TaxFax nro 17 • 3.4.2017
Työmatkakustannusten korvaukset
Verohallinto on julkaissut 21.3.2017 päivätyn ohjeen Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa (dnro: A66/200/2017). Ohjeessa käsitellään matkakustannusten korvausten verotusta.
Ohjeen kohtaa lisääntyneet elantomenot on päivitetty. Kohdassa on täsmennetty, milloin päivärahan ylittävät kustannukset voidaan korvata verovapaasti. Myös kohtaa, joka käsittelee komennuksen katkeamista on täsmennetty.
Palkansaajalle voi aiheutua työmatkasta lisääntyneitä elantomenoja, joita ovat tavanomaiset menot ylittävät menot. Lisääntyneitä elantomenoja ovat esimerkiksi työmatkasta aiheutuneet kohtuulliset ylimääräiset ruokailukustannukset, ylimääräiset kulut yhteydenpidosta kotiin ja ylimääräiset kustannukset vaatehuollosta ja muusta vastaavasta. Yleensä työnantaja korvaa palkansaajalle tällaiset menot päivärahalla.
Poikkeuksellisesti työnantaja voi korvata palkansaajalle työmatkan kannalta välttämättömät ja kohtuulliset lisääntyneet elantomenot todellisten kulujen mukaan palkansaajan antaman selvityksen perusteella. Esimerkiksi ulkomaille suuntautuvalla työmatkalla työntekijälle saattaa aiheutua asiakastapaamiseen tai neuvotteluun liittyvästä ruokailusta kustannuksia verovapaata päivärahaa enemmän. Jos korkeammat ruokailukustannukset johtuvat työntekijästä riippumattomista syistä, verovapaan päivärahan ylittävien kustannusten korvauksesta ei muodostu palkansaajalle veronalaista ansiotuloa. Tällaiset kustannukset ovat luonteeltaan työnantajalle kuuluvia kustannuksia.
Työnantajan palkansaajan työmatkaa varten kustantamaan majoitukseen saattaa liittyä palveluita, jotka luonteensa puolesta ovat palkansaajan elantomenoja. Hotellissa majoittuvalla palkansaajalla saattaa olla esimerkiksi olla oikeus käyttää vastikkeetta hotellin tarjoamia pesulapalveluita tai kuntosalia. Jos tällaiset palvelut sisältyvät majoituksen hintaan (eli niistä ei laskuteta erikseen), niitä ei pidetä palkansaajan elantomenojen kustantamisena, eikä niistä siten muodostu palkansaajalle veronalaista etua.
Arvonlisäveron alarajanhuojennus
Verohallinto on julkaissut 20.3.2017 päivätyn ohjeen Arvonlisäveron alarajahuojennus (dnro: A65/200/2017). Ohjetta on päivitetty 1.1.2017 voimaan tulleiden lakimuutosten johdosta. Pienyritys voi saada arvonlisäverovelvollisuuden alarajaan liittyvän veronhuojennuksen arvonlisäverosta. Yrityksen liikevaihto ratkaisee, saako yritys huojennusta ja mikä huojennuksen määrä on. Yritysmuoto ei vaikuta huojennukseen.
Jos liikevaihto on enintään 10 000 euroa, yritys saa huojennuksena koko tilikaudelta tilitettävän arvonlisäveron. Jos liikevaihto on yli 10 000 euroa mutta alle 30 000 euroa, huojennuksen saa osasta arvonlisäveroa.
Alarajahuojennusta voi vaatia ainoastaan arvonlisäveroilmoituksella. Yritys ottaa alarajahuojennuksen määrän huomioon sen verokauden arvonlisäveroilmoituksessa, jossa alarajahuojennustiedot on ilmoitettava, ja vähentää huojennuksen tilitettävästä verosta. Arvonlisäveron alarajahuojennus on tuloverotuksessa verotettavaa tuloa.
Saamisten arvonalentuminen
Verohallinto on julkaissut 13.3.2017 päivätyn ohjeen Saamisten arvonalenemisten vähennyskelpoisuus elinkeinotulon verotuksessa (dnro: A212/200/2016).
Saamisten tulolähteellä on ratkaiseva merkitys niistä aiheutuneiden arvonalenemisten verotukseen. EVL sisältää säännökset arvonalenemisten vähennyskelpoisuudesta. Tuloverolaissa ei ole säännöstä, jonka nojalla saamisen arvonaleneminen olisi verotuksessa vähennyskelpoinen. Siten saamisen menetys ei ole yleensä vähennyskelpoinen, jos sitä ei pidetä elinkeino-omaisuutena. Poikkeuksellisissa olosuhteissa myös lainasaamisen menetys voi olla TVL-tulolähteessä vähennyskelpoinen tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneena menona (KHO 2014:21).
Muiden saamisten kuin myyntisaamisten arvonalenemisen verovähennyskelpoisuuden edellytyksenä on arvonalenemisen lopullisuus. Muun kuin myyntisaamisen arvonaleneminen on vähennyskelpoinen sinä verovuonna, kun lopullisuus on todettu. Velallisen konkurssituomion voidaan katsoa realisoivan lopullisen arvonalenemisen. Myös riippumattomien osapuolten välillä tapahtuva velan anteeksianto tai saamisen luovuttaminen alle nimellisarvon realisoivat yleensä lopullisen arvonalenemisen. Arvonaleneminen on lopullinen myös silloin, kun oikeus on konkurssioikeudenkäynnissä vahvistanut akordin tai muun sopimuksen, joka lopettaa konkurssikäsittelyn. Pesänhoitaja voi lisäksi konkurssimenettelyn aikana jo ennakolta vahvistaa, että tietyille saataville ei kerry pesästä jako-osuutta, jolloin saaminen hyväksytään verotuksessa menetetyksi.
Arvonalenemisen vähentäminen edellyttää saamisen poistamista myös kirjanpidossa, sillä saamisen säilyttäminen kirjanpidossa osoittaa, ettei verovelvollinen pidä sitä lopullisesti menetettynä. Toisaalta, jos arvonalenemisen kirjauskypsyys on kirjanpidossa syntynyt aiemmin kuin vähennyskelpoisuus verotuksessa, arvonaleneminen voidaan vähentää myöhemmän vuoden verotuksessa, jos vähentämisen muut edellytykset täyttyvät.
Työkorvauksen maksaminen ulkomaiselle yritykselle
Verohallinto on julkaissut 21.3.2017 päivätyn ohjeen Työkorvauksen maksaminen ulkomaiselle yritykselle (dnro: A54/200/2017). Ohje on tarkoitettu suomalaiselle työn teettäjälle, joka maksaa työkorvausta ulkomaiselle yritykselle.
Suomalainen työn teettäjä on velvollinen perimään lähdeveron ulkomaiselle yritykselle maksamastaan työkorvauksesta, kun työ on tehty Suomessa.
Työn teettäjän ei tarvitse periä maksamastaan työkorvauksesta lähdeveroa, jos ulkomainen yritys kuuluu suomalaiseen ennakkoperintärekisteriin tai ulkomainen yritys esittää työn teettäjälle lähdeverokortin, jolla perittävän veron määrä on 0 %.
Työn teettäjä voi jättää lähdeveron perimättä myös silloin, kun ulkomainen yritys esittää selvityksen siitä, että kansainvälinen sopimus estää veron perimisen (verosopimustilanteessa yleensä tilanne, jossa ulkomaiselle yritykselle ei muodostu kiinteää toimipaikkaa). Jos työkorvausta maksetaan kuitenkin tehdystä talonrakennus-, maanrakennus-, vesirakennus- tai muusta rakennustyöstä, asennus- tai kokoonpanotyöstä, laivanrakennustyöstä, kuljetustyöstä tai siivous-, hoiva- tai hoitotyöstä, tai näille aloille vuokratusta työvoimasta, työn teettäjä voi jättää lähdeveron perimättä vain, jos korvauksen saaja on merkitty suomalaiseen ennakkoperintärekisteriin tai esittää 0-veron lähdeverokortin.
Lähdevero työkorvauksesta on 13 %, kun työkorvauksen saaja on osakeyhtiöön tai henkilöyhtiöön rinnastuva yritys, ja 35 %, kun työkorvauksen saaja on yksityinen liikkeen- tai ammatinharjoittaja.
Jos ulkomainen yritys haluaa välttää lähdeveron perimisen sen saamasta työkorvauksesta, on yrityksen selkeintä hakeutua ennakkoperintärekisteriin tai hakea lähdeverokortti, jolla perittävän veron määrä on 0 %.
Metsävähennys
Verohallinto on julkaissut 10.3.2017 päivätyn ohjeen Metsävähennys (dnro: A60/200/2017). Ohjeessa käsitellään metsävähennyksen soveltamista metsätalouden pääomatulojen verotuksessa sekä käytetyn metsävähennyksen huomioon ottamista metsästä saadun luovutusvoiton laskennassa. Ohjepäivityksessä on otettu huomioon vuoden 2017 alusta voimaan tulleet metsälahjavähennystä, yrittäjävähennystä sekä omaisuuden hankintamenoa luovutusvoiton laskennassa koskeneet tuloverolain muutokset.
Lahjana metsää saavalle voi samalla kertaa muodostua sekä metsälahjavähennyspohja että siirtyä edelliseltä omistajalta käyttämättä jäänyt metsävähennysoikeus uudeksi metsävähennyspohjaksi.
Vuoden 2017 alusta voimaan tullut viiden prosentin yrittäjävähennys tehdään metsätalouden osalta metsävähennyksellä vähennetystä metsätalouden pääomatulosta. Vastaavaa viiden prosentin leikkausta ei tehdä verovuoden metsätalouden tappiolliseen pääomatuloon. Sellaisena verovuonna, jolloin metsätalouden puhdasta pääomatuloa jää yrittäjävähennyksen piiriin, on metsätalouden pääomatulosta vähennettävän metsävähennyksen efektiivinen vähennysvaikutus siten viisi prosenttiyksikköä pienempi kuin niinä vuosina, jolloin metsätalouden vuositulos jää tappiolliseksi.