TaxFax nro 29 • 28.5.2018
Pienpanimoalennuksen edellytykset
Verohallinto tiedottaa muuttavansa alkoholijuomaveron pienpanimoalennuksen myöntämisedellytysten verotuskäytäntöä. Uuden käytännön mukaan pienpanimoalennuksen edellytykset eivät täyty silloin, kun kaksi eri panimoa tuottaa olutta fyysisesti samoissa tiloissa laitevuokrausta koskevan tai muun sopimuksen nojalla. Muu sopimus voi käsittää oluterän tilaamisen toiselta pienpanimolta ilman osallistumista oluen valmistukseen. Verohallinto soveltaa uutta verotuskäytäntöä 1.1.2019 lukien.
Korkein hallinto-oikeus on 27.4.2018 antanut vuosikirjapäätöksen (KHO:2018:62) pienpanimoalennuksen myöntämisen edellytyksistä sellaisessa tapauksessa, jossa kahdella eri panimolla on keskenään sopimus laitevuokrasta.
Pienpanimoalennuksen myöntämisen edellytyksenä on, että olut on tuotettu oikeudellisesti ja taloudellisesti muista panimoista riippumattomassa panimossa. Panimon on myös toimittava fyysisesti erillään muista panimoista eikä se saa harjoittaa lisenssivalmistusta. Lisäksi panimon kalenterivuoden aikana tuottaman oluen määrä saa olla enintään 15 000 000 litraa.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan pienpanimon vuokratessa toisen pienpanimon tuotantolaitteita ja henkilökuntaa oluen valmistusta varten kaksi eri pienpanimoa tuottaa olutta fyysisesti samoissa tiloissa ja samoilla laitteilla. Pienpanimoalennuksen edellytykset eivät tällaisen yhteistyön aloittamisen jälkeen enää täyty. Siksi sekä panimolaitteet toiselle pienpanimolle oluen tuottamista varten vuokraava pienpanimo että toisen pienpanimon panimolaitteet omaa oluen tuottamistaan varten vuokraava pienpanimo menettävät oikeuden pienpanimoalennukseen.
Omasta erosta ilmoittaminen kaupparekisterille
Henkilön oma ero –ilmoitus kaupparekisteriin merkityn tehtävän päättymisestä tai tehtävästä eroamisesta on muuttunut maksuttomaksi 25.5.2018 alkaen. Muutos johtuu EU:n tietosuoja-asetuksesta, jonka mukaan rekisteriin merkityllä henkilöllä on oikeus saada vanhentuneet tietonsa korjatuksi maksutta.
Omaa eroa koskevan ilmoituksen voit tehdä netissä Patentti-ja rekisterihallituksen ja Verohallinnon yhteisessä YTJ-palvelussa tai paperilomakkeella (Y-lomake). Netissä ilmoittamiseen tarvitaan suomalainen henkilötunnus ja henkilökohtaiset verkkopankkitunnukset tai mobiilivarmenne tai sirullinen henkilökortti (HST-kortti).
Kaupparekisterissä olevan yrityksen tai yhteisön täytyy ilmoittaa rekisteriin merkityissä tiedoissa tapahtuneet muutokset. Jos yritys laiminlyö vastuuhenkilömuutosten ilmoittamisen, kaupparekisteritietoihin saattaa jäädä vanhentuneita tietoja rekisteriin merkityistä henkilöistä. Tällöin on henkilön edun mukaista itse ilmoittaa jo tapahtuneesta erosta tai tehtävän päättymisestä.
Erityisen tärkeää on ilmoittaa avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä tapahtuneesta erosta. Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen vastuu yhtiön veloista ja muista velvoitteista saattaa muutoin jatkua siihen saakka, kunnes ero on merkitty kaupparekisteriin ja kuulutettu.
Uutta oikeuskäytäntöä
Hierojan erikoistutkinnon suorittamiseen liittyvät matkakustannukset olivat vähennyskelpoisia
A oli vaatinut, että hierojan erikoisammattitutkinnon suorittamisesta johtuneet elinkeinotoiminnan veroilmoituksessa ilmoitetut matkakustannukset hyväksytään verotuksessa vähennyskelpoisiksi tulonhankkimiskuluiksi. Oikaisulautakunta oli hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen todeten muun ohella, että hierojan erikoisammattitutkinto on laaja kokonaisuus, jota on pidettävä jatkokoulutuksena lisäpätevyyden saamiseksi, ja että esimerkiksi urheiluhierojan nimike on mahdollinen A:n valitsemalla aineyhdistelmällä.
A oli suorittanut hierojan ammattitutkinnon ajalla 21.11.2011 - 20.12.2012 ja hänet oli merkitty Valviran terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin koulutetuksi hierojaksi 29.1.2013 alkaen. Hierojan ammattitutkinto oli muodostunut hierojan ammatin perusteet, hierojan työmenetelmät, hieronta hoitotapahtumana ja hieroja yrittäjänä -osioista. Tutkintoon ei ollut kuulunut valinnaisia osia. Opetushallitus oli 8.12.2011 muuttanut ammattitutkinnon osia siten, että hierojan ammattitutkinto oli muodostunut kolmesta pakollisesta osiosta, jotka olivat olleet hierojana toimiminen, hieronta hoitotapahtumana ja hieroja yrittäjänä, sekä yhdestä valinnaisesta osasta, joka oli voinut olla osa hierojan erikoisammattitutkinnosta, sosiaali- ja terveysalan perustutkinnosta tai liikunnanohjauksen perustutkinnosta. A oli ollut yksityinen elinkeinonharjoittaja 18.2.2013 lukien.
A oli suorittanut hierojan erikoisammattitutkinnon ajalla 3.2.2014 - 30.6.2015. Asiassa saadun selvityksen mukaan koulutus oli tarkoitettu henkilöille, joilla oli hierojan ammattitutkinto, kuntohoitajan tutkinto tai vähintään koulutetun hierojan tasoinen osaaminen, ja lisäksi otettiin huomioon sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, kuntoutuksen koulutusohjelman tai vastaavan sosiaali- ja terveysalan tutkinnon tasoiset tiedot ja taidot. Hierojan erikoisammattitutkinto oli muodostunut yhdestä pakollisesta osasta eli hierontatyön asiantuntijana toimiminen -osiosta ja kolmesta valinnaisesta osiosta. Kolme valinnaista osaa valitaan kymmenen valinnaisen osion joukosta. A oli valinnut urheilijan lihashuolto, kivun hoito ja nivelten liikkuvuuden edistäminen -osiot. A oli valituksessaan todennut muun ohella, että hän on halunnut päivittää osaamisensa nykyisin valmistuvien hierojien tasolle suorittamalla hierojan erikoisammattitutkinnon. Asiassa saadun selvityksen mukaan hierojan erikoisammattitutkinto ei anna oikeutta koulutetun hierojan ammattinimikkeen käyttöön. A oli Verohallinnolle antamassaan selvityksessä todennut muun ohella, että ennen erikoisammattitutkintoa hierojan työt olivat keskittyneet enemmän rentouttavaan hierontaan ja terveen henkilön ylä- ja alavartalohierontaan ja että nykyään hieronta on oireenmukaista. A:n mukaan erikoisammattitutkinnon suorittanut hieroja pystyy antamaan enemmän ohjausta itsehoitoon.
Hallinto-oikeus totesi, että A:n suorittama hierojan erikoisammattitutkinto ei johtanut muodolliseen lisäpätevyyteen eikä uuden ammattinimikkeen käyttöoikeuteen. Tähän nähden ja kun hierojan erikoisammattitutkinnon voitiin katsoa osin päivittäneen A:n aikaisempaa hierojan ammattitutkintoon johtanutta koulutusta enemmän nykyisen hierojan ammattitutkinnon opintoja vastaavaksi ja muutoinkin auttavan ylläpitämään ja kehittämään A:n ammattitaitoa koulutettuna hierojana, A:n suorittamaa hierojan erikoisammattitutkintoa oli pidettävä sen laajuudesta huolimatta sellaisena täydennyskoulutuksena, josta aiheutuneet matkakustannukset olivat hänelle elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta johtuneita verotuksessa vähennyskelpoisia menoja. Verovuosi 2014.
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 16.5.2018 T:18/0240/3