TaxFax nro 53 • 28.11.2017

Ennakkoratkaisun hakeminen

Verohallinto on julkaissut 13.10.2017 päivätyn ohjeen Ennakkoratkaisuhakemuksen tekeminen ja siihen annettava päätös (dnro: A208/200/2017). Verohallinto voi antaa verovelvollisen kirjallisesta hakemuksesta ennakkoratkaisun yksilöityyn verotusta koskevaan kysymykseen. Ennakkoratkaisuhakemukseen annettava Verohallinnon päätös on maksullinen.

Verohallinnon on noudatettava lainvoimaista ennakkoratkaisua, jos verovelvollinen sitä vaatii ja jos todelliset olosuhteet vastaavat hakemuksessa kuvattua tilannetta. Päätöstä ei sovelleta, jos hakemuksessa annetut tiedot ovat siinä määrin virheelliset tai puutteelliset, että sillä olisi ollut vaikutusta asian ratkaisemiseen. Päätöstä ei sovelleta myöskään silloin, kun päätöksessä sovellettu lainkohta on muuttunut.

Ennakkoratkaisumenettelyssä hakijalla on velvollisuus esittää kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja selvitykset. Verohallinto voi verotuksen toimittamisen yhteydessä selvittää ja tutkia asiaa, mutta ennakkoratkaisuasiassa hakijan on itse toimitettava kaikki asian kannalta tarpeellinen selvitys, jonka perusteella Verohallinto voi asian ratkaista. Verohallinnon on pidettävä huoli siitä, että asia tulee riittävästi selvitettyä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Verohallinto pyytää hakijaa antamaan puuttuvia selvityksiä tai tietoja.

Ratkaisussa KHO 2016:173 korkein hallinto-oikeus on ottanut kantaa Verohallinnon antaman ennakkoratkaisun lainmukaisuuden arviointiin. Ratkaisun mukaan ennakkoratkaisu antaminen perustuu niihin tosiseikkoihin, jotka verovelvollinen on hakemuksensa tueksi esittänyt, eikä seikkojen oikeellisuutta ole lähtökohtaisesti tarpeen selvittää. Jos myöhemmin osoittautuu, että hakemuksessa ilmoitetut tosiseikat eivät vastaa todella toteutuneita seikkoja, tämä voi johtaa ennakkoratkaisun sitomattomuuteen mutta ei tarkoita sitä, että ennakkoratkaisu sinänsä olisi virheellinen.

Yritysten verotustietojen maakohtainen raportointi

Verohallinto tiedottaa vaihtavansa useiden valtioiden kanssa yrityksiä koskevia verotustietoja (verotuksen maakohtaisia raportteja) vuoden 2018 aikana. Tietojenvaihto perustuu monenkeskiseen virka-apua koskevan yleissopimukseen, Eu-direktiiviin ja verosopimuksiin.

Suomi vaihtaa tietoja aktivoidun monenkeskisen yhteistyösopimuksen tai EU-direktiivin perusteella 1.1.2016 tai sen jälkeen alkavilta tilikausilta seuraavien valtioiden kanssa:

Suomi vaihtaa tietoja kahdenkeskisen yhteistyösopimuksen perusteella 1.1.2016 tai sen jälkeen alkavilta tilikausilta Yhdysvaltojen kanssa.

Seuraavien valtioiden kanssa kansainvälisen tietojenvaihdon edellytykset ovat tällä hetkellä voimassa vasta sellaisilta tilikausilta, jotka alkavat 1.1.2017 tai sen jälkeen (Sveitsin ja Malesian osalta 1.1.2018 tai sen jälkeen alkavilta tilikausilta) johtuen valtion monenkeskisen virka-apua koskevan yleissopimuksen myöhäisestä voimaantulovuodesta:

• Brasilia
• Chile
• Israel
• Liechtenstein
• Malesia
• Singapore
• Sveitsi
• Uruguay

Seuraavien valtioiden kanssa Suomi ei toistaiseksi vaihda tietoja, koska tietojenvaihtosuhdetta Suomen kanssa ei ole aktivoitu vaikka valtion monenkeskinen virka-apua koskeva yleissopimus on voimassa ja monenkeskinen yhteistyösopimus on allekirjoitettu:

• Argentina
• Caymansaaret
• Intia
• Indonesia
• Venäjä

Rajankävijän verotus

Verohallinto on julkaissut 2.11.2017 päivätyn ohjeen Rajankävijän verotus (dnro: A223/200/2017). Ohjeessa käsitellään rajankävijän verotusta ja siihen liittyviä erityiskysymyksiä. Rajankävijäsäännöstä voidaan soveltaa palkkatuloon silloin, kun henkilö asuu Suomen ja Ruotsin tai Suomen ja Norjan väliseen maarajaan rajoittuvassa kunnassa ja työskentelee samaan maarajaan rajoittuvassa kunnassa toisessa valtiossa. Lisäksi henkilön tulee oleskella säännöllisesti kotivaltiossaan olevassa vakituisessa asunnossa. Edellytysten täyttyessä rajakuntatyöstä saatua palkkatuloa verotetaan vain työntekijän asuinvaltiossa.

Sisällysluettelo