TaxFax nro 63 • 27.12.2017

Vuoden 2017 verotuksen yhtenäistämisohjeet

Verohallinto on julkaissut 19.12.2017 päivätyn yhtenäistämisohjeen vuodelta 2017 toimitettavaa verotusta varten (dnro: A233/200/2017).

Yhtenäistämisohjeet on tarkoitettu tueksi säännösten tulkinnassa, myös silmällä pitäen niitä tilanteita, joissa joudutaan arvioimaan raha- ja prosenttimääriä. Yksittäistapauksessa verovelvollisen esittämä selvitys on kuitenkin aina ensisijainen verotuksen peruste. Seuraavassa otteita ohjeesta:

Matkustamiskustannukset

Tilapäisestä työmatkasta aiheutuneet matkustamiskustannukset vähennetään toteutuneiden kulujen määräisinä. Muun selvityksen puuttuessa vähennys on omaa autoa käytettäessä 0,24 euroa/km ja käyttöetuautoa käytettäessä 0,10 euroa/km

Tulonhankkimiskulut

Jos työvälineen todennäköinen taloudellinen käyttöaika on yli kolme vuotta, hankintameno vähennetään poistoina. Poiston määrä on enintään 25 % menojäännöksestä. Jos työvälineen hankintameno on enintään 1 000 euroa, voidaan sen todennäköisen taloudellisen käyttöajan yleensä katsoa olevan enintään kolme vuotta ja vähennys tehdään kerralla. Kuitenkin, jos verovelvollinen osoittaa, että työvälineen taloudellinen käyttöaika on yli kolme vuotta, meno vähennetään poistoina.

Tietokoneiden hankintamenot ja tietoliikennekulut

Tietokoneiden vähennysoikeuden määränä voidaan pitää seuraavia prosenttiosuuksia tietokoneen hankintamenosta.

Tulonhankinnassa käytetyn tietoliikenneyhteyden käytön kuluista vähennys voidaan myöntää samoja prosenttiosuuksia ja periaatteita noudattaen kuin tietokoneiden hankintamenoa vähentäessä.

Työhuonevähennys

Jos selvitystä suuremmista kustannuksista ei esitetä, työhuonevähennyksenä myönnetään seuraavat määrät:

1. niille verovelvollisille, joille työnantaja ei ole järjestänyt työhuonetta ja jotka käyttävät työhuonetta pääansiotulonsa hankkimiseksi, kuten esimerkiksi freelancer-toimittajille; 840 euroa/vuosi.
2. niille verovelvollisille, jotka käyttävät työhuonetta osapäiväisesti pääansiotulonsa tai pysyväisluontoisten tai huomattavien sivutulojensa hankkimiseksi, kuten esimerkiksi eri oppilaitosten opettajille ja sivutoimisille isännöitsijöille tai komitean sihteereille, 420 euroa/vuosi.
3. sekä niille verovelvollisille, jotka käyttävät asuntoa satunnaisten sivutulojen hankkimiseksi, 210 euroa/vuosi.

Jos molemmat aviopuolisot käyttävät työhuonetta osapäiväisesti pääansiotulojen tai pysyväisluontoisten sivutulojen hankkimiseksi, vähennyksen määrä on puolisoilla yhteensä 630 euroa/vuosi.

Työhuonevähennys voidaan myöntää myös kotona etätyötä tekevälle verovelvolliselle. Vähennyksen määrä riippuu näissä tilanteissa kotona tehtyjen työpäivien määrästä. Jos verovelvollisen etätyöpäivien lukumäärä verovuonna on enintään 50 % työpäivien kokonaismäärästä, voidaan hänelle myöntää työhuonevähennystä edellä mainitun kohdan 2 mukaan. Jos etätyöpäivien määrä on yli 50 % työpäivien kokonaismäärästä, voidaan vähennys myöntää kohdan 1 mukaan. Vähennys myönnetään täysimääräisenä, vaikka työnantaja olisi järjestänyt verovelvolliselle työhuoneen työpaikalle.

Työhuonevähennys voidaan tehdä kaikkien niiden tulolähteiden tulosta, joiden tulonhankintaan työhuonetta on käytetty. Esimerkiksi verovelvollisen käyttäessä työhuonetta maatalouden ja metsätalouden tulojen hankinnassa hänelle voidaan myöntää työhuonevähennys sekä maatalouden että henkilökohtaisen toiminnan tulolähteessä.

Kohdennetut maksuvälineet

Verohallinto on julkaissut 21.12.2017 päivätyn ohjeen Luontois- ja henkilökuntaetujen hankkiminen kohdennetuilla maksuvälineillä (dnro: A264/200/2017). Ohjeessa käsitellään niitä edellytyksiä, jotka maksuvälineen on täytettävä veroetujen saamiseksi. Aikaisempaa samannimistä ohjetta on päivitetty lainsäädäntömuutosten vuoksi ja ohjeen rakennetta on hieman muutettu. Kohdennettuja maksuvälineitä voivat olla esimerkiksi paperiset ja sähköiset arvosetelit, maksukortit, internet- ja mobiilipalvelut sekä -sovellukset.

Työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijät saavat asianmukaisen ohjeistuksen kohdennetun maksuvälineen käytöstä. Kohdennetuilla maksuvälineillä maksettavat henkilökunta- ja luontoisedut on tarkoitettu ainoastaan työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön. Tämän vuoksi kohdennetun maksuvälineen on oltava henkilökohtainen ja työntekijä on voitava tunnistaa maksuvälinettä käytettäessä.

Mikäli verovapauden edellytykset eivät täyty, työntekijälle kohdennettua maksuvälinettä käyttäen annettu etu on työntekijän veronalaista palkkatuloa koko käyvästä arvostaan.

Markkinointi- ja edustustilaisuudet arvonlisäverotuksessa

Verohallinto on julkaissut 19.12.2017 päivätyn ohjeen Markkinointi- ja edustustilaisuudet arvonlisäverotuksessa (dnro: A180/200/2017). Ohjeessa käsitellään edustustilaisuuden ja markkinointitilaisuuden välistä rajanvetoa arvonlisäverotuksessa. Edustusmeno- ja edustuskulu-käsitteitä on sovellettu yhtenevästi tuloverotuksessa ja arvonlisäverotuksessa.

Markkinointikulujen arvonlisäverot ovat arvonlisäverotuksessa vähennyskelpoisia, jos hankinnat liittyvät verolliseen toimintaan. Edustuskulujen vähennysoikeutta on sen sijaan rajoitettu arvonlisäverolaissa. Arvonlisäverotuksessa vähennystä ei saa tehdä, kun hankinta koskee edustustarkoitukseen käytettäviä tavaroita ja palveluja.

Edustustilaisuus on usein suljettu tilaisuus, johon on kutsuttu tietyt henkilöt. Edustustilaisuuksiin voi sisältyä esimerkiksi yrityksen uutuustuotteiden esittelyä tai muuta ohjelmaa vapaamuotoisen seurustelun lisäksi.

Mainos- ja markkinointitilaisuudet ovat sitä vastoin yleensä valikoimattomalle asiakasjoukolle tarkoitettuja tilaisuuksia, joihin on vapaa pääsy. Mainos- ja markkinointitilaisuuksien tarkoituksena on yrityksen ja sen tuotteiden tekeminen laajalti tunnetuiksi. Tilaisuuksiin voi liittyä vähäistä tarjoilua, jota ei kuitenkaan pidetä edustamisena. Markkinointi voidaan myös järjestää tuotteiden kohderyhmämarkkinointina siten, että järjestettävään tilaisuuteen kutsutaan vain tiettyjä asiakkaita.

Laskutuspalveluyritysten ja niiden käyttäjien verotuskysymyksiä

Verohallinto on julkaissut 22.12.2017 Laskutuspalveluyritysten ja niiden käyttäjien verotuskysymyksiä (dnro:A248/200/2017). Ohjeessa käsitellään erilaisia laskutuspalveluyrityksiin ja niiden käyttäjiin liittyviä verotuskysymyksiä.

Markkinoilla toimii yrityksiä, joiden kautta työn suorittajat voivat laskuttaa asiakkaitaan perustamatta omaa yritystä. Yleensä tällaiset yritykset hoitavat työn suorittajan puolesta myös erilaisia lakisääteisiä, esimerkiksi verotusta koskevia velvoitteita.

Laskutuspalveluyrityksiä käyttävän työn suorittajan asema työntekijänä tai yrittäjänä määritellään eri laeissa eri tavalla. Tämän vuoksi esimerkiksi työeläkelainsäädännössä ja verotuksessa laskutuspalveluyrityksiä käyttäviä henkilöitä voidaan pitää toisistaan poikkeavasti joko palkansaajina tai yrittäjinä. Työ- ja sosiaalivakuutuslainsäädännössä laskutuspalveluyrityksiä käyttäviä henkilöitä pidetään yrittäjinä, jos he tekevät ansiotyötä olematta työsopimuslain tarkoittamassa työsuhteessa.

Verotuksessa laskutuspalveluyritys ja työn suorittaja voivat kuitenkin aina sopia työsuhteen muodostumisesta, jolloin laskutuspalveluyritys on työn suorittajan muodollinen työnantaja.

Laskutuspalveluyrityksen työn suorittajalle edelleen välittämä korvaus on verotuksessa palkkaa, jos laskutuspalveluyritys ja työn suorittaja ovat sopineet muodollisesta työsuhteesta. Tällaisessa tilanteessa laskutuspalveluyritykselle kuuluvat verotuksessa normaalit työnantajavelvollisuudet, joita ovat ennakonpidätyksen toimittaminen palkasta, työnantajan sairausvakuutusmaksun maksaminen, oma-aloitteisten verojen veroilmoitusten antaminen ja vuosi-ilmoittaminen. Jos muodollisesta työsuhteesta ei ole sovittu, laskutuspalveluyrityksen työn suorittajalle maksama suoritus on työkorvausta.

Automaattinen verotustietojen vaihto ja tilinhaltijan verostatuksen selvittäminen

Verohallinto on julkaissut 22.12.2017 päivätyn ohjeen ns. DAC2-direktiivin voimaanpanolain sekä veromenettelylain 17 b, c ja d -§:n soveltamiseksi (dnro: A236/200/2017).

Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin automaattiseen verotusta koskevaan tietojenvaihtoon. Suomi vaihtoi tietoja ensimmäisen kerran vuonna 2017, jolloin lähetettiin vuoden 2016 finanssitilitietoja. Suomi sai sopimuskumppaneiltaan vastaavia tietoja suomalaisten ulkomaisissa finanssilaitoksissa olevista tileistä ensimmäisen kerran syyskuussa 2017.

OECD on tehnyt finanssitilejä koskevan kansainvälisen automaattista tietojenvaihtoa koskevan standardin, Common Reporting Standard (CRS). Euroopan unionissa CRS:n mukainen tietojenvaihto toteutetaan direktiiviin ns. virka-apudirektiivin perusteella.
Yhdysvaltain kanssa Suomi on tehnyt ns. FATCA-sopimuksen.

Verohallinto velvoitettu tehokkaasti valvomaan ja varmistamaan, että finanssilaitokset täyttävät niille asetetut velvoitteet.

Finanssilaitoksella on velvollisuus tutkia ja tunnistaa tilinhaltijoidensa verostatus. Tutkiminen ja tunnistaminen tapahtuvat finanssilaitoksen hallussa olevien tietojen lisäksi tilinhaltijalta pyydettävien tietojen avulla. 1.1.2016 ja sen jälkeen avattujen uusien tilien osalta finanssilaitoksen on pyydettävä kaikilta tilinhaltijoiltaan ns. itse annettu todistus, jossa se kerää verotusta varten tarvittavia tietoja. Tilinhaltijan on annettava pyydetyt tiedot finanssilaitokselle ja varmistettava itse annetussa todistuksessa olevien tietojen luotettavuus. Finanssilaitos ei saa avata tiliä, ellei se saa oikeasisältöistä itse annettua todistusta tilinhaltijalta. Tilinhaltijalla on myös velvollisuus ilmoittaa olosuhteissaan tapahtuneet muutokset finanssilaitokselle.

Ennen 1.1.2016 avattujen tilien osalta finanssilaitos voi tutkia ja tunnistaa tilit sillä aiemmin hallussaan olevien tietojen perusteella. Mikäli finanssilaitos hallussaan olevien tietojen perusteella havaitsee ns. tunnusmerkin ulkomaille, on sen joko ilmoitettava tili vuosi-ilmoituksellaan Verohallinnolle tunnusmerkin mukaisen maan tilinhaltijan tilinä tai ohjeessa kuvatulla menettelyllä varmistettava ja tarvittaessa osoitettava Verohallinnolle, ettei tilinhaltija ole ko. maahan verovelvollinen tunnusmerkistä huolimatta.

Mikäli finanssilaitoksella ei ole riittäviä tietoja tilinhaltijan verotuksellisen asuinvaltion määrittämiseksi, on sen pyydettävä tilinhaltijalta tarvittavia lisätietoja. Tilinhaltijan on annettava tarvittavat lisätiedot. Mikäli tilinhaltija ei anna näitä tietoja, on finanssilaitoksen ilmoitettava tili Verohallinnolle vuosi-ilmoituksellaan ns. dokumentoimattomana tilinä. Verohallinto ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin tällaisten tilien osalta.

Mikäli finanssilaitos havaitsee tai sillä on syytä epäillä tilinhaltijan ryhtyneen menettelyihin, joilla se pyrkii välttämään oikean raportoinnin, on finanssilaitoksen ilmoitettava tällaisista menettelyistä ja niihin ryhtyneistä tilinhaltijoista Verohallinnolle ja/tai ilmoitettava tiedot tosiasiallisen tilanteen mukaisesti.

Tilinhaltijalla on oikeus tarkastaa finanssilaitoksessa finanssilaitoksen Verohallinnolle ilmoittamien tietojen oikeellisuus.

Yleisradiovero

Verohallinto on julkaissut 14.12.2017 päivätyn ohjeen Yleisradiovero (dnro: A229/200/2017). Ohjeessa käsitellään yleisradioveroa, jota on muutettu siten, että henkilön yleisradioveron pienimmästä maksuunpantavasta veron määrästä on luovuttu. Muutos tulee voimaan 1.1.2018. Ohjetta sovelletaan verovuodelta 2018 tai sen jälkeen toimitettavaan verotukseen.

Luonnolliset henkilöt ja elinkeinotoimintaa tai maataloutta harjoittavat yhteisöt maksavat yleisradioveroa. Alle 18-vuotiaat henkilöt tai luonnolliset henkilöt tai yhteisöt, joiden kotikunta on Ahvenanmaan maakunnassa, eivät maksa yleisradioveroa.

Vuodesta 2018 alkaen henkilön yleisradioveroa suoritetaan vain puhtaan pääomatulon ja puhtaan ansiotulon yhteismäärän tai sitä korkeamman yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaan vahvistetun työtulon yhteismäärän 14.000 euroa ylittävästä osasta. Vero on 2,5 prosenttia tulon yhteismäärän 14.000 euroa ylittävästä osasta. Yleisradioveroa ei kuitenkaan ole suoritettava 163 euroa enempää.

Käytännössä veroa maksetaan vasta 14.750 euroa ylittävistä palkkatuloista ja 14.000 euroa ylittävistä eläketuloista ja päivärahatuloista. Veron enimmäismäärä saavutetaan noin 21.270 euron palkkatuloilla ja 20.520 euron eläke- ja päivärahatuloilla.

Yhteisön yleisradiovero on verotettavan tulon määrästä riippuen 140–3.000 euroa. Yhteisö ei maksa yleisradioveroa, jos sen verotettava tulo on alle 50.000 euroa.

Henkilöstöruokailun arvonlisäverotus

Verohallinto on julkaissut 19.12.2017 päivätyn ohjeen Henkilöstöruokailun arvonlisäverotuksesta (dnro: A179/200/2017).

Ohjeessa käsitellään työnantajan järjestämän henkilöstöruokailun arvonlisäverotusta tilanteissa, joissa työnantaja joko järjestää henkilöstöruokailun itse tai ostaa ravintola- ja ateriapalvelun ulkopuoliselta ravintolanpitäjältä. Lisäksi käsitellään ravintola- ja ateriapalvelun vastikkeetonta ja vastikkeellista luovutusta työntekijöille arvonlisäverotuksen näkökulmasta.

Sisällysluettelo