TaxFax nro 22 • 2.5.2018

Verovalitusmenettely

Verohallinto on julkaissut 6.4.2018 päivätyn Verovalitusmenettelyä koskevan ohjeen (dnro: A3/200/2018). Ohjeessa käsitellään verovalituksiin liittyviä menettelykysymyksiä siltä osin kuin niillä on vaikutuksia hallintotuomioistuimien, Verohallinnon ja muutoksenhakijoiden menettelyihin sekä näiden väliseen asiakirjaliikenteeseen.

Verovelvollisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Viivytyksettömän käsittelyn toteutumista pyritään tehostamaan oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (hyvityslaki) mukaisella hyvityksellä. Laki edellyttää verovalituksia koskevien oikeudenkäyntien kokonaiskeston seuraamista, minkä takia Verohallinto merkitsee muutoksenhakuasiakirjoihin oikeudenkäynnin alkamisajankohtaa koskevan tiedon.

Sairausvakuutusmaksu

Verohallinto on julkaissut 20.4.2018 päivätyn ohjeen Sairausvakuutusmaksu (dnro: A50/200/2018). Ohjeessa käsitellään vakuutetun sairausvakuutusmaksua ja työnantajan sairausvakuutusmaksua verotuksessa. Ohje on tarkoitettu sekä vakuutettujen että työnantajien käyttöön. Ohjeessa selostetaan vakuutetun sairausvakuutusmaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun määräytyminen pääpiirteissään.

Työnantajan vuonna 2018 maksama työnantajan sairausvakuutusmaksu on 0,86 prosenttia maksuperusteesta. Maksu on saman suuruinen kaikille työnantajille. Kunkin vuoden maksuprosenttia sovelletaan sinä vuonna maksettaviin palkkoihin. Sillä ei ole merkitystä, miltä ajalta palkka on ansaittu.

Sairausvakuutusmaksun palauttaminen

Työnantajan sairausvakuutusmaksua palautetaan esimerkiksi tilanteissa, joissa työnantaja on maksanut työntekijälle palkkaa ajalta, jonka työntekijä on ollut työstä poissa. Työnantajan velvollisuus palkan maksuun voi seurata laista tai esimerkiksi työehtosopimuksesta.

Työnantajan sairausvakuutusmaksusta annettua lakia on muutettu (12.1.2018/14). Laissa säädetään 1.5.2018 alkaen aiempaa kattavammin niistä tilanteista, joissa työnantajalla on oikeus työnantajan sairausvakuutusmaksun palautukseen.

Uuden säännöksen mukaan, jos työnantajalle on maksettu palkansaajalle myönnettyä lakiin perustuvaa eläkettä tai päivärahaa tai muuta ansionmenetystä korvaavaa etuutta siltä ajalta, jolta työnantaja on maksanut palkkaa, työnantajalla on oikeus saada maksamansa työnantajan sairausvakuutusmaksu Verohallinnolta takaisin sitä osin kuin se vastaa työnantajalle maksettua suoritusta.

Lakimuutoksen jälkeen työnantajan oikeus sairausvakuutusmaksun palautukseen koskee esimerkiksi seuraavia työnantajalle maksettavia tällä hetkellä voimassa olevan sosiaalivakuutuslainsäädännön mukaisia etuuksia ja korvauksia:

• sairausvakuutuslain mukainen päivärahaetuus,
• Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) mukainen kuntoutusraha,
• työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) mukainen ansionmenetyskorvaus;
• maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015) mukainen ansionmenetyskorvaus;
• sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain (1521/2016) mukainen ansionmenetyskorvaus;
• urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain (276/2009) mukainen tapaturmaeläke;
• liikennevakuutuslain (460/2016) mukainen ansionmenetyskorvaus;
• liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) mukainen ansionmenetyskorvaus; ja
• työeläkelakien mukainen eläke, kuntoutusraha ja kuntoutuskorotus.

Koulutusmenot henkilöverotuksessa

Verohallinto on julkaissut 25.4.2018 päivätyn ohjeen Koulutusmenot henkilöverotuksessa (dnro: A266/200/2017). Ohjeessa käsitellään koulutusmenojen vähennyskelpoisuutta luonnollisen henkilön tuloverotuksessa.

Työnantajan työntekijälle kustantaman koulutuksen verotuksesta on säädetty tuloverolain 69 b §:ssä, joka tuli voimaan 1.1.2018.  Säännöksen mukaan veronalaista tuloa ei synny työnantajan kustantamasta työntekijän koulutuksesta, joka tapahtuu työnantajan tai samaan konserniin kuuluvan työnantajan intressissä. Säännöksellä ei hallituksen esityksen (He107/2017) mukaan ole tarkoitus muuttaa koulutuskustannusten vähennyskelpoisuutta työntekijän omassa verotuksessa. Näiden kustannusten vähennyskelpoisuutta arvioidaan kuten aiemminkin.

Koulutuskustannusten vähennyskelpoisuus työntekijän verotuksessa ja työnantajan kustantamien koulutuskustannusten veronalaisuus eivät ole täysin symmetrisiä, eikä niitä ole hallituksen esityksen mukaan tarkoitus arvioida samalla tavalla. Työnantajan maksamien vastaavien koulutuskustannusten verokohtelua on arvioitava henkilön itse maksamien koulutuskustannusten verokohtelusta erillisenä kysymyksenä. Työnantajan kustantama koulutus voi olla työntekijälle verovapaata, vaikka samat koulutusmenot olisivat työntekijän itsensä maksamina verotuksessa vähennyskelvottomia.

Tulon kohdistaminen kiinteälle toimipaikalle

Verohallinto on julkaissut 30.4.2018 päivätyn ohjeen Yleistä tulon kohdistamisesta kiinteälle toimipaikalle (dnro: A72/200/2018). Ohjeessa käsitellään yleisellä tasolla, miten ulkomaisen yhteisön tulo kohdistetaan sen Suomessa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle.

Ulkomainen yhteisö, jolle muodostuu kiinteä toimipaikka Suomeen, on verovelvollinen Suomessa kiinteän toimipaikan tulosta. Kiinteän toimipaikan tulo määritellään markkinaehtoperiaatteen mukaan. Kiinteän toimipaikan verotettava tulo lasketaan vastaavalla tavalla kuin suomalaisen osakeyhtiön verotettava tulo.

Kiinteä toimipaikka määritellään erilliseksi yritykseksi toiminto ja tosiseikka-analyysin avulla.  Toiminto- ja tosiseikka-analyysin laadinnassa voidaan käyttää apuna esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

• Mikä on pääliikkeen ja Suomen kiinteän toimipaikan rooli koko konsernissa?
• Mitä toimintoja on pääliikkeessä?
• Mitä toimintoja on kiinteässä toimipaikassa?
• Mitkä ovat pääliikkeen työntekijöiden tehtävät, valtuudet ja vastuut?
• Mitkä ovat kiinteän toimipaikan työntekijöiden tehtävät, valtuudet ja vastuut?
• Mihin liiketoiminnan kannalta keskeisiin riskeihin liittyen tosiasiallisesti harjoitetaan päätöksentekoa pääliikkeessä ja toisaalta kiinteässä toimipaikassa?
• Kenelle kiinteä toimipaikka myy tavaroita ja/tai tarjoaa palveluita?
• Keneltä kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita ja/tai palveluja?
• Mitä varoja kiinteä toimipaikka käyttää, miten kyseiset varat liittyvät sen toimintaan ja kuka varat omistaa?

Ulkomaisen yhteisön tuloverotus Suomessa

Verohallinto on julkaissut 30.4.2018 päivätyn ohjeen Ulkomaisen yhteisön tuloverotus Suomessa – Liiketulo ja muut ulkomaisen yhteisön Suomesta saamat tulot (dnro: A70/200/2018). Ohjeessa kerrotaan, miten ulkomaista yhteisöä tuloverotetaan Suomesta saadusta tulosta.

Johtopaikka voi muodostaa kiinteän toimipaikan. Verotuskäytännössä on katsottu, että johtopaikka voi olla esimerkiksi toisen yrityksen tiloissa (esim. KHO 1999/1031) tai yrityksen johtohenkilön kotona. Johtopaikka on paikka, jossa tehdään koko yritystä tai yrityksen useita toimipisteitä koskevia päätöksiä. Päätösten on oltava aktiivisia ja itsenäisiä yrityksen liiketoimintaa koskevia päätöksiä.

Arvio siitä, millainen päätöksenteko on johtamistoimintaa, on kokonaisharkintaa, jossa on otettava huomioon muun muassa yrityksen koko ja sen toiminnan laatu. Yksinomaan yhtiökokousten tai hallituksen kokousten pitopaikka ei ole ratkaisevaa johtopaikan muodostumista määritettäessä.

Siirtohinnoittelun dokumentointi

Verohallinto on julkaissut 30.4.2018 päivätyn ohjeen Siirtohinnoittelun dokumentointi (dnro:  A68/200/2018). Vuoden 2017 alusta voimaan tullut siirtohinnoittelun dokumentointivelvoite on jaettu koko konsernia koskeviin tietoihin (master file) ja yksittäistä verovelvollista koskeviin tietoihin (local file).

Siirtohinnoittelun dokumentointi on verovelvollisen laatima kirjallinen selvitys verovelvollisen ja tähän etuyhteydessä olevien yritysten välisten liiketoimien hinnoittelusta. Selvityksen tarkoituksena on osoittaa, että verovelvollisen etuyhteydessä tekemät liiketoimet on hinnoiteltu markkinaehtoperiaatteen mukaan.

Pienet ja keskisuuret yritykset on vapautettu dokumentointivelvoitteesta.

Pienellä ja keskisuurella yrityksellä tarkoitetaan yritystä:

1. jonka palveluksessa on vähemmän kuin 250 henkilöä;
2. jonka liikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma on enintään 43 miljoonaa euroa; ja
3. joka täyttää komission suosituksessa 2003/361/EY tarkoitetut pienen ja keskisuuren yrityksen tunnusmerkit.

Pienen ja keskisuuren yrityksen on täytettävä kaikki kolme vaatimusta. Toisen kohdan liikevaihdon ja taseen loppusumman ylärajoista voi toinen ylittyä, mutta yritys määritetään silti pieneksi ja keskisuureksi yritykseksi. Jos kumpikin raja ylittyy, yritystä ei enää pidetä pienenä tai keskisuurena yrityksenä.

Dokumentoinnista vapauttaminen ei tarkoita vapautusta markkinaehtoperiaatteen soveltamisesta etuyhteystoimiin. Markkinaehtoperiaatetta sovelletaan myös dokumentoinnista vapautettuun etuyhteystoimeen. Tästä syystä verovelvollisen on annettava veroviranomaisen kehotuksesta tarvittavaa selvitystä etuyhteystoimesta, jos veroviranomainen selvittää tarkemmin etuyhteystoimen markkinaehtoisuutta.

Verotuksen maakohtainen raportointi

Verohallinto on julkaissut 30.4.2018 päivätyn ohjeen Verotuksen maakohtainen raportointi (dnro: A71/200/2018). Verotuksen maakohtainen raportti on tilikausittain laadittava selvitys monikansallisen konsernin maksamista veroista ja tietyistä muista taloudellisista tiedoista eri valtioissa.

Verotuksen maakohtaisen raportin antaa lähtökohtaisesti konsernin ylin emoyritys, jos konsernituloslaskelman mukainen liikevaihto on vähintään 750 miljoonaa euroa. Varsinaisen raportin antamisen ohella raportointiin liittyy myös velvollisuus antaa Verohallinnolle maakohtaisen raportin antajaa koskeva ilmoitus, jossa selvitetään, mikä konserniyritys antaa verotuksen maakohtaisen raportin ja minkä maan veroviranomaiselle raportti annetaan.

Sisällysluettelo