TaxFax nro 2 • 10.1.2017

Luontoisedut verotuksessa

Verohallinto on julkaissut 23.12.2016 päivätyn ohjeen Luontoisedut verotuksessa (dnro: A247/200/2016). Ohjeessa käsitellään työnantajalta saatujen luontoisetujen verotusta luonnollisen henkilön tuloverotuksessa ja ennakkoperinnässä. Ohje korvaa 29.1.2016 annetun samannimisen ohjeen.

Asunnon pinta-ala

Palkansaajan luontoisetuasunnon kanssa samalla piha-alueella tai muutoin asunnon välittömässä läheisyydessä olevan ympärivuotisessa käytössä olevan lämmitetyn ja varustelutasoltaan nykyaikaisen saunarakennuksen tai muun vastaavan tilan pinta-ala luetaan mukaan asunnon pinta-alaan. Tällaiselle luontoisetuasuntoa palvelevalle erilliselle rakennukselle ei siis lasketa erillistä luontoisetuarvoa. Sellaisesta sauna- tai muusta rakennuksesta, joka yksinään soveltuu ympärivuotiseen asumiskäyttöön, muodostuu kuitenkin erillinen luontoisetuasunto, jolle lasketaan erillinen luontoisetuarvo.

Työsuhteen päättymisen jälkeinen asuntoetu

Palkansaaja saattaa asua työnantajan asunnossa myös työ- tai virkasuhteen päättymisen jälkeen. Tällainen tilanne voi olla seurausta esimerkiksi työsopimuksen irtisanomisesta tai purkamisesta.

Luontoisedut arvostetaan Verohallinnon luontoisetupäätöksen mukaisesti työ- tai virkasuhteen päättymiseen asti. Jos luontoisetu on palkansaajan käytössä vielä työ- tai virkasuhteen päättymisen jälkeen, etu arvostetaan pääsääntöisesti käypään arvoon. Poikkeus pääsäännöstä on luontoisetuasunto, joka on ollut palkansaajan käytössä työsuhteen aikana. Entisen palkansaajan käytössä oleva luontoisetuasunto voidaan arvostaa luontoisetupäätöksen mukaisesti asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun laissa säädetyn vuokranantajan irtisanomisajan aikana, jos tämä irtisanomisaika on pidempi kuin työ- tai virkasuhteen irtisanomisaika.

Jos palkansaaja ja työnantaja eivät ole työsopimuslain (55/2001) mukaisessa työsuhteessa tai virkasuhteessa, eikä heidän välisessä sopimuksessaan ole sovittu irtisanomisajasta, asunnosta saatu etu arvostetaan käypään arvoon sopimuksen irtisanomisesta lähtien. Tällainen tilanne voi koskea esimerkiksi hallintoelimen jäsentä tai toimitusjohtajaa.

Varastot

Työnantaja saattaa luovuttaa palkansaajan käyttöön erillisen varasto-, autohalli- tai muun vastaavan rakennuksen. Kun kysymyksessä ei ole asumiskäyttöön tarkoitettu rakennus, sitä ei voida arvostaa luontoisetupäätöksen asuntoetua koskevien määräysten mukaisesti. Kun kysymyksessä on yksittäisen henkilö- tai pakettiauton säilyttämiseen tarkoitettua tilaa olennaisesti suurempi tila, etua ei voida arvostaa myöskään luontoisetupäätöksen autotallietua koskevien määräysten mukaisesti. Tällaisista rakennuksesta muodostuu siten erillinen luontoisetu, joka arvostetaan käypään arvoon.

Autoedun arvo vientipalautukseen oikeuttavan leasingauton osalta

Autovero otetaan täysimääräisenä huomioon autoedun perusarvoa määritettäessä myös silloin, kun luontoisetuauto on sellainen leasingauto, jonka osalta voidaan hakea autoveron vientipalautusta ennakkopalautusmenettelynä ensiverotuksen yhteydessä.

Ulkomaantyöskentelyn verotus

Verohallinto on julkaissut 3.1.2017 päivätyn ohjeen Ulkomaantyöskentelyn verotus (dnro: A216/200/2016). Ohjeessa käsitellään ulkomailla tehdystä työstä saadun tulon verotusta Suomessa, kaksinkertaisen verotuksen poistamista ja sairausvakuuttamista.

Ohjetta on päivitetty, koska työnantajamenettely on muuttunut 1.1.2017 oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain ja uuden verokantolain voimaantulon sekä verotililain kumoamisen johdosta. Lisäksi ohjeen joitain kohtia on täsmennetty.

Suomella on kahdenkeskinen sosiaaliturvasopimus seuraavien muiden kuin EU/ETA-maiden kanssa: Amerikan Yhdysvallat, Australia, Chile, Intia, Israel, Kanada (lisäksi erillinen sopimus Quebecin kanssa). Kiinan ja Etelä-Korean kanssa solmitut sopimukset tulevat voimaan 1.2.2017. Kaikki sopimukset eivät kuitenkaan koske sairausvakuutusta, jolloin esimerkiksi eläkevakuutus ja sairausvakuutusmaksu voidaan joutua maksamaan eri maihin.

Vain Amerikan Yhdysvaltojen, Quebecin ja Israelin sopimukset koskevat vakuutetun sairausvakuutusmaksua ja työnantajan sairausvakuutusmaksua. Muiden sopimusmaiden osalta menetellään näiden maksujen osalta samoin kuin sopimuksettomien maiden kanssa.

Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus

Verohallinto on julkaissut 3.1.2017 päivätyn ohjeen Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus (dnro: A215/200/2016). Ohjeessa käsitellään ulkomailta Suomeen töihin tulevan henkilön verotusta sekä lyhyesti työntekijän vakuuttamista ja työnantajavelvoitteita. Ohjetta on päivitetty, koska työnantajamenettely on muuttunut 1.1.2017.

Ulkomailta Suomeen tuleva työntekijä, joka työskentelee suomalaisen työnantajan palveluksessa Suomessa, voi useimmissa tapauksissa tulla sairausvakuutetuksi heti maahan muutosta lukien, jos muuttoa pidetään vakinaisena tai henkilö työskentelee Suomessa vähintään neljä kuukautta. Jos työntekijä on sairausvakuutuslain mukaan vakuutettu Suomessa, työnantajan on maksettava Verohallinnolle työnantajan sairausvakuutusmaksu.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu (päivärahamaksu ja sairaanhoitomaksu) sisältyy ennakonpidätysprosenttiin tai työnantajan on perittävä lähdeveron lisäksi vakuutetun sairausvakuutusmaksu.

Sairausvakuutusmaksujen lisäksi voi tulla maksettavaksi työeläkevakuutusmaksu, työttömyysvakuutusmaksu ja tapaturmavakuutusmaksu. Samoin työntekijältä on mahdollisesti perittävä työntekijän eläke- ja työttömyysvakuutusmaksu.

Vakuutusmaksujen määräämistä voi rajoittaa Euroopan unionin sosiaaliturva-asetus 883/2004 ja Suomen solmimat sosiaaliturvasopimukset.

Edellä selvitettyjä maksuja ei makseta, jos

-       EU/ETA alueelta tai Sveitsistä tuleva esittää asuinvaltiosta annetun A1/E101-todistuksen tai sosiaaliturvasopimusmaasta annetun vastaavan todistuksen.

-       henkilö esittää Kansaneläkelaitoksen päätöksen siitä, että hän ei ole Suomen asumisperusteisessa sosiaaliturvassa

Jos ulkomailta tulevan henkilön palkka on alle työehtosopimuksen tai sen puuttuessa alle 1.187 euroa kuukaudessa tai työaika on alle 18 tuntia viikossa, henkilö ei ole yleensä vakuutettu työskentelyn perusteella Suomessa. Tällöin työnantaja ei maksa työnantajan sairausvakuutusmaksua eikä peri työntekijältä sairausvakuutusmaksua.

Silloin kun työntekijä kuuluu muun maan sosiaaliturvaan, on vakuutukset ja maksut hoidettava suoraan kyseiseen maahan sen järjestelmien mukaisesti.

Kapitalisaatiosopimusten verotus

Verohallinto on julkaissut 23.12.2016 päivätyn ohjeen Kapitalisaatiosopimuksen verotus

(dnro:A252/200/2016). Ohjeessa käsitellään kapitalisaatiosopimuksen verotusta luonnollisen henkilön tuloverotuksessa ja yhteisön tuloverotuksessa. Ohje sisältää myös ohjeita siitä, miten kapitalisaatiosopimusta käsitellään ennakkoperinnässä, perintö- ja lahjaverotuksessa sekä varainsiirtoverotuksessa. Ohje korvaa vuonna 2015 annetun samannimisen ohjeen. Ohjeeseen on tehty vuoden 2017 alusta voimaantulevista oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylaista ja työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetusta laista johtuvat päivitykset. Seuraavassa ote ohjeen kohdasta, joka käsittelee tappiollisen kapitalisaation kohtelua verotuksessa:

Tappio tuloverolain mukaisessa verotuksessa

Sijoitussidonnainen kapitalisaatiosopimus voi olla kokonaisuutena tappiollinen, jos sijoituskohteiden arvo on alentunut sopimuksen voimassaoloaikana. Tällainen kapitalisaatiosopimuksesta johtuva tappio ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen meno, vaan saamisen menetys.

Henkilökohtaisen toiminnan tulolähteessä vähennyskelpoisia ovat ainoastaan menot, eivät menetykset (TVL 29 §; vertaa kuitenkin KHO:2014:21). Kapitalisaatiosopimuksesta johtuva tappio on luonteeltaan saamisen menetys eikä sitä ole erikseen säädetty verotuksessa vähennyskelpoiseksi. Tappiota ei siten voida vähentää juoksevan tulon verotuksessa.

Kapitalisaatiosopimuksen maksujen maksamisessa rahalla taikka kapitalisaatiosopimuksen säästön tai muun suorituksen nostamisessa rahana ei ole kysymys omaisuuden luovutuksesta. Kapitalisaatiosopimuksesta johtuva tappio ei ole myöskään johdannaissopimuksesta aiheutunut tappio tai arvopaperin lopullinen arvonmenetys. Kapitalisaatiosopimuksesta johtuva tappio ei siten ole vähennyskelpoinen myöskään luovutustappioita koskevien säännösten mukaisesti.

Edellä mainittu koskee myös osakeyhtiön tai muun kirjanpitovelvollisen henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen kuuluvaa kapitalisaatiosopimusta. Tällaisesta kapitalisaatiosopimuksesta aiheutunut tappio on siten verotuksessa vähennyskelvoton.

Tappio elinkeinotuloverolain mukaisessa verotuksessa

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n mukaan elinkeinotulosta vähennyskelpoisia ovat menojen ohella myös menetykset. Vähennyskelpoisia menetyksiä ovat tietyin poikkeuksin muun ohessa myyntisaamisten arvonalenemiset sekä muun rahoitusomaisuuden lopullisiksi todetut arvonalenemiset. Kapitalisaatiosopimukseen perustuva tappio on muun rahoitusomaisuuden lopulliseksi todettu arvonalentuminen.

Kapitalisaatiosopimukseen perustuvan saamisen arvonalentuminen on lopullinen siinä vaiheessa, kun sopimus erääntyy tai takaisinostetaan kokonaisuudessaan. Verotuksessa vähennyskelpoinen menetys syntyy siten joko sopimuksen erääntyessä tai tätä ennen tapahtuvassa koko sopimuksen takaisinostossa. Jos kapitalisaatiosopimus takaisinostetaan ainoastaan osittain ennen sopimuksen erääntymistä, menetystä ei voida vähentää vielä tässä vaiheessa, koska saamisen arvonalentuminen ei ole lopullinen. Sijoitussidonnaisen tai ei-pääomaturvatun laskuperustekorkoisen kapitalisaatiosopimuksen sijoitetun pääoman arvonalentumista ei siten voi vähentää sopimuksen voimassaoloaikana.

Verotus työsuhteen päättyessä

Verohallinto on julkaissut 27.12.2016 päivätyn ohjeen Työsuhteen päättymiseen liittyvien suoritusten verotus (dnro: A176/200/2014). Ohjeessa käsitellään työsuhteen päättymiseen liittyvien suoritusten verotusta palkansaajan tuloverotuksessa ja työnantajan ennakkoperinnässä.

Työnantajan on ilmoitettava palkansaajalle maksamansa palkka sekä muut veronalaiset suoritukset ja edut verokausittain annettavalla ”työnantajasuoritusten veroilmoituksella”. Veroilmoitus työnantajansuorituksista annetaan OmaVero-palvelussa tai sähköisenä tiedonsiirtona. Ennen vuotta 2017 tiedot annettiin kausiveroilmoituksella.

Verotuksen korot

Verohallinto on julkaissut 28.12.2016 päivätyn ohjeen verotuksen koroista (dnro: A2/200/2017).

Jäännösveron korko maksuunpannaan vain siltä osin kuin se ylittää 20 euroa. Verovuoden 2016 jäännösverosta korkoa peritään vasta, kun jäännösveron määrä ylittää noin 4.788 euroa. Välttyäkseen verovuoden 2016 jäännösveron korolta asiakkaan on maksettava ennakon täydennysmaksua viimeistään 1.2.2017 vähintään erotus, joka saadaan vähentämällä jäännösveron määrästä noin 4.788 euroa. Jäännösveron koron määrää voi alentaa maksamalla ennakon täydennysmaksua viimeistään 30.9.2017.

Maksettava yhteisökorko on 2 prosenttia vuonna 2017. Yhteisökoron voi välttää kokonaan maksamalla lopullisen veron ja maksettujen ennakoiden erotuksen suuruisen ennakon täydennysmaksun viimeistään neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymiskuukauden lopusta lukien. Yhteisökoron määrää voi alentaa maksamalla täydennysmaksua viimeistään kuukautta ennen verotuksen päättymistä.

Verotuksen korot vuosina 2015, 2016 ja 2017

Oikaisu

Pääomalainan menetystä käsittelevässä kohdassa (TaxFax nro 1/2017) viitatun korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen vuosikirjanumero on seuraava: KHO:2016:49.

Sisällysluettelo