TaxFax nro 23 • 30.5.2017

Lievennys sairauskuluvakuutuksen verokohteluun

Verohallinto on julkaissut 29.5.2017 päivätyn ohjeen Työnantajan ottaman sairauskuluvakuutuksen verotus (dnro: A85/200/2017). Ohjetta on päivitetty korkeimman hallinto-oikeuden 19.4.2017 antaman vuosikirjaratkaisun KHO 2017:60 seurauksena. Tapauksessa johtoryhmälle otettiin parempi vakuutus kuin muulle henkilökunnalle.

Jos sairauskuluvakuutus ei täytä verovapauden edellytyksiä, vakuutuksesta syntyy palkansaajalle veronalainen etu.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksen KHO 2017:60 perusteella Verohallinto muuttaa kantaansa sairauskuluvakuutuksesta syntyvän veronalaisen edun määrän laskentaan. Tietylle henkilöstöryhmälle otetun laajemman sairauskuluvakuutuksen vakuutusmaksut ovat veronalaista tuloa vain siltä osin kuin maksut ylittävät koko henkilöstölle otetun tavanomaisen ja kohtuullisen sairauskuluvakuutuksen vakuutusmaksujen määrän. Tällaisessa tilanteessa ei arvioida tietylle henkilöstöryhmälle otetun laajemman sairauskuluvakuutuksen tavanomaisuutta ja kohtuullisuutta. Vakuutusmaksut eivät siis ole veronalaista tuloa siltä osin kuin ne vastaavat muulle henkilökunnalle otetun tavanomaisen ja kohtuullisen sairauskuluvakuutuksen vakuutusmaksujen määrää.

Työnantajan maksamat vakuutusmaksut ovat kuitenkin koko määrältään palkansaajan veronalaista etua, jos vakuutus on otettu yksinomaan tietylle henkilölle tai henkilöstöryhmälle koko henkilökunnan sijaan taikka koko henkilökunnalle otettu vakuutus ei muutoin ole tavanomainen ja kohtuullinen.

Ajanvaraus verotoimistossa asiointiin

Verohallinto tiedottaa, että palveluajan voi varata ajanvarauspalvelusta   seuraavien paikkakuntien verotoimistoihin:

Ajanvaraajaan asiointi on mahdollista ilman jonotusta. Ajanvarauksen palveluvalikoima on rajallinen ja vaihtelee paikkakunnittain. Palveluaikaa ei voi varata esimerkiksi verokortin laskemiseen.

Arvonlisäveron alarajahuojennus tuloverotuksessa

Verohallinto on julkaissut 24.5.2017 päivätyn ohjeen Arvonlisäveron alarajahuojennus tuloverotuksessa (dnro: A127/200/2017).

Arvonlisäverovelvollinen voi saada arvonlisäverovelvollisuuden alarajaan liittyvän veronhuojennuksen arvonlisäverosta, jos verovelvollisen liikevaihto on alle 30 000 euroa. Arvonlisäverovelvollisuuden alarajaan liittyvää huojennusta ei ole erikseen säädetty verovapaaksi tuloksi, joten se on tuloverotuksessa veronalaista tuloa. Jos huojennusta ei ole kirjattu tuloksi kirjanpidossa, huojennus tuloutetaan veroilmoituksella.

Saadun huojennuksen tuloutusvuosi riippuu siitä, sovelletaanko verovelvollisen verotuksessa suorite- vai maksuperustetta. Myös arvonlisäveron verokausi vaikuttaa tuloutusvuoteen, jos arvonlisäveron verokautena on neljänneskalenterivuosi tai kalenterivuosi ja verovelvollisen kirjanpitolain mukainen tilikausi poikkeaa kalenterivuodesta.

Suoriteperusteisessa tuloverotuksessa huojennus luetaan tuloverotuksessa sen tilikauden tuloksi, jonka aikana oikeus huojennukseen on syntynyt.

Kun verovelvollisen verotuksessa sovelletaan maksuperustetta, huojennus on tuloa sinä vuonna, kun Verohallinto maksaa huojennuksen määrän palautuksena verovelvolliselle.  Jos verovelvollinen itse vähentää ilmoituksellaan huojennuksen määrän kyseiseltä verokaudelta maksettavaksi tulevasta verosta, huojennuksen katsotaan kuitenkin olevan sen verovuoden tuloa, jonka aikana kyseisellä arvonlisäveroilmoituksella ilmoitettu vero olisi erääntynyt maksettavaksi.

Kiinteistötietojen tarkistaminen maksutta

Maanmittauslaitos tiedottaa avanneensa kiinteistön omistajille uuden verkkopalvelun, josta voi katsoa maksutta omien kiinteistöjen tiedot sekä ostaa omaa kiinteistöä koskevia otteita ja todistuksia.

Käyttäjä voi hakea palvelusta perustiedot omistamistaan kiinteistöistä ja määräaloista sekä vuokra-alueista. Palvelu näyttää kiinteistöjen sijainnin kartalla, ja sieltä voi tarkistaa omistamansa kiinteistön perustiedot, kuten pinta-alan, nimen ja rekisteröintipäivän. Lisäksi palvelusta voi ostaa omaan kiinteistöön liittyviä otteita ja todistuksia. Oman kiinteistön tietojen katselu on maksutonta, mutta otteet ja todistukset ovat maksullisia.

Verkkopalvelusta otteen saa edullisemmin kuin asiakaspalvelun kautta tilaamalla.

Uusi asiointipalvelu on tarkoitettu henkilöasiakkaille ja sinne kirjaudutaan pankkitunnuksilla, sähköisellä henkilökortilla tai mobiilivarmenteella.

Palvelusta saa tiedot kiinteistöistä, joihin käyttäjälle on rekisteröity omistusoikeus tai kaupanvahvistajan vahvistama kauppa tai lahja. Esimerkiksi silloin kun kiinteistön omistaa jakamaton kuolinpesä, osakkaat eivät välttämättä näe omistuksiaan.

Uutta oikeuskäytäntöä

Liiketaloudellisia perusteita osakevaihdolle ei ollut tarve punnita eikä järjestelyä katsottu veron kiertämiseksi

A Oy harjoitti sijoitustoimintaa, ja X omisti sen koko osakekannan. B Oy toimi puualalla, ja X omisti sen osakekannasta 50,60 prosenttia. Tarkoituksena oli järjestää osakevaihto siten, että A Oy toteutti osakeannin ja X merkitsi osakeannissa kaikki osakkeet omistamillaan B Oy:n osakkeilla. Osakevaihdon jälkeen A Oy omistaisi 50,60 prosenttia B Oy:n osakkeista. Järjestelyssä ei käytettäisi rahavastiketta. Ennakkoratkaisuhakemuksessa järjestelyn liiketaloudelliseksi syyksi oli esitetty muun ohessa se, että tavoitteena oli keskittää X:n sijoitus- ja osakevarallisuuden omistaminen ja hallinnointi A Oy:öön.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että toiminnan uudelleenjärjestely oli lähtökohtaisesti hyväksyttävä taloudellinen syy järjestelylle. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n veron kiertämistä koskeva säännös voi tulla sovellettavaksi vain, jos kysymys on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetusta oikeuden väärinkäytöstä. Koska asiassa ei näytetty syntyvän konkreettisia ja järjestelmälle vieraita veroetuja, järjestelyn tueksi esitetyt liiketaloudelliset perusteet eivät tulleet enemmälti punnittaviksi. Edellytyksiä mainitun säännöksen soveltamiselle ei ollut. Luovutukseen sovellettiin tuloverolain 45 §:n 5 momentin ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n osakevaihtoa koskevia säännöksiä, joiden perusteella osakevaihdossa mahdollisesti syntyvää voittoa ei katsota ennakkoratkaisun hakijan X:n verotuksessa veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi. Ennakkoratkaisu.

KHO 10.5.2017 T:2227 eli vuosikirjassa KHO:2017:78

Perillisen saaman omaisuuden omistusajan laskeminen

A:n kuolinpesä ja A:n leski B omistivat erään huoneiston hallintaan oikeuttaneet osakkeet puoliksi kumpikin. A:n rintaperillinen C sai osakkeet osituksessa ja perinnönjaossa siten, että 74,44 prosentin osalta osakkeet vastasivat hänen netto-osuuttaan A:n kuolinpesässä ja 25,56 prosentin osalta hän maksoi vastiketta pesän ulkopuolisin varoin. Asiassa oli kysymys siitä, miten C:n omistusaika oli ensin mainitun 74,44 prosentin osuuden osalta laskettava oman asunnon luovutusvoiton verovapautta koskevaa tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdan säännöstä sovellettaessa.

C:n ei voitu katsoa saavan mainittua osuutta osakkeista yksin perinnönjaon perusteella, vaan osakkeista puolet siirtyi ensin osituksessa A:n perillisille ja vasta tämän jälkeen perillisten kesken toimitettavassa perinnönjaossa C:lle. Kun kuitenkin otettiin huomioon tuloverolain 46 §:n 2 momentista ilmenevä periaate, jonka mukaan osituksen toimittaminen ei vaikuta omistusajan laskemiseen, sekä oikeuskäytännössä vakiintunut periaate, jonka mukaan perinnöksi saadun omaisuuden omistusaika luetaan perinnönjättäjän kuolinajankohdasta, C:n omistusaika koko kysymyksessä olleen 74,44 prosentin osuuden osalta oli luettava A:n kuolinpäivästä. Ennakkoratkaisu vuosille 2015 ja 2016.

KHO 12.5.2017 T:2294 eli vuosikirjassa KHO:2017:80

Maatalousyhtymän osakas sai vähentää matkakulut omassa verotuksessaan

Maatalousyhtymän osakas X oli vaatinut henkilökohtaisessa verotuksessaan vähennettäväksi asunnon ja maatalousyhtymän maatilan välisistä matkoista aiheutuneet kustannukset. Maatalousyhtymä ei ollut maksanut X:lle palkkaa, ja hänen yhtymästä saamansa tulo-osuus oli verotettu kokonaisuudessaan hänen pääomatulonaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kustannuksia ei tullut vähentää maatalousyhtymän maatalouden tulosta laskettaessa vaan oikeus niiden vähentämiseen oli ratkaistava yhtymän osakkaan henkilökohtaista verotusta toimitettaessa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla katsottiin, että X:llä oli oikeus vähentää kustannukset tuloverolain 93 §:n 1 momentin nojalla sen estämättä, ettei hän ollut saanut yhtymästä palkkatuloa eikä hänen yhtymästä saamaansa tulo-osuutta ollut jaettu osaksikaan ansiotuloksi. Verovuosi 2012.

KHO 5.5.2017 T:2104 eli vuosikirjassa KHO:2017:69

Ulkomainen yliopisto ei ollut arvonlisäverovelvollinen Suomessa järjestettävästä MBA- koulutusohjelmasta

Isossa-Britanniassa kotipaikan omaava yliopisto tarjosi Suomessa suomalaisille yksityishenkilöille Master of Business Administration -koulutusohjelmaa. Yliopiston Suomessa tarjoama MBA-tutkinto oli 2–7 vuoden aikana osa-aikaisesti suoritettava Flexible Executive MBA-tutkinto. Koulutuksen kokonaishinta Suomessa oli 36 000 euroa. Yliopiston toiminnasta säädettiin Isossa-Britanniasssa Higher Education Act -nimisessä laissa ja yliopiston toimintaa valvoi Quality Assurance Agency -virasto, joka myös määritteli puitteet korkeakoulututkintojen, muun muassa MBA-tutkinnon sisällölle. Yliopiston toiminnan rahoitus muodostui pääasiassa julkisesta rahoituksesta, lukukausimaksuista ja tutkimusavustuksista. Yliopiston tuloista 31.7.2014 päättyneellä tilikaudella julkisen rahoituksen osuus oli noin 15 prosenttia ja lukukausimaksujen osuus noin 48 prosenttia. Suomessa järjestetyn MBA-tutkinnon rahoitus vastasi toiminnan rahoitusta yliopiston kotivaltiossa.

Yliopiston Suomessa tarjoama MBA-tutkinto kuului, toisin kuin suomalaisten korkeakoulujen täydennyskoulutuksena tarjoama MBA-koulutus Suomessa, Ison-Britannian viralliseen tutkintojärjestelmään. Tutkinto oli ylempi liiketaloustieteellinen yliopistotutkinto, josta muiden yliopistossa suoritettavien tutkintojen tavoin säädettiin Ison-Britannian lainsäädännössä ja joka oli viranomaisen valvomaa ja sai muiden yliopistossa suoritettavien tutkintojen tapaan julkista rahoitusta. Yliopiston oli tarjotessaan Suomessa ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettua MBA-koulutusta katsottava olevan siinä määrin samanlaisessa asemassa suomalaisten arvonlisäverolain 40 §:ssä tarkoitettua koulutuspalvelua tarjoavien korkeakoulujen kanssa, että sen asettaminen arvonlisäverotuksessa eri asemaan olisi unionin oikeuden mukaisen yhdenvertaisuus- ja syrjimättömyysperiaatteen vastaista. Tämän vuoksi yliopiston ei ollut suoritettava arvonlisäveroa Suomessa järjestämästään MBA-koulutuksesta koulutukseen osallistuvilta perittävästä vastikkeesta.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 30.10.2015–31.12.2016.

KHO 11.5.2017 T:2240 eli vuosikirjassa KHO:2017:79

Sisällysluettelo