TaxFax nro 16 • 22.3.2017
Matkakustannusten vähentäminen
Verohallinto on julkaissut 9.3.2017 päivätyn ohjeen Liikkeen- ja ammatinharjoittajien sekä maataloudenharjoittajien matkakustannusten vähentäminen (dnro: A116/200/2016). Ohje koskee liikkeen- ja ammatinharjoittajien (elinkeinonharjoittajien) ja maataloudenharjoittajien matkakustannusten vähentämistä sekä osittain yksityiskäytössä olleen auton luovutusta.
Lisävähennyksen perusteena verotuksessa voivat olla yksityisvaroihin kuuluvalla autolla tehdyt matkat ja lisääntyneet elantokustannukset, joita voivat olla esimerkiksi tavanomaista suuremmat ruokailukulut, joita matkasta aiheutuu.
Lisävähennyksen edellytyksenä matkojen osalta on, että elinkeinotoiminnan tai maatalouden matkat on tehty yksityisvarallisuuteen kuuluvalla autolla. Elinkeinotoiminnan tai maatalouden varoihin kuuluvalla autolla ajetuista ajoista ei lisävähennystä voi saada. Sillä ei ole merkitystä onko auto kirjattu elinkeinotoiminnan tai maatalouden varoihin. Auton katsotaan kuuluvan yksityisiin varoihin, mikäli auton muut kuin elinkeinotoimintaan liittyvät ajot ovat vähintään 50 % auton kokonaisajosta. Lisävähennystä (0,43 e/km v. 2016) ei myönnetä, jos autolla ajettujen kilometrien kokonaismäärää ei selvitetä ja siten auton kuuluminen tulolähteen varoihin tai yksityisvaroihin jää selvittämättä.
Liikkeen- ja ammatinharjoittaja sekä maataloudenharjoittaja voi vähentää myös elantokustannusten lisäyksen perusteella lisävähennyksen, jonka määrä on palkansaajan verovapaan päivärahan enimmäismäärän ja liikkeen- ja ammatinharjoittajan tai maataloudenharjoittajan tilapäisestä työmatkasta aiheutuneiden lisääntyneiden elantokustannusten erotus.
Palkansaajan verovapaan päivärahan enimmäismäärä vuonna 2016 oli yli 6 tuntia kestävältä työmatkalta 19,00 ja yli 10 tuntia kestävältä työmatkalta 40,00 euroa. Vuonna 2017 vastaavat määrät ovat 19,00 ja 41,00 euroa. Ulkomaan päivärahat on vahvistettu pääsääntöisesti maittain.
Arvonlisäveron alarajahuojennus tuloverotuksessa
Verohallinto on julkaissut 9.3.2017 päivätyn ohjeen Arvonlisäveron alarajahuojennus tuloverotuksessa ( dnro: A2/200/20).
Arvonlisäverosta voi tietyin edellytyksin saada alarajahuojennuksen. Alarajahuojennusta ei ole erikseen säädetty verovapaaksi tuloksi, joten se on tuloverotuksessa veronalaista tuloa. Saadun huojennuksen tuloutusvuosi riippuu siitä, sovelletaanko verovelvollisen verotuksessa suorite- vai maksuperustetta ja onko verovelvollinen kuukausi- vai vuosimenettelyssä.
Arvonlisäveron huojennukseen perustuva saaminen syntyy suoriteperusteista kirjanpitoa pitävälle tilinpäätöshetkellä, jolloin huojennussäännöksen edellytysten täyttyminen selviää. Huojennus luetaan tuloverotuksessa saman tilikauden tuloksi, jonka päättyessä oikeus huojennukseen on syntynyt. Jos huojennusta ei ole kirjattu tuloksi kirjanpidossa, tuloutetaan huojennus veroilmoituksella.
Liikkeen- ja ammatinharjoittajilla on kirjanpitolakiin perustuva oikeus pitää yhdenkertaista maksuperusteista kirjanpitoa. Kun liikkeen- ja ammatinharjoittaja käyttää oikeuttaan pitää yhdenkertaista maksuperusteista kirjanpitoa, on hänen tilikautensa aina kalenterivuosi. Tällöin arvonlisäveron huojennus on ammatinharjoittajan tuloa sinä vuonna, kun Verohallinto maksaa huojennuksen verovelvolliselle. Tilikauden viimeisellä kausiveroilmoituksella tehty alarajahuojennuksen kuittaaminen maksettavasta verosta katsotaan kuitenkin saaduksi rahana sinä vuonna, jonka aikana maksettava vero, jonka tilittämisestä kuittaamalla vapauduttiin, olisi tullut suorittaa.
Vapaaehtoistoiminnan ennakkoperintäkysymykset
Verohallinto on julkaissut 9.3.2017 päivätyn ohjeen Yleishyödyllisten yhteisöjen ja julkisyhteisöjen vapaaehtoistoiminnan ennakkoperintäkysymykset, (dnro: A119/200/2016). Ohjeessa käsitellään yleishyödyllisten yhteisöjen ja julkisyhteisöjen vapaaehtoistoimintaa ennakkoperinnän näkökulmasta. Ohjeessa on Verohallinnon linjauksia yleishyödyllisten yhteisöjen yleisimpiin ennakkoperintää koskeviin kysymyksiin. Ohjeella ei kiristetä verotuskäytäntöä. Useat ohjeessa esitetyt linjaukset tarkoittavat verotuskäytännön lieventymistä. Seuraavassa otteet ohjeen kohdista, jotka käsittelevät koulujen varainhankintaa ja vapaaehtoistyöntekijöiden kiittämistä ja muistamista.
Koulujen varainhankinta
Peruskoulun oppilaat keräävät huoltajiensa kanssa tavanomaisesti yhdessä varoja luokkaretken, leirikoulun tai muun vastaavan yhteisen, koulun toimintana toteutettavan hankkeen rahoitusta varten. Oppilaiden varainhankinta on yleensä järjestetty niin, että varainhankintaa ei harjoiteta rekisteröidyn yhdistyksen tai muun oikeushenkilön kautta, vaan varainhankinta tapahtuu suoraan oppilaiden ja heidän vanhempiensa yhteiseen lukuun luokkatoimikunnan muodossa.
Luokkatoimikunnat keräävät varoja tavallisesti tarjoamalla oppilaiden ja heidän huoltajiensa lähipiirille hankittavaksi tuotteita, joiden myyntihinnasta luokkatoimikunta tilittää osan niiden myyjälle ja pitää myyjän kanssa sovitun osuuden itsellään. Hankittavia tuotteita voivat olla esimerkiksi WC-paperi, pikkuleivät tai makeiset.
Edellä kuvattua oppilaiden pienimuotoista varainhankintaa ei harjoiteta yleishyödyllisen yhteisön tai muun oikeushenkilön nimissä. Varainhankinnan on kuitenkin verotuskäytännössä vakiintuneesti katsottu jäävän tiettyjen edellytysten täyttyessä verotuksen ulkopuolelle. Luokkatoimikuntien pienimuotoisen varainhankinnan on vakiintuneessa verotuskäytännössä katsottu jäävän verotuksen ulkopuolelle silloin, kun:
- Varoja kerätään koulun tai sen oppilasryhmän yhdessä toteutettavaan leirikoulua, luokkaretkeä tai muuta vastaavaa koulun opetukseen liittyvää toimintaa varten;
- Varainhankinnan tuottoja ei kohdisteta varainhankintaan osallistumisen suhteessa, vaan kerätyt varat käytetään kokonaisuudessaan tasaisesti koko oppilasryhmän hyväksi; ja
- Keräystoiminta on laajuudeltaan pienimuotoista.
Jos luokkatoimikunnan varainhankinta ei täytä edellä lueteltuja edellytyksiä, on varainhankinnalla saatu tuotto varojen hankkijan veronalaista tuloa. Varainhankinnan tuotto on veronalaista tuloa esimerkiksi silloin, kun tietyn oppilaan tai hänen huoltajansa hankkimat varat käytetään kyseisen oppilaan maksuosuuden rahoittamiseksi. Samoin veronalaista tuloa on opetukseen liittymättömästä varainhankinnasta saatu tulo.
Vapaaehtoistyöntekijöiden kiitokset ja muistamiset
Yleishyödyllisten yhteisöjen ja julkisyhteisöjen vapaaehtoistoiminnassa on usein tapana muistaa esimerkiksi vuosittain vapaaehtoistyöntekijöitä työstä, jota he tekevät vastikkeetta yhteisön hyväksi. Vapaaehtoistyöntekijöille tai yleishyödyllisen yhteisön jäsenille muistamisena taikka kiitollisuuden osoituksena annettavat arvoltaan vähäiset tavaralahjat ovat saajalleen verovapaita silloin, kun niitä ei ole sovittu korvaukseksi työn tekemisestä.
Vapaaehtoistyöntekijän verovapaana arvoltaan vähäisenä tavaralahjana voidaan pitää hänelle kiittämistarkoituksessa annettua lahjaa, jos
- henkilö on tehnyt vapaaehtoistyötä yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön hyväksi,
- lahjaa ei ole sovittu vastikkeeksi vapaaehtoistyön tekemisestä,
- henkilö ei ole saanut valita lahjaa vapaasti,
- lahja on saatu muuna kuin rahana tai siihen verrattavana suorituksena, ja
- sen arvo on enintään 100 euroa.
Tavaralahjan laadulla ei ole merkitystä. Siten vapaaehtoistyöntekijälle voidaan antaa kiitokseksi esimerkiksi huppari, t-paita, verryttelyasu, elokuvalippuja, muistoesine, kukkakimppu, jne. Kiitoslahjana pidetään myös arvoltaan vähäistä lahjaa, jonka vapaaehtoistyöntekijä on voinut valita yhteisön päättämästä valikoimasta. Jos vapaaehtoisille annetaan muutamia kiitoslahjoja vuodessa, näiden yhteenlaskettu arvo henkilöä kohden voi olla korkeintaan 100 euroa.
Sen sijaan vähäistä arvokkaammat tavaralahjat sekä vapaavalintaiset lahjakortit ja muut rahaan verrattavat suoritukset (esimerkiksi osakkeet ja rahasto-osuudet) ovat veronalaisia. Veronalaisena etuna pidetään arvosta riippumatta myös esinelahjaa, jonka vapaaehtoistyöntekijä saa valita vapaasti.
Tilaisuudesta, jonka yleishyödyllinen yhteisö tai julkisyhteisö järjestää vapaaehtoistyöntekijöilleen kiitokseksi tehdystä työstä, ei muodostu vapaaehtoisille veronalaista etua. Verovapauden edellytyksenä on kuitenkin se, että tällaiset tilaisuudet ovat satunnaisia ja kustannuksiltaan vähäisiä, ja että tilaisuus ei ole ennalta sovittu korvaus työn tekemisestä.
Lahjukset verotuksessa
Verohallinto on julkaissut 14.3.2017 päivätyn ohjeen Lahjus ja eräät muut menot yritysten verotuksessa (dnro: A13/200/2017). Ohjeessa käsitellään lahjuksen antamisesta aiheutuvien menojen verotuskohtelua yritysten verotuksessa. Lisäksi ohjeen lahjusrikosta koskevaa osiota on päivitetty edellytyksillä, joiden täyttyessä Verohallinto voi esimerkiksi rikosepäilyissä antaa verotustietoja toisille viranomaisille.
Lahjusten ja lahjusten luonteisten etujen antamisesta aiheutuneet menot ovat vähennyskelvottomia. Kotimaassa annettujen lahjusten lisäksi myös ulkomailla annetut tai rajan ylittäviin toimiin liittyvät lahjukset ovat vähennyskelvottomia. Lahjusmenot eivät ole vähennyskelpoisia edes silloin, kun lahjuksen antaminen on antajan näkökulmasta välttämätöntä tulon hankkimiseksi.