TaxFax nro 4 • 17.1.2017
Kotitalousvähennys
Verohallinto on julkaissut 13.1.2017 päivätyn ohjeen Kotitalousvähennys (dnro: A259/200/2016). Ohjeessa kerrotaan millä edellytyksillä kotitalousvähennys myönnetään.
Kotitalousvähennys myönnetään vain luonnolliselle henkilölle. Kuolinpesä ei voi saada vähennystä lukuun ottamatta henkilön kuolinvuodelta toimitettavaa verotusta. Kuolinvuodelta kotitalousvähennys myönnetään tilanteessa, jossa henkilö on vielä eläessään tilannut ja maksanut työn. Vähennys voidaan myöntää myös, jos henkilö on eläessään sitovasti tilannut kotitalousvähennykseen oikeuttavan työn, se on aloitettu henkilön vielä ollessa elossa mutta se on valmistunut vasta hänen kuoltuaan. Tällöin vähennys voi tulla poikkeuksellisesti vähennettäväksi myös kuolinvuotta seuraavana vuotena.
Vuoden 2017 alusta ennakkoperintärekisteriin merkitylle yrittäjälle tai yritykselle sekä yleishyödylliselle yhdistykselle maksetusta työkorvauksesta myönnettävä vähennys nousi 45 %:sta 50 %:iin. Lisäksi kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä maksetusta palkasta vähennyskelpoista on 20 % aikaisemman 15 %:n sijaan. Työn perusteella maksettujen palkan sivukulujen vähentämiseen ei tehty muutoksia. Kotitalousvähennyksen enimmäismäärää ei ole muutettu.
Kotitalous työn teettäjänä
Verohallinto on julkaissut 12.1.2017 päivätyn ohjeen 12.1.2017 Kotitalous työn teettäjänä (dnro:A11/200/2017). Ohjeessa käsitellään yksityishenkilön (kotitalouden) verotukseen liittyviä velvoitteita silloin, kun kotitalous teettää työtä joko palkkaamalla työntekijän työsuhteeseen tai ostamalla palvelun yritykseltä tai yrittäjältä. Ohjeessa on lyhyesti tuotu esiin myös kotitaloustyönantajan lakisääteisiä velvoitteita työntekijöiden vakuuttamisesta.
Työn teettäjä ja työn tekijä voivat solmia työtä koskevan työsopimuksen tai toimeksiantosopimuksen. Työstä, tehtävästä tai palveluksesta maksettua vastiketta pidetään verotuksessa joko palkkana (työsuhde) tai työkorvauksena (toimeksiantosuhde). Kotitalouden on erityisesti huomioitava, että ennakkoperintärekisteriin kuuluminen ei yksin ole ratkaiseva tekijä arvioitaessa sitä, onko maksettu korvaus työsuhteessa saatua palkkaa vai toimeksiantosuhteessa saatua työkorvausta. Työstä maksettavan korvauksen laatu on tunnistettava, koska kotitalouden velvollisuudet määräytyvät verotuksessa sen mukaan, kummasta on kyse.
Uutta oikeuskäytäntöä
Sijoittajan tappio vertaislainapalvelussa
Hakijana olleen yksityishenkilön oli tarkoitus sijoittaa internetissä toimivan verkkopalvelun kautta niin sanottuihin vertaislainoihin. Kyseisessä X-vertaislainapalvelussa oli kyse vertaislainojen sähköisestä markkinapaikasta, jonka kautta sijoittajat voivat tarjota varojaan sijoitettaviksi rahoitusta tarvitsevien lainanhakijoiden velkakirjamuotoisiin lainoihin. Palvelussa hakija pystyi valitsemaan haluamansa riski- ja tuottotason ja näin asettamiensa sijoitussääntöjen perusteella hajauttamaan sijoituksensa useiden velallisten velkapääomiin. Hakijan tehtyä sijoituksensa palvelu alkoi sijoittaa varoja asetettujen sijoitusehtojen perusteella automaattisesti, ja hakijan lainasalkkuun alkoi muodostua lainanhakijoiden tarjonnan perusteella kantaa eri velkakirjoista tai niiden määräosista. X-verkkopalvelu vastasi hakijan puolesta mahdollisista velkojen perintätoimista. Mikäli saatavaa ei saatu perittyä ulosoton kautta, saatava kirjattiin luottotappioksi ulosottoviranomaisen antaman niin sanotun varattomuustodistuksen perusteella. X-verkkopalvelu oli myös oikeutettu myymään perittäväksi siirtyviä saatavia perintäyhtiölle hakijan puolesta. Saatavan myynnin myötä hakijan salkussa kyseiseen saatavaan sitoutunut pääoma palautui sijoitettavaksi uudelleen.
Keskusverolautakunta totesi, että tuloverolain 50 §:ssä ja sitä koskevassa hallituksen esityksessä 200/1992 ei ole tarkemmin määritelty mitä pykälässä mainitulla arvopaperilla tarkoitetaan. Hakemuksessa tarkoitetussa vertaislainaustoiminnassa sijoitukset velkakirjoihin tehtiin verkkopalvelussa avoimella markkinapaikalla kysyntään ja tarjontaan perustuen, eivätkä sijoittajat ja velalliset tunnistaneet toisiaan. Tämän tyyppinen verkossa tapahtuva sijoitustoiminta on verraten uusi ilmiö, joka on tullut mahdolliseksi vasta tuloverolain säätämisen jälkeen. Kun tähän nähden otettiin huomioon vertaislainatoiminnan edellä kuvattu luonne sijoitusmuotona, jossa tarkoituksena oli kerätä sijoittajilta rahoitusta, sekä kyseisten velkakirjojen luovutuskelpoisuus, hakijan vertaislainapalvelun kautta tekemän sijoituksen kohteena olevia velkakirjoja pidettiin tuloverolain 50 §:ssä tarkoitettuina arvopapereina.
Edellä toden perusteella keskusverolautakunta katsoi, että hakijalla oli oikeus vähentää velkakirjojen luovutuksista mahdollisesti aiheutuvat luovutustappiot tuloverolain 50 §:n 1 momentin mukaisesti ja menetykset saman pykälän 3 momentin 2 kohdan mukaisesti. Tappion ja menetyksen vähennyskelpoisuuden kannalta ei ollut merkitystä sijoituksen suuruudella, velallisten oikeudellisella muodolla tai sillä, tekikö sijoituksen hakija itse tai sijoituspalveluyhtiö hänen valtuuttamanaan. Velkakirjan menetys oli vähennettävissä viimeistään silloin, kun ulosottoviranomainen antoi kyseisen velallisen osalta niin sanotun varattomuustodistuksen. Ennakkoratkaisu vuosille 2016–2018. Äänestys 4-3.
Keskusverolautakunta 9.12.2016 nro 59 (ei lainvoimainen)