TaxFax nro 56 • 4.12.2017
Menettely maahantuonnin arvonlisäverotuksessa
Verohallinto on julkaissut 28.11.2017 päivätyn ohjeen Maahantuonnin arvonlisäverotusmenettelystä 1.1.2018 alkaen (linkki). Tavaran maahantuonnilla tarkoitetaan tavaran tuontia EU:n veroalueelle ja se on pääsääntöisesti verollista.
Tavaroiden maahantuonnin arvonlisäverotus siirtyy Tullilta Verohallinnolle 1.1.2018 arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen tekemien tuontien osalta. Nämä tuojat laskevat ja ilmoittavat maahantuonnista suoritettavan veron ja veron perusteen oma-aloitteisesti arvonlisäveroilmoituksellaan kuten muutkin verokaudelle kohdistettavia liiketoimia koskevat tiedot. Maahantuonnin suoritettava vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana tullauspäätös on annettu ja samalle kuukaudelle kohdennetaan vastaava vähennys. Jos tuodut tavarat käytetään kokonaan vähennyskelpoiseen tarkoitukseen, ei tuonnin osalta jää arvonlisäveroa maksettavaksi.
Verohallinto kantaa arvonlisäveron sellaisista tuonneista, joista veron suorittamisvelvollisuus syntyy 1.1.2018 tai myöhemmin ja joissa maahantuoja on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Jos maahantuoja on arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty luonnollinen henkilö, tuonnin arvonlisäverotuksesta vastaa Tulli, jos maahantuonti ei liity tuojan liiketoimintaan.
Tulli toimittaa maahantuonnin tullauksen entiseen tapaan. Tulli ei enää vahvista maahantuonnista suoritettavan arvonlisäveron määrää tai sitä, onko tuonti arvonlisäveroton arvonlisäverovelvollisten rekisterissä olevilta. Tulli kantaa edelleen tavaroista tullit ja maksut sekä muut verot kuin arvonlisäverot. Tullin kantamat maksut määräytyvät tavaran tullinimikkeen, alkuperän ja tullausarvon perusteella kaikkien asiakkaiden osalta.
Tulli vastaa jatkossakin maahantuonnin arvonlisäverotuksesta muiden kuin arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen tekemien tuontien osalta. Tulli vastaa arvonlisäverotuksesta myös silloin, kun maahantuoja on arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty luonnollinen henkilö eikä maahantuonti liity hänen liiketoimintaansa.
Yleisradiovero
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutoksen (He 108/2017), jonka perusteella henkilön yleisradioveron rakennetta muutetaan siten, että veroa maksetaan 2,5 prosenttia laissa tarkoitettujen tulojen 14 000 euroa ylittävästä osasta. Samalla veron enimmäismäärää korotetaan 143 eurosta 163 euroon. Muutos vapauttaa yleisradioverosta noin 390 000 pienituloisinta yleisradioveroa maksavaa verovelvollista. Laki tulee voimaan 1.1.2018.
Tupakkavero
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutoksen (He 110/2017), jonka perusteella savukkeiden, sikareiden ja pikkusikareiden, piippu- ja savuketupakan sekä savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan veroa korotetaan keskimäärin 21 prosenttia.
Korotukset toteutetaan kahden vuoden aikana neljässä vaiheessa siten, että ensimmäinen korotus tehdään vuoden 2018 alusta, toinen heinäkuun 2018 alusta, kolmas vuoden 2019 alusta ja neljäs korotus heinäkuun 2019 alusta.
Korotukset ovat pääsääntöisesti senttimääräisesti yhtä suuria kaikissa vaiheissa. Korotusten seurauksena savukkeiden hintojen arvioidaan nousevan kokonaisuudessaan keskimäärin 18 prosenttia ja savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan hintojen kokonaisuudessaan keskimäärin 19 prosenttia.
Lisäksi sikareiden verorakennetta muutetaan muiden tupakkatuotteiden verorakennetta vastaavaksi. Sikareista kannetaan arvoveron lisäksi yksikköveroa, ja myös sikareille säädetään vähimmäisvero. Halvimpien sikareiden hinnat yli kaksinkertaistuvat laskennallisesti, kun taas kalliimpien sikareiden osalta hintamuutos on vain muutaman prosentin. Laki tulee voimaan 1.1.2018.
Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2018
Verohallinto on julkaissut internetsivuillaan listan kuntien, evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakuntien tuloveroprosenteista (linkki).
Työkorvauksen katsominen palkaksi jälkikäteen
Verohallinto on julkaissut 27.11.2017 päivätyn ohjeen Verotuksen muutokset, kun suoritus katsotaan jälkikäteen palkaksi (dnro: A237/200/2017). Ohjeessa kerrotaan, kuinka palkansaajan, suorituksen alkuperäisen saajan ja suorituksen maksajan verotusta on korjattava, jos maksettu työkorvaus katsotaan jälkikäteen palkaksi.
Joissakin tilanteissa alun perin yhtiölle maksettu työkorvaus voidaan katsoa jälkikäteen työn tehneen henkilön palkkatuloksi. Tällainen tilanne saatetaan havaita esimerkiksi verotarkastuksen yhteydessä. Tällöin voi olla tarpeen oikaista palkansaajan ja alkuperäisen suorituksen saajan (yhtiön) verotusta ja määrätä suorituksen maksajalle veroa toimittamattomasta ennakonpidätyksestä ja maksamattomasta työnantajan sairausvakuutusmaksusta.
Tappiontasaus henkilöyhtiön omistajavaihdoksessa
Verohallinto on julkaissut 24.11.2017 päivätyn kannanoton Omistajavaihdos ja tappiontasaus henkilöyhtiössä (dnro: A238/200/2017).
Elinkeinoyhtymän tappiota ei vähennetä, jos tappiovuoden aikana tai sen jälkeen yli puolet osuuksista on muun saannon kuin perinnön tai testamentin vuoksi vaihtanut omistajaa. Säännöksen sanamuodon perusteella ratkaisevaa on yhtiöosuuksien, ei siis yhtiömiesten vaihtuminen. Säännöksen sanamuodon perusteella ei sen sijaan ole selvää se, onko äänettömän yhtiömiehen yhtiöosuuden vaihtumisella vastaava merkitys kuin vastuunalaisen yhtiömiehen yhtiöosuuden vaihtumisella.
Verohallinnon kannanoton mukaan osakkuuksien vaihtumista selvitettäessä otetaan pääsääntöisesti huomioon vain vastuunalaisen yhtiömiehen yhtiöosuudet. Äänettömien yhtiömiesten yhtiöosuuksilla on lähtökohtaisesti merkitystä vain silloin, kun tasan puolet vastuunalaisen yhtiömiesten osuuksista on vaihtanut omistajaa.
Tulkinnasta voidaan poiketa sellaisissa tilanteissa, joissa yhtiösopimuksesta tai muusta sopimuksesta johtuen vastuunalaisen ja äänettömän yhtiömiehen keskinäinen asema poikkeaa merkittävästi avoimesta ja kommandiittiyhtiöstä annetun lain säännöksistä. Tällainen tilanne on yleinen pääomasijoitustoimintaa harjoittavissa kommandiittiyhtiöissä.
Uutta oikeuskäytäntöä
Kaupan purkautuminen ja varainsiirtoveron viivästyskorotus
A oli 4.2.2014 ostanut kiinteistön perustettavan yhtiön lukuun. Verohallinto oli 11.3.2015 maksuunpannut A:lle varainsiirtoveroa ja viivästyskorotusta, koska A ei ollut hakenut saannolleen lainhuutoa eikä maksanut varainsiirtoveroa. Kauppa oli 29.12.2015 purettu kauppakirjan ehdon perusteella, koska rakennuslupaa ei ollut myönnetty. Omistus- ja hallintaoikeus kiinteistöön eivät olleet kauppakirjan ehtojen mukaan siirtyneet tätä ennen A:lle. A oli hakenut varainsiirtoveron ja viivästyskorotuksen palauttamista. Verohallinto oli hylännyt hakemuksen viivästyskorotuksen osalta.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että kiinteistön kauppakirjaan otetun lykkäävän ehdon mukaan kiinteistön omistusoikeus ei ollut lainkaan siirtynyt A:lle ennen kaupan purkamista. Siten asiassa ei ollut tapahtunut varainsiirtoverolain 4 §:n 1 momentin mukaista varainsiirtoveron alaista kiinteistön omistusoikeuden luovutusta. Vaikka viivästyskorotus perustui lainhuutohakemuksen laiminlyömiseen, kysymys oli kuitenkin varainsiirtoveroon liittyvästä korotuksesta. Kun asiassa oli maksuunpanopäätöksen jälkeen sittemmin osoittautunut, ettei varainsiirtoveron alaista kiinteistön omistusoikeuden luovutusta ollut lainkaan tapahtunut ja että maksuunpantu varainsiirtovero oli sen vuoksi aiheeton, korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei myöskään viivästyskorotukselle ollut tässä tilanteessa perustetta. A:lla oli näin ollen oikeus saada palautuksena takaisin aiheettomasti suorittamansa viivästyskorotuksen määrä.
KHO 1.12.2017 T:6227 eli vuosikirjassaKHO:2017:183
Kotona työskentelystä huolimatta työnantajan toimipiste oli varsinainen työpaikka
A työskenteli tulosyksikön päällikkönä B Oy:ssä, jolla oli toimipaikat C:n ja D:n kaupungissa. Näiden toimipaikkojen lisäksi A työskenteli E:n kaupungissa sijaitsevassa kodissaan etätyötä tehden. Työsopimuksen perusteella A:lla oli oikeus tehdä etätyötä kotonaan kaksi päivää viikossa.
A:n toimenkuvassa tapahtuneen muutoksen myötä A:n tarkoitus oli jatkossa työskennellä pääosin kotoaan käsin. Hänen tarkoituksena oli käydä B Oy:n C:n kaupungin toimipisteessä enintään yhtenä päivänä viikossa. B Oy ei edellyttänyt A:lta käyntejä yhtiön toimipisteissä. A:lla ei ollut B Oy:n C:n kaupungissa sijaitsevassa toimipisteessä työpistettä eikä tavaroiden säilytyspaikkaa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tuloverolakia säädettäessä lähtökohtana on ollut, että työnantajan toimipiste muodostaa työntekijän varsinaisen työpaikan. Vaikka tuloverolain varsinaista työpaikkaa koskevia säännöksiä on sittemmin muutettu, lakiin tehdyt muutokset eivät olleet muuttaneet lain lähtökohtaa muutoin kuin, että työntekijällä voi olla vain yksi työnantajan toimipisteeseen muodostuva varsinainen työpaikka. Koska A työskentelisi jatkossa työnantajansa C:n kaupungissa sijaitsevassa toimipisteessä viikoittain, kyseistä toimipistettä oli pidettävä hänen varsinaisena työpaikkanaan ja A:n kodin sekä kyseisen toimipisteen välisiä matkoja A:n asunnon ja varsinaisen työpaikan välisinä matkoina. Ennakkoratkaisu verovuosille 2015 ja 2016. Äänestys 2+2-1.
KHO 22.11.2017 T:6039 eli vuosikirjassa KHO:2017:178
Kanta-asiakaspisteiden käyttäminen arvonlisäverotuksessa
Tukkukauppaa harjoittavan A Oy:n myynninedistämiskampanjassa yritysasiakkaat saattoivat liittyä kanta-asiakaskerhoon, jonka jäsenet saivat ostostensa määrään perustuvia kanta-asiakaspisteitä. Kanta-asiakkaat saattoivat käyttää näitä pisteitä tilaamalla kanta-asiakaslahjan A Oy:n julkaisemasta palkintoluettelosta tai vaihtoehtoisesti saamalla pisteiden arvoa vastaavan tuotteen veloituksetta A Oy:n myyntivalikoimasta. Kanta-asiakaspisteitä voitiin käyttää myös A Oy:n myyntituotteiden osamaksuna.
Korkein hallinto-oikeus katsoi unionin tuomioistuimen tuomioon asiassa C-48/97, Kuwait Petroleum, viitaten, että A Oy:n oli arvonlisäverolain 21 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla suoritettava oman käytön arvonlisäveroa kanta-asiakkaille kanta-asiakaspisteitä vastaan luovutettujen tavaroiden arvosta siltä osin kuin tavaroita ei ollut pidettävä tavanomaisina mainoslahjoina, mistä korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ollut kysymys.
Veroa oli suoritettava sekä erillisestä palkintoluettelosta tilattavissa olevien tuotteiden luovutuksista että asiakkaan vapaan valinnan mukaan A Oy:n myyntivalikoimaan kuuluvien tuotteiden luovutuksista. Sen sijaan asiakkaan käyttäessä kanta-asiakaspisteitä osamaksuna asiakkaan A Oy:ltä suorittamien ostojen maksamiseen kysymyksessä katsottiin olevan asiakkaalle myönnetty alennus, josta A Oy:n ei ollut suoritettava arvonlisäveroa. Äänestys 3–2 perusteluista. Arvonlisäveron maksuunpanot tilikausilta 1.1.–31.12.2011 ja 1.1.–31.12.2012.
KHO 20.10.2017 T:5253 eli vuosikirjassa KHO:2017:164
Maatilakokonaisuuteen sisältyvien rantatontin myynti oli verollista
A oli omistanut maatilakokonaisuuden, johon oli kuulunut 13 tilaa mukaan lukien tila X. Tilaa X koskeva ranta-asemakaava oli tullut voimaan vuonna 1995. Kaavan mukaan tilalla X oli ainakin seitsemän rantatonttia, joista A oli sittemmin myynyt ainakin viisi.
A oli vuonna 2012 myynyt maatilakokonaisuuden, mukaan lukien tilalla X sijaitsevat kaksi jäljellä olevaa lohkomatonta rantatonttia, pojalleen B:lle. Asiassa oli kysymys siitä, oliko A:n luovutuksesta saama kauppahinta katsottava kokonaisuudessaan tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla verovapaaksi tuloksi.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A oli ryhtynyt käyttämään maatilakokonaisuuden yhteydessä luovutettuja rantatontteja muussa tarkoituksessa kuin hänen harjoittamassaan maa- ja metsätaloudessa, kun otettiin huomioon, että A oli ranta-asemakaavan voimaantulon ja maatilakokonaisuuden luovutuksen välisenä aikana myynyt tilalla X sijaitsevia muita rantatontteja.
Siten maatilakokonaisuuden luovutuksessa kahden rantatontin osalta kertynyt kauppahinta ei ollut A:n verovapaata tuloa. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi toimitetun verotuksen voimaan. Verovuosi 2012. Äänestys 3–2.
KHO 17.10.2017 T:5130 eli vuosikirjassa KHO:2017:162