TaxFax nro 32 • 23.8.2017

Yhteisöjen ennakonkanto

Verohallinto on tehnyt päätöksen yhteisöjen ennakonkannon alarajasta ja kantoeristä (dnro: A 157/200/2017). Päätöstä sovelletaan yhteisöjen ja yhteisetuuksien ennakonkannossa. Päätös tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2017. Päätöstä sovelletaan sen voimaantulon jälkeen tehtäviin ennakon määräämistä ja muuttamista koskeviin päätöksiin.

Ennakkoa ei määrätä, jos sen määrä olisi pienempi kuin 500,00 euroa. Verovuoden aikana ennakko kannetaan sen määrästä riippuen kahdessa tai useammassa yhtä suuressa erässä sentin tarkkuudella seuraavasti:

Jos yhteisön tai yhteisetuuden tilikausi on lyhyempi tai pidempi kuin 12 kuukautta, noudatetaan kantoerien lukumäärää ja kantokuukausia soveltuvin osin.

Ennakko, joka erääntyy maksettavaksi verovuoden päättymisen jälkeen, kannetaan yhdessä erässä. Ennakon erät voidaan ennakon määrästä, muutoksen ajankohdasta tai muusta erityisestä syystä johtuen kantaa poiketen siitä, mitä on säädetty kantoerien lukumäärästä ja kantokuukausista.

Ennakkoa alennettaessa ennakon muutos kohdistetaan ensisijaisesti verovuoden jäljellä oleville erääntymättömille ennakon erille.

Muistiinpanovelvollisuus

Verohallinto on tehnyt päätöksen, jossa määritetään muistiinpanovelvollisuus, joka koskee maataloutta, metsätaloutta, vuokraustoimintaa, sijoitustoimintaa tai muuta sellaista muuna kuin elinkeinotoimintana pidettävää tulonhankkimistoimintaa harjoittavaa verovelvollista, joka ei ole kirjanpitovelvollinen (linkki).

Lisäksi Verohallinto on tehnyt uuden päätöksen työnantajan ja suorituksen maksajan muistiinpanovelvollisuudesta (linkki).

Päätökset tulevat voimaan 1 päivänä marraskuuta 2017. Päätösten asiasisältö vastaa verohallinnon aikaisempia päätöksiä.

Uutta oikeuskäytäntöä

Verovelvollinen määrättiin korvaamaan veronsaajien oikeudenvalvontayksikön oikeudenkäyntikuluja

A oli verotuksen oikaisulautakunnassa ja edelleen hallinto-oikeudessa vaatinut, että hänen Asunto Oy B:n yhden huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden luovutuksesta saamansa voitto poistetaan hänen veronalaisista tuloistaan, koska kyse on ollut oman asunnon luovutusvoitosta. Se, että asunnossa oli asunut vuokralaisia samaan aikaan kuin A oli kertonut asuneensa siellä, oli käynyt ilmi vasta, kun Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli hankkinut asian hallinto-oikeuskäsittelyä varten lisäselvitystä muun ohella tilitiedusteluja tekemällä. Oikeudenvalvontayksikkö oli hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn jälkeen toimittamassaan loppulausunnossa vaatinut, että A oli velvoitettava korvaamaan oikeudenvalvontayksikölle hallinto-oikeusvaiheessa aiheutuneet ylimääräiset oikeudenkäyntikulut.

Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vaatimuksen. Asiassa saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus oli johtopäätöksenään todennut, ettei ollut uskottavaa, että A olisi tosiasiassa asunut kyseisessä asunnossa ainakaan samanaikaisesti siellä asuneiden vuokralaisten kanssa.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö vaati korkeimmassa hallinto-oikeudessa A:n velvoittamista korvaamaan sille hallinto-oikeusvaiheessa aiheutuneet ylimääräiset oikeudenkäyntikulut.

Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksestään tarkemmin ilmenevin perustein, että kysymys ei ollut vain siitä, että A olisi hallinto-oikeudelle osoittamassaan valituksessa jättänyt kertomatta itselleen epäedullisia seikkoja. Sen sijaan hän oli pyrkinyt tietoisesti luomaan olennaisesti väärän kuvan niistä seikoista, joilla hänen oli täytynyt ymmärtää olevan merkitystä arvioitaessa hänen asumistaan ja sen yhtäjaksoisuutta. Hänen oli siten katsottava esittäneen ilmeisen perusteettoman vaatimuksen niin, että hänet voitiin velvoittaa korvaamaan Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön oikeudenkäyntikuluja.

KHO 23.8.2017 T:4022 eli vuosikirjassa KHO:2017:134

Vuokratun vapaa-ajan asunnon kulut olivat vähennyskelpoisia myös tyhjillään oloajalta

A oli alun perin käyttänyt hiihtokeskuksen lähellä sijaitsevaa, vuonna 2005 valmistunutta vapaa-ajan asuntoaan yksinomaan itse. Vuonna 2011 A oli tehnyt ammattimaisen välittäjän kanssa sopimuksen vapaa-ajan asunnon välittämisestä vuokrattavaksi lyhytaikaisilla vuokrasopimuksilla. Tämän jälkeen asunto oli vuokrattavissa vuokranvälittäjän varausjärjestelmän kautta. Myös A:n oli käytettävä varausjärjestelmää, kun hän varasi asunnon omaan käyttöönsä. Vuonna 2012 A oli käyttänyt vapaa-ajan asuntoa itse 70 vuorokautta ja asunto oli ollut vuokrattuna 105 vuorokautta. Muun ajan vuodesta 2012 asunto oli ollut tyhjillään.

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, olivatko vapaa-ajan asuntoon kohdistuvat kulut ja poistot A:n verotuksessa vähennyskelpoisia niiden päivien osalta, jolloin asunto oli ollut tyhjillään.

Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei kulujen ja poistojen vähennyskelpoisuutta arvioitaessa merkitystä ole sillä, että A oli alun perin hankkinut vapaa-ajan asunnon omaa käyttöään varten, vaan että vähennyskelpoisuutta oli arvioitava sen perusteella, mihin tarkoitukseen asuntoa oli verovuonna 2012 käytetty. Kun otettiin huomioon asiassa asunnon käytöstä ja vuokraustoiminnan järjestämisestä esitetty selvitys kokonaisuudessaan, korkein hallinto-oikeus katsoi, että vapaa-ajan asuntoa oli verovuonna 2012 käytetty pääasiassa tulonhankkimistoiminnassa. Tämän vuoksi A:n asunnosta saamien vuokratulojen vähennykseksi ei ollut luettava vain vuokralle annettuja päiviä vastaavaa osaa asuntoon kohdistuvista kuluista ja poistoista, vaan kuluista ja poistoista vähennyskelpoista oli myös se osa, joka vastasi päiviä, jolloin asunto oli verovuoden aikana ollut tyhjillään. Verovuosi 2012.

KHO 18.8.2017 T:3934 eli vuosikirjassa KHO:2017:131

Sisällysluettelo