TaxFax nro 3 • 13.1.2017
Ennakkoperintärekisteröinti
Verohallinto on julkaissut 12.1.2017 päivätyn ohjeen Ennakkoperintärekisteröinnin vaikutukset yritystoimintaan (dnro: A17/200/2017). Ohjeessa käsitellään ennakkoperintärekisteriin merkitsemisen ja rekisteristä poistamisen edellytyksiä.
Ennakkoperintärekisteriin merkitylle toimijalle maksetusta työ- tai käyttökorvauksesta ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä. Ennakkoperintärekisteriin kuuluminen ei ole kuitenkaan miltään osin pakollista. Mikäli yritys, joka laskuttaa työ- tai käyttökorvauksia ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin, tulee palvelunostajan toimittaa ennakkonpidätys veloitetusta kauppahinnasta. Yhteisöiltä, yhteisetuuksilta ja yhtymiltä pidätys toimitetaan 13 %:n suuruisena ja luonnolliselta henkilöltä verokortin perusteella.
Ennakkoperintärekisteriin voidaan merkitä myös sellaiset elinkeinonharjoittajat, jotka eivät laskuta työ- tai käyttökorvauksia. Esimerkiksi pelkästään tavarakauppaa harjoittavakin voidaan merkitään hakemuksesta rekisteriin.
Asiakas, jota ei merkitä ennakkoperintärekisteriin tai joka poistetaan rekisteristä, saa rekisteröintiasiaa koskevan kirjallisen päätöksen. Päätökseen liitetään ohje muutoksenhakua varten. Ennakkoperintärekisteristä poistamista tai rekisteröimättä jättämistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta tekemällä oikaisuvaatimus verotuksen oikaisulautakunnalle. Oikaisuvaatimus on tehtävä 60 päivän kuluessa siitä, kun muutoksenhakija on saanut tiedon Verohallinnon päätöksestä. Oikaisuvaatimus lähetetään rekisteröintipäätöksen oheen liitetyssä muutoksenhakuohjeessa mainittuun Verohallinnon osoitteeseen. Verohallinto voi kuitenkin ratkaista oikaisuvaatimuksen siltä osin kuin esitetty vaatimus hyväksytään. Oikaisulautakunnan päätökseen voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Valitusaika on 60 päivää oikaisupäätöksen tiedoksisaannista.
Rajat ylittävä velkojen perintä tehostuu
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutoksen (He 109/2016), jonka perusteella rajat ylittävä velkojen perintä tehostuu. Laki tulee voimaan 18.1.2017.
Uuden menettelyn perusteella velkoja voi hankkia tuomioistuimelta tilivarojen turvaamismääräyksen, jolla estetään velallista siirtämästä tai nostamasta varoja EU:n alueella sijaitsevalta pankkitililtä. Turvaamismääräyksen antamisen edellytyksenä on, että ilman sitä olisi vaara varojen siirtämisestä velkojan ulottumattomiin. Menettely muodostaa vaihtoehdon kansallisen lainsäädännön mukaisille turvaamistoimille rajat ylittävissä tilanteissa. Turvaamismääräyksen antaa Helsingin käräjäoikeus. Ulosottomies vastaa turvaamismääräyksen täytäntöönpanosta, jos turvattava pankkitili sijaitsee Suomessa.
Uutta oikeuskäytäntöä
Osingonjakovelalle maksetut korot olivat vähennyskelpoisia
Y:n kuntayhtymä omisti koko sähkön tuotantoa harjoittaneen X Oy:n osakekannan. X Oy oli toiminut niin sanotun Mankala-periaatteen mukaisesti, eli se oli myynyt tuottamansa sähkön osakkaalleen omakustannushintaan. Kuntalain 2 a §:n 1.1.2015 voimaan tulleen muutoksen myötä X Oy:n yhtiöjärjestystä oli muutettu vastaamaan kuntalain vaatimuksia. Yhtiö oli 1.1.2015 alkaen ryhtynyt itse myymään tuottamaansa sähköä markkinoille. X Oy:n toimintatavan muutoksen yhteydessä sen pääomarakennetta oli tarkoitus muuttaa niin, että X Oy jakaisi voitonjakokelpoiset ja varojenjakokelpoiset varansa sidottua osakepääomaa lukuun ottamatta osakkaalleen Y:n kuntayhtymälle siten, että jaettu määrä jätettäisiin velaksi, josta X Oy maksaisi markkinaehtoiseksi katsottavaa korkoa.
Verohallinto oli X Oy:lle antamassaan ennakkoratkaisussa katsonut, etteivät X Oy:lle kertyvät korkokulut olleet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n ja verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla verotuksessa vähennyskelpoisia. Hallinto-oikeus oli hylännyt X Oy:n ennakkoratkaisusta tekemän valituksen.
Osakeyhtiölle on tunnusomaista liiketoiminnasta kertyneiden voittovarojen jakaminen osakkaille osingonjakona tai muuna varojenjakona. Osakeyhtiön yhtiökokous voi valita, jaetaanko varoja vai ei. Koska X Oy:lle kertyviä korkokuluja oli siten pidettävä elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korkoina, korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja Verohallinnon antaman ennakkoratkaisun sekä lausui uutena ennakkoratkaisuna, että X Oy:lle kertyvät markkinaehtoisen korkokannan mukaiset korkokulut ovat sen verotuksessa vähennyskelpoisia elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla saman lain 18 a §:ssä säädetyin rajoituksin. Ennakkoratkaisu verovuosille 2014 ja 2015.
KHO 13.1.2017 T:77 eli vuosikirjassa KHO:2017:5
Peitellyn osingon oikea verovuosi
Vuonna 2006 perustetun asunto-osakeyhtiön osakkaita olivat A ja hänen avopuolisonsa sekä A:n kokonaan omistama B Oy. B Oy:n omistamat 2 000 osaketta oikeuttivat hallitsemaan kahta liikehuoneistoa sekä A:n ja avopuolison omistamat 2 200 osaketta kolmea asuinhuoneistoa. Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan osakkeenomistajat maksoivat hoito- ja rahoitusvastiketta huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden lukumäärän mukaisessa suhteessa.
Yhtiöjärjestystä oli 18.12.2006 muutettu siten, että toinen B Oy:n omistamista liikehuoneistoista siirtyi osakkaiden omistamien osakkeiden lukumääriä muuttamatta vastikkeetta A:n ja avopuolison hallintaan asuinhuoneistona. B Oy:n osuus yhtiölainasta ja yhtiövastike pysyivät ennallaan. B Oy maksoi 30.4.2008 jäljellä olevan yhtiölainaosuutensa 280 612,25 euroa.
Kun B Oy:n hallitsemalle liikehuoneistolle yhtiöjärjestyksen mukaan tuleva osuus asunto-osakeyhtiön lainoista poikkesi siitä, mikä se olisi ollut pinta-alojen mukaan laskettuna, A:n katsottiin verovelvollisen vahingoksi 4.7.2012 tehdyssä verotuksen oikaisussa saaneen verovuonna 2008 B Oy:ltä 74 571,04 euron suuruisen peitellyn osingon.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A oli edellä mainituissa olosuhteissa saanut B Oy:ltä peiteltyä osinkoa verovuonna 2006 eikä verovuonna 2008. Koska peiteltyä osinkoa ei voitu verottaa A:n verovuoden 2008 tulona, A:n vahingoksi mainitulta vuodelta tehty verotuksen oikaisu kumottiin.
KHO 11.1.2017 T:64 eli vuosikirjassa KHO:2017:4
Saman henkilön omistamat yhtiöt ja määräysvaltaan perustuva oman käytön verotus
Asiassa oli kyse rakentamispalvelun oman käytön verotuksen edellytysten täyttymisen arvioinnista eli siitä, oliko rakennusyhtiö tehnyt uudisrakentamiseen liittyvän urakkasopimuksen määräysvallassaan olevan asunto-osakeyhtiön kanssa, kun molemmat yhtiöt oli saman yksityishenkilön omistuksessa.
Arvonlisäverolain 31 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rakentamispalvelu katsotaan otetuksi omaan käyttöön myös silloin, kun elinkeinonharjoittaja myy uudisrakentamiseen liittyvän rakentamispalvelun sellaiselle asunto- tai kiinteistöosakeyhtiölle, jossa sillä on määräysvalta urakkasopimusta tehtäessä.
A on 20.8.2010 ostanut perustettavan As Oy C:n lukuun tontin. A on 10.11.2010 ostanut B Oy:n. B Oy:n ja As Oy C:n välille on tehty 28.3.2011 urakkasopimus kolmen talon rakentamisesta. B Oy ja As Oy C ovat tuolloin olleet kokonaan A:n omistuksessa ja hän on johtanut molempia yhtiöitä.
Rakentamispalvelun myynyt B Oy ei ole omistanut As Oy C:tä. Se seikka, että sama henkilö eli A on omistanut molemmat yhtiöt ja toiminut molempien yhtiöiden johdossa urakkasopimusta tehtäessä, ei muodosta B Oy:lle määräysvaltaa As Oy C:hen. Tässä arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, että A on ostanut B Oy:n vasta sen jälkeen, kun hän oli ostanut tontin perustettavan yhtiön lukuun ja, että A on tämän tontin oston vuoksi itse tullut As Oy C:n perustajaksi ja osakkeenomistajaksi. Yhtiön valituksessaan esittämä seikka, että As Oy C:n osakkeet on ollut tarkoitus siirtää B Oy:n omistukseen, ei merkitse määräysvaltaa koskevan edellytyksen täyttymistä. Kun B Oy:llä ei tässä tilanteessa ole ollut määräysvaltaa As Oy C:ssä, asiassa ei voida soveltaa arvonlisäverolain 31 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista rakentamispalvelun oman käytön verotusta.
Yhtiö on siten käsitellyt virheellisesti kirjanpidossaan urakan oman käytön verotuksen säännöksiä noudattaen. Hallinto-oikeus katsoi, että B Oy:n ja As Oy C:n välillä tehdyssä sopimuksessa oli kysymys arvonlisäverollisesta rakentamispalvelun myynnistä.
Helsingin hallinto-oikeus 30.12.2016 16/1515/1