TaxFax nro 21 • 2.5.2017
Norvestian osakkeiden osakevaihto
Verohallinto on julkaissut 26.4.2017 päivätyn ohjeen Norvestia Oyj:n osakkeesta osakevaihdossa vastikkeena saatujen CapMan Oyj:n osakkeiden hankintameno yksityishenkilöiden tuloverotuksessa, dnro: A74/200/2017. Vaihtotarjouksessa CapMan tarjosi osakevastikkeena kuusi (6) CapManin uutta osaketta jokaisesta Norvestian osakkeesta. Norvestian osakkeiden vaihtaminen uusiin osakkeisiin vaihtotarjouksen mukaisesti ei johda välittömiin luovutusvoittoverotusseuraamuksiin, koska verovapaan osakevaihdon ehdot täyttyvät. Osakevaihdossa luovutetun Norvestian osakkeen hankintameno jaetaan osakevaihdossa vastikkeena saatujen CapManin osakkeiden hankintamenoksi.
Verotuksen maakohtainen raportointi
Verohallinto on julkaissut 27.4.2017 päivätyn ohjeen Verotuksen maakohtainen raportti (dnro: A240/200/2016). Ohjeessa käsitellään verotuksen maakohtaista raporttia, jota koskevat säännökset ovat tulleet voimaan 1.1.2017. Verotuksen maakohtainen raportti annetaan ensimmäisen kerran 1.1.2016 tai sen jälkeen alkavalta tilikaudelta.
Raportoinnin tavoitteena on lisätä monikansallisten yritysten verotusta koskevan informaation läpinäkyvyyttä. Verohallinnot pystyvät arvioimaan kolmiosaisen dokumentointivelvoitteen perusteella siirtohinnoittelun riskejä ja suuntaamaan voimavaroja tehokkaasti erilaisiin ohjaus- ja valvontatoimenpiteisiin.
Verotuksen maakohtainen raportti on tilikausittain laadittava selvitys monikansallisen konsernin maksamista veroista ja tietyistä muista taloudellisista tiedoista eri valtioissa. Verotuksen maakohtainen raportti perustuu kansainvälisessä yhteistyössä laadittuun standardiin. Raportointivelvollisuus on rajattu koskemaan vain suurimpia monikansallisia yrityksiä. Verotuksen maakohtaisen raportin antaa lähtökohtaisesti konsernin ylin emoyritys, jos konsernituloslaskelman mukainen liikevaihto on vähintään 750 miljoonaa euroa.
Verohallinnolle annettu verotuksen maakohtainen raportti välitetään lähtökohtaisesti niihin valtioihin, joissa maakohtaisen raportin sisältämien tietojen mukaan on joko monikansallisen konsernin yhden tai useamman osapuolen verotuksellinen kotipaikka tai joissa ne ovat verovelvollisia kiinteästä toimipaikasta harjoitetun liiketoiminnan osalta.
Uutta oikeuskäytäntöä
Työnantajan järjestämä työterveyshuolto
B Oy oli aiemmin ottanut koko noin 400 henkilön henkilökunnalleen X-ryhmäsairauskuluvakuutuksen täydentämään lakisääteistä työterveyshuoltoa. Vakuutus kattoi tiettyjen palveluntarjoajien toimipisteissä annetun sairauksien ja tapaturmien hoidon kustannuksia. Vakuutus ei kattanut lääkkeitä tai fysioterapiaa, ja vakuutuksen käyttämisen edellytyksenä oli työterveyshuollon lähete. B Oy oli suunnitellut ottavansa seitsemän henkilöä käsittävälle johtoryhmälleen X-ryhmäsairauskuluvakuutusta laajemman Y-ryhmäsairauskuluvakuutuksen. Tämä vakuutus kattaisi sairauksien ja tapaturmien hoidon lisäksi lääkekulut, fysioterapian sekä psyko- ja muiden terapioiden kuluja. Vakuutettu voisi hakeutua erikseen määriteltyyn erikoislääkärihoitoon ilman lähetettä työterveyshuollosta. B Oy:n johtoryhmän jäsen A oli pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua siitä, muodostuuko hänelle Y-ryhmäsairauskuluvakuutuksen perusteella veronalaista etua ja mikä olisi veronalaisen edun määrä. Keskusverolautakunta oli katsonut, että B Oy:n Y-ryhmäsairauskuluvakuutuksesta A:n osalta suorittama vakuutusmaksu oli kokonaan A:n verotettavaa tuloa.
Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kyse vain A:n Y-ryhmäsairauskuluvakuutuksen perusteella saaman veronalaisen edun määrästä. Korkein hallinto-oikeus totesi, että suunnitellun laajemman vakuutuksen perusteella A saisi edelleen samat edut kuin koko muu B Oy:n henkilökunta ja sen lisäksi Y-ryhmäsairauskuluvakuutukseen sisältyvät muut edut. Näin ollen A:n veronalaiseksi tuloksi ei ollut katsottava sitä osaa häntä koskevasta Y-ryhmäsairauskuluvakuutuksen vakuutusmaksusta, joka vastaa sen vakuutusmaksun määrää, joka A:han kohdistuisi, jos B Oy järjestäisi hänelle saman tavanomaisen ja kohtuullisen työterveyshuollon, jonka se oli järjestänyt koko muulle henkilökunnalle. Tämän vuoksi A:n veronalaista ansiotuloa oli vain se osa häntä koskevasta ryhmäsairauskuluvakuutuksen vakuutusmaksusta, joka ylitti tavanomaisen ja kohtuullisen tason mukaisen vakuutusturvan A:ta koskevan vakuutusmaksun määrän. Ennakkoratkaisu verovuosille 2016 ja 2017.
KHO 19.4.2017 T:1768 eli vuosikirjassa KHO:2017:60
Pääomanpalautukseen ei sovellettu luovutusvoittoverosäännöksiä
Jakautumisessa vastaanottavan yhtiön sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon (SVOP-rahasto) merkittyä siirtyvien varojen käyvän arvon ja kirjanpitoarvon erotusta ei pidetty pääomansijoituksena. Näin ollen sen palauttamiseen ei voitu soveltaa luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2015.
KHO 5.4.2017 eli vuosikirjassa KHO:2017:55
Osinko kolmansista maista
A Oy sai osinkotuloa tytäryhtiöiltään, jotka sijaitsivat EU- ja ETA-valtioiden ulkopuolella ja joiden asuinvaltion kanssa Suomella ei ollut voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevaa verosopimusta. A Oy:n ulkomaisilta tytäryhtiöiltä saama osinkotulo oli veronalaista elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a §:n 3 momentin perusteella.
Vaikkakin verotuksellinen lopputulos oli luonteeltaan vapaan pääoman liikkuvuuden rajoitus, lopputulos ei ollut SEUT-sopimuksen 63 artiklan määräysten vastainen, koska sen voitiin katsoa, lainsäädännössä tapahtuneista teknisluontoisista muutoksista huolimatta, olleen voimassa SEUT 64 artiklassa tarkoitetulla tavalla jo 31.12.1993. Ennakkoratkaisu verovuosille 2015 ja 2016.
KHO 27.4.2017 T:1937 eli vuosikirjassa KHO:2017:65
Konsernihallinnon palvelut arvonlisäverollisia
A Oy, joka oli pääasiassa arvonlisäverosta vapautettujen terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen ja sosiaalihuoltopalvelujen myyntiä harjoittavien yhtiöiden emoyhtiö, aikoi keskittää itselleen erilaisia konsernihallinnon palveluja. A Oy:n tarkoituksena oli veloittaa näistä palveluista tytäryhtiöiltään palvelujen suorittamisesta aiheutuvien kustannusten määrä ilman katetta.
Asiassa oli kysymys siitä, oliko A Oy:n tytäryhtiöilleen suorittamat palvelut vapautettava arvonlisäverosta arvonlisäverolain 60 a §:n ja arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 132 artiklan 1 kohdan f alakohdan nojalla.
Korkein hallinto-oikeus katsoi muun muassa unionin tuomioistuimen tuomioon asiassa C-407/07, Toetsing, viitaten, etteivät A Oy:n tytäryhtiöt olleet itsenäisesti päätyneet toimimaan sellaisen rakenteen kautta, joka on ottanut hoidettavakseen näiden yhtiöiden palvelujen toteuttamiselle tarkoitettuja toimintoja. Koska A Oy:n tytäryhtiöt olivat A Oy:n määräysvallassa, niitä ei ollut myöskään pidettävä edellä mainituissa arvonlisäverolain ja arvonlisäverodirektiivin säännöksissä tarkoitettuina yhteenliittymän jäseninä. Näin ollen A Oy:n palveluveloitukset konserniyhtiöiltä eivät olleet arvonlisäverolain 60 a §:n nojalla verottomia. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 8.4.2016–31.12.2017
KHO 10.4.2017 T:1674 eli vuosikirjassa KHO:2017:57