen voi nimittäin olla omiaan lisäämään harmaata taloutta ja pimeää palkanmaksua, eikä velvollisuutta ennakonpidätystietojen noutoon sähköisesti tulisi ottaa käyttöön.
Jatkossa eläkkeen tai etuuden maksajan olisi annettava ennakonpidätystietojen laskemista varten Verohallinnolle etukäteen tiedot alkavasta etuudesta. Verohallinto voisi käyttää tietoja ennakonpidätysprosenttien peruslaskennassa. Veronmaksajain Keskusliitto kannattaa esitystä tältä osin.
Käsittelyn nopeuttaminen verotuksen oikaisuasioissa
Esitysluonnoksessa ehdotetaan myös, että Verohallinto voisi kumota verovelvollisen verotuksen ja toimittaa sen uudelleen, jos verovelvollinen hakee muutosta antamalla tuloverotuksen päättymisen jälkeen tai autoverotuksessa verotuspäätöksen tekemisen jälkeen uuden veroilmoituksen. Veronmaksajain Keskusliitto pitää esitystä perusteltuna. Kumottavien verotuspäätösten kiertäminen oikaisulautakunnan kautta viivästyttää turhaan asian ratkaisemista ja on verovelvollisille eduksi, että kumoaminen tehdään jo Verohallinnossa.
Verohallinto voisi esitysluonnoksen mukaan jatkossa jättää automaattisesti tutkimatta myöhässä saapuneen vaatimuksen. Verohallinnon päätökseen jättää oikaisuvaatimus tutkimatta haettaisiin muutosta oikaisuvaatimuksella verotuksen oikaisulautakunnalta. Veronmaksajain Keskusliitto huomauttaa, että vaikka oikaisuvaatimuksen saapumishetki voi olla täysin riidaton, muutoksenhakuajan alkamishetki ei sitä useinkaan ole.
Veronmaksajain Keskusliitto katsoo, että automaattista tutkimatta jättämistä ei tulisi käyttää tilanteissa, joissa muutoksenhakuajan alkaminen riippuu sähköisen tiedoksiannon ajankohdasta ja tiedoksisaannin ajankohtaan liittyy vähäistäkin epäselvyyttä. Erityisen tärkeää tämä on 60 päivän muutoksenhakuaikaa koskevissa asioissa, joissa määräajan alkaminen määräytyy päätöksen tiedoksisaannin eikä verovuoden perusteella. Automaattisessa käsittelyssäkin tulisi pystyä yksiselitteisesti toteamaan paitsi oikaisuvaatimuksen saapumisaika, myös muutoksenhakuajan alkamisen ja päättymisen perusteet.
Automaattisessa tutkimatta jättämistä koskevassa päätöksessä olisi myös syytä yksilöidä selkeästi päätöksen tiedoksisaantipäivä, muutoksenhakuajan alkamis- ja päättymispäivä sekä oikaisuvaatimuksen saapumispäivä. Näin verovelvollinen pystyisi itse arvioimaan tutkimatta jättämisen oikeellisuuden ja tarvittaessa käyttämään muutoksenhakuoikeuttaan.
Jussi Junni Kati Hannikainen
toimitusjohtaja lakiasiainjohtaja