TaxFax nro 41 • 29.9.2017
Verotustietojen automaattinen vaihto on laajentunut
Valtioneuvosto tiedottaa, että verotustietojen automaattinen vaihto on laajentunut koskemaan viittä EU:n ulkopuolista Euroopan maata. Suomi vaihtaa tietoja pankkitileistä Andorran, Liechtensteinin, Monacon, San Marinon ja Sveitsin kanssa.
Hallitus on antanut esityksen lainsäädännöstä (He 130/2017), joka antaa viranomaisille asiaa koskevia valtuuksia sekä asettaa velvoitteita viranomaisille ja finanssilaitoksille. Taustalla ovat muutospöytäkirjat, jotka EU on tehnyt Andorran, Liechtensteinin, Monacon, San Marinon ja Sveitsin kanssa. Pöytäkirjat ovat tulleet voimaan San Marinon osalta 1.7.2016, Andorran, Liechtensteinin ja Sveitsin osalta 1.1.2017 ja Monacon osalta 1.2.2107.
Raportoitavia tietoja ovat ovat tilisaldo tai -arvo, käteis- tai takaisinostoarvo, koron ja osingon bruttomäärä, tilillä pidetyistä varoista syntyneen muun tulon bruttomäärä, finanssivarojen myynnistä tai lunastuksesta tilille maksettu tai hyvitetty bruttotulo raportointijaksolta ja tilille tämän jakson aikana suoritetun tai hyvitetyn koron bruttomäärä. Tietojenvaihto laajenee myös käsittämään uusia tulolajeja (osinko ja luovutusvoitto).
EU-maiden kesken automaattinen tietojenvaihto alkoi vuoden 2016 verotiedoista. Suomi saa muilta EU-mailta Suomessa asuvien tilinhaltijoiden tilitietoja, ja Verohallinto toimittaa vastaavasti Suomesta tietoja muiden EU-jäsenvaltioiden veroviranomaisille.
Arvopapereiden luovutusvoiton verotus
Verohallinto on julkaissut 8.8.2017 päivätyn ohjeen Arvopaperien luovutusten verotus (dnro: A138/200/2017). Ohjeessa käsitellään arvopaperien, arvo-osuuksien ja sijoitusrahasto-osuuksien luovutukseen liittyviä tuloverokysymyksiä. Seuraavassa ote ohjeen kohdasta, joka käsittelee vähemmistöosakkeiden lunastamista.
Vähemmistöosakkeiden lunastamisen verovuosi
Osakkeenomistaja, jolla on yli 90 % yhtiön kaikista osakkeista ja äänistä, on oikeutettu lunastamaan muiden osakkaiden (vähemmistöosakkeenomistajien) osakkeet. Tällaisilla vähemmistöosakkeenomistajilla on myös oikeus vaatia osakkeittensa lunastamista.
Jos lunastusoikeuden olemassaolo on lainvoimaisesti ratkaistu tai välimiehet pitävät sitä selvänä, mutta lunastushinnasta ei ole sovittu tai määrätty, osake siirtyy lunastajalle heti, jos tämä asettaa lunastushinnan maksamisesta vakuuden, jonka välimiehet hyväksyvät. Osakkeen luovutusvoitto verotetaan sinä vuonna, jona osake on siirtynyt ostajalle. Sillä ei ole merkitystä, koska lunastushinta maksetaan.
Jos lunastushintaa ei ole sovittu tai määrätty ennen kuin sanotulta vuodelta toimitettava verotus päättyy, käytetään lunastushintana luovutusvoittoa laskettaessa tarjottua lunastushintaa.
Siltä osin kuin lunastushintaa ei ole voitu ottaa huomioon lunastusvuoden verotuksessa se luetaan sen verovuoden tuloksi, jona se on maksettu tai ollut nostettavissa. Jälkikäteen tulevan lunastushinnan osan luovutusvoiton määrittämiseksi luovutusvoitto lasketaan uudelleen ottamalla luovutushintana huomioon myös jälkikäteen tuleva määrä. Voitto lasketaan myös tältä osin niiden säännösten mukaan, jotka olivat voimassa lunastusvuonna.
Hankintameno-olettaman perusteena oleva omistusaika määräytyy lunastuksen verovuoden, eikä jälkikäteen tulevan lunastushinnan osan saamisvuoden mukaan. Verotettavaan tuloon lisättyyn lunastushinnan osaan sovelletaan kuitenkin saamisvuoden verokantaa.
Uutta oikeuskäytäntöä
Trusti ja lahjaverovelvollisuuden alkamisajankohta
Hakija A oli pyytänyt Verohallinnolta ennakkoratkaisua muun ohella siitä, katsotaanko hänen isänsä B:n Jerseyn saarelle perustamaan trustiin siirretyn varallisuuden ja sen kerryttämän tuoton tulevan A:n omistukseen ja määräysvaltaan perintö- ja lahjaverolain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla lahjasaannolla sillä hetkellä, kun hän saa varoja tosiasiallisesti haltuunsa trustista.
Hakija oli trustin ainoa ensisijainen edunsaaja. Trusti ei ollut Jerseyllä itsenäinen erillinen oikeussubjekti eikä myöskään erillinen verosubjekti. Järjestelyn erityispiirteen muodosti se, että trustissa oli edunvalvojan lisäksi myös suojelija ja komitea. Komiteaan kuuluivat trustin perustamiskirjan mukaan A ja tämän elossa olevat vanhemmat.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että trustiin siirrettyjä varoja ei voitu pitää Suomen verolainsäädännön soveltamisen kannalta trustin tai sen edunvalvojan omaisuutena. Trustijärjestely ja komitean kokoonpano huomioon ottaen A:n ei kuitenkaan katsottu saaneen lahjaa haltuunsa perintö- ja lahjaverolaissa tarkoitetulla tavalla vielä trustin perustamishetkellä, vaan tämä tapahtui vasta siinä vaiheessa, kun hän sai varallisuuden trustista tosiasiallisesti haltuunsa. Mikäli hakijan isä oli kuitenkin kuollut ennen kuin hakijalle tosiasiallisesti siirrettiin varoja trustista, komitean kokoonpano ja sen myötä hakijan vaikutusvalta trustivarallisuuteen oli tällöin muuttunut ratkaisevasti ennen varojen siirtämistä trustista. Kyseisessä tilanteessa ei voitu enää katsoa, että A saisi lahjan silloin, kun hän sai varat tosiasiallisesti haltuunsa. Ennakkoratkaisu.
KHO 27.9.2017 T:4752 eli vuosikirjassa KHO:2017:149
Holdingyhtiöille annetut konserniavustukset
Oy X Ab oli hakenut ennakkoratkaisua siihen kysymykseen, olivatko sen emoyhtiöilleen X Group Oy:lle ja Y Oy:lle antamat konserniavustukset vähennyskelpoisia yhtiön verotuksessa. Verohallinto katsoi, etteivät emoyhtiöt harjoita liiketoimintaa ja lausui ennakkoratkaisunaan, että annetut konserniavustukset eivät ole vähennyskelpoisia hakijayhtiön verotuksessa.
Hakijayhtiön oma toiminta oli vakiintunutta elinkeinotoimintaa. X Group Oy omisti hakijayhtiön koko osakekannan ja Y Oy omisti kokonaan X Group Oy:n osakekannan. X Group Oy ja Y Oy olivat operatiivista toimintaa harjoittavan hakijayhtiön omistajina toimivia holdingyhtiöitä, joiden kautta oli kanavoitu huomattavat määrät omistajien ja ulkopuolisten tahojen antamaa rahoitusta konsernin operatiiviseen toimintaan.
X Group Oy:n toimintaan kuului toimitusjohtajan tarjoamat konserninjohtamispalvelut lähinnä hakijayhtiölle. Y Oy:ssä ei ollut lainkaan henkilökuntaa. Kummallakaan emoyhtiöllä ei ollut muita sijoituksia, asiakkaita tai omia toimitiloja. Y Oy:llä ei ollut lainkaan liikevaihtoa. Holdingyhtiöiden perustaminen ja omistussuhteiden järjestely oli perustunut yrityskaupan toteuttamista (sukupolvenvaihdosta), sen rahoitusjärjestelyjä ja kaupan jälkeistä kohdeyhtiön hallinnointia ja kehittämistä varten. Holdingyhtiöt oli perustettu erityisesti Rahasto Ky:n, joka omisti 40 % Y Oy:n osakekannasta, Oy X Ab:hen tekemän sijoituksen mahdollistamiseksi. Täten holdingyhtiöiden perustamisella oli ollut liiketaloudelliset syyt.
Kun otettiin huomioon asiassa saatu selvitys emoyhtiöiden toiminnan luonteesta sekä näiden harjoittaman toiminnan laadusta ja laajuudesta kokonaisuutena, niiden voitiin katsoa harjoittavan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaista liiketoimintaa. Kun myös muut konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain mukaiset edellytykset täyttyivät, hallinto-oikeus kumosi Verohallinnon ennakkoratkaisun ja lausui uutena ennakkoratkaisuna, että hakijayhtiön emoyhtiöilleen X Group Oy:lle ja Y Oy:lle myöntämät konserniavustukset annettiin saajayhtiöiden liiketoimintaa varten konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain 2 §:ssä tarkoittamalla tavalla ja ne siten olivat vähennyskelpoisia hakijayhtiön verotuksessa.
Vaasan hallinto-oikeus 20.9.2017 T:17/0355/1
Rakennuksen purkaminen ja oman käytön veron peruste
Asiassa oli kysymys purkukulujen vähennysoikeudesta ja niiden laskemista oman käytön veron perusteeseen tilanteessa, jossa hakija purki kiinteistöllä olevan rakennuksen tarkoituksenaan rakentaa uudet rakennukset perustajaurakointina kahdelle asunto-osakeyhtiölle. Hakija veloitti muutaman kuukauden ajalta verollista vuokraa kiinteistön aiemman omistajan velvoitteiden täyttämiseksi.
Hakija oli hankkinut kiinteistön tarkoituksenaan purkaa sillä olevat rakennukset ja rakentaa tilalle uudet. Purkukustannukset eivät näissä olosuhteissa kohdistuneet kiinteistöllä harjoitettuun vuokraustoimintaan vaan uudisrakennusten rakentamiseen. Purkukustannukset olivat siten osa uudisrakennuksen rakentamiskustannuksia ja niiden vähennysoikeus määräytyi samalla tavoin kuin uudisrakennuksen rakentamiskustannusten vähennysoikeus. Hakija oli oikeutettu vähentämään purkukulujen arvonlisäveron arvonlisäverolain 102 § mukaisesti.
Rakentamispalvelun oman käytön perusteeseen luettavia kustannuksia ovat muun muassa maahan ja rakennukseen kohdistuvista rakennustöistä aiheutuneet kustannukset. Keskusverolautakunta katsoi, että hakijan tuli lukea purkukulut oman käytön veron perusteeseen osana uudisrakennuksen rakennuskustannuksia hakemuksessa kuvatussa tilanteessa. Ennakkoratkaisu ajalle 25.8.2017–31.12.2018.
Keskusverolautakunta 25.8.2017 nro: 47 (ei lainvoim.)
Palvelumajoitustoiminta rinnastui hotelli- ja leirintäaluetoimintaan arvonlisäverotuksessa
A toimi majoitustoimintaoperaattorina. Yhtiön palvelumajoituskonseptiin kuului kalustettujen huoneistojen ja majoitukseen liittyvien palvelujen tarjoaminen. Asunnot olivat kalustettuja ja varustettu peruskodinkonein. Majoituksen hintaan sisältyi sähkö, lämpö, vesi, laajakaista ja vakuutus. Majoituksen yhteydessä yhtiö tarjosi myös seuraavat oheispalvelut: vastaanottopalvelut, ravintola, aulan lounge-palvelut, työskentely- ja neuvontahuoneet, kuntosali ja kuntohuone, SPA-osasto ja yhteiskäyttöinen keittiö ja ruokailuhuone.
Majoitusta tarjottiin päivähinnalla tai viikkohinnalla alle kuukauden pituisiksi ajanjaksoiksi ja kuukausihinnalla yhden kuukauden pituiseksi ajanjaksoksi. Majoitussopimusta ei erikseen irtisanottu vaan se päättyi sopimuskauden päättyessä. Majoittuja voi myös valita, että sopimusta jatkettiin uudella sopimuskaudella automaattisesti, jollei majoittuja etukäteen ilmoittanut, ettei tule enää jatkamaan majoitusta.
A:lta vuokrattuihin huoneistoihin sovellettiin majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettua lakia. Yhtiö teki kyseisen lain mukaiset ilmoitukset majoittujasta ja piti matkustajarekisteriä. Yhtiö teki kunkin majoituslaitoksen osalta terveysviranomaisille ilmoituksen toiminnan aloittamisesta. Yhtiön majoitustoimintaan ei sovellettu asuinhuoneistojen vuokrauksesta annettua lakia. Yhtiön toiminta ei ollut pelkkää passiivista tilojen luovuttamista, vaan toiminta piti sisällään myös muiden tavaroiden ja palvelujen luovutuksia. Tällöin majoituksen kestolla ei ollut yhtiön toiminnan kannalta ratkaisevaa merkitystä. Majoitukset olivat tilapäisiä, vaikka ne eivät olleet lyhytaikaisia.
Yhtiön toiminnan katsottiin näissä olosuhteissa kilpailevan hotellialan kanssa. A:n toimintaa eli majoitusta pidettiin arvonlisäverolain 29 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna arvonlisäverollisena hotelli- ja leirintätoiminnassa tapahtuvana huoneiden ja muiden sellaisten tilojen käyttöoikeuden luovuttamisena. Ennakkoratkaisu ajalle 16.6.2016-31.12.2017.
Keskusverolautakunta 16.6.2017 nro:41