Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi vuoden 2027 tuloveroasteikosta ja tuloverolain muuttamisesta sekä eräiksi muiksi verolaeiksi
Veronmaksajain Keskusliiton lausunto valtiovarainministeriölle 12.8.2026
Esitysluonnoksessa ehdotetaan vuoden 2027 ansiotuloveroperusteita sekä muutoksia työsuhdeoptioiden ja henkilöstöantien verotukseen, yrittäjävähennykseen, yhteisetuuksien verotukseen, eräiden sosiaalietuuksien ja juomapakkausten panttitulojen verokohteluun, korkovähennysrajoitusten soveltamisalaan sekä rikosvahinkokorvausten takaisinperintää koskevien tietojen ilmoittamiseen tulorekisteriin.
1. Ansiotulojen verotus yleisesti
Esitysluonnoksen mukaan pieni- ja keskituloisten työn verotusta kevennettäisiin työtulovähennyksen muutoksilla yhteensä noin 230 miljoonalla eurolla. Lisäksi ansiotuloveroperusteisiin tehtäisiin 3,2 prosentin indeksitarkistus.
Veronmaksajain Keskusliitto kannattaa ansiotulojen verotuksen keventämistä. Pieni- ja keskituloisille suunnattu maltillinen työn verotuksen kevennys vahvistaa työnteon kannustimia ja kotitalouksien ostovoimaa.
Esitysluonnoksen ansiotuloveroperusteisiin tehtävät muutokset perustuvat hallitusohjelmaan sekä kevään 2025 puoliväliriihen kasvupakettiin. Veronkevennyksen mittaluokka on pienempi kuin vuoden 2026 alusta toteutunut kevennys, joka oli vaalikauden suurin hallituksen tuloveronkevennyksistä. Ehdotettu kevennys on kuitenkin merkittävä osa vaalikauden aikana toteutettua veropolitiikan kokonaisuutta, jossa työn verotusta on systemaattisesti kevennetty portaittain.
Yhteenlaskettuna vaalikauden yleisten ansiotuloverokevennysten mittaluokka tulee olemaan staattisen laskennallisesti noin 1,5 miljardia euroa vuositasolla, mikä vastaa karkeasti vaalikauden kulutusverotuksen nettokiristyksiä. Verotuksen painopistettä on näin siirretty työn verotuksesta kulutusveroihin, mitä voi pitää hyvin perusteltuna talouskasvua ja työllisyyttä kohentavana veropolitiikkana.
Esitysluonnoksen varsinainen 230 miljoonan euron veronkevennys työtulovähennykseen on kohdistettu palkkajakauman pieni- ja keskituloiseen osaan, rajautuen lähes kokonaan pois vähintään 60 000 euroa vuodessa ansaitsevilta. Indeksitarkistus taasen on kohdistettu kaikille tulotasoille tarkoituksena estää ansiotason noususta aiheutuvaa veroprosentin automaattinen kiristyminen progressiivisessa verotuksessa.
Kun otetaan huomioon esitysluonnoksen veroperusteet sekä ennustettu 3,2 prosentin ansiotason nousu noin 3 000–4 000 euroa kuukaudessa ansaitsevan palkansaajan veroprosentti on kokonaisuudessaan (ml. veronluonteiset maksut) alenemassa 0,3–0,4 prosenttiyksikköä vuonna 2027, mikä merkitsee vuodessa noin 150 euroa enemmän käteen.
Veronkevennyksen kohdennus pienituloisempaan päähän kiristää jossain määrin progressiota. Toisaalta vuonna 2026 suurimmat veronkevennykset tulivat kaikista korkeimmille palkkatasoille, kun noin 100 000 vuosipalkan tasolla iskeneitä korkeimpia marginaaliveroja alennettiin useammalla prosenttiyksiköllä 52 prosenttiin.
Koko vaalikauden veronkevennykset huomioiden tuloveroprosentti laskeekin eniten mediaanipalkkaa matalammilla tulotasoilla sekä kaikkein suurituloisimmilla yli 120 000 vuodessa ansaitsevilla, kun verrataan vuoden 2027 veroprosentteja vaalikauden alun vuoden 2023 veroprosentteihin.
Esitysluonnoksen pieni- ja keskituloisille suunnattu työn verotuksen kevennys ei koske eläketuloja eikä etuustuloja, koska se toteutetaan käytännössä työtulovähennyksen muutoksilla. Työtuloja ansaitsevan eläkeläisen verotus voi sen sijaan keventyä muutosten takia.
Perusvähennyksen ja tuloveroasteikon indeksitarkistus vaikuttaa taasen myös eläketulojen verotukseen. Eläketulovähennys on lisäksi sidottu kansaneläkkeeseen, jota nostaa kansaneläkeindeksi. Nämä tekijät pitävät huolen siitä, että eläkkeensaajien veroprosentti pysyy suunnilleen ennallaan vaikka eläkkeet nousevat työeläkkeen ja kansaneläkkeen indeksikorotusten myötä.
Toisaalta eläketulon lisäveron alarajaa ei ole sidottu indekseihin eikä siihen ehdoteta esitysluonnoksessa tarkistusta. Näin ollen työeläkeindeksin nousu nostaa uusia lisäveron maksajia 60 000 nimellisen tulorajan yli ja kiristää eläketulon lisäveroa. Myös eläketulovähennyksen poistuman kohdalla on nimellinen euroraja, jota ei ole tyypillisesti tarkistettu vuosittain. Se vaikuttaa kuitenkin toiseen suuntaan, veroprosenttia hieman keventäen.
Tämänhetkisillä eläkeindeksien ennusteilla suurimmalle osalle eläkkeensaajista ei ole huomattavia muutoksia kuitenkaan luvassa eläkeverotukseen suuntaan eikä toiseen ensi vuonna.
2. Työsuhdeoptioiden verotus
Esitysluonnoksessa ehdotetaan muutettavaksi työsuhteeseen perustuvaa osakeantia koskevaa TVL 66 §:ää niin, että muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön osakkeina saadun optioedun perusteella määrätty vero voitaisiin lykätä maksettavaksi luovutusvuoden verotuksessa tiettyjen edellytysten täyttyessä.
Veronmaksajain Keskusliitto pitää perusteltuna ratkaisua, että työsuhdeoption käytön perusteella määräytyvä ansiotulovero lykättäisiin hakemuksesta maksettavaksi vasta osakkeiden myyntivuoden verotuksessa ilman korkoa ja kuluja. Muutos parantaa työsuhdeoptioiden käyttökelpoisuutta kasvuyritysten kannustinjärjestelmissä ja pienentää verovelvollisen maksuvalmiusriskiä.
Ehdotettua veron laskentatapaa tulisi kuitenkin muokata jatkovalmistelussa siten, että lykättävän veron määrä lasketaan samaan tapaan kuin perintö- ja lahjaverotuksen sukupolvenvaihdoshuojennus sovellettaessa. Ensin laskettaisiin verojen määrä ilman optiotuloa, sitten optiotulon kanssa ja maksunlykkäyksen saisi näiden erotukselle.
Luonnoksen mukaan lykättäväksi veroksi katsottaisiin työsuhdeoptiotulon bruttomäärää vastaava suhteellinen osuus kaikista verovuoden ansiotuloveroista. Progressiivisessa verotuksessa optiotulo kasvattaa veroa tyypillisesti kuitenkin koko vuosituloihin suhteutettua veroastetta enemmän. Suhteellinen laskentatapa jättää siten verovelvollisen maksettavaksi jo option käyttövuonna osan juuri optiotulosta aiheutuvasta veronlisäyksestä, vaikka osakkeista ei ole saatu rahaa.
Näin ollen lykättävän veron laskentatapa ei paranna optioedun saavien verovelvollisen maksukykyä optimaalisella tavalla ehdotetun lakimuutoksen tavoitteiden mukaisesti. Vaikka ehdotettu sääntely parantaisi optioedun saavien maksuvalmiutta nykyisestä, ei se esitysluonnoksen muodossa kokonaan poistaisi optioedun käytön verotusta kiristävää vaikutusta tai optioedun käytöstä aiheutuvia verojen rahoitushaasteita. Optioedun saaminen olisi edelleen, tilanteesta riippuen, omiaan aiheuttamaan verovelvollisille merkittäviä ongelmia rahoittaa optioedun käytöstä johtuvat veroseuraamukset option käyttövuonna.
Lykkäyksen tulisi kattaa lähtökohtaisesti se veron lisäys, joka syntyy verrattaessa verovuoden veroja optiotulon kanssa ja ilman optiotuloa.
Optioedun saajille voi aiheutua rahoitusvaikeuksia myös tilanteessa, jossa merkittyjen osakkeiden arvo romahtaa tai menetetään lopullisesti esimerkiksi työnantajan konkurssitilanteissa. Tällöin option käyttöedusta määrätty vero laukeaa maksettavaksi, vaikkei verovelvollisen tosiallinen veronmaksukyky lisäänny lainkaan ja aiemmin saatu ja verojen laskentaperusteissa mukana ollut etu osoittautuu arvottomaksi. Ongelma ei sinällään ole uusi, mutta voi korostua ehdotetun uuden sääntelyn myötä, kun työnantajilla ei enää ole tarvetta maksaa optioedun liitännäistä rahasuoritusta käyttövuoden verojen maksua varten.
Veronmaksajain Keskusliitto huomauttaa, että lakiehdotuksen taustalle olevat tavoitteet huomioiden jatkovalmistelussa olisi syytä pohtia huojennuskeinoja näitä kohtuuttomia tilanteita varten ja tehdä lakiesitykseen tarvittavat muutokset.
Lykkäysedun myöntämiselle asetetut ehdot vaikuttavat pääosin perustelluilta ja kohtuullisilta. Jatkovalmistelussa on kuitenkin syytä pohtia, tulisiko lainsäädännön johdonmukaisuuden ja ymmärryttävyyden vuoksi optioedun käyttöajan alkamishetken aikaraja yhdenmukaistaa Tyel 70 §:n kanssa.
Veronmaksajain Keskusliitto huomauttaa myös, että lykkäysedun edellytykseksi ehdotettu kohdeyhtiön omaisuuden omaisuuslajien suhde on oikeuskysymyksenä erittäin tulkinnallinen ja omiaan aiheuttamaan veroriitoja. Yksittäisellä työntekijällä ei ole mahdollisuutta ennakolta varmistua, koostuuko työnantajayrityksen omaisuus juuri option käyttöhetkellä pääosin muusta kuin EVL 12 §:n mukaisesta muusta omaisuudesta.
Veronmaksajain Keskusliitto esittääkin, että huojennusedun soveltamisedellytyksiä jatkovalmistelussa lievennettäisiin niin, että huojennuksen voisi yhtiön omaisuuden omaisuuslajien välisesti suhteesta riippumatta saada tilanteissa, joissa työnantajayritys harjoittaa varsinaista elinkeinotoimintaa.
3. Henkilöstöantien verotus
Esitysluonnoksessa ehdotetaan henkilöstöanteja koskevaa säännöstä muutettavaksi poistamalla rajoitus, jonka mukaan säännös koskee vain tilanteita, joissa merkitään oman työnantajayhtiön osakkeita. Muutoksen jälkeen säännös voisi soveltua myös sellaisiin anteihin, jossa työsuhteen perusteella merkittäisiin muun kuin oman työantajayhtiön osakkeita.
Veronmaksajain Keskusliitto pitää esitettyä muutosta kannatettavana. Väärinymmärrysten välttämiseksi esityksen perusteluissa voitaisiin kuitenkin nimenomaisesti selostaa, mitä osakeannilla tarkoitetaan muiden kuin työnantajayhtiöiden osalta. TVL 66 a §:n aiemmissa perusteluissa (HE 73/2020) on nimenomaisesti todettu, että osakeannissa merkittävät osakkeet voivat olla joko uusia osakkeita tai työnantajayhtiön hallussa olevia omia osakkeita.
Muutosehdotus perustuu hallituksen kevään 2026 kehysriihen linjaukseen suunnattujen henkilöstöantien uudistamisesta siten, että tytäryhtiön palveluksessa olevalle työntekijälle voidaan antaa myös konsernin emoyhtiön osakkeita. Muutos parantaa listaamattomien konsernien mahdollisuuksia sitouttaa henkilöstöä ja saattaa erilaisissa konsernirakenteissa työskentelevät työntekijät nykyistä yhdenmukaisempaan asemaan.
4. Juomapakkausten panteista saadun tulon verotus
Esitysluonnoksessa ehdotetaan luonnollisen henkilön juomapakkausten panteista saaman tulon säätämistä verovapaaksi riippumatta siitä, onko kyse itse ostetuista vai kerätyistä pakkauksista.
Veronmaksajain Keskusliitto pitää esitettyä verovapaussäännöstä ja sen perusteluja ymmärrettävänä yksinkertaistuksena tuloverolakiin.
Nykyinen sääntely ei mahdollista pullopanttitulojen katsomista verovapaiksi, mikä on johtanut erikoiseen ristiriitaan käytännön elämän ja oikean laintulkinnan välillä. Veronmaksajain Keskusliiton käsityksen mukaan pullopanttituloja ei juurikaan ole Verohallinnolle ilmoitettu ja toisaalta vähäisten pullopanttitulojen ilmoittamisen seuranta on käytännössä mahdotonta. Toisaalta jatkossakaan ei ole perusteltua pitää laajamittaista, elinkeinotoiminnan tunnusmerkit täyttävää pullojen keräystoimintaa verovapaana toimintana.
Panttiin perustuvan palautusjärjestelmän piiriin lukeutuvien juomapakkausten keräämisen ja siihen liittyvän tulojen hankkimisen voi arvioida olevan toimintana pienimuotoista ja täyttävän elinkeinotoiminnan tunnusmerkit harvoin. Kuten esitysluonnoksessakin todetaan, pullopanttituloista muodostuvan verotulokertymän voi arvioida olevan pieni, ja pullopanttitulojen veroilmoitusvelvollisuus ei ole yleisesti kovin tunnettu.
Kun otetaan huomioon kyseisen toiminnan verotulopotentiaalinen vähäisyys, ilmoitusvelvollisuuden heikko tunnettuus sekä verovelvollisille aiheutuva verotulopotentiaaliin nähden suhteellisesti melko suuri hallinnollinen taakka, on kyseisten tulojen säätäminen verovapaaksi perusteltua ja ymmärrettävää arjen sujuvoittamiseksi.
Toiminnan verovapautta voi pitää toisaalta perusteltuna myös ympäristön ja verotuksen neutraliteetin näkökulmasta. Pullopanttitulojen hankkimista voi pitää luonteeltaan verraten poikkeuksellisena, minkä vuoksi on vaikea nähdä, että niiden säätäminen verovapaaksi muodostaisi ennakkotapauksen laajamittaisempiin tuloverovapautta koskeviin vaatimuksiin.
5. Lastensuojelulain mukaisten taloudellisen tukien verotus
Esitysluonnoksessa ehdotetaan lastensuojelulain nojalla myönnettävien taloudellisten etujen säätämistä verovapaiksi sosiaalietuuksiksi.
Veronmaksajain Keskusliitto kannattaa lastensuojelulain nojalla maksettavien etujen säätämistä verovapaiksi.
Lastensuojelulain mukaiset taloudelliset tuet vastaavat luonteeltaan muita verovapaita sosiaalietuja, mutta niiden verokohtelu ei ole ollut yhtä selkeä. Tukien lisääminen verovapaita sosiaalietuuksia koskevaan tuloverolain 92 §:ään yhtenäistää ja selkeyttää niiden verokohtelua.
Ehdotetun säännöksen soveltamisalaa voisi kuitenkin tulkintatilanteiden välttämiseksi kuvata perusteluissa täsmällisemmin. Esitysluonnoksen mukaan verovapaus koskisi yksilöllisesti harkittuja ja tarveperusteisia tukia, jotka eivät ole vastiketta työstä tai ansiotoiminnasta. Sanan “tuki” käyttäminen myös viittaa siihen, että verovapaus koskisi vain vastikkeettomia suorituksia. Tämän perusteella verovapaus ei koskisi esimerkiksi lastensuojelulain 23 ja 46 §:ssä tarkoitettuja edunvalvojan tai perhehoitajan palkkioita, mikä olisi syytä nimenomaisesti todeta esityksen perusteluissa.
Verovapaiksi säädettävien suoritusten ilmoittamiskäytännöt ja tosiasiallinen verotus ovat vaihdelleet, joten verotuottovaikutusta on vaikea arvioida tarkasti. Vaikutus julkiseen talouteen on esitysluonnoksen mukaan joka tapauksessa vähäinen.
Jussi Junni Mikael Kirkko-Jaakkola
toimitusjohtaja pääekonomisti