Veronsaajien oikeudenvalvonta

Verohallinto on julkaissut 17.9.2025 päivätyn ohjeen Veronsaajien oikeudenvalvonta Verohallinnossa (linkki). Veronsaajien oikeudenvalvontatehtävää hoitaa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö, joka valvoo valtion, kunnan, seurakunnan ja Kansaneläkelaitoksen oikeutta verotuksessa ja verotusta koskevassa muutoksenhaussa.

Verohallinto antaa oikeudenvalvontayksikölle tiedoksi tekemänsä tai verotuksen oikaisulautakunnan tekemät päätökset silloin, kun kysymyksessä on oikeudellisesti tulkinnanvarainen asia. Edellytyksenä on myös, että asia on ratkaistu veronsaajan vahingoksi. Tämä koskee kaikkia muutoksenhakukelpoisia ratkaisuja, kuten ennakkoratkaisuja, verotuspäätöksiä, muutosverotuspäätöksiä ja oikaisuvaatimukseen annettuja päätöksiä.

Oikeudenvalvontayksikkö hakee muutosta pääsäännön mukaan silloin, kun muutoksenhaku on lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai verotus- tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi tarpeen. Tiedoksi annettavassa tapauksessa tulee siten olla esillä merkittävä laintulkintaa koskeva oikeuskysymys, johon myöhemmin mahdollisesti annettavalla tuomioistuimen ratkaisulla on merkitystä käsiteltävänä olevaa yksittäistä tapausta laajemmin. Näytön arviointiin (tosiseikkojen oikeellisuus, selvityksen riittävyys) liittyviin kysymyksiin oikeudenvalvontayksikkö ei pääsäännön mukaan hae muutosta.

Pienten riita-asioiden oikeudenkäyntimenettely muuttuu

Hallitus esittää lainmuutoksia (He 89/2025), jotka muuttavat pienten riita-asioiden menettelyä. Muutosten tavoitteena on parantaa oikeuden saatavuutta asuinhuoneiston vuokraa ja häätöä koskevissa riita-asioissa kehittämällä niitä varten yksinkertaistettu oikeudenkäyntimenettely, jossa asianosaisen oikeudenkäyntikuluriski on matala.

Muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.4.2026. 

Pienten riita-asioiden menettelyssä käsiteltäisiin asuinhuoneiston vuokrasuhteeseen perustuvat riita-asiat, jotka koskisivat enintään 10 000 euroa. Menettelyssä voitaisiin käsitellä myös muita kuin rahassa mitattavia vaatimuksia, jos ne perustuisivat asuinhuoneiston vuokrasuhteeseen. Menettelyssä käsiteltäisiin vain riitaisia asioita. Jos riidattomana vireille pantu asia riitautuisi tai siinä haettaisiin yksipuolisen tuomion jälkeen takaisinsaantia, se käsiteltäisiin pienten riita-asioiden menettelyssä. 

Sähköinen asiointi olisi pienten riita-asioiden menettelyssä vahva pääsääntö. Pienten riita-asioiden menettelyssä haastehakemuksen ja vastauksen sisältövaatimukset olisivat nykyistä matalammat. Suullista valmisteluistuntoa ei lähtökohtaisesti toimitettaisi, vaan asia, jota ei voitaisi ratkaista kirjallisesti, siirrettäisiin suoraan pääkäsittelyyn, jossa voitaisiin hyödyntää etäyhteyksiä.

Määrää, jolla hävinnyt asianosainen voitaisiin velvoittaa korvaamaan voittaneen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, olisi rajoitettu. Oikeudenkäyntikulukorvauksen määrä olisi 500 euroa, jos juttu ratkaistaan kirjallisessa menettelyssä, ja 1 000 euroa, jos asiassa toimitetaan pääkäsittely, minkä lisäksi korvausta voitaisiin tuomita 310 euron suuruisen oikeudenkäyntimaksun verran ja poikkeustapauksissa asianosaiselle aiheutuneista erityisistä kuluista. 

Kulujen rajoitetulla korvaamisella pyritään ohjaamaan asianosaisia ajamaan asiaansa itse ilman avustajaa tai muun kuin nykyiset kelpoisuusvaatimukset täyttävän avustajan avulla. Oikeudenkäyntiavustajana voisi toimia rehellinen, tehtävään sopiva ja kykenevä täysi-ikäinen henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu.

Uutta oikeuskäytäntöä

Ulosotossa kevytyrittäjän saamia tuloja pidettiin palkkana

A oli tehnyt tilaajien kanssa sopimukset asiantuntijana toimimisesta ja sopinut laskutuspalveluyrityksen kanssa, että hän laskuttaa sen kautta työsuorituksiinsa perustuvat saatavat tilaajilta. Laskutuspalveluyritys oli oman palkkionsa sekä ennakonpidätysten ja työnantajan sairausvakuutusmaksujen vähentämisen jälkeen maksanut A:lle tämän saatavat.

Korkein oikeus katsoi, että A:n saamaa tuloa oli pidettävä ulosottokaaren 4 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuna palkkana.

KKO 17.9.2025 T:1083 eli ennakkopäätös KKO:2025:78

Sisällysluettelo