Työsuhteeseen perustuva osakeanti

Verohallinto on julkaissut 29.9.2025 päivätyn ohjeen Työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotus (linkki). Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen KHO 2025:7 johdosta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että työsuhdeoptiosta ei ole kyse silloin, kun osakeannissa samanaikaisesti mitätöitiin vastaava määrä työntekijällä olleita optio-oikeuksia. 

Alennus 10 prosenttia

Ansiotuloa on etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää hintaa alempaan hintaan. Etu on veronalaista siltä osin kuin osakkeen tai osuuden hinnasta saatu alennus on enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen tai osuuden käyvästä hinnasta. Jos etu ei ole henkilöstön enemmistön käytettävissä, saatu alennus on koko määrältään veronalaista tuloa. Säännöksessä mainittu verovapaa 10 prosentin alennus on siten mahdollinen ainoastaan, jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä.

Käyvällä hinnalla tarkoitetaan julkisesti noteerattujen osakkeiden osalta osakeantipäätöstä edeltäneen kalenterikuukauden ajalta laskettua keskimääräistä hintaa. Jos osakkeiden ensimmäistä julkista noteerausta seuraavan kalenterikuukauden keskihinta on tätä alempi, edun veronalaisuus määräytyy ja veronalaisen tulon määrä lasketaan mainitun alemman hinnan perusteella. Ensimmäistä noteerausta seuraavan kalenterikuukauden keskihinnan käyttäminen koskee myös yhtiön listautumistilanteita.

Muiden kuin pörssissä tai säännellyllä markkinapaikalla noteerattavien yhtiöiden osakkeiden merkintähetken käypää hintaa määrättäessä voidaan muun selvityksen puuttuessa lähtökohtana pitää Verohallinnon ohjeessa Yritysvarallisuuden arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa esitettyjä arvostamisperiaatteita.

Työsuhteeseen perustuva osakeanti muussa kuin julkisesti noteeratussa yhtiössä

Edellytykset täyttävässä työsuhteeseen perustuvassa osakeannissa veronalaista tuloa muodostuu vain siltä osin kuin merkintähinta alittaa osakkeelle lasketun matemaattisen arvon, jota on oikaistu tietyillä erillä. Säännös koskee ainoastaan muita kuin julkisesti noteerattuja yhtiöitä ja sitä voidaan soveltaa ainoastaan, jos kaikki säännöksessä mainitut edellytykset täyttyvät.

Yhtiön täytyy harjoittaa elinkeinotoimintaa ja pääosan yhtiön omaisuudesta täytyy palvella elinkeinotoimintaa. Osakeannin tulee olla henkilöstön enemmistön käytettävissä. Tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisuus osakemerkintään tulee olla yli puolella henkilöstöstä.

Etu voi olla verovapaa ainoastaan silloin, kun työntekijä voi merkitä työnantajanaan toimivan yhtiön osakkeita. Lisäksi verovapautta voidaan soveltaa myös yhtiön toimitusjohtajan tekemään osakemerkintään. Sen sijaan verovapaus ei sovellu hallituksen ja hallintoneuvoston jäseniin, elleivät he ole myös työsuhteessa yhtiöön ja saa tästä työskentelystä palkkaa.

Säännöksen soveltamisalan ulkopuolella ovat myös muun muassa omistajat, joilla jo on huomattava omistusosuus yhtiössä: säännöstä ei sovelleta silloin, kun verovelvollisen, hänen perheenjäsenensä tai heidän yhdessä omistamansa osuus suoraan tai välillisesti ylittää kymmenen prosenttia yhtiön osakkeista tai vastaavan osuuden yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. 

Ulkomaantyöskentely ja työnantajan maksamat kustannukset

Verohallinto on julkaissut 29.9.2025 päivätyn kannanoton Työnantajan maksamien kustannusten ja asettautumispalveluiden verotus kansainvälisissä työskentelytilanteissa (linkki). Kannanotossa käsitellään 1.1.2025 alkaen voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä oikeus- ja verotuskäytäntöä.  

Osa työnantajan maksa­mista kustannuk­sista on säädetty vero­vapaaksi. Osa työnantajan maksamista relocation-kustannuksista on kuitenkin sellaisia, joista ei ole erityisiä säännöksiä tuloverolaissa, vaan niiden verotuskohtelu perus­tuu sekä oikeus- ja verotuskäytäntöön.

Verovapaita työnantajan maksamia kustannuksia voivat olla työntekijän ja tämän perheen matkakustan­nukset, muuttotavaran rahtikustannukset, työ- tai oleskelu­luvan hankintakustannukset, rokotus­ten ja tarvittavien lääkärin­todistusten kustannukset, komennusmatkavakuutuksen vakuutusmaksut, komennus­valmennuskulut, sekä lasten koulumaksut.

Lisäksi työnantaja saattaa järjestää työn­tekijälle erilaisia toiseen maahan asettau­tumista ja käytännön asioiden hoitamista helpottavia palveluja (niin sanotut relocation-palvelut). Näitä voivat olla esimerkiksi verotukseen liittyvien asioiden hoitaminen (esim. verotunnisteen ja verokortin hakeminen, veroilmoituksen laatiminen), pankki­tilin avaaminen, henkilötunnuksen hakeminen, tarvittavien viranomais­rekisteröintien hoitaminen, sosiaaliturvajär­jestel­mään liittyminen, julkisen liikenteen lippujen hankkiminen, asuinalueisiin ja paikallisiin palveluihin tutustuminen sekä asunnon etsiminen.

Työnantajan maksama palvelu, joka sisältää työntekijän henkilökohtaisten viran­omais­asioiden tai vastaavien velvoittei­den hoitamista, syntyy työntekijälle veronalainen etu. Tämä koskee palveluja, jotka eivät kuulu verovapaisiin palveluihin (lupien, henkilötunnuksen ja veronumeron hakeminen). Jos työn­antaja maksaa myös työntekijän perheenjäsenille vastaavia palveluja, perheenjäsenten osuus työn­antajan maksamista kustannuksista katsotaan työntekijän veronalaiseksi eduksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksessä KHO 2020:155 käsitelty relocation-paketti sisälsi asunnon etsimiseen, vuokrasopimuk­seen, pankki- ja vakuutusasioiden hoitoon sekä viranomaisrekisteröinteihin, sosiaaliturvaan ja veroasioihin liittyviä palveluja. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tällaisten palveluiden kustannusten korvaamisessa on kyse työn­tekijän elantokustannusten korvaamisesta, jolloin työntekijälle syntyy palve­lusta veronalainen etu.

Ennakkopäätöksessä KHO:2020:155 palvelun­tarjoaja etsi työntekijälle asuntoa siten, että asunnon vuokrasopimus solmittiin työntekijän ja vuokranantajan välille. Jos kyse sitä vastoin olisi työnantajan vuokraamasta asunnosta, asunnon etsintään ja vuokrasopimuksen laadintaan liittyvät kulut ovat työnantajalle kuuluvia kustannuksia, joista ei synny työntekijälle veronalaista etua.

Uutta oikeuskäytäntöä

Säästöhenkivakuutuksen lahjoitus puolisolle

A:n aviopuolisolla oli laskuperustekorollinen säästöhenkivakuutus, joka oli tarkoitus lahjoittaa A:lle. Lahjasta A:lle tuli maksettavaksi lahjavero. A:n oli tarkoitus tehdä säästöhenkivakuutuksen takaisinosto vuoden kuluttua lahjoituksesta. Verohallinto oli antanut asiassa tuloverotuksen osalta ennakkoratkaisun, jonka mukaan vakuutusyhtiön takaisinostossa maksama vakuutussuoritus olisi koko määrältään A:n veronalaista pääomatuloa. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen.

A:n kannalta kyse oli lahjana saaduista ja lahjaverotuksessa jo lukuun otetuista varoista. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n saamana veronalaisena muuna pääomatulona oli pidettävä vain lahjaverotuksessa käytetyn säästöhenkivakuutuksen käyvän arvon ylittävää osaa vakuutuksen takaisinoston perusteella hänelle maksettavasta määrästä.

Verohallinnon ennakkoratkaisu verovuodelle 2024.

KHO 26.9.2025 T:2106 eli ennakkopäätös KHO:2025:64 (äänestys 4-1 ja esittelijän eriävä mielipide)

Kasinopelaamisessa voi syntyä verotettavaa tuloa vaikka pelitappiot ylittävät pelivoitot

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun 28.5.2025 1225/2025 mukaan ETA-alueen ulkopuolella satunnaislukugeneraattoria käyttävillä internetkasinoilla tapahtuva kasinopelaaminen oli harrastustoimintaa. Asiassa oli ratkaistavana, voiko tällaisesta kasinopelaamisesta saaduista pelivoitoista muodostua veronalaista tuloa, jos pelitappiot ylittävät pelivoittojen määrän verovuositasolla.

Keskusverolautakunta totesi, että pelivoitot olivat veronalaista tuloa tuloverolain 29 §:n 1 momentin ja 110 §:n 1 momentin nojalla silloinkin, kun ne käytettiin pelipanoksena uuteen peliin.

Tuloverolain 31 §:n 4 momentin nojalla vähennyskelvottomina elantomenoina pidettäviä harrastustoiminnan menoja voitiin katsoa vähennyskelpoiseksi tuloverolain 29 §:n 1 momentissa tarkoitettuina tulonhankkimismenoina silloin, kun ne kohdistuivat tietyn tuloerän hankkimiseen. Keskusverolautakunta katsoi, että jokainen peli oli yksittäinen tapahtuma, eikä hävityllä panoksella ollut vaikutusta voittomahdollisuuteen seuraavassa pelissä. Siten hävittyyn peliin kohdistuvaa pelipanosta ei voitu pitää voitolliseen peliin kohdistuvana tulonhankkimismenona. Hakijalle muodostui verotettavaa tuloa, kun yksittäinen pelivoitto ylitti peliin kohdistuvan pelipanoksen määrän.

Ennakkoratkaisu verovuodelle 2025.

Keskusverolautakunta 22.9.2025 nro 39 (ei lainvoimainen)

Sisällysluettelo