Varojenjako yrityksen kannalta

Varojen jako yrityksen kannalta

Yrityksen varojenjako on yleensä voitonjakoa tai muuta omaisuuden jakamista. Kysymys on yleensä osakeyhtiön tai henkilöyhtiön varojen jaosta. Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiö voi jakaa varoja seuraavasti:

• Osingonjako ja jako vapaan oman pääoman rahastosta.
• Osakepääoman alentaminen. Pääomanpalautuksena osakkeenomistajille voidaan jakaa varoja osakepääoman sekä aikaisemman lain mukaisten ylikurssirahaston ja vararahaston alentamisen yhteydessä.
• Omien osakkeiden hankkiminen ja lunastaminen.
• Yhtiön purkaminen. Kun yhtiön toiminta lopetetaan selvitystilan vuoksi, yhtiölle velkojen maksun jälkeen jäävä netto-omaisuus saadaan jakaa osakkeenomistajille tai muulle yhtiöjärjestyksen määräämälle taholle.

Rahana tapahtuva yllä luetelluin keinoin tapahtuva varojenjako ei yleensä aiheuta yhtiölle veroseuraamuksia. Tilikauden verotettavasta tulosta osakeyhtiö on jo maksanut yhteisöveroa. Henkilöyhtiön tulolähteen tulos jaetaan yhtiömiehille verotettavaksi tulo-osuuksina, eikä henkilöyhtiötä veroteta erikseen voiton jaosta.

Joissakin erityistilanteissa myös varoja jakavalle yritykselle voi tulla veroseuraamuksia.

Osingonjako in natura

Osakeyhtiö voi maksaa osingon rahan sijaista myös muuna omaisuutena (in natura -osinko). Muuna omaisuutena saadun osingon määräksi katsotaan osinkona saadun muun omaisuuden käypä arvo sinä päivänä, kun osinko on nostettavissa. Muuna omaisuutena saatuun osinkoon sovelletaan osinkoverotuksen yleisiä säännöksiä eikä osinkoverotukseen siten vaikuta osinkona saadun omaisuuden luonne.

In natura -osinkoa jakavan yhtiön näkökulmasta kysymys on omaisuuden luovutuksesta käypään arvoon sinä päivänä, kun osinko on nostettavissa. Lähtökohtaisesti osinkona jaettavan omaisuuden käypä arvo on osinkoa jakavan yhtiön tuloverotuksessa veronalaista tuloa ja omaisuuden poistamaton hankintameno vähennetään kuluna. Joissakin erityistilanteissa omaisuuden luovutushinta voi olla verovapaata tuloa ja hankintameno vähennyskelvoton, esimerkiksi verovapaiden käyttöomaisuusosakkeiden luovutustilanteissa. 

Yhtiön purku

Yhtiön purkautuminen tarkoittaa osakeyhtiön lopettamista. Purkautuvan yhteisön verotuksessa vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden sekä muun omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa vastaava määrä. Säännös koskee purkautuvasta yhtiöstä jako-osana siirtyvää omaisuutta ja pitkävaikutteisia menoja. Jos purettavassa osakeyhtiössä on pelkästään rahaa, ei siitä aiheudu yhtiölle veroseuraamuksia.

Yhtiöllä voi olla purkautumistilanteessa myös yritysjärjestelyiden, liiketoimintakaupan tai purkautumisen seurauksena syntynyttä liikearvoa taseessaan. Tällaiset liikearvot tulee tulouttaa todennäköiseen luovutushintaansa yhtiötä purettaessa. Yhteisön toiminnan perusteella syntynyttä liikearvoa eli goodwilliä ei kuitenkaan voida purkutilanteessa käsitellä jako-osana luovutettavana omaisuutena.

Peitelty voitonjako

Peitellyllä osingolla tarkoitetaan osakeyhtiön varojen siirtämistä osakastaholle tavalla, joka todelliselta luonteeltaan onvarojenjakoa.

Yhtiö voi maksaa osakkaalle hintana, vuokrana, korkona tai muuna kustannuksena olennaisesti enemmän tai veloittaa olennaisesti vähemmän kuin mitä olisi veloittanut ulkopuoliselta henkilöltä. Peiteltyä osinkoa muodostuu silloin, kun osakkaan ja yhtiön välisissä toimissa välillä on olennaisesti poikettu käyvästä hinnasta yhtiön vahingoksi.

Jos on ilmeistä, että yhtiö on jakanut peiteltyä osinkoa, on peiteltyä osinkoa jakavan yhtiön verotuksessa meneteltävä niin kuin olisi käytetty käypää hintaa. Yhtiölle tuloutetaan saamatta jäänyt tulo tai perusteetta vähennetty meno. Lisäykset kohdistetaan sille verovuodelle, jonka tulokseen peitelty osingonjako vaikuttaa.

Varojen jakaminen henkilöyhtiössä

Henkilöyhtiön tulo jaetaan vastuunalaisille yhtiömiehelle verotettavaksi ansio- ja pääomatulona. He voivat tehdä yksityisnostoja, eikä siitä veroteta heitä erikseen.

Yhtiömiehen ottaessa yhtymästä kiinteistön, rakennuksen, arvopaperin tai oikeuden, katsotaan luovutushinnaksi omaisuuden tai oikeuden todennäköinen luovutushinta, jolloin mahdollinen realisoitumaton arvonnousu lisätään yhtymän tuloon.

Muun yhtymästä otetun omaisuuden, palvelun tai etuuden luovutushinnaksi katsotaan alkuperäinen hankintameno tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan varojen siirtyminen yksityiskäyttöön

Yksityinen elinkeinonharjoittaja maksaa useimmiten sekä ansio- että pääomatuloveroa elinkeinotoiminnan tulosta. Hän voi yksityisottona nostaa varoja itselleen, milloin haluaa. Yksityinen elinkeinonharjoittaja omistaa omaisuutensa itse siitä huolimatta, onko se elinkeinotoiminnan käytössä vai yksityiskäytössä. Omaisuuden käyttö ratkaisee, kummalle puolelle se kuuluu.

Jos elinkeinotoiminnan varoihin kuuluva varallisuus siirtyy yksityisottona yrittäjän yksityiseen käyttöön, siirtyville varallisuuserille on määriteltävä arvo. Varallisuuden arvona (luovutushintana) on vaihto- tai käyttöomaisuuden sekä muun omaisuuden osalta niiden alkuperäinen hankintameno tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta eli käypä arvo. Verotuksessa tästä luovutushinnasta vähennetään yksityisottona siirtyneiden varallisuuserien verotuksessa poistamattomat hankintamenot.

Yksityiskäyttöönotto ei realisoi hyödykkeen arvonnousua. Yksityisen elinkeinonharjoittajan yksityiskäyttöönotossa omaisuuden alkuperäinen hankintameno muodostaa enimmäismäärän, joka voidaan huomioida yksityistalouteen siirtyvän omaisuuden luovutushintana. Jos elinkeinotoiminnassa on tehty poistoja siten, että omaisuuden poistamaton hankintameno alittaa yksityiskäyttöönotossa siirtyvän omaisuuden luovutushinnan, palautuu luovutushinnan ja poistamattoman hankintamenon erotus yksityiskäyttöönottovuoden elinkeinotoiminnan tuotoksi. Irtaimeen käyttöomaisuuteen kuuluvan omaisuuserän luovutushinta tuloutetaan kuitenkin epäsuorasti vähentämällä se irtaimen käyttöomaisuuden menojäännöksestä.