TaxFax nro 10 • 15.3.2018
Kiinteistöverotus
Verohallinto on julkaissut 12.3.2018 päivätyn ohjeen Kiinteistöverolain soveltamisohje (dnro: A11/200/2018). Ohjetta on päivitetty vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä.
Kiinteistövero määrätään sille, joka on kiinteistön yksityisoikeudellinen omistaja kalenterivuoden alkaessa.
Omistajanvaihdostilanteissa tuon ajankohdan omistajaa joudutaan selvittelemään kiinteistökaupan sopimuslausekkeiden perusteella. Yleensä näille sopimuksille annetaan merkitystä. Jos esimerkiksi kauppakirja tehdään joulukuussa 2017 ja sovitaan, että omistusoikeus ja hallinta siirtyvät 1.1.2018, kiinteistöverovelvollinen vuodelta 2018 on ostaja. Jos kauppakirjassa ei ole muuta sovittu, kiinteistön omistus ja hallinta siirtyvät ostajalle kauppakirjan allekirjoituksella.
Jos kiinteistökauppa on tehty omistuksenpidätysehdoin, kiinteistön omistajaksi verotuksessa katsotaan hallinnan siirtymisestä lähtien ostaja, vaikka omistusoikeus kauppakirjan ehtojen mukaan siirtyisi vasta myöhemmässä vaiheessa. Jos taas kauppahinta on maksettu ja omistusoikeus siirtynyt ostajalle, kiinteistövero määrätään hänelle, vaikka myyjä olisi pidättänyt itselleen hallintaoikeuden. Jos sekä hallinta että omistusoikeus ovat kalenterivuoden alussa vielä myyjällä, hän on myös kiinteistöverovelvollinen.
Metsätalouden matkakustannukset
Verohallinto on julkaissut 13.2.2018 päivätyn ohjeen Metsätalouden matkakustannukset (dnro: A24/200/2018). Ohjeessa käsitellään metsätalouden harjoittamiseen liittyvien matkakustannusten vähentämistä metsätalouden pääomatulojen verotuksessa.
Metsätalouden harjoittamiseen liittyvät matkakustannukset ovat metsätalouden pääomatuloon kohdistuvia tulonhankkimismenoja. Metsätilan hankintaan kohdistuvat matkakulut ovat kuitenkin osa metsän hankintamenoa, jonka perusteella määräytyy metsävähennysoikeus.
Metsänomistajan oman asunnon ja metsän välisistä matkoista aiheutuvat kustannukset vähennetään metsätalouden pääomatulosta todellisten kustannusten mukaisesti. Jos todellisten kustannusten selvittäminen ei ole mahdollista, vähennykseksi hyväksytään oman auton käytöstä 0,24 €/km edellyttäen, että ajojen määrä on selvitetty ja kustannuksia on syntynyt.
Uutta oikeuskäytäntöä
Etu voitiin verottaa vain yhden kerran
A:n työnantaja B Oy oli vuonna 2012 ottanut yhteistoimintaneuvotteluihin liittyen ryhmäeläkevakuutuksen, johon A oli liitetty. B Oy oli vuosina 2012 ja 2013 maksanut vakuutusyhtiölle A:n osalta ryhmäeläkevakuutuksen maksuja 9 000 euroa kumpanakin vuonna. B Oy:ssä toimitetun verotarkastuksen perusteella vakuutusmaksujen määrät oli luettu A:n verovuosien 2012 ja 2013 ansiotuloihin. A ei saanut uutta veronalaista tuloa, kun vakuutusyhtiö vuosina 2016 ja 2017 maksoi hänelle ryhmäeläkevakuutuksen perusteella eläkettä hänen verotuksessaan veronalaisena tulona jo huomioon otetun 18 000 euron määrään saakka. Ennakkoratkaisu verovuosille 2016–2017.
KHO 13.3.2018 T:1095 eli KHO:2018:37
Irtisanominen ja työnantajan suorittamat eläkevakuutusmaksut
B Oy oli syksyllä 2012 käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa tarjonnut tuotannollisista ja taloudellisista syistä mahdollisesti irtisanottavalle henkilöstölleen 18 000 euron tukipaketin työntekijää kohden. Tukivaihtoehtoina olivat olleet 1) 18 000 euron suuruinen talletus lisäeläkerahastoon (henkilöt, joilla mahdollisuus siirtyä eläkkeelle työttömyyspäivärahan jälkeen, iältään 58 vuotta ja 1 kuukausi työsuhteen päättyessä) ja 2) 18 000 euron rahakorvaus, joka voidaan käyttää esimerkiksi pidennettynä irtisanomisaikana tai kouluttautumiseen (kaikki muut mahdollisesti irtisanottavat). B Oy oli joulukuussa 2012 irtisanonut kaikkiaan 27 työntekijäänsä mukaan lukien A:n. B Oy oli ottanut 18:lle vuonna 1955 tai aikaisemmin syntyneelle irtisanottavalle työntekijälle mukaan lukien A:lle ryhmäeläkevakuutuksen. B Oy oli vuosina 2012 ja 2013 maksanut A:han kohdistuvia vakuutusmaksuja 9 000 euroa kumpanakin vuonna.
B Oy:n A:lle tarjoamaa ryhmäeläkevakuutusta ja yhtiön vakuutuksen perusteella suorittamia vakuutusmaksuja oli edellä selostetuissa olosuhteissa pidettävä irtisanomistilanteessa maksettuna työsuhteeseen liittyvänä korvauksena, joka oli A:n tuloverolain 61 §:n 2 momentissa tarkoitettua palkan luontoista veronalaista ansiotuloa. B Oy:n maksamat vakuutusmaksut eivät siten koskeneet tuloverolain 96 a §:n 2 momentissa tarkoitettua kollektiivista lisäeläketurvaa. Verovuodet 2012 ja 2012. Äänestys 4-1.
KHO 13.3.2018 T:1091 eli vuosikirjassa KHO:2018:36
Eläketurvan maksuja ei pidetty kollektiivisena lisäeläketurvana
A ja B omistivat koko X Oy:n osakekannan, ja X Oy omisti koko Y Oy:n osakekannan. Y Oy oli joulukuussa vuonna 2010 ottanut ryhmäeläkevakuutuksen, jossa vakuutettuina olivat ensin vain A ja B sekä vuoden 2011 kesäkuusta lukien myös B:n puoliso C. Y Oy oli maksanut vakuutusmaksuja A:n osalta vuosina 2010–2011 yhteensä 337 623 euroa ja B:n osalta vuosina 2010–2012 yhteensä 333 508 euroa. Y Oy ei ollut maksanut rahapalkkaa A:lle ja B:lle.
Y Oy:ssä toimitetussa verotarkastuksessa oli katsottu, että yhtiön A:n ja B:n osalta maksamat vakuutusmaksut olivat vakuutettujen henkilöiden palkkatuloa. Yhtiölle oli maksuunpantu tältä osin suorittamatta jääneet työnantajan sosiaaliturvamaksut veronkorotuksineen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Y Oy oli sinänsä voinut järjestää kollektiivisen lisäeläketurvan työntekijöistään koostuvalle henkilöpiirille osakastyöntekijöihin rinnastettavat A ja B mukaan lukien. Kun otettiin huomioon A:n ja B:n osalta maksettujen vakuutusmaksujen suuri määrä, yhtiön katsottiin heidän osaltaan korvanneen rahapalkan eläkevakuutusmaksujen muodossa, minkä vuoksi heidän osaltaan asiassa ei ollut kyse kollektiivisesta lisäeläketurvasta. Y Oy:n A:n ja B:n osalta maksamat vakuutusmaksut olivat kokonaisuudessaan vakuutettujen henkilöiden ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua palkkaa, jonka perusteella yhtiön olisi tullut suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksuja. Vuodet 2010–2012.
KHO 9.3.2018 T:1062 eli vuosikirjassa KHO:2018:35