TaxFax nro 24 • 8.5.2018
Peitelty osinko
Verohallinto on julkaissut 4.5.2018 päivätyn ohjeen Peitelty osinko (dnro: A69/200/2018). Ohjeessa käsitellään osakkaan ja yhtiön kannalta esimerkinomaisesti niitä tilanteita, joissa peiteltyä osinkoa voidaan verotuksessa katsoa muodostuvan. Peitellyllä osingolla tarkoitetaan osingonjaon muotovaatimukset sivuuttaen tapahtuvaa osakeyhtiön varojen siirtämistä osakastaholle tavalla, joka todelliselta luonteeltaan on voitonjakoa. Ohjeen kohtaa, joka käsittelee vapaa-ajan asunnosta saatua etua, on täsmennetty aikaisempaan ohjeeseen verrattuna (kohta 5.2).
Vapaa-ajan asunto
Osakkaan käyttäessä yhtiön omistamaa vapaa-ajan asuntoa korvauksetta tai olennaisesti käypää vuokraa alempaan hintaan, katsotaan osakkaan saavan peiteltyä osinkoa. Peitellyn osingon määränä pidetään lähtökohtaisesti käyvän vuokran ja maksetun vuokran välistä erotusta. Käypänä pidetään vuokraa, joka olisi maksettu riippumattomien osapuolten välillä. Käyvän vuokratason laskennassa on huomioitava mm. vapaa-ajan asuntojen vuokrien suuret hintavaihtelut sesongin ja hiljaisten aikojen välillä sekä se, katsotaanko osakkaan käytön olevan lyhyt- vai pitkäkestoista. Esimerkiksi tapauksissa, joissa vapaa-ajan asunnon on katsottava olleen lähes kokonaan osakkaan omassa käytössä, käypä vuokrataso tulee määritellä vuosivuokran perusteella.
Jos yhtiön omistama vapaa-ajan asunto on lähes kokonaan osakkaan käytössä, sen katsotaan olevan varattuna osakkaan käyttöön myös silloin, kun asunto on tyhjillään. Tällöin osakkaan katsotaan saaneen peiteltyä osinkoa, ellei kyseiseltä ajalta ole maksettu käypää vuokraa. Jos vapaa-ajan asunto on sekä osakkaan yksityiskäytössä että vähäistä laajemmassa yhtiön tulonhankkimistoiminnan käytössä, vapaa-ajan asunnon tyhjillään oloajan katsotaan jakautuvan osakkaan ja yhtiön kesken muun selvityksen puuttuessa todellisten käyttöaikojen suhteessa.
Vapaa-ajan asunto voi olla osakkaan käytön ohella myös yhtiön harjoittaman vuokraustoiminnan käytössä ja käytettävissä. Jos verovelvollinen tällaisessa tilanteessa esittää riittävän selvityksen vapaa-ajan asunnon aktiivisesta vuokrauskäytöstä ja vuokrauksen markkinoinnista, katsotaan asunnon olevan vuokraustoiminnan käytössä myös silloin, kun se on tyhjillään. Jos taas riittävää selvitystä aktiivisesta vuokrauskäytöstä ja vuokrauksen markkinoinnista ei tällaisessa tilanteessa esitetä, katsotaan vapaa-ajan asunnon olevan osakkaan käytössä lähtökohtaisesti myös tyhjillään oloaikana, vaikka vapaa-ajanasuntoa myös satunnaisesti vuokrattaisiin. Aktiivisen vuokrauskäytön ja vuokrauksen markkinoinnin arvioinnissa otetaan huomioon vuokraustoiminnan järjestämisestä esitetty selvitys kokonaisuudessaan. Vuokraustoiminnan aktiivisuutta osoittaa mm. toiminnan jatkuvuus ja laajuus. Osoituksena aktiivisesta vuokrauksen markkinoinnista voidaan pitää esimerkiksi markkinointia ammattimaisen välittäjän kautta tämän varausjärjestelmää käyttäen taikka muulla riittävän näkyvyyden omaavalla tavalla.
Uutta oikeuskäytäntöä
Rakennuksen purkukustannusten ja maaperän puhdistuskustannusten arvonlisävero
A Oy harjoitti omistamallaan kiinteistöllä tilojen vuokraustoimintaa, josta se oli hakeutunut verovelvolliseksi arvonlisäverolain 30 §:n nojalla. A Oy oli solminut kaupungin kanssa 15.10.2013 esisopimuksen, jonka mukaan A Oy luovutti maa-alueet kaupungille ja oli velvollinen omalla kustannuksellaan vastaamaan alueen maaperän puhdistamisesta ja luovutettavalla alueella olevan rakennuksen purkamisesta. A Oy:lle oli asetettu vastaavat velvoitteet A Oy:n ja kaupungin välillä 2.7.2014 tehdyssä luovutussopimuksessa. Sopimukset liittyivät asemakaavan muutokseen, jolla alueen käyttötarkoitus oli muutettu asuinalueeksi. Asiassa oli kysymys siitä, oliko A Oy:llä oikeus vähentää maaperän puhdistuskustannuksiin ja rakennuksen pukukustannuksiin sisältynyt arvonlisävero.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että ratkaistaessa maanpuhdistuskustannusten ja rakennuksen purkukustannusten sisältämän arvonlisäveron vähennysoikeutta huomioon oli otettava ne kulloisetkin olosuhteet, joissa kustannukset olivat syntyneet. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa A Oy oli teettänyt mainitut työt esisopimuksen solmimisen ja ainakin pääosin myös luovutussopimuksen solmimisen jälkeen.
Näissä olosuhteissa kustannusten ei voitu katsoa objektiivisesti liittyvän A Oy:n kiinteistöllä harjoittamaan verolliseen kiinteistönvuokraustoimintaan tai sen lopettamiseen vaan kaupungin kanssa sovittuun arvonlisäverolain 27 §:n perusteella verottomaan maa-alueiden myyntiin. A Oy:llä ei ollut oikeutta vähentää mainittuihin kustannuksiin sisältyvää arvonlisäveroa. Arvonlisäveron palautushakemusta koskeva päätös tilikaudelta 1.1.–31.12.2014.
KHO 4.5.2018 T:2086 eli vuosikirjassa KHO:2018:68
Rakennusten purkukustannusten arvonlisäveroa ei ollut oikeutta vähentää
Perustajarakentamista harjoittava A Oy oli hankkinut vuokraoikeuden kiinteistöön, johon A Oy aikoi rakentaa asuintaloja myyden rakentamispalvelun itse perustamilleen ja omistamilleen asunto-osakeyhtiöille. Kiinteistöllä sijaitsi rakennus, jonka A Oy aikoi purkaa mutta jossa A Oy harjoitti arvonlisäverollista vuokraustoimintaa noin kolmen kuukauden ajan eli sen ajan, kunnes kiinteistön edellisen haltijan solmimien vuokrasopimusten irtisanomisaika päättyi.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että näissä olosuhteissa vanhan rakennuksen purkamiskustannukset eivät liittyneet A Oy:n kiinteistöllä harjoittamaan verolliseen vuokraustoimintaan vaan A Oy:n harjoittamaan perustajarakentamistoimintaan. Kysymyksessä ei katsottu olevan A Oy:n harjoittaman rakentamistoiminnan yleiskustannus vaan arvonlisäverolain 31 §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettu kiinteistöön kohdistuva rakennustyö, josta aiheutuvat kustannukset A Oy:n oli luettava arvonlisäverolain 75 §:ssä säädetyn mukaisesti oman käytön veron perusteeseen.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu vuosille 2017 ja 2018
KHO 4.5.2018 T:2085 eli vuosikirjassa KHO:2018:67
Toimitusjohtajan saamat osakelahjat verotettiin ansiotulona
A oli 4.7.2014 päivätyllä lahjakirjalla saanut B:ltä ja tämän veljeltä C:ltä, jotka ennen luovutusta olivat yhdessä omistaneet yhtiön koko osakekannan, X Oy:n osakkeita määrän, joka vastasi 15 prosenttia yhtiön osakekannasta. A ja lahjanantajat eivät olleet sukua keskenään. A oli yhtiön toimitusjohtaja. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että osakkeiden luovutus oli taloudelliselta sisällöltään läheisesti rinnastettavissa siihen, että yhtiö olisi suunnannut A:lle osakeannin, jossa hän olisi saanut merkitä vastaavan määrän osakkeita. A:n saamaa etua oli pidettävä tuloverolain 61 §:n 2 momentissa tarkoitettuna palkan sijaan saatuna etuutena. Koska etu oli muodostunut A:n verotettavaksi tuloksi, perusteita lahjaverotuksen toimittamiselle ei ollut.
KHO 27.4.2018 T:2002
Prepaid-tuotteita pidettiin maksuvälineinä
A Oy myi jälleenmyyjänä teleoperaattori B Oy:n liikkeelle laskemia Prepaid-liittymiä sekä niiden latauslipukkeita ja saldolatauksia. Prepaid-tuotteita voitiin käyttää telepalvelujen lisäksi erilaisten maksupalvelunumeroiden kautta hankittavien tavaroiden ja palvelujen maksamiseen. Näitä saattoivat olla muun muassa autonpesut, elintarvike- ja kahvilaostokset, pysäköintipalvelut sekä lehtitilaukset. Se, minkä hyödykkeen maksamiseen loppukäyttäjä Prepaid-tuotetta käytti, ei ollut selvillä vielä Prepaid-tuotteen myyntihetkellä.
Keskusverolautakunta oli katsonut, että Prepaid-tuotteita oli pidettävä arvonlisäverolain 42 §:ssä tarkoitettuina maksuvälineinä ja niiden myyntiä ja välitystä arvonlisäverosta vapautettuna rahoituspalvelujen myyntinä ja että A Oy toimi välittäjänä eli myi näiden tuotteiden välityspalvelun teleoperaattorille. Unionin oikeuden nykytila huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ollut syytä muuttaa. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 19.1.2017–31.12.2018.
KHO 4.5.2018 T:2094 eli vuosikorjaus KHO:2018:70
Korvausta sähkönjakelun keskeytyksestä ei ollut oikeutta käsitellä verollisen myynnin oikaisuna
Sähkömarkkinalain 100 §:n nojalla kuluttajalle sähkönjakelun keskeytyksen vuoksi maksettavaa vakiokorvausta oli pidettävä korvauksena kuluttajalle keskeytyksestä aiheutuvasta haitasta ja siten arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jäävänä vahingonkorvauksena. Sähkönsiirtoa harjoittavalla A Oy:llä ei siten ollut oikeutta käsitellä vakiokorvausta verollisen myynnin oikaisueränä. Äänestys 4-1.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 29.5.2017–31.12.2018.
KHO 4.5.2018 T:2088 eli vuosikirjassa KHO:2018:69