TaxFax nro 28 • 29.6.2017
Ajoneuvoveron valvonta ja rangaistusseuraamukset muuttuvat
Hallitus esittää lainmuutoksia (He 81/2017), joiden perusteella ajoneuvoverotuksen valvontaa kehitettäisiin niin että valvonta olisi mahdollista teknisillä laitteilla. Valvonnassa voitaisiin käyttää nopeusvalvontakameroiden kuvia ja rekisterilukulaitteiden havaintoja. Valvonta voisi tapahtua jatkuvana tai toistuvana automaattisena kuvaamisena taikka kuvan tai muun valvontatiedon tallentamisena. Käytännössä verovalvonta tapahtuisi siten, että kuvaamalla kerättäviä ajoneuvojen tunnistetietoja verrattaisiin automatisoidusti ajoneuvoliikennerekisterin tietoihin, jolloin voidaan todeta, onko liikenteestä tavattu ajoneuvo ilmoitettu liikennekäytössä olevaksi ja onko siitä maksettu ajoneuvovero.
Erääntyneen ajoneuvoveron maksamattomuuden takia käyttökiellossa olevan ajoneuvon käyttämisen rangaistus rajattaisiin koskemaan vain ajoneuvon omistajaa tai haltijaa, joka kuljettaa ajoneuvoa, josta on suorittamatta erääntynyttä ajoneuvoveroa tai joka luovuttaa tällaisen ajoneuvon toisen kuljettavaksi. Rangaistus kohdistuisi siis vain niihin henkilöihin, joka ovat yleensä vastuussa ajoneuvoveron suorittamisesta.
Lisäksi rangaistussäännöksiä muutetaan siten, että rikosoikeudellisista toimenpiteistä luovuttaisiin silloin, kun rangaistavaksi säädetystä teosta voi seurata hallinnollisena sanktiona määrättävä ajoneuvoveron lisävero. Lisävero jäisi ainoaksi sanktioksi tällaisesta teosta. Lisäverosta olisi aina ensisijainen seuraamus, mikä sulkisi pois rikosoikeudellisen menettelyn. Jos liikennevalvonnassa tavataan M- tai N- luokan ajoneuvo (esim. henkilö- ja pakettiautot), joka on rekisteröimätön tai ilmoitettu liikennekäytöstä poistetuksi, valvova viranomainen tekisi asiasta Liikenteen turvallisuusvirastolle ilmoituksen lisäveron maksuunpanoa varten.
Henkilö- ja pakettiautojen katsastusväli harvenee
Liikenteen turvallisuusvirasto tiedottaa, että katsastussääntelyn uudistus harventaa henkilö- ja pakettiautojen määräaikaiskatsastusväliä nykyisestä. Ensi vuoden toukokuussa voimaan tulevien säännösten mukaan auto pitää katsastaa ensimmäisen kerran nelivuotiaana ja sen jälkeen joka toinen vuosi aina kymmeneen vuoteen asti.
Katsastuslain uudistus tuo muutoksen henkilö- ja pakettiautojen katsastusrytmiin. Tähän asti määräaikaiskatsastukseen on menty ensimmäisen kerran kolmivuotiaalla autolla, joka jälkeen on ollut välivuosi. Viidennestä vuodesta lähtien katsastuksessa on käyty vuosittain. Uusien säännösten tullessa voimaan 20.5.2018 ensimmäinen katsastus suoritetaan nelivuotiaille autoille, jonka jälkeen määräaikaiskatsastuksessa tulee käydä joka toinen vuosi aina kymmeneen vuoteen asti. Tämän jälkeen auto tulee katsastaa vuosittain.
Katsastussääntelyn uudistus vaikuttaa vähitellen, sillä ensimmäinen katsastus suoritetaan vielä nykykäytännön mukaan eli katsastukseen mennään normaalisti sen mukaan, mitä edellisessä katsastuksessa on papereihin kirjoitettu. Vasta uuden lain aikana suoritettu katsastus siirtää auton uuden katsastusvälin piiriin.
Oman auton seuraavan katsastusajankohdan voi tarkistaa netistä Trafin sähköisistä asiointipalveluista. Tieto seuraavasta katsastusajasta löytyy myös katsastus- tai rekisteröintitodistuksesta.
Yritysten ja yhteisöjen rekisteröitävä omistajat ja edunsaajat
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutokset, joiden avulla estetään rahanpesua ja terrorismin rahoittamista (He 228/2016). Lainsäädäntö tulee pääosin voimaan 3.7.2017.
Yritysten ja muiden yhteisöjen on 1.7.2019 alkaen rekisteröitävä henkilöt, jotka omistavat merkittävän osuuden yrityksestä sekä muut tosiasialliset edunsaajat. Rekisteröinnistä säädetään erikseen kaupparekisterilaissa, yhdistyslaissa, uskonnonvapauslaissa ja säätiölaissa.
Edunsaajatietojen ylläpitovelvollisuus alkaa 1.1.2019. Osoituksena tosiasiallisen edunsaajan asemasta pidetään yli 25 prosentin omistusta tai ääniosuutta oikeushenkilössä. Tosiasiallisen edunsaajan käsite on kuitenkin huomattavasti tätä laajempi, ja se kattaa kaikki järjestelyt, joissa luonnollinen henkilö tosiasiallisesti käyttää määräysvaltaa yhteisössä.
Lisäksi yrityksen ja yhteisön olisi käytettävissä olevien tietojen perusteella tunnettava myös muu tosiasiallinen edunsaaja. Yrityksen olisi edunsaajan määrittelyssä ja rekisteröinnissä nojauduttava kaikkiin sen käytettävissä oleviin tietoihin, esimerkiksi jos yhtiö tietää osakassopimuksesta, jossa on sovittu päätösvallan käytöstä nimellisistä äänimääristä poikkeavalla tavalla.
Uutta oikeuskäytäntöä
Sijoitusyhtiön osinko erilajisten osakkeiden perusteella
A Oy aikoi tehdä sijoituksen B Oy –nimiseen yhtiöön, joka oli C Oy:n tytäryhtiö. B Oy:n toimialana on arvopaperikauppa, ja yhtiön tarkoituksena oli tarjota X-suvun jäsenille mahdollisuus sijoittaa joustavasti varojaan arvopapereihin.
C Oy omisti yli 99 prosenttia B Oy:n osakekannasta. C Oy:n omistamat osakkeet olivat A-osakesarjaan kuuluvia kantaosakkeita, joilla oli yhtiöjärjestyksen mukaan äänioikeus ja normaalit varallisuusoikeudet.
X-suvun jäsenten sijoitusyhtiöt omistivat loput B Oy:n osakkeet, joista jokainen muodosti oman osakesarjansa. Sijoitusyhtiöille suunnatut osakesarjat olivat oikeuksiltaan keskenään samanlaisia, mutta poikkesivat A-osakesarjaan kuuluvista kantaosakkeista. Yhtiöjärjestyksen mukaan sijoitusyhtiöiden osakesarjoilla ei ollut äänioikeutta yhtiössä, mutta B Oy oli sitoutunut maksamaan sijoitusyhtiöille tilikausittain osinkona koko sijoitusten markkinatuoton. Markkinatuotto ja tilikaudelta jaettava osinko laskettiin sijoitusyhtiöille sijoituskohtaisesti, jolloin tuoton ratkaisivat sijoituksen kesto ja sen määrä suhteessa B Oy:n koko sijoitusvarallisuuteen. Osinko-oikeuden lisäksi jokaisella sijoitusyhtiöillä oli oikeus vaatia B Oy:ltä sijoituksensa palauttamista, jolloin tehty sijoitus palautettiin vähennettynä tai lisättynä sijoitukselle kuluvalta tilikaudelta lasketulla markkinatappiolla tai ‑tuotolla.
X-suvun jäsenten tekemät sijoitukset oli toteutettu siten, että sijoitusyhtiöiden sijoitettua yhtiöön B Oy oli emittoinut niille yhden erilajisen osakkeen. B Oy:n kirjanpidossa sijoitukset oli kirjattu sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon ja eritelty sijoittajakohtaisesti tavalla, joka mahdollisti yhtiöjärjestyksen mukaisen osinkojen maksun sekä tarvittaessa sijoitusten palauttamisen. B Oy:n tilintarkastaja oli antanut lausunnon emittoitujen osakkeiden merkintähinnan suorittamisesta yhtiölle, minkä jälkeen osakkeet oli rekisteröity kaupparekisterissä.
Kun otettiin huomioon, että B Oy:n yhtiöjärjestyksessä osingon peruste oli määrätty siten, että yhtiöllä tai sen osakkeenomistajilla ei ollut harkintavaltaa osingonjaon kohdistumisessa eri osakesarjojen kesken, keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa B Oy:n jakama osinko tuli verottaa A Oy:n tulona elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a §:n 1 momentin mukaisesti. Ennakkoratkaisu verovuosille 2017 ja 2018.
Keskusverolautakunta 23.5.2017 nro 32 (ei lainvoimainen)
Osakkeenomistajaoikeuksien lakkaamisesta muodostui yhtiölle verotettavaa tuloa
Hakemuksen mukaan A Oyj:n osakkeet oli 2000-luvun alussa merkitty osakkeenomistajien arvo-osuustileille. Niiden osakkeenomistajien, joilla ei ollut arvo-osuustiliä, osakkeet oli talletettu yhteistilille. A Oyj:n yhtiökokous oli sittemmin päättänyt myydä yhteisellä arvo-osuustilillä olevat omistajiensa arvo-osuustileille siirtämättömät osakkeet omistajiensa lukuun tuolloin voimassa olleen osakeyhtiölain säännösten mukaisesti. Osakkeiden myynnistä saaduista varoista oli tehty maksutalletus lääninhallitukseen.
Hakemuksen mukaan osakkeiden myynnistä saatuihin varoihin oikeutetuilla oli ollut oikeus hakea varojaan aluehallintovirastolta, mutta kaikkia A Oyj:n tallettamia varoja ei kuitenkaan ollut määräaikaan mennessä haettu. Tämän seurauksena A Oyj on vaatinut hakematta jääneitä varoja itselleen. Hakemuksessa oli esitetty, että kyseisten varojen siirtymistä A Oyj:n haltuun tulisi arvioida verotuksessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna muuna pääomansijoituksena.
Keskusverolautakunta totesi, että verotuksessa pääomasijoituksena pidettävälle suoritukselle on luonteenomaista se, että yhtiön osakkeenomistajan varallisuuden määrässä ei lähtökohtaisesti tapahdu muutosta, koska hänen osakkeidensa arvon voidaan katsoa kasvavan yhtiöön tehdyn sijoituksen määrällä. Siten yhtiöoikeudellisesti pääomansijoituksena pidettävän erän käsittely verotuksessa voi poiketa muun muassa niissä tilanteissa, joissa sijoituksen tekee muu kuin yhtiön osakkeenomistajana oleva tai sellaiseksi sijoituksen myötä tuleva taho.
Hakemuksessa esitetyn perusteella kyseessä olevat varat olivat muodostuneet yhtiön osakkeenomistajien passiivisuuden seurauksena, ja osakkeiden omistamiseen liittyvien oikeuksien voitiin katsoa lakanneen tosiasiallisesti viimeistään osakkeiden myynnin myötä. Tämän jälkeen osakkeenomistajanoikeutensa menettäneet entiset osakkeenomistajat olivat ajan kulumisen myötä menettäneet oikeutensa myös heidän lukuunsa myydyistä osakkeista saatuihin varoihin, joita A Oyj oli hakemuksen mukaan sittemmin hakenut itselleen.
Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa tapahtuvaa varojen siirtymistä A Oyj:n haltuun ei voitu pitää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna pääomansijoituksena. Sen sijaan kyseinen A Oyj:n rahana saama etu oli yhtiön näkökulmasta rinnastettavissa tilanteeseen, jossa velalliselle muodostuu rahanarvoinen etuus velan vanhentumisen myötä. Tähän nähden keskusverolautakunta katsoi, että A Oyj:n hakemuksessa kuvatulla tavalla saamat varat olivat yhtiön veronalaista tuloa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 4 §:n mukaisesti. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2017.
Keskusverolautakunta 23.5.2017 nro 31 (ei lainvoimainen)
Lainavakuus luovutusvoittoa laskettaessa
Verovelvollinen ja hänen puolisonsa olivat myyneet erään kiinteistön 14.9.2007. Ostajataho oli vuosina 2007-2013 käyttänyt kiinteistöä vakuutena hakiessaan lainaa pankista. Kesäkuussa 2013 käräjäoikeus oli vahvistanut ostajan sekä verovelvollisen ja hänen puolisonsa välisen sopimuksen kiinteistökaupan mitätöinnistä. Tämän jälkeen ulosottovirasto oli vuonna 2014 myynyt kiinteistön siihen tehtyjen kiinnitysten perusteella. Verovelvollinen ja hänen puolisonsa olivat saaneet kauppahinnasta vain sen osan, mikä jäi jäljelle pankille tehtyjen suoritusten ja ulosottokulujen jälkeen. Verotuksessa heidän oli kuitenkin katsottu saaneen koko kauppahinnan itselleen, koska luovutusvoitto on veronalaista tuloa, vaikka luovutushinta menisi velkojen suoritukseksi.
Kiinteistön kauppahinnalla maksetut lainat olivat aiheutuneet toisen tahon omana omistaja-aikanaan tekemistä oikeustoimista eivätkä liittyneet mitenkään verovelvolliseen tai hänen puolisoonsa. Heidän osuudekseen kauppahinnasta ei näissä oloissa voitu lukea enempää kuin heidän tosiasiassa saamansa määrä.
Turun hallinto-oikeus 22.6.2017 T:17/0502/3
Kiinteistön myyntiin kohdistuvat kulut arvonlisäverotuksessa
Asiassa oli muun ohella kysymys siitä, oliko yhtiöllä oikeus vähentää kiinteistön maaperän tutkimista, vaurioituneen rakennuksen purkua ja pilaantuneen maaperän puhdistamista varten hankittuihin palveluihin sisältyneet arvonlisäverot yhtiön verolliseen toimintaan kohdistuvina hankintoina.
Yhtiö oli ollut rekisteröityneenä arvonlisäverovelvolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttajana 31.1.2005 – 31.12.2014. Yhtiön mukaan viimeiset verolliset vuokrasopimukset olivat päättyneet 31.12.2014. Yhtiön mukaan kiinteistöllä oli harjoitettu auto- ja kuljetusalaan liittyvää toimintaa, jonka yhteydessä maaperä oli pilaantunut ja kiinteistöllä olevan rakennuksen rakenteet olivat vaurioituneet muun muassa öljyn johdosta. Yhtiö oli myynyt alueen 2.7.2014 laaditulla luovutuskirjalla Helsingin kaupungille. Kiinteistön myynti oli arvonlisäverotonta. Myyty alue oli kaavoitettu asuinkäyttöön. Yhtiön oma toiminta oli päättynyt sulautumiseen 31.12.2014. Yhtiötä oli jo ennen tätä laskutettu muun muassa rakennuksen runkopurusta, pilaantuneiden maa-ainesten poistamisesta ja purkupaikan siistimisestä.
Hallinto-oikeus totesi, että asiassa ei oltu esitetty selvitystä siitä, oliko rakennuksen tai maaperän pilaantuminen tapahtunut verollisen vuokrauksen aikana eli 31.1.2005 jälkeen vai ennen tätä. Yhtiö ei ollut esittänyt myöskään verollisia vuokrasopimuksia tai muuta selvitystä, jotka olisivat osoittaneet, että maaperän saastumiseen liittyvät tutkimus- ja puhdistuskustannukset tai kiinteistön purkukustannukset olisivat kuuluneet vuokrasopimuksen perusteella yhtiön vastuulle ja siten otettu huomioon verollisen vuokran määrässä, tai että yhtiö olisi vaatinut kyseisiä kustannuksia verollisten tilojen vuokralaisilta.
Helsingin kaupungin kanssa tekemänsä alueen luovuttamista koskevan sopimuksen perusteella yhtiö oli velvollinen purkamaan rakennukset ja poistamaan maaperässä olevan jätteen. Yhtiön oli siten katsottava ottaneen mahdolliset maaperän tutkimista ja puhdistusta sekä rakennuksen purkua koskevat kustannukset huomioon tehdessään kaupungin kanssa sopimuksen määräalojen luovuttamisesta.
Hallinto-oikeus katsoi, että kustannukset eivät siten liittyneet yhtiön harjoittamaan verolliseen vuokraustoimintaan, vaan arvonlisäverolain 27 §:n mukaiseen verottomaan kiinteistön myyntiin. Yhtiöllä ei ollut oikeutta vähentää kuluihin sisältynyttä arvonlisäveroa.
Helsingin hallinto-oikeus 26.5.2017 T:17/0475/1
Kiinteistöt muodostivat liiketoimintakokonaisuuden
A Oy aikoi toteuttaa osakeyhtiölain 17 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen osittaisjakautumisen siten, että sen omistamat kiinteistöt siirrettiin perustettavalle vastaanottavalle osakeyhtiölle, joka tuli konsernin emoyhtiön B Oy:n omistukseen. Uudelle osakeyhtiölle siirtyvä kiinteistöomaisuus koostui A Oy:n harjoittaman valmistusliiketoiminnan käytössä olevasta yhdestä teollisuuskiinteistöstä, yhdestä rakentamattomasta kiinteistöstä sekä yhdestä osaksi ulkopuolisille vuokratusta ja osin A Oy:n liiketoiminnan käytössä olevasta teollisuuskiinteistöstä. Siirtyvien tonttien pinta-alat olivat yhteensä 22957 m2 ja rakennusten pinta-alat yhteensä 8994 m2. Siirtyvien rakennusten kirjanpitoarvot olivat yhteensä noin 3 miljoonaa euroa, maa-alueiden osuus noin 630 000 euroa ja liittymien osuus noin 27 000 euroa. Kiinteistöt sijaitsivat toistensa välittömässä läheisyydessä. Uuden yhtiön tarkoituksena oli vuokrata kiinteistöjä jakautuvalle yhtiölle ja ulkopuolisille markkinaehtoiseen hintaan sekä harjoittaa kiinteistönjalostusta. Osittaisjakautumisen jälkeen A Oy aikoi keskittyä valmistus- ja myyntitoiminnan harjoittamiseen.
Vastaanottavalle osakeyhtiölle siirtyvää kiinteistöomaisuutta pidettiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:n 1 momentin 2 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitettuna liiketoimintakokonaisuutena. Tuloverotuksen ennakkoratkaisu verovuosille 2016 ja 2017
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 16.6.2017 T:17/0273/1