TaxFax nro 27 • 21.6.2017
Palkkatietojen raportointi muuttuu
Verohallinto tiedottaa, että vuonna 2019 käyttöönotettava tulorekisteri yhdenmukaistaa eri tahoille tapahtuvaa palkkatietojen raportointia. Tulorekisteri korvaa mm. Verohallinnolle, työeläkelaitoksille, työttömyysvakuutusrahastolle ja tapaturmavakuuttamista varten toimitettavat vuosi-ilmoitukset. Työnantaja voi lisäksi halutessaan antaa enemmän tietoa palkanmaksutapahtumasta pakollisten tietojen ilmoittamisen yhteydessä, jolloin erilaisilta palkkatietoja koskevilta lisäkyselyiltä vältytään.
Tulorekisterin käyttöönotto vaikuttaa palkkatietojen raportoinnin ajankohtaan. Palkkatietojen ilmoittamisen rytmi muuttuu, kun tiedot tulee ilmoittaa jokaisesta palkanmaksusta maksutapahtuman jälkeen. Tulorekisterin käyttöönoton myötä palkkatietojen moninkertainen raportointivelvollisuus poistuu. Jatkossa palkkatiedot ilmoitetaan tulorekisteriin vain yhden kerran palkanmaksun yhteydessä. Tulorekisteristä tiedot ovat kaikkien niitä tarvitsevien toimijoiden käytettävissä. Tulorekisteri vastaa tietojen jakamisesta eri toimijoille. Kaikki tulorekisterin tiedot eivät ole kuitenkaan vapaasti kaikkien saatavilla, vaan lainsäädäntö määrittelee, mitä tietoa kukin toimija saa nähdä tai käyttää. Tulorekisteri otetaan vaiheittain käyttöön: vuodesta 2019 lähtien tulorekisteriin ilmoitetaan palkkatiedot ja vuodesta 2020 lähtien etuus- ja eläketiedot. Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin tulee koskemaan kaikkia palkkojen ja etuuksien maksajia tämän aikataulun mukaisesti ilman siirtymäaikoja.
Tulorekisteriin ilmoitetaan 1.1.2019 lähtien palkanmaksun pakolliset vähimmäistiedot, kuten suorituksen maksajan ja tulonsaajan yritys- ja yhteisötunnus tai henkilötunnus, palkanmaksukausi, palkanmaksupäivä, tulonsaajan ammattiluokka, työeläkejärjestelynumero, palkan euromäärä yhteensä, ennakonpidätyksen määrä, työntekijältä perityt työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut. Tulorekisteri tarjoaa lisäksi mahdollisuuden ilmoittaa täydentäviä lisätietoja mm. sosiaalivakuuttamisen tarpeisiin.
Seuraamusmaksut
Verohallinto on julkaissut 19.6.2017 päivätyn ohjeen Seuraamusmaksut oma-aloitteisessa verotuksessa (dnro: A144/200/2017). Seuraamusmaksuja ovat myöhästymismaksu, veronkorotus sekä laiminlyöntimaksu. Seuraamusmaksuja koskevaa sääntelyä sovelletaan esimerkiksi arvonlisäveroon sekä ennakonpidätyksen toimittamiseen ja lähdeveron perimiseen. Ohjeen kohtaa yhteenvetoilmoituksen myöhästymisen laiminlyöntimaksu on muutettu aikaisempaan ohjeeseen verrattuna.
Arvonlisäverolain mukaan sen, joka on laiminlyönyt yhteenvetoilmoituksen antamisen säädetyssä ajassa tai antanut ilmoituksen puutteellisena, tulee Verohallinnon kehotuksesta täyttää velvollisuutensa. Myöhässä annetulle yhteenvetoilmoitukselle määrätään laiminlyöntimaksu.
Muissa yhteenvetoilmoituksen puute- ja virhetapauksissa katsotaan lähtökohtaisesti, että laiminlyönti koskee yhteenvetoilmoituksen sijaan oma-aloitteisten verojen veroilmoitusta ja kyse on virheellisesti ilmoitetusta EU-myynnistä veroilmoituksella.
Myöhässä annetulle EU-kaupan yhteenvetoilmoitukselle määrättävä laiminlyöntimaksu on 100 - 200 euroa. Laiminlyöntimaksu on 100 euroa, kun ilmoitus on myöhässä enintään 45 päivää. Jos ilmoitus on myöhässä yli 45 päivää, on laiminlyöntimaksu 200 euroa. Laiminlyöntimaksua ei määrätä, kun yhteenvetoilmoituksella annettuja tietoja korjataan korvaavalla ilmoituksella.
Arpajaisten verotus
Verohallinto on julkaissut 14.6.2017 päivätyn ohjeen Arpajaisten verotus (dnro: A72/200/2017). Ohjeessa käsitellään arpajaisverolain piiriin kuuluvia arpajaisia sekä arpajaisten toimeenpanijan verotukseen liittyviä velvollisuuksia. Ohjeessa käsitellään lisäksi arpajaisverolain piiriin kuulumattomia arpajaisia ja kilpailuja, joista saatu palkinto on saajalleen veronalaista ansiotuloa tai palkkaa.
Arpajaislaissa tarkoitetut arpajaiset saa tietyin poikkeuksin toimeenpanna vain viranomaisen antamalla luvalla. Koululuokka, työyhteisö tai vakiintunut harrastusryhmä voi kuitenkin järjestää pien- tai miniatyyriarpajaisia tavara-arpajaisina. Tällaisten arpajaisten toimeenpanemiseen ei tarvita arpajaislupaa.
Pienarpajaisilla tarkoitetaan rekisteröidyn yhdistyksen, itsenäisen säätiön, muun yleishyödyllisen yhteisön tai koululuokan toimeenpanemia tavara-arpajaisia, joissa arpojen yhteenlaskettu myyntihinta on enintään 2.000 euroa ja joissa arpojen myynti ja voittojen jako tapahtuu samassa tilaisuudessa.
Miniatyyriarpajaisilla tarkoitetaan työyhteisön tai vakiintuneen harrastusryhmän jäsentensä keskuudessa virkistys- tai harrastus- tai yleishyödyllisen toimintansa edistämiseksi toimeenpanemia tavara-arpajaisia, joissa arpojen yhteenlaskettu arvo ei ylitä 500 euroa ja joissa arpojen myynti ja voittojen jako tapahtuu samassa tilaisuudessa.
Yritysten järjestämät mainos- tai markkinointiarpajaiset ovat arpajaisverolaissa tarkoitettuja muita arpajaisia, vaikka palkintona olisi tavaraa. Arpajaisveron suuruus arpajaisverolain mukaisissa muissa arpajaisissa on 30 % voittojen yhteenlasketusta arvosta.
Esimerkki: Yhtiö järjestää arvonnan, jossa voittona arvotaan yhtiön oma tuote. Arpajaisveron perusteena pidetään voiton todennäköistä luovutushintaa eli hintaa, jonka yhtiö olisi saanut, jos voittona annettu tuote olisi myyty. Jos yhtiö tavanomaisesti myöntää kyseisen tuotteen ostajille alennuksia, voidaan tällainen tavanomainen alennus vähentää arpajaisveron perusteesta. Yhtiön tulee pyydettäessä näyttää, että sen arpajaisveron perusteesta vähentämä alennus vastaa yhtiön tosiasiassa asiakkailleen antamaa tavanomaista alennusta.
Metsätalouden koneiden hankintamenon vähentäminen
Verohallinto on julkaissut 24.5.2017 päivätyn ohjeen Metsätalouden pääomatulon hankinnassa käytettävien koneiden hankintamenon vähentäminen (dnro: A41/200/2017). Ohjeessa käsitellään metsätaloudessa käytettävien koneiden ja laitteiden hankintamenon vähentämistä metsätalouden pääomatulojen verotuksessa.
Metsätalouden harjoittamisessa käytettäviä koneita ja laitteita voidaan yleensä käyttää myös yksityistaloudessa, verovapaan metsätalouden tulon hankinnassa taikka maatalouden, porotalouden tai elinkeinotoiminnan tulonhankinnassa siten, että niiden pääasiallinen käyttö voi liittyä muuhun kuin metsätalouden veronalaisen pääomatulon hankintaan.
Tämän vuoksi pelkkä metsän omistaminen tai hallitseminen ei oikeuta suoraan kirjaamaan koneita tai laitteita metsätalouden kalustoon tai vähentämään niiden hankintamenoja vuosimenoina metsätalouden pääomatulojen verotuksessa. Hankintamenon vähentämisen edellytyksenä on, että konetta todella käytetään metsätalouden veronalaisen pääomatulon hankinnassa.
Koneen ja laitteen metsätalouskäyttö tulee voida osoittaa metsätalouden veromuistiinpanoihin liitettävillä selvityksillä. Verovelvollisen on tehtävä tuloista ja menoista sellaiset muistiinpanot, joista ja joihin liitettävistä tositteista käyvät riittävästi eriteltyinä selville tulot ja niistä johtuvat menot. Verohallinnon päätöksen mukaan metsätaloutta harjoittavan verovelvollisen muistiinpanoihin on erikseen sisällytettävä selvitys koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenoista, hankintamenon poistosta ja menojäännöksestä.
Esimerkiksi mönkijöiden ja moottorikelkkojen kaltaisten koneiden osalta on tarvittaessa pystyttävä selvittämään, että kone soveltuu ominaisuuksiltaan metsätalouden tarpeisiin ja on tehokkuudeltaan riittävä metsätalouskäyttöön. Käytettävissä on myös oltava tehtävien töiden kannalta tarpeelliset koneen lisävarusteet, esimerkiksi tukkikärry tai reki ja maatilakuormain.