TaxFax nro 30 • 11.8.2017
Tavaroiden maahantuonnin arvonlisäverotus siirtyy Verohallinnolle
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutokset (He 45/2017), joiden mukaan Tullin tehtäväksi säädetty tavaroiden maahantuonnin arvonlisäverotus siirrettään Verohallinnon tehtäväksi siltä osin kuin kyse on arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen yritysten tekemistä tuonneista. Muutokset tulevat voimaan vuoden 2018 alusta.
Tulli valvoo kuitenkin tältäkin osin arvonlisäveron oikeellisuutta tulliselvitykseen liittyvän valvonnan yhteydessä ja vastaa rikostutkinnasta.
Tullille jää edelleen maahantuontien arvonlisäverotus muiden kuin arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen tekemien tuontien osalta. Tulli vastaa myös sellaisten luonnollisten henkilöiden tekemien tuontien verotuksesta, jotka eivät liity tuojan liiketoimintaan, sekä tullisäännösten vastaisen tuonnin verotuksesta.
Verohallinnon vastuulle siirrettävässä maahantuonnin arvonlisäverotuksessa sovelletaan
yleisiä arvonlisäverolain, oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain ja veronkantolain verotusmenettelyä ja veronkantoa koskevia säännöksiä.
Muutoksen jälkeen maahantuojat ilmoittavat maahantuonnista suoritettavan veron oma-aloitteisesti veroilmoituksellaan niin kuin muutkin verokaudelle kohdistettavia liiketoimia koskevat tiedot.
Muutos mahdollistaa sen, että maahantuonnista suoritettava vero kohdennetaan samalle kuukaudelle kuin sitä koskeva vähennyskin eli tullauskuukaudelle. Veron maksamisvelvoitteen ja sen vähentämisen ajankohdat yhdentyvät. Jos tuodut tavarat käytetään kokonaan vähennyskelpoiseen tarkoitukseen, ei tuonnin osalta jää veroa maksettavaksi.
Verotustehtävän siirtoon liittyviä säännösehdotuksia sovelletaan sellaisiin tuonteihin, joiden osalta veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt lain voimaantulon jälkeen. Vireillä olevat asiat eivät siis siirry Verohallinnolle.
Sulautuminen ja liiketoimintasiirto
Verohallinto on julkaissut 7.8.2017 uudet ohjeet sulautumisesta (dnro: A161/200/2017) ja liiketoimintasiirrosta (dnro: A163/200/2017).
Molemmissa ohjeissa on aikaisempaa laajemmin kuvattu sitä, missä tilanteissa veronkiertopykälää voidaan soveltaa sekä sitä, milloin sitä ei voida soveltaa.
Veron kiertämistarkoitukseen voivat viitata esimerkiksi erilaisten keinotekoisten apuyhtiö- ja sivuliikerakenteiden käyttäminen, useat perättäiset yritysjärjestelytoimenpiteet tai liiketoimintasiirron tai osakkeiden vaihdon jälkeen tapahtuva siirrossa saatujen varojen tai osakkeiden nopea edelleen myynti. Edellä mainitut tilanteet voivat antaa viitteitä veron välttämistarkoituksesta, mutta eivät sellaisenaan merkitse veron kiertämistä koskevien säännösten soveltamisedellytysten täyttymistä.
Esimerkiksi vastaanottavan yhtiön purkaminen jakautumisen jälkeen voi tietyissä olosuhteissa aiheuttaa sen, että jakautumisen yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista katsotaan olevan veron kiertäminen (ks. esim. KHO 1999:63). Kuitenkaan tilanteessa, jossa jakautuminen oli tehty aidosti liiketaloudellisin syin eikä jakautumista seuraavaa purkautumista ollut suunniteltu etukäteen, purkautumiseen ei voitu soveltaa veron kiertämistä tai peiteltyä osinkoa koskevia säännöksiä (KHO 2016:115).
Uutta oikeuskäytäntöä
Yritysjärjestelyyn liittyvät asiantuntijakulut sai vähentää vuosikuluna
A Oyj muodosti toisen yhtiön kanssa yhteisyrityksen. Yhteisyritys muodostettiin A Oyj:n puolelta eriyttämällä ensin liiketoimintasiirrolla A Oyj:n harjoittama kyseessä oleva liiketoiminta A Oyj:stä yhtiön täysin omistamalle B Oy:lle. Liiketoimintasiirron jälkeen B Oy:n kaikki osakkeet siirrettiin osakevaihdolla yhteisyritykselle (ABC B.V.), jonka osakkeista A Oyj omisti 49,9 prosenttia ja äänivallasta 50,1 prosenttia osakevaihdon jälkeen. Yhteisyritykseen mukaan tullut toinen yhtiö omisti loput yhteisyrityksen osakkeista.
A Oyj:n järjestelyihin käyttämät asiantuntijakustannukset liittyivät yhtiön yhden liiketoiminta-alueen strategiseen suunnitteluun ja sitä seuranneeseen konsernin rakenteelliseen muokkaamiseen. Toteutuneissa järjestelyissä, joissa A Oyj ei ollut hankkinut uutta liikeomaisuutta kaupalla tai siihen verrattavalla muulla toimenpiteellä, vaan se oli käyttänyt yritysjärjestelydirektiivissä ja elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa tarkoitettuja yritysjärjestelyjä, ei osaakaan asiantuntijakustannuksista voitu lukea ABC B.V:n osakkeiden hankintamenoon elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 14 §:n 1 momentin perusteella.
Valituksessa tarkoitetut kustannukset olivat elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä ja 8 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuja yhtiön elinkeinotoiminnassaan käyttämiä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneita menoja. Verovuosi 2007.
KHO 11.8.2017 T:3825 eli vuosikirjassa KHO:2017:127
Mezzanine lainojen korkovähennys ja asian tutkimisen laajuus tuomioistuimessa
Asiassa oli kysymys siitä, oliko A (FI) LLC:llä (jäljempänä A) oikeus vähentää omistajilta ottamista mezzanine-lainoista maksetut korot. A ei ollut ilmoittanut korkoja eikä vaatinut niitä vähennettäväksi yhtiön verovuosilta 2005–2010 antamissa veroilmoituksissa. Verotuksen oikaisulautakunta oli hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen korkojen vähentämisestä.
A oli valittanut verotuksen oikaisulautakunnan päätöksestä hallinto-oikeuteen ja uudistanut oikaisulautakunnassa esittämänsä vaatimuksen. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se oli muiden seikkojen ohella vedonnut verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n säännökseen ja vastustanut korkovähennysten myöntämistä. Hallinto-oikeus oli A:n valitukseen antamassaan päätöksessä lausunut muun ohella, ettei verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n säännöksen soveltuvuus ollut ratkaistavana verotusta toimitettaessa. Verotuksen oikaisulautakunta ei ollut perustellut päätöstään tällä perusteella, eikä hallinto-oikeus päätöksensä perustelujen mukaan ollut voinut, säännöksen soveltamisedellytyksistä pykälän 2 momentissa säädetty huomioon ottaen, ottaa asiaa ensi asteena ratkaistavakseen.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että käsiteltävänä olevassa asiassa verovelvollinen oli ollut muutoksenhakijana oikaisulautakunnassa ja hallinto-oikeudessa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli käyttänyt asiassa ensimmäisen kerran puhevaltaa antaessaan vastineen hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeuden olisi tullut tutkia kaikki ne perusteet, joihin Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli valituksen hyväksymistä vastustaessaan tukeutunut. Näin ollen hallinto-oikeuden olisi tullut ottaa päätöksessään kantaa myös verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n säännöksen soveltavuuteen asiassa.
Edellä olevan perusteella hallinto-oikeudessa on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe. Korkeimman hallinto-oikeuden pääasiaratkaisu ja sen jäljempänä ilmenevät perustelut huomioon ottaen asiaa ei kuitenkaan tämän vuoksi ole syytä palauttaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.
Hallinto-oikeuden mainitsemilla perusteilla kysymyksessä olevaa lainaa on pidettävä verotuksessa luonteeltaan vieraana pääomana eikä lainajärjestelyä ole voitu sivuuttaa verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n nojalla siirtohinnoitteluoikaisuna siten, että lainaa käsiteltäisiin verotuksessa markkinaehtoperiaatteen mukaan tosiasialliselta luonteeltaan oman pääoman ehtoisena sijoituksena.
A omistaa suomalaisten keskinäisten kiinteistöyhtiöiden osakkeita saaden tämän osakeomistuksen perusteella hallitsemistaan tiloista vuokratuloja, joista yhtiö on Suomessa tuloverolain 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoitetusti verovelvollinen. Asiakirjojen mukaan A on antanut omistajiltaan ottamansa mezzanine-lainat edelleen lainaksi mainituille kiinteistöyhtiöille, joilta A on ainakin verovuosina 2005–2008 saanut korkotuloja. Nämä korkotulot ovat olleet A:lle edellä mainittu verosopimuksen määräys huomioon ottaen Suomessa verovapaita. Kun verovelvollinen voi tuloverolain 58 §:n perusteella vähentää vain sellaisen korkomenon, joka kohdistuu veronalaisen tulon hankintaan, A:n mezzanine-lainoista maksamat korot eivät ole vähennyskelpoisia. Edellä olevan perusteella hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja oikaisulautakunnan päätösten lopputulokset saatettava voimaan. Verovuodet 2005–2010.
KHO 11.8.2017 T:3827 eli vuosikirjassa KHO:2017:128