Veronmaksajien linjaukset vaalikaudelle 2019–2023: Kevennyksiä enemmän kuin kiristyksiä, kestävyyttä rakenneuudistuksilla, menot kurissa

Veronmaksajain Keskusliitto esittää talous- ja veropolitiikan ankkuroimista vaalikaudella 2019–2023 selkeisiin perusperiaatteisiin.

Verotuksen yleistä tasoa on syytä maltillisesti alentaa ja kevennyksiä on tehtävä enemmän kuin kiristyksiä. Ansiotulojen verotusta on kevennettävä kautta linjan, kaikilla tulotasoilla. Väestön ikääntymisestä johtuvaa julkisen talouden kestävyysvajetta on purettava rakenneuudistuksilla. Julkiset menot on pidettävä koko vaalikauden ajan tiukasti kurissa. Jos lisäsopeutusta tarvitaan, se on tehtävä menosäästöillä, ei veronkiristyksillä. Työllisyyden osalta on syytä tavoitella 75 prosentin työllisyysastetta.

Veronmaksajien toimitusjohtaja Teemu Lehtinen pitää talous- ja veropolitiikan tärkeimpänä tavoitteena Suomen pitämistä kestävän kasvun ja paranevan työllisyyden tiellä tilanteessa, jossa pelkkään viennin vetoon ei voi enää tuudittautua. Tämä edellyttää määrätietoisen kasvuhakuista finanssipolitiikkaa vaalikaudella 2019–2023.

– Paluuta takavuosien pitkittyneestä taantumasta tuttuun kiristyvien verojen, hiipuvan ostovoiman ja supistuvan kansantalouden kierteeseen ei saa tulla, toteaa Lehtinen.

Veronmaksajat esittää vaalikaudelle 2019–2023 neljää keskeistä talous- ja veropolitiikan ankkuriperiaatetta:

1) Verotuksen yleistä tasoa on maltillisesti alennettava, kevennyksiä enemmän kuin kiristyksiä

Kansantalouden veroasteen nousuun saatiin käänne tällä vaalikaudella. Verotuksen jatkuvat kiristykset taitettiin kevennyksiksi ja hyvät tulokset ovat nyt kaikkien nähtävillä. Kotimainen kysyntä on palkkamaltista huolimatta vahvistunut. Kansantalous on edellisen vaalikauden supistumisen jälkeen käännetty vahvaan kasvuun. Työllisyys paranee. Julkista taloutta on onnistuttu tasapainottamaan. Veropolitiikka on osaltaan tukenut tätä vahvaa talouskehitystä. Ensi vaalikaudella verotuksen yleistä tasoa on edelleen maltillisesti alennettava, eikä veroaste saa ainakaan nousta.

2) Ansiotulojen verotusta on kevennettävä kautta linjan, kaikilla tulotasoilla

Ansiotulojen verotuksen laajapohjainen keventäminen on paras tapa kannustaa työntekoa, ahkeruutta, yrittämistä, osaamisen kartuttamista ja uralla etenemistä. Se on avain ostovoiman ja yksityisen kulutuskysynnän kohenemiseen myös maltillisten palkkaratkaisujen oloissa. Suomen on oltava kilpailukykyinen palkkaverotuksessa. On verotettava mieluummin haittoja kuin hyödyllisiä asioita, kuten työntekoa. Ensi vaalikaudella on kevennettävä ansiotulojen verotusta kautta linjan, kaikilla tulotasoilla.

3) Kestävyysvajetta on purettava rakenneuudistuksilla

Julkiseen talouteen kohdistuu pitkällä aikavälillä väestön ikääntymisestä johtuva kestävyysvaje, jota on purettava rakenneuudistuksilla. Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä sosiaaliturvan uudistukset ovat tällöin avainasemassa. Niiden on johdettava julkisten palvelujen tuottavuuden kohenemiseen ja työnteon kannustimien paranemiseen. Uudistuksilla on saatava aikaan kustannussäästöjä ja niiden on edistettävä työllisyysasteen nousua.

4) Julkista taloutta on tarvittaessa sopeutettava menosäästöillä

Näköpiirissä ei ole tarvetta uusille leikkauslistoille, mutta julkiset menot on pidettävä tiukasti kurissa. Tilanne voi myös vaalikauden aikana muuttua. Mahdollisesti tarvittava julkisen talouden lisäsopeutus on tehtävä menosäästöillä, ei verotusta kiristämällä.

Verotuksen kehittämistä koskevat linjaukset:

• Ansiotulojen verotusta kevennetään vähintään miljardilla eurolla. Kevennys toteutetaan kautta linjan, kaikissa tuloluokissa. Valtion tuloveroasteikkoon vuosiksi 2013-2019 säädetty väliaikainen solidaarisuuskorotus poistetaan asteittain osana kevennysten kokonaisuutta. Muita kevennyksiä painotetaan pieni- ja keskituloisille. Tuloveroperusteita muutetaan vuosittain niin, että yleisen ansiotason nousun sekä sosiaalivakuutusmaksujen muutosten verotusta kiristävä vaikutus puretaan. Tämä ei ole kevennys, vaan estää verotuksen muutoin tapahtuvan kiristymisen. Eläkkeiden verotusta kevennetään saman verran kuin palkkaverotusta, ja eläketulojen perusteettomasta lisäverosta luovutaan.
• Yhteisöverokanta voidaan pitää toistaiseksi ennallaan 20 prosentissa, mutta kilpailuaseman mahdollisesti muuttuessa on oltava valmius alentaa yhteisöverokantaa 15-18 prosenttiin.
• Pääomatulojen verotusta ei kiristetä.
• Piensijoittajan osakesäästötili otetaan käyttöön.
• Asuntolainojen korkovähennyksen asteittainen leikkaaminen lopetetaan ja korkovähennys vakiinnutetaan. Asuntokauppoihin kohdistuvaa varainsiirtoveroa alennetaan.
• Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä nostetaan sadalla eurolla 2500 euroon.
• Työmatkakulut ja muut työssä käymisestä aiheutuneet kustannukset vähennetään lähtökohtaisesti todellisen suuruisina.
• Auton hankintaan kohdistuvaa autoveroa alennetaan, minkä yhteydessä korotetaan maltillisesti ja asteittain auton käytön aikaista ajoneuvoveroa. Liikenteen verotuksen kokonaisuutta ja eri uudistusvaihtoehtoja selvitetään vaalikauden aikana.
• Perintö- ja lahjaveroasteikkoja huojennetaan ja perintöveroasteikon alarajaa korotetaan.
• Kiinteistöverotuksen verotusarvojen määritystä uudistettaessa huolehditaan siitä, että uudistus ei johda yleiseen kiinteistöverotuksen tason nousuun eikä tuota kohtuuttomia kiinteistökohtaisten verojen korotuksia. Kuntia ei pakoteta kiinteistöveron kiristämiseen. Kiinteistöveroprosenttien alarajoja on alennettava, jotta tämä on mahdollista kaikissa kunnissa, kun kiinteistöverotuksen arvostusjärjestelmä uudistetaan. Lisäksi yksittäisen kiinteistön verotusarvon vuosittaista muutosta on rajoitettava, jotta uudistus ei aiheuta kohtuuttomia veronkorotuksia. Kiinteistöveroprosenteissa säilytetään myös ylärajat.
• Kulutusverojen korotuksia voidaan harkita osana kokonaisuutta, jossa ansiotulojen verotusta kevennetään tuntuvasti ja muutosten yhteisvaikutus on ostovoimaa lisäävä. Kulutusverojen korotukset on suunnattava ensisijaisesti haittoihin kohdistuviin valmisteveroihin. Liikennepolttoaineiden ja kuluttajasähkön verotusta voidaan korottaa verotuksen ympäristöohjauksen vahvistamiseksi. Terveyshaittoihin kohdistuvien alkoholiveron, tupakkaveron ja virvoitusjuomaveron maltillinen korottaminen on edelleen perusteltua. Muoviveron käyttöönottoa selvitetään.

Rakenneuudistukset: sosiaaliturva ja sosiaali- ja terveyspalvelut kuntoon

Vaalikauden aikana on käynnistettävä sosiaaliturvan uudistus.

Kun kehitetään tulonsiirtojärjestelmiä, lähtökohtana tulee olla niiden, palvelumaksujen ja progressiivisen tuloverotuksen yhteisvaikutusten tarkastelu. Kokonaisuuden tulee olla aina omatoimisuuteen ja aktiivisuuteen kannustava ja suoranaisia kannustinloukkuja on purettava. Perhekustannusten tasaus toteutuu tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti verovapaiden lapsilisien avulla. Sosiaaliturvan uudistuksen on edistettävä tavoitetta työllisyysasteen nostamisesta 75 prosenttiin.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen (sote) on vaalikauden toinen tärkeä rakenneuudistus. Se on myös merkittävä verouudistus.

Toteutuvasta sote-mallista riippumatta uudistuksen perustavoitteena on oltava kustannuspaineiden purkaminen toimintaa tehostamalla ja järkeistämällä, ei verotusta kiristämällä. Sote-uudistuksen on johdettava tavoiteltuihin kustannussäästöihin parantamalla palveluiden tuottavuutta, ei tinkimällä palveluiden laadusta.

Sote-uudistus on käynnistettävä valtion rahoituksella siten, että kaikki maakunnat sitoutuvat yhteisesti sovittaviin kustannusraameihin. Soten rahoituksessa ei tarvita jatkossakaan uusia itsenäisiä alueellisia verottajia, jotka tulisivat nykyisten rinnalle. Maakuntien rahoituksen kehittämisen vaihtoehtoja tulee selvittää vaalikauden aikana. Selvityksessä on huomioitava uudistuksen toimeenpanosta saatavat kokemukset.

Lisätiedot:
toimitusjohtaja Teemu Lehtinen, p. 0400 414 652

Liite: Talous- ja veropolitiikan linjat vaalikaudelle 2019–2023 -ohjelma